Reno Air Race 2019

[Jorma Kosonen 1 679]

Kävin vuonna 2012 ensimmäisen kerran seuraamassa Reno Air Racea. Tuolloin kilpailun kohtalo oli vaakalaudalla edellisen vuoden onnettomuuden jälkeen, jossa Jimmy Leewardin P-51 Galloping Ghostin tuhoutuessa kuoli pilotti ja 10 katsojaa. https://en.wikipedia.org/wiki/2011_Reno_Air_Races_crash

Seitsemän vuoden aikana on uusi reissu ollut suunnitteilla useasti, mutta toteutui vasta nyt. Seurasin kilpailuja viime viikolla neljän päivän (to-su) ajan, joista kolme valtaosin varikolla.

Ehkä suurin muutos näiden vuosien aikana on tapahtunut Unlimited-luokassa, jossa ei ole vuoden 2017 jälkeen ollut todellisia raasereita (Voodoo, Strega, Rare Bear, jne). Voittajan loppukilpailun nopeus on pudonnut 490-480 mph väliltä tämän vuoden 403 mph:iin. Tätä huonommlla nopeudella on viimeksi voitettu vuonna 1976. Unlimited-sarjan osanottajien määrä on myös pudonnut vuoden 2012 19 koneesta tämän vuoden 11 koneeseen. Tämän vuoden kilpailu oli 56. vuotuinen Reno Air Race.

Eri luokkien radat löytyvät oheisesta kartasta. Kiitotie 8/26 on kisoissa käytössä normaalitoimintaan ja 14/32 hätätapauksia varten. https://airrace.org/the-course-pits/

Ohessa alkuun Unlimited’in kuvia. Jatkan lisäkuvilla ja muilla sarjoilla kunhan jet lag sallii.

Rodney

 

Hawker Sea Fury T Mk. 20 Dreadnought (Race #8) varikolla torstaina ennen alkuerää 2A. Konetta lensi sen omistaja Dennis Sanders. Dreadnought on aiemmin voittanut Unlimitedin neljä kertaa, joista edellinen viime vuonna Joel Swagerin ohjastamana. http://inflight.squarespace.com/featured/2017/1/25/the-sanders-legacy.html

 Dreadnoughtin vieressä varikolla oli toinen Sandersin perheen omistama Hawker Sea Fury T Mk. 20 (Race #924), joka tunnetaan 924G:nä. Konetta lensi tänä vuonna viime vuoden voittaja Joel Swager. 

Sandersin kolmas tyypiltään Hawker Mk. II Sea Fury Argonaut (Race #114) oli varikolla Dreadnoughtin toisella puolella. Argonautia lensi Sherman Smoot. Aiemmin hän on lentänyt Yak-11 raceria Czech Mate (Race #86) http://aafo.com/racing/news/98/smoot.htm

Kisoihin piti osallistua neljäskin Sea Fury eli Hawker Sea Fury FB II Sawbones (Race #71), jota lentää Curt Brown. Ennen kilpailun alkua sunnuntain harjoituksissa koneen kuomu oli irronnut osuen korkeusvakaajaan, eikä Sawbones päässyt karsintoihin eikä kisaan. Curt Brown on voittanut Renossa suihkukoneluokan viisi kertaa. https://en.wikipedia.org/wiki/Curtis_Brown https://sawbonesair.com

Ainoa kilpailukykyinen Mustang Renossa oli Brent Hiseyn omistama ja lentämä North American P-51D Miss America (Race #11). Unlimitedin varikolla Miss America oli melkein ainoa jonka pilttuussa näkyi muutakin aktiviteettia kuin koneen puunausta. https://oklahomamuseumofflying.org/miss-a.htm

Jatkuu...

Muokattu: Syyskuu 19, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typos

[Jorma Kosonen 1 679]

Air & Space Magazine on syyskuun numerossaan huomioinut Dreadnoughtin voiton Renossa ja julkaissut hienon artikkelin Sandersin perheestä ja heidän Sea Furyistaan. https://www.airspacemag.com/airspacemag/sea-fury-dynasty-180972950/

Dreadnought (Race #8) rullaamassa lauantaina 14. syyskuuta odotuspaikalle kiitotie 26 viimeistä alkuerää varten. Dreadnought voitti myös tämän erän (Heat 3A) nopeudella 418.77 mph.

Jatkuu...

Muokattu: Syyskuu 20, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen

[Jorma Kosonen 1 679]

Torstaina päivän lopuksi Unlimited lensi vain Heat 1A:n eli seitsemän hitainta konetta, joista voittaja nousee perjantain Heat 2A:an. Nousija oli Mike Brown koneenaan Goldfinger (Race #2), joka löi toiseksi tulleen ylivoimaisesti 45 sekunnilla nopeudella 335.86 mph. http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Heat1A.Results.html

North American P-51D Goldfinger (Race #2) pilottina Michael Brown. Omistaja Mustang Sally, LLC. http://www.mustangsmustangs.net/p-51/survivors/serial/44-73693 

North American P-51D Speedball Alice (Race #31) pilottina Dan Vance. Omistaja on Julia Vance. https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-74389

North American P-51D Blondie (Race #44) pilottina Brant Seghetti, joka myös omistaa koneen Steve Seghettin kanssa.  https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-72777

North American F-51D Wee Willy II (Race #0) pilottina Rob Patterson. Koneen omistaa Steve Hinton vaimonsa Karenin kanssa. https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-84961 

Bell P-63 Kingcobra Pretty Polly (Race #63) pilottina Jim ”JD” Dale. Pretty Pollyn omistaa Palm Springs Air Museum.  http://www.warbirdregistry.org/p39-p63registry/p63-4268864.html

North American P-51D Lady B (Race #41) pilottina Michael Pfleger. Koneen omistaa Frederick W Telling. https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-74506

North American P-51D Bunny (Race #62) pilottina Tom Nightingale. Koneen omistaa Palm Springs Air Museum / Robert Pond. https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-74908

Jatkuu...

[Mika Laakso 718]

Hienoja kuvia, Rod! Itse kävin kisoissa vuonna 2013, ja silloin oli kyllä taso kovempi! Unlimited luokkaa silloinkin seurattiin. Kuten tänäkin vuonna LiveStream linjalla..

Muokattu: Syyskuu 21, 2019, käyttäjä: Mika Laakso
korjattu kirjoitusvirhe unlimited

[Jorma Kosonen 1 679]

1 tunti sitten, Mika Laakso kirjoitti:

Hienoja kuvia, Rod! Itse kävin kisoissa vuonna 2013, ja silloin oli kyllä taso kovempi!

Moro Mika,

Viime viikolla USAAC tytöllä oli kiharoita enemmän, mutta napaa ei näkynyt, joten en uskalla kommentoida ollenkaan tasoa!

Rod 

[Mika Laakso 718]

Tilastoja kun katsoo, niin vuoden 2017 jälkeen on tullut suuri pudotus voittajan keskinopeudessa. Strega ja Voodoo olivat silloin vielä mukana kisoissa. 481 ja 480 mph. Mun suosikki Rare Bear oli mukana viimeksi 2015, 471mph.

http://reports.airrace.org/2017/2017.Unlimited.Gold.Results.html

 

[Jorma Kosonen 1 679]

Perjantai jatkui yhtä lämpimänä kuin torstai ja lämpötila nousi iltapäivällä taas 30 C:een tai hieman yli.

Iltapäivällä Unlimited-luokalla oli kaksi erää Heat 2B ja päivän lopuksi Heat 2A, johon edellsestä erästä oli noussut Goldfinger (Race #2).

Heat 2B oli puoliltapäivin ja sen kuuden kierroksen (46.99 mailia) voittajana oli eilisen erän kakkonen, eli Speedball Alice (Race #31) nopeudella 315.562 mph. Blondie (Race #44) hävisi voittajalle vajaat 1.5 sekuntia ja kolmonen Wee Willy II (Race #0) oli vain 0.4 sekuntia Blondien perässä. http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Heat2B.Results.html

North American P-51D Speedball Alice (Race #31) pilottina Dan Vance Heat 2B:n jälkeen perjantaina. Taustalla näkyy Renon Home Pylon ja pääsponsori Stihl'in mainoksia.

North American P-51D Speedball Alice (Race #31) pilottina Dan Vance Heat 2B:n jälkeen perjantaina kun konetta lähdettiin vetämään varikolle. Koneiden tankkaus tapahtui platalla.

North American F-51D Wee Willy II (Race #0) pilottina Rob Patterson rullaamassa platalle Heat 2B:n jälkeen.

North American P-51D Lady B (Race #41) pilottina Michael Pfleger rullaamassa platalle Heat 2B:n jälkeen.

North American P-51D Bunny (Race #62) pilottina Tom Nightingale rullaamassa platalle Heat 2B:n jälkeen.

Bell P-63 Kingcobra Pretty Polly (Race #63) pilottina Jim ”JD” Dale rullaamassa platalle Heat 2B:n jälkeen.

Unlimited Heat 2A:n voitti odotetusti Dreadnought (Race #8) nopeudella 420.785 mph ja toiseksi tuli Miss America (Race #11) noin 38 sekuntia huonommalla ajalla. Kolmantena oli Argonaut tasan minuutin voittajasta jäljessä. Nelosen maliin tullut Fury ”924G” hävisi Argonautille vain alle 1.8 sekuntia. http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Heat2A.Results.pdf

Torstain B-erästä noussut Goldfinger (Race #2) tuli maaliin tasan puoli minuuttia voittajaa myöhemmin, mutta vain viisi kierrosta lentäneenä. Nopeusero voittajaan oli 95 mph eli yli 150 km/h!

Pace-koneena Unlimitedissa oli tavalliseen tapaan Lockheed T-33 jota lensi Steve Hinton. Hintonilla itsellään on kolme kaksi Unlimited-luokan voittoa.

Hawker Sea Fury T Mk. 20 Dreadnought (Race #8) pilottinaan Dennis Sanders lähdössä rullaamaan kohti kiitotietä 08 alkuerässä 2A perjantaina.

Hawker Sea Fury T Mk. 20 Dreadnought (Race #8) valmistellaan vedettäväksi varikolle alkuerän 2A jälkeen. Koneen pilotti Dennis Sanders selin keskellä vierellään kakkoseksi erässä tulleen Miss American (Race #11) pilotti Brent Hisey (myös vihreissä haalareissa).

North American P-51D Miss America (Race #11) lähdössä takaisin varikolle koekäytön jälkeen puoliltapäivin perjantaina pari tuntia ennen Heat 2A.n alkamista

North American P-51D Miss American (Race #11) moottoripellit on saatu asennettua koekäytön jälkeen.

Hawker Mk. II Sea Fury Argonaut (Race #114) pilottinaan Sherman Smoot rullaamassa platalle Heat 2A:n jälkeen. Tuulen suunta/nopeus muuttui erän aikana ja laskeutumiseen otettiin käyttöön kiitotie 26.

Hawker Sea Fury T Mk. 20 (Race #924) pilottinaan Joel Swager.rullaamassa platalle Heat 2A:n jälkeen.

North American P-51D Goldfinger (Race #2) pilottinaan Michael Brown rullaamassa kohti kiitotietä 08 alkuerässä 2A perjantaina.

Pace Plane Lockheed T-33 pilottinaan Steve Hinton rullaamassa kohti kiitotietä 08 alkuerässä 2A perjantaina.

 

Muokattu: Syyskuu 23, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Lisätty PP T-33 kuva / Hintonin voitot.

[Jorma Kosonen 1 679]

1 tunti sitten, Mika Laakso kirjoitti:

Tilastoja kun katsoo, niin vuoden 2017 jälkeen on tullut suuri pudotus voittajan keskinopeudessa. Strega ja Voodoo olivat silloin vielä mukana kisoissa. 481 ja 480 mph. Mun suosikki Rare Bear oli mukana viimeksi 2015, 471mph.

Saman huomion tein tuon ekan viestini alussa. Ja mikä ehkä pahinta niin taistelua Unlimitedin A-Heateissa oli ehkä vain Argonautin ja 924:n kesken. Kuten totesin niin tätä hitaampaa voittoaikaa ei Unlimited Goldissa ole ollut vuoden 1976 jälkeen.

Rare Bear oli hieno, mutta henkilökohtaisesti kannustin vuonna 2012 Griffon-moottorilla ja vastakkain pyörivillä potkureilla varustettua "Precious Metal" Mustangia. Pilottina sattui olemaan Bell 47 turbiiniversion kouluttajani Thom Richard. Silloin hän joutui valitettavasti keskeyttämään Unlimited Goldissa neljännellä kierroksella, kun toisen päälaskutelineen luukku irtosi. Hän on Renossa viimeksi lentänyt Formula 1 raceria "Hot Stuff" (tai ainakin yrittänyt käynnistää).

Rodney 

https://www.youtube.com/watch?v=FyfK1tea3zo

https://www.youtube.com/watch?v=SAhwvbc8yJ0

Muokattu: Syyskuu 21, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Linkit

[Jorma Kosonen 1 679]

Unlimitedin lauantai ja erät Heat 3B ja Heat 3A olivat lähes copy/pastet perjantain vastaavista. Jotkut osallistujat olivat parantaneet hieman nopeuksiaan, mutta järjestys oli sama. Speedball Alice (Race #31) oli noussut A-erään perjantain erän perusteella ja P-39C Kingcobra Pretty Polly (Race #63) ei jostain syystä startannut B-erässä, joka jäi vain neljän koneen kisaksi. http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Heat3B.Results.html   http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Heat3A.Results.html

North American P-51D Lady B (Race #41) pilottina Michael Pfleger rullaamassa platalle lauantaina Heat 3B:n jälkeen.

Renon varikolla oli myös vuoden 1970 Unlimited Goldin voittajakone Miss Van Nuys (Race #64), jonka Clay Lacy oli hiljattain myynyt. Seitsemän vuotta sitten Renossa Clay Lacy vielä lensi joka päivä taitolentonäytöksen Lear Jetillään. Silloin chekkasin hänen ikänsä ja oli täyttänyt 80 vuotta vajaata kuukautta aikaisemmin. Sain häneltä nimmarin ohjelmakirjaseen, kun hän ajoi varikolla golfkärryssään. Vaimonsa muisteli että Clay oli aikanaan käynyt Suomessakin. Vuonna 2012 netti kertoi hänen lentotuntien määräkseen 58000 tuntia.

https://en.wikipedia.org/wiki/Clay_Lacy  https://www.claylacy.com/company/clays-hangar/  https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-74423  

https://www.youtube.com/watch?v=B9uvUVdB20w

Vuoden 1970 Renon Unlimited Goldin voittajan Clay Lacyn P-51D Mustang Miss Van Nuys (Race #64) varikolla torstaina.

Jatkuu...

[Jorma Kosonen 1 679]

Unlimitedin Silver ja Gold loppukilpailut olivat sunnuntaina ja Unlimited Gold päätti perinteisesti Reno Air Racen. Ennen Goldia oli myös perinteinen ”Duck Walk”, jossa Goldiin osallistuneet koneet vedettiin pääkatsomon eteen ja ne, sekä miehistö, esiteltiin yleisölle.

Silver-loppukilpailu lennettiin puoliltapäivin eikä seitsemän kierroksen (yksi enemmän kuin alkuerissä) kisa tuonut yllätyksiä. Silveriin osallistui viisi konetta, sillä myös P-63 Kingcobra lensi.

Maaliintulojärjestys oli sama kuin aikaisempinakin päivinä eli ”Blondie” (Race #44) pilottinaan Brant Seghetti voitti ja ”Wee Willy II” pilottinaan Robbie Patterson oli toinen, mutta eroa ei ollut nyt kuin 0.318 sekuntia. Kolmas oli ”Lady B” pilottinaan Michael Pfleger 45 sekuntia perässä. http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Silver.Results.html  https://www.youtube.com/watch?v=UCbr1_Qoh0Y

North American F-51D Wee Willy II (Race #0), Unlimited Silverin kakkonen, kisan jälkeen varikolle vietävänä.

Unlimited Goldissa oli draamaa sillä saamatta ensimmäistä kierrosta täyteen nousi Argonaut (Race #114) turvakorkeuteen ja teki noin kaksi minuuttia myöhemmin laskun kiitotielle 14. Pilotti Sherman Smoot pystyi rullaamaan Argonautin varikon eteen platalle.

Hawker Mk. II Sea Fury Argonaut (Race #114), pilottinaan Sherman Smoot, rullaamassa platalle Unlimited Goldin keskeytyksen jälkeen

Miss America sai kaksi kierrosta täyteen mutta sen moottori alkoi savuttaa ja Brent Hisey veti Mustangin savuvanaa vetäen korkeuksiin. Steve Hinton oli lähes välittömästi T-33:lla Miss American takaoikealla. Hisey teki lähestymistä kiitotielle 14 ennen kuin Argonaut oli ehtinyt siltä pois. Miss America jäi yksneloselle.

North American P-51D Miss America (Race #11), pilotti Brent Hisey, vedettävänä platalle ennen "Duck Walk'ia". Unlimited Goldia varten on koneeseen tehty saumojen peittämistä alumiiniteipillä

 

Eli vain neljä osallistujaa lensi Unlimited Goldin loppuun saakka ja ainoastaan voittaja Dreadnought (Race #8) omistajansa Dennis Sandersin lentämänä täydet kahdeksan kierrosta. Toiseksi tullut Joel Swagerin ohjaama ”924G” (Race #924) jäi yli kierroksen voittajasta. Kolmanneksi tullut Mike Brownin Goldfinger (Race #2) jäi voittajasta kahta sekuntia vaille kolme kierrosta. Jotenkin tuntui että Dennis Sanders ei halunnut enää loppusuoralla ohittaa Kultasormea.

Alkuerien ensimmäiset neljä Unlimitedin raceria odottamassa "Duck Walk'in" alkamista. Hawker Sea Fury T Mk. 20 Dreadnought (Race #8) etummaisena.

Hawker Sea Fury T Mk. 20 (Race #924) "Duck Walk'issa". Pilotti Joel Swager on etummaisessa golfkärryssä selin valkoisessa stetsonissaan.

Argonautin työntäjä ja 924G:n vetäjä (push-pull) "Duck Walk'issa" oli tietenkin Tugnaut.

North American P-51D Speedball Alice (Race #31), pilotti Dan Vance, "Duck Walk'issa".

Pace Plane Lockheed T-33 "Duck Walk'ssa". Pilotti Steve Hinton siivenkärkeä lähimpänä. Kärkitankissa on maalattuna Super Corsair (Race #1), jolla Hinton saavutti Unlimited Gold voiton vuonna 1985.

En ole jaksanut chekata Renon tilastoja mutta lienee ainutlaatuista, että yksikään Unlimited Goldin mitalimiehistä, tai maaliin tulleista, ei mahdu samalle kierrokselle, joita on vain kahdeksan! http://reports.airrace.org/2019/2019.Unlimited.Gold.Results.html

Ohessa RARA:n live stream (vain sunnuntain reilut kahdeksan tuntia). Valitettavasti selostajat ja kameramies eivät ole ajan tasalla, kun nuo kaksi keskeytystä tapahtuivat. https://www.youtube.com/watch?v=2qCwH2SdpSE

Jatkuu…

Muokattu: Syyskuu 23, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Tilastolinkit / Typos

[Mika Laakso 718]

Kiitos Rodney hienoista kuvista ja kisaraportista! Tuonne kyllä tekisi mieli lähteä uudestaan!

[Jorma Kosonen 1 679]

Aina aamupäivällä Reno-Steadin kentälle tullessani suuntasin portista lähes välittömästi loivasti oikealle, jossa suihkukoneluokan varikko on muista luokista poiketen. 

Suihkarikisaan osallistui neljätoista konetta joista yhdeksän oli L-39 Albatros’ia, kolme L-29 Delfin’iä ja yksi BAC Jet Provost T5 ja myös yksi De Havilland DH 115 Vampire Trainer Mk55.

Keskiviikon alkuerän (Jet Heat 1C) menetin sillä kisaurakkani alkoi vasta torstaina aamupäiväällä. Karsintojen tuloksista (Qualifying Time / Speed) voi tuolloin ounastella että kilpailu Jet Gold’in voitosta käytäisiin kahden tai kolmen koneen kesken. 

Karsintojen nopein oli ollut Jerry Kerbyn lentämä de Havilland Vampire DH 115 ”Dark Shadow” (Race #11) kierrosajalla 55.432 sekuntia (513.756 mph).

Toiseksi nopein oli ollut Pete Zaccagninon lentämä L-29 Delfin ”Just Lucky” (Race #24) vajaat 0.4 sekuntia hitaamalla kierrosajalla 55.807 sekuntia (510.304 mph). Zaccagninolla on Renon suihkukoneluokan voitto vuodelta 2015, tosin Vampirella.

Kolmantena karsinnoissa oli ollut seitsemän kertaa Renon Jet-luokan voittaneen Rick Vandam’in lentämä L-39 Albatros ”American Spirit” (Race #5) kierrosajalla 57.537 sekuntia (494.960 mph). Rick Vandam lensi vain karsinnan kaksi kierrosta ja itse kisapäivinä "American Spirit'iä" lensi viime vuoden voittaja Mike Steiger. Rick Vandam osallistui Renossa Sport-luokkaan Glasairilla.

Tarkempi piirros radasta ohessa. Alkuerissä kierroksia lennettiin kuusi. http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.RaceCourse.pdf

Seuraavissa kuvissa on koneen tyyppi, koneen nimi, kilpailunumero, lentäjä, karsintakierroksen aika ja nopeus. Kuvat ovat karsintanopeuden mukaaisessa järjestyksessä.

De Havilland DH 115 Vampire Trainer Mk.55 ”Dark Shadow” (Race #11), Jerry Kerby, 55.432, 513.756 mph. Kone rullaamassa platalle nopeimpana ensimmäisen alkueränsä (Jet Heat 1A) jälkeen.

L-29 Delfin ”Just Lucky” (Race #24), Pete Zaccagnino, 55.807 sekuntia, 510.304 mph. Kone varikolla ennen ensimmäistä alkueräänsä (Jet Heat 1A), jossa se oli toinen, noin 3.5 s voittajalle jääneenä.

L-39 Albatros ”American Spirit” (Race #5), Mike Steiger, 57.537, 494.960 mph. Kone rullaamassa platalle kolmantena ensimmäisen alkueränsä (Jet Heat 1A) jälkeen noin 6.5 s voittajalle jääneenä.

L-29 Albatros "Red Thunder" Race #777), Alexandre Eckmann (Brasilia), 1:01.067, 466.349 mph. Kuvassa kone varikolla ennen ensimmäistä alkueräänsä (Jet Heat 1A), jossa se oli kuudes yli minuutin voittajalle jääneenä. Eckmann tuli maalin niukasti neljäntenä, mutta sai 24 sekunnin rangaistuksen ja putosi eränsä viimeiseksi. Eckmann oli toinen osapuoli viime vuonna, kun kaksi L-39 Albatrosia (Race #37 ja Race #13) kolistelivat Renon alkuerässä. Toista lensi Nathan Harnagel, joka tänä vuonna osallistui kisaan "Miss Piggy" Jet Provostilla. https://www.youtube.com/watch?v=hAtIm_uenpA  

L-39 GXT "No Compromises" (Race #38), Scott Farmsworth, 1:01.923, 459.902 mph. Kone tuli neljänneksi ensimmäisessä alkuerässään (Jet Heat 1A), kun "Red Thunder sai 24 sekunnin penaltyn.  

L-39 Albatros "Athena" (Race #1), Bob McCormack, 1:01:937, 459.798. "Athena" platalla ennen ensimmäistä alkueräänsä (Jet Heat 1B), jonka se voitti ajalla 6:29.707 ja nopeudella 434.080.

L-39 C "Drop Bear" (Race #69), Lachie Onslow (Australia), 1:03.717, 446.953. Ensimmäisessä alkuerässään (Heat 1B) se tuli toiseksi noin 4.1 sekuntia Athenalle hävinneenä.

L-39 C "Robin 1" (Race #54), Phil Fogg, 1:03.728, 446.876 mph. "Robin 1" platalla ennen ensimmäistä alkueräänsä (Jet Heat 1B), jossa se tuli kolmanneksi noin 7.5 sekuntia voittajalle hävinneenä.

L-39 C "Blue Ice" (Race 19), Charlie Camilleri (Australia), 1:04.225, 443.418 mph. "Blue Ice" varikolla perjantaina, jolloin se tuli neljänneksi Heat 2B:ssä, lähes 55 sekuntia voittajalle hävinneenä.

L-39 C "Tumbling Goose"(Race #84), Scott Gusakov, 1:05.127, 437.277 mph. "Tumbling Goose" platalla ennen ensimmäistä alkueräänsä (Jet Heat 1B), jossa se tuli neljänneksi yli 22 sekuntia voittajalle hävinneenä.

 

L-29 Delfin "Sluggo" (Race #6), Joe Gano, 1:10.190, 405.735 mph. "Sluggo" platalla ennen ensimmäistä alkueräänsä (Jet Heat 1B), jossa se tuli kuudenneksi noin 56 sekuntia voittajalle hävinneenä.

L-39 C "Sarance" (Race #7), Larry Labriola, 1:12.588, 392.331 mph. "Sarance" rullaamassa ensimmäiseen alkueräänsä (Jet Heat 1B), jossa se tuli kuudenneksi noin 24 sekuntia voittajalle hävinneenä.

L-29 Delfin, "Miss Independence" (Race #61), Craig Wilcockson (Australia), 1.14.347, 383.049. Pilotti tulossa koneelleen lentämään Heat 1B erää. Kone jäi viimeiseksi lähes minuutin voittajasta.

BAC Jet Provost Mk. 5A "Miss Piggy" (Race #369), Nathan Harnagel, 1:16.932, 370.178 mph. "Miss Piggy" puunattavana. Keskiviikkona se oli jäänyt Heat 1C erän jumboksi nopeudella 362.035 mph.

Oheisissa linkeissä jettien karsinnan ja alkuerien data perjantai-iltaan saakka. Alkuerät eivät viikon aikana käytännössä muuttaneet nopeimpien tilannetta karsinnoista.

 http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Qualifiers.html

 http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat1C.Results.html

 http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat1B.Results.html

 http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat1A.Results.html

 http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat2C.Results.html

 http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat2B.Results.html

 Jatkuu...

 

 

Muokattu: Syyskuu 24, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typos

[Jorma Kosonen 1 679]

44 minuuttia sitten, Mika Laakso kirjoitti:

Kiitos Rodney hienoista kuvista ja kisaraportista! Tuonne kyllä tekisi mieli lähteä uudestaan!

Lisää on tulossa. Minäkin yritän lisätä vierailutiheyttäni. Samalla toivon, että Unlimited ja koko kisa säilyy elinvoimaisena.

Rod

[Jorma Laiho 448]

Mainio raportti. Reno on vielä kokematta. 2020 voisi olla hyvä valinta. Kiitos kaimalle tarinoista. Nähtävästi pikkuluokista on tulossa myöhemmin tarinaa ?

Voitko kertoa myös matkavinkkejä tuonne menijöille ? Nähtävästi autoilu San Fransiscosta on kätevin tapa, samalla voi koukata viinialueiden kautta jne.

Entä majoitus ?

Lisää kuvia odotellen Jorma L.

[Jorma Kosonen 1 679]

1 tunti sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Reno on vielä kokematta. 2020 voisi olla hyvä valinta. Kiitos kaimalle tarinoista. Nähtävästi pikkuluokista on tulossa myöhemmin tarinaa ?

Voitko kertoa myös matkavinkkejä tuonne menijöille ? Nähtävästi autoilu San Fransiscosta on kätevin tapa, samalla voi koukata viinialueiden kautta jne.

Entä majoitus ?

Moro Kaima,

Tarinaa tulee lisää sekä Jeteistä, että T-6 ja Sport-luokista. F1:iä ja kaksitasoja en pääsääntöisesti ehtinyt katsomaan, sillä ehdin kentälle aamulla kymmenen tienoissa. Kuvia niistäkin tulee.

Itse olen molemmilla kerroilla kulkenut San Fransiscon / Oaklandin kautta ja vuokrannut auton. Ajoaika on ilman pysähdyksiä noin 4-5 tuntia. Vuokrasin Ebookersilta (Budget) viikko ennen matkaa keskikokoisen katumaasturin viikoksi. Hinta oli € 255.- ja ajoneuvo osoittautui VW Atlakseksi. Ihan hyvä päätös maksaa € 40.- enemmän kuin halvin mahdollinen pikkuauto. Tosin aika usein olen Jenkkimatkalle pienimmän valinnut ja luottanut siihen, että vuokraamolla ei niitä ole, vaan antavat isomman samaan hintaan.

Viinitiloja kiertäen 1-2 päivää kannattaa varata ajomatkaan. Ilmailumuseoitakin saa sovitettua reitille, jos hieman kiertelee. Hotelleita Renosta löytyy kaiken tasoisia ja majoitus ei ole samanlainen haaste kuin Oshkoshissa (jossa en ole vielä käynyt). Itse olin/mme Renossa Ramada-ketjun hotellissa, jossa oli myös kasino paikalliseen tapaan. Porukka kasinolla oli nykyisen POTUS:in tyypillistä kannattajakuntaa eikä mitään Monacon väkeä!

Juomat kasinon baarissa olivat talon puolesta, jos pelasi. Muuten pieni olut hanasta maksoi USD 1.5 ja Margarita USD 3.-. Siihen tietenkin tipsit päälle. Hotellin tasoa kuvaa, että sen ravintola ei ollut toiminnassa ja huoneen siivous/petaaminen piti tilata edellisenä päivänä. Onneksi nurkan takana oli Big Ed's Inn, josta sai tuhdin amerikkalaisen aamiaisen ja illallakin voi käydä syömässä, ellei halunnut ajaa hienompiin paikkoihin lähiöalueelle. Viiden päivän majoitus Ramadassa kahden hengen huoneessa maksoi  € 401.- tilattuna Hotels.com kautta tammikuussa. Eli yö/nuppi kustansi € 40.-. San Fransisco/Oakland alueella motelliyö tuli kalliimmaksi.

Matka Ramadasta, joka on lähellä keskustaa ja valtateiden 80 ja 385 liittymää, Reno-Steadin kentälle kesti vartin. Paluu kesti pahimmillaan kolme varttia, kun näytöksestä lähdön ajoitus epäonnistui. Parkkeeraus näytöksessä maksoi USD 10-15, riippuen siitä miten lähelle sisääntuloa autonsa halusi. Itse maksoin pysäköinnistä katoliselle kirkolle kympin päivässä ja kävelin vajaan 10 minuuttia. Jos olisin maksanut 15 taalaa poikapartiolaisille, niin kävelymatka olisi ollut noin viisi minuuttia.

Sisäänpääsymaksu eläkeläiselle oli torstaina USD 25.-, perjantaina USD 35.- ja viikonloppuna molempina päivinä USD 45.-. Sesonkilippu olisi tullut kympin tai kaksi halvemmaksi mutta se olisi pitänyt ostaa viimeistään keskiviikkona. Varikkolippuihin meni kolmena päivänä yhteensä vajaat sata taalaa.

Ei muuta kuin suunnittelemaan Reno 2020 matkaa!

Rodney

[Mika Laakso 718]

10 tuntia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Voitko kertoa myös matkavinkkejä tuonne menijöille ?

Me olimme siellä 2013. Matkaa aloimme suunnitella jo vuosi ennemmin, Ja matkakumppanin rouva sanoi heti: "että jos tuonne asti menettä, niin vähintään kaks viikkua ootta pois!" Kiitos vielä siitä, Riitta! Eli kannattaa suunnitella jotain muuta, oheista matkan varteen! Me lennettiin ensin Las Vegasiin, mistä oli vuokra-auto. Ekana päivänä käytiin Hoover Dam ja Grand Canyon, Sitten ajettiin Vegasista Death Valleyn kautta Renoon, n. 500mailia, päivä. Renossa meillä oli hotelli / casino Grand Sierra Resort. Sieltä oli joka päivä shuttlebus-yhteys kentälle, suoraan portille.  Matka kesti n.puoli tuntia, ja maksoi muutaman dollarin. Ja kisojen jälkeen takaisin.

[Jorma Kosonen 1 679]

18 minuuttia sitten, Mika Laakso kirjoitti:

Renossa meillä oli hotelli / casino Grand Sierra Resort. Sieltä oli joka päivä shuttlebus-yhteys kentälle, suoraan portille.  Matka kesti n.puoli tuntia, ja maksoi muutaman dollarin. Ja kisojen jälkeen takaisin.

Ekalla kerralla seitsemän vuotta sitten harkitsin shuttle busia, joka menee 5-6 hotellilta Reno-Steadiin noin 15 minuutin välein. Se olisi vaatinut ensin ajoa johonkin näistä. Nyt chekattuna RARA:n kotisivun kautta, niin yhteen suuntaan näyttäisi maksaneen tänä vuonna USD 14.50, mikä ei tunnu kovin edulliselta verrattuna vuokrattuun autoon.

Rodney

[Jorma Kosonen 1 679]

Lauantain Jet Classin hitain erä, Heat 3C, oli copy/paste perjantain vastaavasta erästä eivätkä sijoitukset muuttuneet. L-39 ”Blue Ice” (Race #19) oli yhä hitaimmista nopein. 

Samoin puoleltapäivin lennetyn Heat 3B:n kolme ensimmäistä olivat samat kuin perjantaina eli L-39 ”Athena” (Race #1) voitti erän, L-39 C "Drop Bear (Race #69) oli kakkonen ja L-39 C ""Robin 1" (Race #54) oli kolmantena.

L-39 ”Athena” (Race #1), Bob McCormack, 430.106 mph, Heat 3B.

 

L-39 C "Drop Bear" (Race #69), Lachie Onslow (Australia), 425.735 mph, Heat 3B.

 

L-39 C ""Robin 1" (Race #54), Jeff Turney, 417.616 mph, Heat 3B.

 

Iltapäivällä lennetty Jet Heat 2A ehkä ratkaisi suihkareiden kisan jo ennen sunnuntain Jet Gold'ia. Nopeimman karsijan ja kaikki alkueränsä viikolla voittaneen De Havilland DH 115 Vampiren ”Dark Shadow” (Race #11) moottori ei käynnistynyt. Vampire jäi platalle kun muut kilpailijat vuorotellen rullasivat sen ohi. Kun myöhemmin kysyin koneen mekaanikoilta syytä, niin moottori oli ”seized” (kiinni leikannut?), eikä ollut mitään mahdollisuutta saada konetta kuntoon sunnuntaiksi.

Erän (Heat 2A) nopein oli Pete Zaccagninon lentämä L-29 ”Just Lucky” (Race #24), kakkosena Mike Steigerin lentämä ”American Spirit” (Race #5) noin 4.5 sekuntia jäljessä ja kolmantena Scott Farnsworthin lentämä ”No Compromises” Race (#38) yli 47 sekuntia voittajalle hävinneenä.

 

De Havilland DH 115 Vampire "Dark Shadow" (Race 11) Jet Heat 2A:n starttirivistössä konepelti ja ohjaamon kuomu ylhäällä. Konepellin alla lienee akkuja, koska maavirtalähdettä ei paikalla näy.

 

Parin minuutin kuluttua Vampiren nokkakuomu on suljettu (omaiset ovat nähneet) ja ollaan toteamassa, että kakka on lentänyt tuulettimeen ennen kuin ollaan edes päästy ilmaan.

 

Muut ovat käynnistäneet ja L-39 "Red Thunder" (Race #777) lähtee perältä rullaamaan rivistön ohi. Alexandre Eckmann sai tässäkin erässä (Jet Heat 2A) penaltyn, 12 sekuntia, ja putosi kuudenneksi.

 

L-39 "American Spirit" (Race #5) rullaamassa ja pilotilla peukku pystyssä. Kone tuli erän kakkoseksi nopeudella 503.629 mph. Sillä ajalla Mike Steiger ilmeisesti teki oman ennätyksensä Renossa?

 

Viimeisenä rullaamaan lähti Pete Zaccagninon ohjaama L-29 Delfin "Just Lucky" (Race #24). Kone voitti erän, Heat 2A, nopeudella 510.411 mph.

 

Muiden lähdettyä kisaamaan poistuu paalupaikan haltija Jerry Kerby pää allapäin varikkoa kohti jättäen tumman varjon platalle.

Oheisen linkin takaa löytyy Racing Jets Incorporated kotisivut ja tietoa. RJI hallinnoi Renon suihkukoneluokkaa. http://www.racingjets.com/pilots/

Ja täältä lauantain Jet Classin erätulokset.

http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat3C.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat3B.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Heat2A.Results.html

Jatkuu...

Muokattu: Syyskuu 25, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Linkit.

[Jorma Kosonen 1 679]

Sunnuntaina lennettiin Jet Class’in Bronze, Silver ja Gold loppukilpailut. Osallistujia oli jokaisessa seitsemän, paitsi Bronzessa kuusi. Tähän tarvittiin luovuutta, koska karsinnat aloitti 14 konetta, joista ”Dark Shadow” (Race #11) joutui luovuttamaan lauantaina. Eli Bronzen koneista myös neljä lensi Silverissä. Samoin Silverin kolme nopeinta lensi myös Goldissa.

Mitään raflaavia muutoksia alkuerän järjestyksiin ei tullut, vaan kaikissa kolmessa loppukilpailussa kärkikolmikon järjestys säilyi. Poikkeuksena oli Bronze, jossa ”Tumbling Goose” (Race #84) keskeytti ja ”Miss Independence” (Race #61) otti sen paikan kakkosena. Goldissa Alexandre Eckmann, ”Red Thunder (Race #777), pystyi nyt lentämään ilman penalteja, eikä menettänyt neljättä sijaansa. Goldin voittoaika jäi alle 500 mph eli, ei päästy aivan lauantain nopeuteen.

Voittajat sunnuntaina loppukilpailussa olivat:

Jet Gold: L-29 Delfin ”Just Lucky” (Race #24), Pete Zaccagnino, 495.106 mph

Jet Silver: L-39 ”Athena” (Race #1), Bob McCormack, 436.522 mph. Median siniliivinen kuvausryhmä koneella.

Jet Bronze: L-39 ”Blue Ice” (Race #19), Charlie Camilleri (Australia), 422.229 mph.

Ohessa linkit Jettien lopputuloksiin.

http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Gold.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Silver.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Jet.Bronze.Results.html

 

Jet Class Pace Plane oli Embraer Phenom 300, jota lensi Jay Obernolte.

Sport Class Pace Plane oli L-39 Albatros "Phoenix", jota lensi Rick Vandam.

Varikoilla näki myös jettejä, jotka eivät ottaneet kilpailuun osaa:

L-39 C Albatros N139UK. Aiemmin tunnettu nimellä ”Reality Czech” (Race #13), jolla Nathan Hernagen kolisteli viime vuonna Renossa Alexandre Eckmannin kanssa. Lensi kuvauslentoja pääasiassa Jet-luokass Renossa. https://aviation-safety.net/wikibase/215401

Kamerasysteemi huollossa varikolla. Kysyin mekaanikolta, että mikä tuo pienempi mokkula kameran takana on. Siinä on GoPro-kamera, jolla voidaan ohjaamosta valvoa pääkameran asentoa/toimintaa.

Lockheed (Canadair) T-33 Mk 3, C-FYGM varikolla. En havainnut koneen lentävän kisojen aikana.  http://www.aerialvisuals.ca/AirframeDossier.php?Serial=19480

Aero L-159A ALCA, N743RL(?). Oli varikolla, enkä havainnut sen lentävän kisojen aikana. En havainnut koneessa myöskään N-rekkaria.

L-29 Delfin N129MM oli potkurikoneiden varikolla alueella missä oli muutama esittelykone.

Jatkuu T-6 kuvilla ja tarinoilla...

Muokattu: Syyskuu 26, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typos

[Jorma Kosonen 1 679]

Renon T-6 rata on pituudeltaan 4.8527 mailia ja loppukilpailussa lennetään kuusi kierrosta (28.95 mailia), alkuerissä viisi. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.RaceCourse.pdf . T-6 kilpailun lähtö tapahtuu nopeimmista luokista poiketen kiitotien 08 suuntaisena.

Tarkasteltaessa Renon alkuviikon T-6 karsintojen tuloksia ja niihin osallistuneiden koneiden nopeuksia havaitsee, että ne jakaantuvat kolmeen viiden koneen ryhmään. Nopein ryhmä oli välillä 233-229 mph. Keskimmäinen ryhmä oli noin 10 mph hitaampi, 221-217 mph. Hitain ryhmä oli 25 mph keskimmäisestä eli 195-192 mph. Koneet jaettiin näin myös Heat A, B ja C kesken, eivätkä koneet nousseet ylempään erään. Tämä teki eristä suhteellisen tasaväkisiä ja tiukkojakin kamppailuja käytiin.

T-6 luokan koneet ovat aika tiukasti alkuperäisten T-6/SNJ koneiden mukaisia eikä suuria muutoksia ole sallittu. https://racingt-6.org/wp-content/uploads/2019/05/T-6_Technical_Specifications_4-25-2018.pdf . T-6 Racing Association'in kotisivulta löytyy kaikenlaista informaatiota. https://racingt-6.org

Kootessani T-6 kuvia huomasin tyrmistyksekseni, ettei minulla ole yhtään kuvaa T-6 luokan karsintojen nopeimmasta koneesta. Vaikka olin ollut aika järjestelmällinen kuvatessani, niin silti Chris Rushingin lentämä AT-6B ”Baron's Revenge” (Race #14) ei ollut jäänyt verkkooni. Pelastus löytyi kuitenkin vuoden 2012 Renon kuvistani, joissa se on.

Oheisessa linkissä ja alla olevissa kuvissa karsintojen T-6, SNJ ja Harvardit, sekä pilotit ja nopeudet. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Qualifiers.html

 

AT-6B ”Baron's Revenge” (Race 14), Chris Rushing, 233.706 mph. Kuva Renosta vuodelta 2012. Chris Rushing ja ”Baron's Revenge” ovat voittaneet T-6 Gold'in Renossa vuonna 2016.

AT-6D ”Midnight Miss III” (Race #43), Chris Le Fave, 232.773 mph. ”Midnight Miss III” on voittanut T-6 Gold'in Renossa kuusi kertaa, tosin omistajansa Dennis Buehn'in lentämänä.

T-6G ”Six Cat” (Race #6), Nick Macy, 231.439 mph. ”Six Cat” on voittanut T-6 Gold'in Renossa kuusi kertaa ja joka kerralla Nick Macyn lentämänä.

AT-6A ”Gunslinger” (Race #66), Vic McMann, 229.422 mph.

SNJ-5 ”Radial Velocity” (Race #66), John Lohmar, 229.189 mph. ”Radial Velocity” on voittanut T-6 Gold'in Renossa vuosina 2017-2018 ja molemmilla kerroilla John Lohmar'in lentämänä.

SNJ-4 ”Big Red” (Race #5), Rick Siegfried, 221.258 mph.

T-6G ”Undecided” (Race #90), Greg McNeely, 220.688 mph.

AT-6C ”Abracadabra” (Race 50), Vitaly Pecherskyy, 219.358 mph

AT-6 ”Baby Boomer” (Race #89), Gene McNeely, 218.042 mph.

Harvard Mk IV ”Bare Essentials” (Race #2), Michael Pfleger, 217.605 mph.

SNJ-5 ”Miss Ellaneous” (Race #49), Bill Muszala, 195.190 mph. 

AT-6D ”Eros” (Race #69), Lee Oman, 195.043 mph. 

T-6G ”Miss Humboldt Hunny” (Race # 73), Ralph Rina, 192.743 mph. Ralph Rina on voittanut T-6 Gold'in Renossa kaksi kertaa (1978 ja 1984) "Miss Everything" (Race #73) koneella.

AT-6D ”Money Trap" (Race #33), Dennis Buehn, 192.636 mph. Dennis Buehn on voittanut T-6 Gold'in Renossa kuusi kertaa, tosin vieläkin omistamaansa ”Midnight Miss III” konetta lentäen.

T-6G ”Almost Perfect” (Race #98), Greg McNeely. Ei aikaa karsinnoissa.

Pace Plane: T-6G ”T6 Pace”, Rick Siegfried.

Jatkuu...

Muokattu: Syyskuu 29, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typos

[Jorma Kosonen 1 679]

Alkueristä lennettiin ensimmäisenä Heat 1C keskiviikkona, jonka voitti Bill Muszala koneellaan”Miss Ellaneous” (Race #49).  http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Heat1C.Results.html

SNJ-5 ”Miss Ellaneous” (Race #49), Bill Muszala, Heat 1C, 200.921 mph.

Torstaina lennetty Heat 1B oli myös erittäin tasainen kärkikaksikon aikaeron ollessa 0.010 sekuntia. ”Undecided” (Race #90) voitti ”Big Red”in (Race #5) vain sekunnin sadasosalla. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Heat1B.Results.html

T-6G ”Undecided” (Race #90), Greg McNeely.

Torstaina iltapäivällä lennetyn nopeimman ykköserän kovin kamppailu käytiin sijoista 3 ja 4. AT-6A ”Gunslinger” (Race #66) voitti viime vuoden mestarin ”Radial Velocity” (Race #66) 0.123 sekunnilla. ”Six Cat” (Race #6) koneella oli vaikeuksia eikä se päässyt mukaan erään. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Heat1A.Results.html

AT-6A ”Gunslinger” (Race #66), Vic McMann, 229.422 mph.

Kuusinkertainen Renon voittaja ”Six Cat” varikolla konepellit auki oli valitettavasti tuttu näky vuonna 2019. "Six Cat”in tie oli kivikkoinen, sillä torstain alkuerään, Heat 1A, se ei pystynyt lähtemään. Lauantain alkuerässä se oli viimeinen ja sunnuntain T-6 Gold'ssa se lensi vain kaksi kierrosta.

T-6G ”Six Cat” (Race #6), Nick Macy.

 

Perjantaina aamulla hitain kakkoserä, Heat 2C, oli tasainen paitsi voittajan osalta. ”Miss Ellaneous” (Race #49) kuroi yli viiden sekunnin kaulan kakkoseen. Kakkosen, ”Miss Humboldt Hunny” (Race # 73) ja kolmosen, ”Almost Perfect” (Race #98), ero oli vain 0.132 sekuntia.  http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Heat2C.Results.html

T-6G ”Almost Perfect” (Race #98), Greg McNeely.

Perjantain toinen T-6 erä, Heat 2B, oli myös tasainen, sillä kakkosen ”Big Red” (Race #5) ja kolmosen ”Abracadabra” (Race 50) ero oli vain sekunnin tuhannesosa (0.001s). http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Heat2B.Results.html

SNJ-4 ”Big Red” (Race #5), Rick Siegfried.

Lauantaina aamulla lennetyssä nopeimmassa kakkoserässä, Heat 2A, kovin kamppailu käytiin jälleen 6A ”Gunslinger” (Race #66) ja ”Radial Velocity” (Race #66) koneiden välillä. Ero oli 0.206 sekuntia edellä mainitun hyväksi. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Heat2A.Results.html

SNJ-5 ”Radial Velocity” (Race #66), John Lohmar.

Lauantaina lennetyn T-6 Bronze kisan voitti Ralph Rinan T-6G ”Miss Humboldt Hunny” (Race # 73). http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Bronze.Results.html

T-6 Bronze lähtö. SNJ-5 ”Miss Ellaneous” (Race #49), Bill Muszala, T-6G ”Miss Humboldt Hunny” (Race # 73),Ralph Rina ja T-6G ”Almost Perfect” (Race #98), Greg McNeely.

Sunnuntaina aamulla lennettiin T-6 Silver kisa, jonka voitti Greg McNeelyn lentämä ”Undecided” (Race #90). Toisena ja kolmantena maaliin tulleiden ero oli vain 0.017 sekuntia. ”Big Red (Race #5) tuomittiin 24 sekunnin penaltyyn ja putosi kolmannelta sijalta Silverin viimeiseksi. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Silver.Results.html

AT-6C ”Abracadabra” (Race 50), Vitaly Pecherskyy. T-6 Silver kisan kakkonen.

Sunnuntaina iltapäivällä lennetyn T-6 Gold kisan voitti selvästi Chris Rushingin lentämä AT-6B ”Baron’s Revenge” (Race 14). Yhtä selvä kakkonen oli Chris LeFaven lentämä ”Midnight Miss III” (Race #43). Kolmannesta sijasta käytiin kova taistelu, jonka voitti kahden edellisen vuoden mestari John Lohmar koneellaaan ”Radial Velocity” (Race #66) 0.002 sekunnin erolla Vic McMann’in lentämään ”Gunslinger” (Race #66) koneeseen. http://reports.airrace.org/2019/2019.T6.Gold.Results.html

SNJ-5 ”Radial Velocity” (Race #66), John Lohmar. Vielä mahtuu kolmas sija kunniatauluun koneen kylkeen.

Jatkuu Sport-luokalla...

 

Muokattu: Syyskuu 29, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typos

[Jorma Kosonen 1 679]

Sport-luokkaan osallistui tänä vuonna 36 lentokonetta, joista 11 oli Lancairia, 8 Glasairia ja 9 Vans’in eri RV-tyyppejä.

Karsinta-aikojen perusteella näytti, että Sport Class Gold’in voitto on kahden kauppa. Karsintojen nopein (398.346 mph) oli viime vuoden (2018) voittaja Andy Findlayn lentämä Lancair Super Legacy ”One Moment” (Race #30), joka lensi sponsorinsa Stihl’in väreissä. Stih oli myös Reno 2019 kisojen pääsponsori. http://teamonemoment.com

Karsintojen toiseksi nopein (396.886 mph) oli Sport-luokan kuusi kertaa (2010, 2012-214 ja 2016-2017) voittanut Jeff LaVelle, joka lensi Super Glasair III ”Race 39” (Race #39) koneella.

Karsintojen kolmanneksi nopein (379.577 mph) oli Glasair III koneella ”Race 24” (Race #24) lentänyt Jim Rust.

Ohessa karsintojen Sport-luokan koneiden kuvat, (muutama puuttuu) pilotit ja nopeudet. http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Qualifiers.html

1. Lancair Super Legacy ”One Moment” (Race #30), Andy Findlay, 398.346 mph.

2. Super Glasair III ”Race 39” (Race #39), Jeff LaVelle, 396.886 mph. Renon Sport-luokan kuudesti voittanut kone ja pilotti.

3. Super Glasair III ”Race 24” (Race #24), Jim Rust, 379.577 mph.

4. Lancair Super Legacy ”Miss Karen II” (Race #44), Lynn Farnsworth, 358.821 mph.

5. Super Glasair III ”Mojo” (Race #47), Bob Mills, 353.340 mph.

6. No photo. Super Glasair III ”Havoc” (Race #47), Sean VanHatten, 345.739 mph.

7. Thunder Mustang ”Swiss Thunder” (Race #47), Peter Balmer (Sveitsi), 341.252 mph. https://www.thundermustang.com

8. Thunder Mustang ”Clas Thunder I” (Race #151), Mathias Haid (Itävalta), 328.844 mph.

9. NXT ”Relentless” (Race #42), Kevin Eldredge, 325.886 mph.

10. Lancair Legacy ”Breathless” (Race #90), Conrad Huffstutler, 398.346 mph.

11. Lancair Legacy ”Lucky Girl" (Race #15), Vicky Benzing, 299.286 mph. Vicky Benzing oli yksi harvoista naispiloteista Renossa. Hän lensi myös suihkukoneluokan karsinnassa L-39 "Athena" (Race #1) koneella, mutta vain pitääkseen lisenssinsä voimassa, sillä hän ei osallistunut suihkukoneluokkaan.

12. Lancair Super Legacy ”GA1” (Race #181), Karl Grove 297.699 mph.

13. No photo. LancaIr Legacy "Modo Mio" (Race #2, Marion Stemmer (Saksa), 289.157 mph.

14. LancaIr Legacy "Jus Pass'n Thru" (Race #66), Ernie Sutter, 288.244 mph.

15. Lancair Legacy "Bad Dingo" (Race #56), George Catalano, 282.519 mph.

16. Glasair III "White Lightning" (Race #34), John Flanagan, 278.382 mph.

17. Van’s RV-8 "Undaunted" (Race #232), Todd Rudberg, 276.899 mph. "Undaunted" (Race #232) oli nopein Sportin karsinnan kiinteätelineisistä.

18. Lancair Legasy "Ramp Rat's Ride" (Race #611), Joe Coraggio, 274.386 mph.

19. Glasair III "Breaking Wind" (Race #91), Ryan Moran, 273.144 mph.

20. Van’s RV-8 "Triple Eight" (Race #888), Neil Wischer, 266.720 mph.

21. Glasair SH-2R "Papa's Ride" (Race #25), Kirk Murphy, 260.327 mph.

22. No photo. SX-300 "Wasabinought" (Race #68), Elliot Seguin, 260.320 mph. https://www.youtube.com/watch?v=aqxqbOjrpU8

23. Van’s RV-8 "Whiskey Tango" (Race #270), Dan West, 259.084 mph.

 

24. Morse 320 "Martin & Karen's Legacy” (Race #99), Dave Morss, 257.077 mph.

Jatkuu...

Muokattu: Lokakuu 1, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen

[Jorma Kosonen 1 679]

25. Glasair II-S ”Greenstreak” (Race #22), Rick Vandam, 256.325 mph. Rick Vandam on nelinkertainen mestari Renon suihkukoneluokassa ja lentää myös Pace Planea, L-39 "Phoenix", Sportissa.

26. Van's Super RV-6 ”Rocket Six” (Race #49), James Stringer, 253.363 mph.

27. Van's RV-7 ”General Lee” (Race #101), Lee Ulrich, 249.921 mph.

28. No photo. Lancair 320 ”Tenacity” (Race #31), Mark Frederickson, 244.503 mph.

29. Van's RV-8 ”Miss Ruby S” (Race #80), Skylor Piper, 242.364 mph.

30. No photo. Lancair 360 ”Blind Luck” (Race #61), Louis Gabriel, 241.104 mph.

31. TB 30 Epsilon ”Zebulon” (Race #130), Olivier Langeard, 238.145 mph.

32. No photo. F-1 Rocket ”Phantom Rocket” (Race #314), Scott Prewitt, 237.493 mph.

33. Van's Super RV-8 ”Navy 8” (Race #54), Steve Senegal, 235.847 mph. Steve Senegal kilpaili myös Formula One luokassa ja on voittanut sen kuusi kertaa vuosina 2015-2014, 2012-2010 ja 2008. Tänä vuonna hän oli Formula One Goldin kolmas.

34. No photo. Harmon Rocket II ”Calamity Jane” (Race #17), Chris Schaich, 233.791 mph.

35. Van's RV-4 ”Racing Rivets” (Race #35), Shawn Jordan, 229.801 mph.

36. Van's RV-8 ”Millennial Falcon” (Race #744), Tommy Ishii, 204.878 mph.

Team Rocket F1 EVO "Taylor Made" Mark Frederick'in lentämänä oli Sportin toinen Pace Plane.

Toinen Pace Plane Sportissa oli Rick Vandam'in lentämä L-39 Albatros "Phoenix" (Pace #555).

Torstaina iltapäivällä oli Sportin nopeimpien koneiden alkuerä, Heat 1A, jossa vain kolme konetta kahdeksasta lensi täydet kuusi kierrosta. Erän voitti lähes 23 sekunnin erolla Stihlin väreissä lentävä ”One Moment” (Race #30). ”Relentless” (Race #42) ja Jeff LaVellen ”Race 39” keskeyttivät toisella kierroksella. ”Mojo” (Race #47) ei startannut ollenkaan, joten kolmesta Super Glasair III koneesta vain yksi lensi erän loppuun.

NXT ”Relentless” (Race #42) varikolla torstaina.

Jeff LaVellen keskeyttänyttä Super Glasair III ”Race 39” konetta hinataan takaisin varikolle torstaina.

 

Perjantaina iltapäivän lopulla lennettiin Heat 2A, joka kolmen ensimmäisen osalta oli copy/paste torstain erästä. ”Mojo” (Race #47) oli saatu lentokuntoon ja lensi erä neljänneksi. Torstain keskeyttäjät ”Relentless” (Race #42) ja ”Race 39” eivät startanneet perjantain alkuerään. ”Relentless” (Race #42) teki keskeytetyn lentoonlähdön ja mittasi kiitotien 08 koko sen pituudelta, mutta pystyi rullaamaan takaisin platalle.

NXT ”Relentless” (Race #42) takaisin platalla keskeytetyn lentoonlähdön jälkeen perjantaina.

 

Lauantaina viimeiseen alkuerään, Heat 3A, kaikki kahdeksan konetta pystyivät starttaamaan. Jim Rustin lentämä Super Glasair III ”Race 24” keskeytti kuitenkin jo ensimmäisellä kierroksella ja toinen Thunder Mustangeista ”Swiss Thunder” lensi kaksi kierrosta ennen keskeyttämistään.

”One Moment” (Race #30) jatkoi voittokulkuaan ja voitti lähes 27 sekunnin erolla Jeff LaVellen ”Race 39” Glasairiin, joka ei pysynyt vauhdissa. ”Relentless” (Race #42) näytti päässen aikaisempien erien ongelmistaan ja oli erän kolmas.

Andy Findlayn lentämä Lancair Super Legacy ”One Moment” (Race #30), perjantain alkuerän jälkeen.

 

Sunnuntain loppukilpailussa (6 kierrosta), Sport Gold, Andy Findlayn lentämä Lancair Super Legacy ”One Moment” (Race #30) oli täysin ylivoimainen. Jeff LaVellen ”Race 39” Glasair joutui keskeyttämään jo ensimmäisellä kierroksella, eikä ennakoitua kamppailua tullut. Neljännellä kierroksella keskeytti Lancair Super Legacy ”Miss Karen II” (Race #44).

Kisan kakkoseksi tuli lähes 39 sekuntia jäljessä viikonloppuna toimintavarmuuttaan parantanut NXT ”Relentless” (Race #42), Kevin Eldredgen lentämänä.

Kolmanneksi lensi Super Glasair III ”Mojo” (Race #47), Bob Mills’in ohjaamana noin 58 sekuntia voittajalle hävinneenä.

Jim Rustin Super Glasair III ”Race 24” pysyi sunnuntaina varikolla. Kolme ensimmäistä ehtivät lentää kuusi kierrosta ja muut maaliin tulijat vain viisi.

Andy Findlayn lentämä Lancair Super Legacy ”One Moment” (Race #30) hinattavana varikolla sunnuntaisen voittonsa jälkeen.

NXT ”Relentless” (Race #42) varikolla sunnuntaina ennen loppukilpailua..

Oheisissa A-alkuerien ja Gold-loppukilpailun tulokset, sekä myös Silver ja Bronze loppukilpailut.

http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Heat1A.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Heat2A.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Heat3A.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Gold.Results.html

 

http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Silver.Results.html

http://reports.airrace.org/2019/2019.Sport.Bronze.Results.html

Jatkuu...

Muokattu: Lokakuu 2, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen

[Jorma Kosonen 1 679]

Valitettavasti Formula One kilpailut ovat Renossa kukon pierun aikaan, joten niitä en valtaosaa nähnyt, sillä tulin pelipaikoille kymmenen, puoli yhdentoista aikoihin. Isoimmista luokista poiketen Formula One lähtö on kiitotieltä suoraan kierrokseen ilman pace planea. Ratakierroksen pituus on 3.1193 mailia. http://reports.airrace.org/2019/2019.FormulaOne.RaceCourse.pdf 

Formula One luokassa oli 20 kilpailijaa. Koneista 15 oli Cassutt’eja ja loput viittä eri konetyyppiä.

Karsinta-aikojen perusteella kärkinelikon muodostivat Lowell Slatter’in ”Fraed Naught” (Race #31), Steve Senegal’in ”Endeavor” (Race #11), Justin Meaders’in ”Limitless” (Race #34) ja Jim Jordan’in ”Miss Min” (Race #54). ”Miss Min” oli nopein Cassutt III-M raaseri sillä seitsemäntenä oleva ”Tumbleweed” (Race #4) oli 20 mph hitaampi. http://reports.airrace.org/2019/2019.FormulaOne.Qualifiers.html

Formula One kisassa oli kaksi alkueräkierrosta ja loppukilpailut (Bronze, Silver ja Gold) eli yhteensä yhdeksän erää.

Nopeimmat alkuerät, Heat 1A ja Heat 2A voitti Justin Meaders’in ”Limitless” (Race #34), joka oli ollut karsintojen kolmanneksi nopein. Kakkosena A-alkuerissä oli Lowell Slatter’in ”Fraed Naught” (Race #31) vajaat puoli sekuntia hitaampana ja kolmosena Steve Senegal’in ”Endeavor” (Race #11).

http://reports.airrace.org/2019/2019.FormulaOne.Heat1A.Results.html  http://reports.airrace.org/2019/2019.FormulaOne.Heat2A.Results.html

Oliko tämä ollut taktikointia Lowell Slatter’in kohdalta, mutta loppukilpailussa (Gold) hän otti startista johdon ja piti sen loppuun saakka voittaen Justin Meaders’in kymmenellä sekunnilla. Steve Senegal oli kolmas 1.6 sekuntia Meaders’ista jääneenä.

Ohessa kuvat Formula One koneista (pl. kolme konetta) tietoineen mukaan lukien karsinta-aika.

Gilbert DG2 "Fraed Naught" (Race #31), Lowell Slatter, 249.101 mph. Kuvassa pilotti Lowell Slatter istumassa äärimmäisenä oikealla. Tämän vuoden voitto oli kolmas Lowell Slatterille ja Race 31:lle. Edelliset voitot ovat vuosilta 2017-2016.

Arnold AR-6 "Endeavor" (Race #11), Steve Senegal, 248.522 mph. Tämän vuoden kolmonen (Gold), mutta kuusinkertainen Formula One voittaja Renossa Endeavor'illa.

No photo. Snoshoo SR-1 "Limitless" (Race #34), Justin Meaders, 243.099 mph.

Cassutt III-M "Miss Min" (Race #54), Jim Jordan, 237.701 mph. Loppukilpailussa (Gold) "Miss Min" jäi seitsemänneksi yli 20 mph pienemmällä nopeudella kuin karsinnoissa.

Shoestring "No Strings Attached" (Race #79), Justin Phillips, 227.202 mph. Loppukilpailussa (Gold) "No Strings Attached" tuli neljänneksi.

Western Air Racing Special "The Kraken" (Race #3), Ross Killin (Australia), 218.226 mph. "The Kraken" keskeytti torstaina ekassa alkuerässä (Heat 1A) kahden kierrroksen jälkeen kolisteltuaan "Last Lap Player" (Race #15) kanssa, eikä enää startannut toiseen alkuerään (Heat 2B).  https://www.kolotv.com/content/news/Two-planes-land-safely-after-collision-at-Reno-Air-Races-560143631.html   http://reports.airrace.org/2019/2019.FormulaOne.Race.3.html

Cassutt III-M "Tumbleweed" (Race #4), Jerry Marshall, 217.659 mph. Loppukilpailussa (Gold) "Tumbleweed" tuli viidenneksi.

Cassutt III-M "Last Lap Player" (Race #15), Ryszard Zadow, 209.251 mph. "Last Lap Player" keskeytti torstaina ekassa alkuerässä (Heat 1A) kahden kierrroksen jälkeen kolisteltuaan "The Kraken" (Race #3) kanssa, eikä enää startannut toiseen alkuerään (Heat 2B).  https://www.kolotv.com/content/news/Two-planes-land-safely-after-collision-at-Reno-Air-Races-560143631.html   http://reports.airrace.org/2019/2019.FormulaOne.Race.3.html

Cassutt III-M "Outrageous" (Race #12), Yingnan Zhou (Kiina), 207.772 mph. Loppukilpailussa (Gold) "Outrageous" tuli kuudenneksi. Kuvassa koneen pilotti harmaassa paidassa moottorin takana.

Cassutt III-M "Sleeper" (Race #81) Des Hart (Skotlanti), 205.180 mph. Loppukilpailussa (Gold) "Sleeper" tuli kahdeksanneksi.

Jatkuu...

Muokattu: Lokakuu 7, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen

[Jorma Kosonen 1 679]

Lisää kuvia Reno 2019 Formula One raasereista karsintalentojen nopeusjärjestyksessä. Hitaimmissa Cassutteissa oli vahva edustus Kanadasta neljän koneen voimin.

Cassutt III-M "Heat Stroke" (Race #8), Steve Temple, 198.692 mph. "Heat Stroke" oli lauantaina lennetyn Silver-finaalin nopein kone, 194.754 mph.

No photo. Cassutt III-M "Fiesty" (Race #52), Steve Tumlin, 194.787 mph.

Cassutt III-M "Doghouse" (Race #76), Tom Siegler, 188.820 mph. "Doghouse" oli Bronze'n kakkonen, 178.882 mph ja Silver'in kolmonen, 186.082 mph.

Cassutt III-M "Outlaw" (Race #9), Scott Holmes (Kanada), 186.156 mph. "Outlaw" oli Bronze'n nelonen, 173.454 mph ja Silver'in vitonen, 173.682 mph.

Cassutt III-M "Mach Chicken" (Race #47), Chris Weaver (Kanada), 176.171 mph. "Mach Chicken" voitti Bronze'n, 179.464 mph ja oli Silver'in kutonen, 173.206 mph.

Cassutt III-M "Fast and Easy" (Race #26), Paul Newman, 175.277 mph. "Fast and Easy" oli Bronze'n kolmonen, 176.382 mph ja Silver'in nelonen, 181.376 mph. Kuvassa perjantaina  ilmeisesti koekäytön jälkeen vedettävänä takaisin varikolle.

Cassutt Racer "Atomic Pumpkin" (Race #48), Matt Hughes (Kanada), 174.122 mph. "Atomic Pumpkin" oli Bronze'n seitsemäs, 164.687 mph ja Silver'in kahdeksas, 163.760 mph.

Cassutt III-M "The ACME Special" (Race #72), Matt Moore, 171.508 mph. "The ACME Special" oli Bronze'n kuudes, 165.012 mph ja Silver'in seitsemäs, 164.291 mph.

Cassutt III-M "Tony The Tiger" (Race #592), Jason Barksdale, 168.492 mph. "Tony The Tiger" keskeytti keskiviikkona ensimmäisessä alkuerässään (Heat 1C), eikä sen jälkeen lentänyt.

Cassutt III-M "Hindsight is 20/20" (Race #20), Rober Austen (Kanada), 167.006 mph. "Hindsight is 20/20" oli Bronze'n kahdeksas, 164.618 mph.

 

Jatkuu kaksitasoisilla...

 

 

Muokattu: Lokakuu 7, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typos