Karhukoirat sodassa

[Mikko Joenpolvi 1]

Suomenpystykorvajärjestö ry etsii tietoa karjalankarhukoiran käytöstä sotiemme taisteluissa. Perimätiedon mukaan Suomen armeija olisi käyttänyt niitä sotatarkoituksiin ja jalostanut mm. risteyttämällä niitä saksanpaimenkoiran kanssa.

Oheisten Metsästysmuseon SKL-arkiston kuvien mukaan koiria on ollut mukana myös ilmojen teillä. Kuvat on julkaistu Pystykorva-lehdessä 2019/2.

Kuvassa lentokoneesta hyppäävä koira voisi olla karjalankarhukoira, mutta kone ei välttämättä taida liittyä sotatoimiin?

Löytyisikö ilmailuhistorian harrastajilta tietoa sotakoirista? Kaikenlaiset tiedonmuruset ovat arvokkaita ja kiinnostavia!

-mikkojii-

Muokattu: Toukokuu 1, 2019, käyttäjä: Mikko Joenpolvi

[Jukka Nisula 2 265]

Mielenkiintoinen aihe tällä foorumilla, koirista ei ole täällä paljon keskusteltu. No, jonkin verran, lähinnä laivueiden ja lentäjien lemmikkikoirista.

Tuo kuva missä koira on koneen ovella, esittää Yhdysvaltain ilmavoimien C-47 eli DC-3 -konetta. Koneen rekisterinumero 316252 näkyy sivuvakaajassa ja valkoinen tähti rungossa. Numeron perusteella koneyksilö ja sen lentoyksikkö voidaan jäljittää. Koneen ensilento oli 1944, rekisteri voidaan lukea myös muodossa 43-16252.

Todennäköisesti ei ole Suomessa kuvattu. 

edit: 43-16252 koneen historia, vaurioitui 22.2.1954 Grönlannissa laskussa sattuneessa onnettomuudessa ja sen jälkeen korjattaessa. Kone poistettiin käytöstä.

Tällainen maininta löytyi, kuva on ollut vuonna 1955 elokuvassa ”Animals in Action”:

https://m.imdb.com/title/tt1636421/trivia

”The aircraft seen with the parachuting dog is a USAF Douglas C-47D, registration 43-16252, manufactured in 1944. It crashed landed in Greenland on February 22, 1954 and was damaged beyond repair.”

Tämä kone oli sijoitettu Grönlantiin, joka voi selittää koirien käytön. Myös henkilön vaatetus viittaa pohjoiseen. Tässä tietoa onnettomuudesta.

https://aviation-safety.net/database/record.php?id=19540222-0

		Constructed as a C-47D.
		Taken on Strength/Charge with s/n 43-16252.
		To United States Air Force-USAF with c/r.
22 February 1954		Crashed. Summary: The airframe was written off. This was a military flight. Narrative: Damaged beyond repair in an accident.

Vaikka nämä kuvat eivät olekaan Suomesta, niin tästä on hyvä alkaa pohtimaan ja etsimään tietoa suomalaisista pystykorvista sotatoimissa.

Jukka

Muokattu: Toukokuu 2, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula
kirjoitusvirhe

[Raimo Heikkinen 2 491]

Tuskinpa on sotien aikana Suomessa koiria lentokoneesta pudotettu. Sellaisesta olisi kyllä kerrottu Laskuvarjojääkärikoulun (LjK) historioissa. Sen sijaan Suomessa on kyllä koiria hypytetty sotien jälkeen. Kerron, vaikka meneekin Mikon kysymyksen ohi.

´Punabaretit - Laskuvarjojääkärikoulu 1962-1996´ -kirjassa on koirille omistettu kappale ´Sotakoirien hypyt´. Se alkaa näin: "Niinisalosta kävi Utissa talvella 1962 sotakoira Haka, joka suoritti koehypyn Ilmavoimien varikolla sitä varten valmistetulla laskuvarjolla". Samoihin aikoihin kun koulun ensimmäistä varusmieskurssia koulutettiin, sai hyppykoulutuksen myös eräs kersantti Uudenkylän asevarikolta. Hänellä oli jo takanaan aikaisemmin saatu koirapalvelualiupseerin koulutus. Onnistuneen koirahypyn rohkaisemina siirrettiin Niinisalosta kaikkiaan neljä koiraa koululle. Koirien nimet olivat Haka, Iiro, Jalo sekä Ami. Niistä kaksi oli partiokoiria ja kaksi jälkikoiria. Monien eri lisäkoulutusjaksojen lisäksi, oli koiria totutettava lentokoneessa matkustamiseen sekä laskuvarjohyppyyn. Varikolla valmistettiin lisää laskuvarjoja liivimäisillä valjailla ja pakkolaukaisuhihnan välityksellä avautuva varavarjon kupu. Tämä pakkaus sijoittui koiran selän päälle. Kirjassa on hauska maininta "Varavarjoa ei koirien käyttöön annettu". Marraskuussa 1962 tehtiin esitys Koirapalveluohjesääntöön koirien laskuvarjohyppykoulutusta koskevaksi osaksi.

Sotakoira Jalo suoritti eniten hyppyjä, ja pääsipä ´hän´ Life International -lehden joulukuun 1965 numeroonkin. Jaloa oli lehden toimesta käyty kuvaamassa kesällä 1964. "Jalo oli rohkea koira, joka varmaan olisi hypännyt koneesta kouluttajansa perään". Kuitenkin koneessa toimineet hyppymestarit heittivät koirat ulos, jotta eivät kolhisi itseään koneen kylkiin.

Koirien hyppyhalukkuudesta tehtiin kaiken aikaa havaintoja ja todettiin seuraavaa: "Eräs piirre koirien alastulovaiheessa oli se, että havaittuaan maan noin 50 metrin korkeudessa, ne rupesivat iloissaan heiluttamaan häntäänsä.". Koirien hypyttämistä alettiin aikaa myöten harventamaan, kun ne eivät siihen juurikaan tottuneet. 1960-luvun loppuun mennessä, pudotettiin koiria vain mahdollisimman tyynellä säällä - ja ainoastaan suuren aikakausilehden jutun tekoa varten.

Havaittiin myös, että pitkäkestoisilla partiojotoksilla koirat väsyivät tehtäväänsä, jolloin hyppäämiseenkään ei siinä mielessä ollut tarvetta.

Kaikki hyppykoulutetut koirat taisivat rodultaan olla saksanpaimenkoiria...

Tässä v. 1970 otetussa kurssijulkaisun kuvassa, on koiria (ja koiramiehiä) vielä LjK:ssa, mutta koiria ei ainakaan tuona vuonna hypytetty (vaikka Suosikin kilpailijan Stump´in toimittaja vierailikin Utissa).

Muokattu: Toukokuu 2, 2019, käyttäjä: Raimo Heikkinen
Virheellinen tieto yliviivattu

[Mikko Joenpolvi 1]

U.S. Army kuljetti ja käytti jossain määrin valjakkokoiria Alaskassa 1940-60-luvuilla, http://www.explorenorth.com/library/military/military_sled_dogs-alaska.html. Linkin jakoi Eila Lautanen.

Tiettömien taipaleiden kulkemiseen tuohon aikaan varsin käyttökelpoinen ratkaisu.

-mikkojii-

[Jorma Laiho 448]

Raimon tarinaan pieni korjaus. Olin kesällä 1970 Utissa komennuksella . Olin kokelas Ilmavoimien Viestikoulussa  ( III/69)ja Utissa kouluttamassa kesällä 1970 Esikunnan lentosotamiehiä ilmavalvontaan. No, siitä riittäisi tarinaa, mutta koirat. 

Kiilasin itselleni keikan DO-kyytiin pudotuskeikalle.  Kiitos  siitä  LJK:n äskettäin kuolleelle,  silloin vääpeli,  Reinille. Joukon jatkoksi perään heitettiin varjolla muriseva sotilaskoira. Koiralla oli varmuuden vuoksi tukeva kuonokoppa. Eli tarkalleen ottaen elokuun alussa 1970 on koiria lennätetty ja hyppyytetty. Tarkka päivä voisi löytyä päiväkirjastani.  Koiran rotu oli tosiaan saksan paimenkoira ( olen itsekin touhunnut koirien kanssa) .

DO-keikka oli ainut, jonka onnistuin itselleni saamaan varusmiesaikana. Pystykorvia en oikein uskoisi olleen partiokoirina. Risteytys on toinen juttu. Kotona meillä oli oivallinen tuollainen risteytys, susikoira/ Suomen pystykorva. 

Jorma

[Raimo Heikkinen 2 491]

Kappas vaan! Hyvä että korjasit väitteeni. Omiin korviini ei tuo tieto ollut kiirinyt, vaikka ahkerasti tuona kesänä Utin kankaita tallasin.

[Seppo Koivisto 202]

Ollessani 80-luvun alussa Niinisalossa varusmiehenä, siellä toimi vielä Eläinlääkintäkoulu, jossa ilmeisesti nuokin koirat oli koulutettu.

[Raimo Heikkinen 2 491]

Tässä vielä action-kuva schäferin hypystä, joka on kuvattu Utissa DO:n oviaukolta. Kuva on julkaistu Laskuvarjojääkärit - Laskuvarjojääkärikoulu 1962-1992 (Lassi Saressalo-Janne Vilkuna) -kirjassa.

[Jorma Laiho 448]

Kirja on omassa hyllyssä, mutta omia kuvia Utista ei ole. Tuolta se näytti. Keikka jäi hyvin mieleen. Koira ei kyllä vapaaehtoisesti seurannut. 

Esimiehet näkivät jo ensimmäisenä päivänä Minolta SR-1s kamerani ja sen putket.

” Tolla et kuvaa sitten yhtään mitään tuonne kentän suuntaan tai kentällä”. En kuvannut.

Jorma

 

[Jukka Nisula 2 265]

Kuriositeettina sodanajan ilmavoimiin ja koiriin voidaan lisätä, että Parolan lentokentällä (Hämeenlinna) pidettiin sotakoirakurssi kesäkuussa 1943. Parola oli Ilmavoimiemme harjoituskenttä. SA-kuvissa löytyy hakusanalla ”sotakoira” kuvasarja Parolasta tuolta kesältä. Tässä yksi kuva. Koiria tuskin koulutettiin ilmavoimien käyttöä varten, vaan maavoimien. Ilmavoimien viestikoulu kylläkin muutti Parolaan joulukuussa 1943.

”Sotakoiria ohjaajineen harjoituksissa Parolan leirillä.
Parola 1943.06.16”.

Jukka

Muokattu: Toukokuu 3, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jukka Nisula 2 265]

Sain mielenkiintoista tietoa eräästä varmasta tietolähteestä. Kyseinen henkilö oli paikalla itse, kun saksanpaimenkoira pudotettiin varjolla lentokoneesta 1960-luvulla. Paikka oli Rovaniemen lentokenttä, jossa oli ollut meneillään Ilmavoimien leiri. Leirin yhteydessä tai lopussa oli pidetty kentällä lentonäytös. Siihen osallistui pari DO-konetta. Koneista hyppäsivät ensin laskuvarjojääkärit ja viimeisenä tämä koira. Näytöksessä kuulutettiin myös, että räjäytetään ”atomipommi”, tai ainakin sellaiselta näyttävä... Kyseessä oli maassa laukaistu ”pommi”,  joka teki ilmaan vastaavan tumman sienipilven kuin Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa, ja jota sotamies Määttä ihmetteli. Tuon sienipilven hajoitti yksi DO-kone lentämällä sen läpi.

Jukka

Muokattu: Toukokuu 3, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula
oikaisu

[Topi Falkenberg 412]

En ole lukenut, mutta Joppe kirjoitti tunnetusti lennokaasti aiheesta kun aiheesta:

http://www.antikvariaattimakedonia.fi/moog/index.php?sivu=lehti&moog_lehti_id=28172

Tämäkin on lukematta, Uma Aaltonen ja Kaija Unhola, Suomen koirat sodassa ja rauhassa

https://tominkuva.mycashflow.fi/product/1488/suomen-koirat-sodassa-ja-rauhassa

 

 

 

 

 

[Risto Sollo 22]

Raimon laittamassa kuvassa koira näyttää ei-kovin-innostuneelta...😁

[Martti Kujansuu 180]

‎01‎/‎05‎/‎2019 at 19.26, Mikko Joenpolvi kirjoitti:

Suomenpystykorvajärjestö ry etsii tietoa karjalankarhukoiran käytöstä sotiemme taisteluissa. Perimätiedon mukaan Suomen armeija olisi käyttänyt niitä sotatarkoituksiin ja jalostanut mm. risteyttämällä niitä saksanpaimenkoiran kanssa.

Hämeenlinnassa toiminut sotakoiratarha koulutti muun muassa "karhukoiria" vetämään ahkioita ja rekiä 1920-luvulla. Kokemusten mukaan saksalainen paimenkoira vetää talvella n. 30 kg metsässä ja n. 40 kg tiellä. Vastaavasti karhukoira vetää n. 20 kg. Pakkasella saksalainen paimenkoira kykenee yöpymään hangella, "mutta se kärsii siitä tavattomasti". Karhukoira kestää pakkasen hyvin hangellakin. Johan Brüning kehitti Puolustusvoimia varten erityiset vetovaljaat.

[Ari Wan 51]

6 tuntia sitten, Jukka Nisula kirjoitti:

Näytöksessä kuulutettiin myös, että räjäytetään ”atomipommi”, tai ainakin sellaiselta näyttävä... Kyseessä oli maassa laukaistu ”pommi”,  joka teki ilmaan vastaavan tumman sienipilven kuin Edvin Laineen Tuntemattomassa sotilaassa, ja jota sotamies Määttä ihmetteli.

Pikkupoikana, joskus 50, 60-lukujen vaihteen tienoilla, näin Parolassa vastaavan "atomipommin" räjäytyksen. Näytös järjestettiin kun Sosialististen Neuvostotasavaltojen liiton puolustusministeri, kaksinkertainen Neuvostoliiton sankari, marsalkka Rodion Malinovski vieraili Suomessa.

Käsittääkseni sienipilvi tehtiin kaivamalla maahan tynnyri jonka pohjalle laitettiin sähkönallilla laukaistava räjähde. Tynnyri täytettiin napalmilla jonka päälle kepin tms varaan fosforikäsikranaatti joka myös laukaistiin sähkönallilla. Fosfori sytytti napalmin ja räjähde lennätti sen taivaalle komeaksi sienipilveksi.

AW