Hävittäjäkomentaja Eka Magnusson/Harri Mustonen

[Jukka Juutinen 43]

Tämä kirja on hyvä! Suomalaisista ilmailuelämäkerroista se on mielestäni toiseksi paras (Markku Iskaniuksen Lundqvist-elämäkerta on paras).

Kirjassa on hyvää Mustosen runsaasti käyttämät suorat lainaukset, jotka antavat Magnussonin ja monien muiden äänen kuulua. Näitä lainauksia olisi saanut olla enemmänkin. Esimerkiksi sivuilla 117-118 olisi ollut viisaampaa käyttää Magnussonin omaa tekstiä suoraan. Kirjan liitteinä olisi kannattanut julkaista muutamia Magnussonin kirjoittamia avainkertomuksia kokonaan (esim. matkakertomukset Ranskaan ja Saksaan) lukijoitten palvelun nimissä.

Suorien lainausten osalta kustantaja (vai onko kyseessä kirjoittajan moka?) on munannut, kun se ei ole erottanut niitä muuten kuin lainausmerkeillä; oikea lukijaystävällinen ratkaisu olisi ollut painaa lainaukset joko kursiivilla tai petiitillä.

Hyvää kirjassa on myös se, että siinä on suhtauduttu tarpeellisella kritiikillä mm. Lorentzin fantasiapamflettiin Iskuja ilmaan, jonka jotkut pösilöt (esim. Jukka Knuuti) ovat nostaneet liki Raamatun asemaan. Joku voi nyt kysyä, että miten niin fantasiapamfletti. No, seuraava lainaus Lorentzin kirjan sivulta 58 kertoo, miten harhaisia näkemyksiä siinä on:”Syksyllä  v.  1938  tarjottiin  Ilmavoimille  30  kpl  amerikkalaisia  Curtiss  CW-21  -hävittäjiä  6  kuukauden toimitusajalla. Tämä tyyppi oli huomattavasti nopeampi kuin venäläinen I16 tai I153 ollen max. nopeus 506 km/t. Mutta lisäksi sen nousunopeus oli kerrassaan voittama-ton, n. 1400 m minuutissa. Vain hävittäjätaistelun tuntija voi selvästi nähdä sen tilanteen muutoksen, minkä näinkin pieni määrä olisi aikaansaanut Kannaksen taivaalla 1939–40. Vapaasti taisteleva Curtiss-laivue olisi puhdistanut sen aina tarvittaessa parin tunnin ajaksi ja kuuluisan englantilaisen hävittäjätaktikon Oliver Stewartin sanoja käyttääksemme I16- ja I153-laivueet ”olisivat saaneet lähteä kotiin”. Riippumatta vihollishävittäjien lukumäärästä, Curtiss-koneet olisivat pysytelleet korkeammalla, valinneet maalinsa ja määränneet taistelun kulun.” Ottaen huomioon kirjoituksen ajankohdan, olisi Lorentzin pitänyt olla jo selvillä, miten epäonnistunut kone CW-21 oli ja etenkin sen sopimattomuuden talvisodan olosuhteisiin. Lisäksi hänen on täytynyt olla jo aiempien kokemusten perusteella tietoinen, ettei tehtaitten mainosarvoihin kannata luottaa.

Mustosen kirjassa lainataan muutamia Magnussonin ja Lorentzin lausuntoja, jotka pakottavat kysymään, että miten hyvin ko. herrat tunsivat lentokonetekniikkaa? S. 104 mainitaan Lorentzin halunneen Fokkeriin 1000 hv ”rivimoottorin” (oikeammin siis v-moottori). Nopealla laskulla selviää, että tehonnousu 840 hv:sta 1000 hv:aan nostaa nopeutta huikeat 6 %. Mustonen ei mainitse, mitä moottoria Lorentz kaipaili, mutta Lorentzin kirjassa mainitaan Allison (eli V-1710). Nyt vaan herää kysymys, että millä logiikalla L. kuvitteli, että ko. moottori olisi ollut saatavilla Suomeen. Lisäksi se oli vielä raakile tuona aikana, joten moottoriongelmien määrä ja laatu olisi ollut melkoinen savotta suomalaismekaanikoille talvisodassa.

V-1710 oli myös jo kuivapainoltaan yli 100 kg painavampi kuin erinomaisen teho/paino-suhteen omaava Mercury. Jäähdyttimineen ja nesteineen ero olisi ollut jo yli 200 kg. Lorentzilta näkyy unohtuneen helppo keino lähes 1000 hv moottorista: Mercury + 100 oktaaninen bensiini.

Em. seikkoja olisi Mustonenkin voinut pohtia kirjassaan.

Kirjassa mainitaan Magnussonin ja Lorentzin olleen eri mieltä ampumataktiikasta, ts. Magnusson kannatti ohjaajien kouluttamista hyökkäämään myös sivuilta, alhaalta jne. kun Lorentz taas pelkkiä takasektorihyökkäyksiä. Mustosen mielestä L. oli oikeassa. Olen eri mieltä. Lorentzin kannan voittaminen merkitsi tilanne joustavuuden pahaa heikkenemistä ja torjunnan tehon laskua, sillä etenkin suomalaiskoneiden heikon aseistuksen huomioiden viholliskoneet olisivat olleet esimerkiksi sivulta ammuttaessa huomattavasti haavoittuvampia (esim. ohjaajan panssari suojaa yleensä vain suoraan edestä ja takaa).

Muutakin mielenkiintoista kirjasta löytyy, mutta ei nyt paljasteta kaikkea. Mielenkiinnolla odotan Harri Mustosen seuraavaa kirjaa. Toivottavasti Koala tajuaa erottaa lainaukset graafisin keinoin.

[Jukka Piipponen 8]

Kyllä ylläpidon täytyisi poistaa tällaiset kirjoitukset, joissa joku kehtaa nimeltä mainita jonkun pösilöksi!

Muokattu: Kesäkuu 27, 2019, käyttäjä: Jukka Piipponen

[Jukka Juutinen 43]

No kun kirjoitan omalla nimelläni, niin kyllä uskallan sanoa kyseistä yksilöä pösilöksi. Ilmaisu on itse asiassa lievä, sillä niin tökeröä henkilöpalvontaa Knuutin "arvostelu" edusti. Kun kyseessä oleva arvostelu oli vielä sellainen, jossa arvostelija teilaa puhtaasti tunneargumentein tieteellisesti erittäin ansiokkaan Iskaniuksen teoksen ja samalla ylistää Lorentzin omakehun maasta taivaaseen, on käyttämäni adjektiivi hyvinkin lievä.