Rauta ja Petrooli 2019

[Pekka Suuronen 120]

Rauta ja petrooli 2019-näyttelyyn mentiin 1.9.2019 DC-3:lla Malmilta. Vähiin käy Malmin aika ennen kuin loppuu!

 

Ennen käynnistämistä on moottoria pyöritettävä vähintään 14 lapaa, jotta vältytään öljylukolta.

 

T/O rwy 18 ja oikean kaarron kautta yli Helsinki-Vantaan! Arvatenkin erikoisluvalla, sunnuntaiaamun hiljaisina hetkinä. Hyvinkäälle ajeltiin pilvien alareunaa kutitellen.

 

Rauta ja petroolissa näki konkreettisesti, kuinka moni automerkki on jättänyt meille jäähyväiset. Esimerkiksi Glas (Hans Glas, Dingolfing, 1952-1966). BMW osti Glasin ulos. Tämä Glas 1700 edusti aikansa ylempää keskiluokkaa. Vuosina 1964-1967 valmistui vajaat 14.000 yksilöä. R4, 1682 cm³, SOHC, 80 hv, takaveto. Korin oli piirtänyt torinolainen Pietro Frua.

 

SAAB on automerkkinä historiaa (Trollhättan, 1947-2012). Tätä 93-mallia (tosin henkilöautoversiona) mm. Simo Lampinen pyöritteli rallipoluilla menestyksekkäästi alitehoisesta moottorista huolimatta. 2-tahtinen R3, 748 cm³, 33-38 hv. Kuvassa vuoden 1960 F-malli ja farmariversio 95.

 

Borgward (Bremen, 1949-1961) oli mukana monissa yrityksissä. Borgward-merkkisiä kuorma-autoja nähtiin Suomessakin. Borgward Isabella syntyi v. 1954. Ylemmän keskiluokan autoja valmistui noin 203.000 kpl. TS-versiossa oli R4, 1493 cm³, 75 hv. Kuvan kaunista ja linjakasta Isabella Coupé-mallia valmistui alle 10.000 yksilöä. Suomessa on tiettävästi alle 10 Coupéa.

 

 

 

 

 

 

Lloyd Motorenwerke (1949-1961) toimi Bremenissä ja kuului Borgward-konserniin. Toiminta loppui Borgwardin konkurssiin. Vuosina 1989-1996 samalla nimellä toimi pienimuotoinen yritys, jonka toiminta-ajatus oli lähinnä Lloydin varaosahuolto. Yritys valmisti myös 2-syl. 2-t-moottoreita, joita meni Kanadaan lumikelkkakäyttöön.

Lloyd 600/Alexander/Alexander TS-merkkisiä kääpiöautoja valmistettiin 1955-1961 noin 176.000 kappaletta. TS-merkintä tarkoitti parempaa varustelua, 4-vaihteista vaihteistoa, 25 hv tehoa ja leveämpää "hymyä" eli grilliä. Moottori oli ilmajäähdytetty poikittain sijoitettu R2, SOHC, 596 cm³, 25 hv. Wikin mukaan huippunopeus oli 107 kph ja 0-100 kph ~56 s (!!!).

 

NSU oli vanha ja kuuluisa kaksipyöräisten valmistaja Neckarsulmissa, joka valmisti autoja 1953-1969. Volkswagen osti tällöin NSU:n ja se sulautettiin Audiin. NSU Ro80 oli ylemmän keskiluokan auto (1967-1977),joita valmistui vain runsaat 37.000. Kaksikammioisen Wankel-moottorin iskutilavuus oli 995 cm³. Siitä saatiin 115 hv. Auto oli suorituskykyinen. Kori oli kaunis ja sanotaan sen piirteiden siirtyneen Audiin. Trokoidimäntäinen Wankel-moottori kärsi männän tiivistysongelmista eikä saavuttanut ostajien laajaa hyväksyntää.

 

VW Karmann-Ghia. Volkswagen on yrityksenä voimakkaasti elossa, mutta sen "urheiluversio" Karmann-Ghia eli vuodet 1955-1974. Pohjalevynä oli VW Typ 1 eli "kupla". Karmann-Ghialle annettiin merkintä Typ 14. V. 1955 moottori oli B4, 1192 cm³, 20 hv. 1974 iskutilavuus oli noussut 1584 cm³:iin ja teho 50 hv:aan. Alkuperäisellä moottorilla auto saavutti 118 kph huippunopeuden. Korin suunnitteli torinolainen Carozzeria Ghia ja sen valmisti osnabrückiläinen sopimusvalmistaja Wilhelm Karmann (1949-2010). Karmann-Ghioja valmistui yli 271.000, joista enemmistö vietiin USA:aan. Tämän kuvan hienokuntoinen K-G lienee USA:sta tuotu, päätellen USA-puskureista, isoista etuvilkuista, mailinopeusmittarista ja punaisista takavilkun laseista.

 

Simca Vedette Beaulieu oli ranskalainen auto. S.I.M.C.A. pitäisi oikeastaan kirjoittaa pisteiden kanssa (Société Industrielle de Mécanique et Carrosserie Automobile) (Poissy) ja se eli 1935-1977 monen isännän alaisena. Vedette-alusta, 3+1 rattivaihde ja V8-moottori olivat Fordin peruja 1950-luvulta. Simca Vedette eli 1957-1961 ja niitä valmistui 173.000 kpl. Vedette oli Suomen mittapuun mukaan iso auto, 6-paikkainen. Beaulieu merkitsi parempaa varustetasoa ja 2351 cm³ V8-moottori edusti aikansa lyksiä, olkoonpa että sivuventtiilikone oli 1930-luvulta ja että 84 hv oli hieman nuhapumppu raskaaseen autoon (0-100 kph ~20 s). Mutta pölykapseleissa luki "V8"!

Muokattu: Syyskuu 4, 2019, käyttäjä: Pekka Suuronen
Kuvien asemointi

[Pekka Suuronen 120]

Rauta ja Petrooli 2019, osa 2

DC-3:n laipat eivät ole siiven jättöreunassa vaan sen alla näkymättömissä. Saranoitu osa on siiveke.

 

Kolmosen hyppyovi on yhä paikallaan Ilmavoimien peruja. Konehan toimi Suomessa hyppy- ja kuljetuskoneena 1970-1985 tunnuksella DO-11.

 

Simca 1000 oli takamoottorinen pikkuauto, jota valmistettiin 1961-1978 sekä Ranskan Poissyssa että ulkomailla. Autosta tuli painosten kuningas lähes 2 miljoonalla yksilöllä. Pitkittäin sijaitseva moottori oli vesijäähdytteinen R4 OVH, 944 cm³, 34-44 hv. Maahantuoja Berner teetti autosta halpisversion Simca 1000e, joka myi Suomessa mukavasti. Autosta valmistettiin versioita sekä radalle että ralliin, mm. Henri Toivonen ajoi tällaisella. Auto on esillä Mobilian rallimuseossa. Tänä päivänä "simka-tonnit" ovat haluttuja jokkisautoja. Takavetoinen ja takamoottorinen "saippualaatikko" lähtee viivalta kuin pyssyn suusta.

 

Brittiläisen Triumph Motor Companyn historia juontaa 1920-luvulle. Moninaisten vaiheiden jälkeen se joutui British Leyland Motorsin omistukseen, kunnes 1984 merkki lopetettiin kokonaan. Triumph Dolomite eli 1972-1980. Coventryssa valmistettiin 204.000 autoa. Korin muotoili ajan tapaan italialainen Giovanni Michelotti. Dolomitea valmistettiin useilla moottoreilla, 1,3; 1,5; 1,85 ja 2,0. Eritoten 2 litran moottorilla (R4, SOHC, 16V, 127 hv) varustettuna Dolomite Sprint näki kilpailukäyttöä. Huippunopeudeksi kerrottiin 192 kph.

 

UAZ 469 voidaan myös laskea lopetettuihin eurooppalaisiin automerkkeihin. Uljanovski Avtomobilnyi Zavod valmisti tätä maastoautoa Neuvostoliitossa ja Venäjällä 1972-2001. Tämä yksilö saattaa olla SA Intin entinen päätellen kojelaudan kilvistä. Moottori R4, 2445 cm³, 75 hv. Vaihteisto 4+1 (3 ja 4 synkronoitu), alennusvaihteen välityssuhde 1,94. Huippunopeus 100 kph. Tehostamaton ohjaus. Esillä oli myös siviili-UAZ, joka oli dieselöity jo uutena Konelan toimesta.

 

Rover valmisti autoja Solihullissa, Britannian West Midlandsissa, vuosina 1947-1978. Rover-malli P4 tuli Suomessa suosituksi, maahantuoja oli Suomen Autoteollisuus. Malli P5 tunnettiin "3 litran Roverina" ja sitä valmistettiin 1958-1952 (Mark I), 1962-1965 (Mark II) ja 1965-1973 (Mark III). Yhtensä autoja valmistui runsaat 48.000. Auto oli suuri, hieno ja kallis. Kuitenkin niitä tuli jonkin verran Suomeen. Moottori oli sekaventtiilinen (F tai IOE), eli imua hoiti kansiventtiili ja pakopuolta sivuventtiili. R6-moottorin iskutilavuus oli 2995 cm³. Mk. I:n teho oli 115 hv, Mk. II:n 129 hv ja Mk. III:n 134 hv. Rover-merkkisten autojen valmistus loppui kokonaan 2005. Land Rover on oma merkkinsä, jonka omistaa intialainen Tata.

 

Isuzu Bellett 1500 oli valmistuksessa 1963-1973. Muistikuvieni mukaan moottori oli ruudikas ja kierrosherkkä (R4, 1471 cm³, 78 hv), mutta ajo-ominaisuudet ja erityisesti jarrut jättivät toivomisen varaa. Autoja valmistui noin 170.000. Isuzu on yrityksenä vielä elossa (kuorma- ja linja-autoja) mutta henkilöautot on kuopattu.

 

 

 

Hudson Motor Company oli amerikkalainen autonvalmistaja 1909-1954. Tällöin Hudson, Nash ja Rambler yhdistyivät ja niistä tuli American Motors Corporation. Kuvan auton keulassa on kilpi Hudson, mutta nimi Rambler näkyy parissa muussa paikassa. "R"-kirjain on toimiva juttu, sillä voidaan kiertää bensatankin korkki auki! Yksikään näistä neljästä merkistä ei ole enää keskuudessamme. AMC lakkasi viimeisenä olemasta 1990.

 

Oldsmobile perustettiin 1897 ollen USA:n vanhin ja eräs maailman vanhimmista automerkeistä. Se kuului General Motorsiin vuodesta 1908 lähtien. Merkki lopetettiin 2004. Tämä Oldsmobile Dynamic 88 vm 1958 (Gen3) on kuulunut Lahden Pukutehtaan kauppaneuvos Jalmari Tuomiselle. Sillä on nyt ajettu uudesta lähtien 66.000 mailia. Voimalinjassa V8, 371 CID (6080 cm³) "Rocket", 265 hv, 4-nopeuksinen Hydra-Matic automaattivaihteisto.

Muokattu: Syyskuu 4, 2019, käyttäjä: Pekka Suuronen
Typo

[Pekka Suuronen 120]

Rauta ja petrooli 2019, osa 3 

Kolmonen hörppää Avgas 100 LL:ää 300 litraa tunnissa. Polttoainehuolto tulee Vesivehmaalta.

 

Purseri Ahti Pohjonen pitää lain edellyttämät liturgiat ennen lähtöä.

 

Plymouth eli Chryslerin merkkinä 1928-2001. Se oli Chrysler-paletin edullinen auto, jonka vuoksi sitä myytiin paljon, myös Suomessa. Tässä on Plymouth Business Coupe 1950. Se oli tyypillinen "travelling salesman's car". Herra reissasi yksin mutta tarvittaessa etupenkille mahtui kaksi liftaria. Tavaratila oli valtava jonne näytteet mahtuivat. Voimalinja oli R6, 217 CID (3569 cm³) "Flathead" (lättäpää) sivuventtiilikone, 95 hv, M3, valitsin lattialla tai ohjauspylväässä.

 

Imperial oli Chryslerin premium-merkki 1926-1993. Vuonna 1955 se erotettiin omaksi automerkikseen. Tämän 1963 Imperial Crown Hardtopin (Gen2) voimalinjan muodostivat V8, 413 CID (6769 cm³) "Wedge", 340 hv ja A3 TorqueFlite automaatti. Takakontin muhkuran alla ei ollut oikeata varapyörää.

 

DeSoto oli Chrysler-yhtymän keskihintainen automerkki 1928-1961, joita valmistettiin yli 2 miljoonaa. Tämä auto on DeSoto Firedome 2D HT 1956. Voimalinjaan kuului V8, 330 CID (5408 cm³) "Hemi Powerdome", 230 hv ja A2 Powerflight automaatti nappivaihteistona. Tämä yksilö oli Hyvinkäällä myytävänä 25.000 euron pyyntihintaan. Mallivuotena 1956 DeSoto myi 110.000 autoa.             DeSotoa käytettiin kuorma-auton nimenä Turkissa vuoteen 1978 asti.

 

Pontiac oli General Motorsin merkki 1926-2010. 1960-luvulta lähtien sille haluttiin luoda muskeliauton mainetta. Merkki kuoli GM:n v. 2008 konkurssin yhteydessä Saturnin ja Hummerin kanssa. Myös SAAB myytiin tässä kahinassa. Tämä 1964 Grand Prix kuuluu ensimmäiseen sukupolveen (Gen1, 1962-1968), jolloin auto luokiteltiin USA:ssakin "luxury car'iksi".Tämä korimalli  oli 2D HT Coupe. Vakiovoimalinja oli V8, 389 CID (6375 cm³) "Pontiac", 303 hv ja M 3+1. Lähes kaikki ostajat valitsivat 3-nopeuksisen Hydra-matic-automaatin. Muskeliautoa havitteleville oli tarjolla  V8:ia iskutilavuudeltaan 400, 421 ja 428 CID sekä erilaisia manuaalivaihteistoja.

 

Sitten siirrytään vielä elossa oleviin merkkeihin. Dodge aloitti Detroitissa 1914 ja siirtyi Chryslerin omistukseen 1928. Takavuosien muskeliautot Charger ja Challenger saivat näkyvyyttä televisiossa ja elokuvissa. Merkki oli myös Suomessa suhteellisen suosittu taksina ja edustusautona. Miami Vice-vivahteinen Dodge Custom Royal 1957 (Gen5) on tässä 2D HT:na mutta myös 4D Sedaneita tehtiin (1955-1959). Custom Royal oli varustetason yläpäästä. Vakiovoimalinja oli V8, 325 CID (5328 cm³) "Super Red Ram", 260 hv, M3. Valtaosin auto kuitenkin hankittiin A3 TorqueFlite-automaattilaatikolla.

 

Renault (1905-) on vankasti voimissaan. Sillä on allianssi ja/tai ristiinomistusta Nissanin, Daimlerin, AvtoVAZn, Dacian ja Samsungin kanssa. Renault 4 CV (1946-1961) oli ranskalainen kansanauto, jota myytiin 1,1 miljoonaa kappaletta. Se oli yleinen myös Suomessa ja tunnettiin "ryppypeppuna". 4 ovea oli silloin hienoa (kuplassa oli 2). Voimalinjajärjestely oli RR. Alkuperäinen moottori oli pitkittäin asennettu vesijäähdytteinen R4, OVH, 760 cm³, 17 hv (1955 > 19,5 hv, myöhemmin 21 ja 26 hv).

Renault R4 (1961-1992) tunnettiin Suomessa "tipparelluna" johtuen maahantuojan slogaanista "ei vettä, ei rasvaa, vain tippa bensaa". Autoa valmistettiin 8,1 miljoonaa kappaletta. Voimalinjajärjestely oli FF. Alkuperäinen voimalinja oli vesijäähdytteinen, pitkittäinen R4, OHV, 747cm³, 26-32 hv. Vaihtelevat tehoilmoitukset johtuivat Ranskan autoverolaieista (CV="verohevosvoimaa"). M3 vaihteistoa hämmennettiin sateenvarjokahvalla. Hommaa vaikeutti synkronoimaton ykkönen. Myöhemmin tarjottiin vientimarkkinoille voimakkaampia moottoreita ja synkattu nelinopeuksinen vaihteisto.

Muokattu: Syyskuu 5, 2019, käyttäjä: Pekka Suuronen
Lisätty kuva

[Pekka Suuronen 120]

Rauta ja petrooli 2019, osa 4

Hyvinkäälle saavuttaessa saa jännätä, ettei kukaan kävele potkuriin. Kenttä kun on aitaamaton.

 

Gyrokopteri tuli katsomaan Rauta ja petroolia ilmasta käsin. Hyvinkäällä vaikuttaa OH-G016, italialainen Magnigyro M24, joten se oli todennäköisesti tämä.

 

Fiat pitäisi myös kirjoittaa pisteillä. F.I.A.T. = Fabbrica Italiana Automobili Torino perustettiin 1899. Tänä päivänä Fiat on globaali toimija kuudessa maanosassa. Fiat Chryslerilla on lähes 200.000 työntekijää. Fiat X1/9 oli keskimoottorinen pieni urheiluauto, jonka korin suunnitteli Bertone. Fiat valmisti autoa 1972-1982 ja Bertone 1982-89 omalla nimellään. Autoja valmistui yhteensä 160.000. Kuvan auto on vuosimallia 1978. Moottori perustuu Fiat 128-moottoriin: R4, SOHC, 1280 cm³, 75 hv, M4 (myöhemmin M5).

 

Fiat 850 Coupé ensiesiteltiin 1965. Moottori oli vesijäähdytteinen R4, 843 cm³, 47 hv. 1968 syntyi Gen2 903 cm³ 52 hv moottorilla. Nuorekkaaseen ostajakuntaan vetoavaa autoa myytiin 570.000 kpl lopetusvuoteen 1972 mennessä. Autoa valmistettiin sen jälkeen Espanjassa SEATina. Italialainen Abarth tunnetaan Fiatin virityspajana.

 

Chrysler 300 "no letter series" 1969 oli ajalta, jolloin 1925 perustettu Chrysler oli vielä Chrysler Corporation. Nyt se on FCA US LLC (Fiat Chrysler Automobiles). Yritys on myrskyn silmässä USA:ssa mm. päästöhuijauksista. Vuoden 1969 300-autoissa oli 440 CID-moottori (7,2 l), suunnilleen suurinta mitä Detroitissa tehtiin. Heposia alkaen 350. Convertible on luotu cruisailuun kauniilla säällä. V8:n hörhötyskin kuuluu mukavasti korvaan.

 

Kaksi tutkielmaa jenkkitakavaloista: Mercury Monterey...                                 ... ja Oldsmobile 88.

 

Äkkivilkaisulla tämä näyttää tavalliselta 50-lukuiselta Allis-Chalmers-peltokoneelta, mutta Dell'Orton kaksoiskaasutin panee epäilemään... ja jenkkiruohonleikkureista tuttu juomapulloteline vahvistaa epäilykset.

 

Fordson Super Majorin omistaja tuumasi ettei traktorissa ole tarpeeksi Superia. Niin hän vaihtoi moottorin: Deutz V10, 16+ litraa ja 345 hv.

 

Etkö ole kuullut SAAB VALMET-traktorista? Sellainen syntyy kun laitetaan Saab 96:sta tuttu Ford V4 Köln-moottori nokalle. Mallinumero 17 selittyy iskutilavuudella 1,7 litraa.

Muokattu: Syyskuu 5, 2019, käyttäjä: Pekka Suuronen
Lisätty Saab 96

[Pekka Suuronen 120]

Rauta ja petrooli 2019, osa 5

Turvaohjeet kuuluvat lentokoneen pakollisiin varusteisiin DC-3:ssakin.

 

Yleisö pääsi tutustumaan kolmoseen Hyvinkäällä.

 

Logo kuuluu valkovenäläisen MMVZ-tehtaan (Minsk Moto Velo Zavod) M-105 moottoripyörään. Juuret löytyvät DKW RT 125:stä, sitä valmistava tehdas Zchopaussa kun jäi Neuvostoliiton miehitysvyöhykkeelle.

 

IMZ-tehtaan (Irbitskiy Mototsikletniy Zavod) M-72 pohjautuu vuoden 1939 BMW R 71-moottoripyörään. Historiaa voi lukea netistä (Moottori-lehti 3.3.2018).

 

AWO 425 on DDR-aikainen moottoripyörä (1949-1962). Merkin valmistaja oli Simson Suhlissa, Thüringenissä. Tyyppimerkintä 425 ei viitannut iskutilavuuteen, vaan tarkoitti 4 tahtia, 250 cm³. Vuodesta 1955 käytettiin myös nimeä Simson 425. AWO/Simson 425-moottoripyöriä valmistui 209.000 kpl. Merkki tunnettiin Suomessakin.

 

Jawan yksinkertainen ja nerokas ohjauslukko. Yritäpä sahata Abloyn sankaa!

 

Tämä jawisti maksimoi kuljetuskapasiteetin sivuvaunulla ja perävaunulla. Tehtaan alkuperäisvarusteita.

 

Harrikkakuski on päättänyt olla omavarainen Pohjanmaan kieltolakikunnissakin ja kuljettaa omat oluset perässään.

 

Jos Harrikka kuljettaa Budweiseria niin oletettavasti Jawan perässä kulkee Pilsner Urquellia.

[Pekka Suuronen 120]

Rauta ja petrooli 2019, osa 6

Historiaa lahden takaa: Husqvarna Rödpilen 175 cm³ oli suosittu enduro-pyörä ennen kuin koko sanaa oli keksittykään. Heikki Mikkola ajoi motocrossin maailmanmestariksi 1974 ja1976 Husqvarnalla. Tehdas myi moottoripyöräbusineksen 1987. Merkkilisenssin omistajia ovat sen jälkeen olleet Cagiva, KTM, BMW ja KTM uudelleen.

 

Nämä urkupillit soittivat v. 1969 surumarssia brittiläiselle moottoripyöräteollisuudelle. Honda CB 750 Four, "Tuutti". Moottori oli nelitahtinen R4, SOHC, 736 cm³, joka kehitti hirmuiset 67 hv. Se kävi tasaisesti brittitwin'eihin verrattuna eikä vuotanut öljyä. Ja päihitti britit sekä nopeudessa että kiihtyvyydessä. Ja sähköstartti! Artikkeli Tekniikan Maailma 30.12.2008.

 

Mutta sitten tuli 1979 Kawasaki KZ 1300 "Möhkö". 6 sylinteriä, DOHC, 1286 cm³, nestejäähdytys, 120 hv. Artikkeli Moottori 20.1.2018.

 

Normag (Nordhäuser Maschinenbau GmbH) oli saksalainen traktorimerkki 1936-1958. Kun Nordhausen jäi sodan jälkeen itäpuolelle, tuotanto jatkui Hattingenissa Ruhrin alueella. NG23-traktorin erikoisuus oli lehtijousipakalla jousitettu etuakseli. Maahantuoja oli Suomen Autoteollisuus eli Sisun valmistaja. Merkki jäi Suomessa harvinaiseksi.

 

Valmet teki laituritraktoreitakin VR:lle. Oli aika jolloin VR vielä huolehti matkustajien matkatavarat erityiseen vaunuun ja pikarahtia kulki matkustajajunissakin. Laituritraktorit vetivät perävaunukolonnia mm. Helsingin rautatieasemalla.

 

Höyrykonekäyttöiseen pärehöylään syötettiin klapia ihan paljain rukkasin. Joka iskulla lensi päre. Mitähän TUKES tähän sanoisi?

 

Mittavalta rompetorilta löytyi vaikkapa roiskeläppiä joka lähtöön.