Reno Air Race 2019

[Jorma Kosonen 1 679]

En seurannut kaksitasojen kisaa ja eriä ollenkaan niiden ollessa aina aamulla aikaisin (En taida kuitenkaan olla TAP, kun en jaksa herätä?).

Biplane-luokassa kisasi kaikkiaan 18 konetta, joista 15 oli Pitts’eja, yksi Christen Eagle II, yksi Ultimate 10-200 ja yksi täysin ylivoimainen Mong Sport (modified), "Phantom" (Race #62). "Phantom" oli voittanut luokkansa 12 kertaa ennen tätä vuotta ja teki sen jälleen kerran. Kolmestatoista voitosta Tom Aberle on lentänyt yhdeksän ja tänä vuonna voittanut Andrew Buehler viimeiset kolme ja myös vuonna 2005. Tom Aberlella on myös kaksi voittoa muilla kaksitasoilla. https://www.sandiegouniontribune.com/lifestyle/people/sdut-fallbrook-airman-has-blue-sky-in-his-veins-2014feb10-story.html  

Sunnuntaina loppukilpailu Biplane Gold peruttiin kovan tuulen takia, joten perjantain Heat 3A:n tulokset jäivät voimaan.

http://reports.airrace.org/2019/2019.Biplane.Heat3A.Results.html

Kaksitasojen kuvaaminen hallissa oli vielä haastavampaa kuin Formula One koneiden, joten se jäi tekemättä. Sunnuntaina oli kuitenkin kaksitasoja viereisen hallin edessä eli sain otettua joitakin kuvia kaksitasoistakin. Kuvat ovat jälleen karsinta-aikojen järjestyksessä. http://reports.airrace.org/2019/2019.Biplane.Qualifiers.ht4.

 

4. Pitts S1-S ”Magic” (Race #27), Peter Ensley, 204.794 mph. ”Magic” oli toinen Heat 3A:ssa nopeudella 197.517 mph.

5. Pitts S1-S ”Yellow Fever” (Race #17), Eric Zine, 198.271 mph. ”Yellow Fever” oli viides Heat 3A:ssa nopeudella 194.441 mph.

7. Pitts S1-LHN ”Racer X” (Race #7X), Patrick McGarry, 4.097 mph. ”Racer X” oli kuudes Heat 3A:ssa nopeudella 188.328 mph.

9. Pitts S1-S ”There Be Dragons” (Race #32), Alan Hoover, 186.676 mph. ”There Be Dragons” voitti lauantaina Biplane Silver'in nopeudella 180.074 mph.

13. Pitts S1-S ”Panther” (Race #84), Alan Hoover, 178.325 mph. ”Panther” ei karsintojen jälkeen startannut yhteenkään alkuerään. Yksi omistajista on Lauri Hoover.

15. Ultimate 10-200 ”Rudolf” (Race #76), Dave Holmgren, 166.592 mph. ”Rudolf” oli seitsemäs Biplane Silver'issä nopeudella 141.788 mph. 

16. Christen Eagle II ”Slow Roll” (Race #247), Scott McDonald, 157.569 mph. ”Slow Roll” oli viides Biplane Silver'issä nopeudella 151.334 mph.

18. . Pitts S1-S ”Nice and Ez” (Race #22), Nicholas Kellikidis, 138.121 mph. ”Nice and Ez” oli viides Heat 3B:ssä nopeudella 152.597 mph.

Jatkuu STOL Drag racers…

Muokattu: Lokakuu 8, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Lauri Hoover. Lisätty 2 x Magicin kuva.

[Jorma Kosonen 1 679]

STOL Drag Demo Race lennettiin Renossa ensimmäisen kerran tänä vuonna. Se tulee ilmeisesti viralliseksi lajiksi ensi vuonna, 2020. https://www.youtube.com/watch?v=Mm5_G_oafIs

Kilpailussa kaksi konetta kerrallaan starttaa rinnakkain kiito- ja rullausteiden välisellä alueella, lentää 2000 jalkaa (600 metriä) kiitotien suuntaisesti, laskeutuu ja pysähtyy, kääntyy 180 astetta ja lentää takaisin lähtöpaikkaan ja pysähtyy. http://www.stoldrag.com/about#bio

Kääntöpaikka Renossa oli pääkatsomon edessä joten lähtöä ja maaliin tuloa ei välttämättä nähnyt. Kilpailua ei lennetty sunnuntaina kovan tuulen takia.

Ohessa kuvia STOL Drag koneista kilpailunumeroiden järjestyksessä. Olen yrittänyt selvittää myös konetyypin, mutta niissä saattaa olla epätäsmällisyyksiä.  http://www.stoldrag.com/team

 

Rans S-7S, "Lawn Mower III" Race #3, N509DH, Hal Stockman.

Kitfox Seres 5, Race #4, N454TW, Bran Bowen.

Cub Crafters CCK-1865, Race #6, N43EX, Jason Sneed.

Cub Crafters CCX-1865, Race #8, N209RQ, Kevin Quinn.

Kitfox Seres 5, Race #13, N318JJ, Trent Palmer.

Cub Crafters CCK-1865, Race #16, N425GB, Butch Kingston.

Wild West Hughlander, "Yee Haw 7", Race #44, Steve Henry.

Skystar 4, Race #53, N275K, 

Cub Crafters CCK-1865, Race #56, N56EX, Toby Ashley.

Cessna 180, Race #80, N314WE, Bo Ellis.

Piper PA-16 Clipper, "Honey Badger", Race #85, N5919H, Cathy Page.

Rans S-7S, Race #99, N544TS, Kyle Moses.

Jatkuu Classics...

Muokattu: Lokakuu 9, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Lisätty pilottien nimet & PA-16 (tunnus korjattu).

[Jorma Kosonen 1 679]

Renossa on aina maanäyttelyssä hienosti entisöityjä lentokuntoisia klasikko-lentokoneita. Näyttää, että valtaosa Renoon kutsutuista klassikoista on vuodesta toiseen suurelta osin samoja kuin aikaisempinakin vuosina.

Ohessa linkki CAF:n raporttiin Renosta, josta olen poiminut palkinnonsaajat. https://commemorativeairforce.org/news/caf-at-reno-air-races-in-2019-recap

"The 2019 Grand champion Neil A. Armstrong trophy was awarded to the 1931 WACO QCF owned by Chris Galloway". "The People’s Choice award for Airplane Of the Year went to the dual winner 1931 WACO QCF."

Waco QCF, NX11241. Valmistusvuosi 1931.

"The Paul E. Garber trophy for classic aircraft was awarded to the 1952 Cessena 195, with factory blue accents on polished metal, words barely describe this beauty owned by Bela Havasreti."

Cessna 195, N3071B. Valmistusvuosi 1952. (FAA:n rekisteritiedot antava tyypiksi Cessna 190)

"The Orville & Wilbur Wright trophy for antique aircraft presented to the 1936 Stinson SR-8 owned by David Lunsford, the finish, fit, leather interior, immaculate paint, and finish certainly gets your attention. The interior reminded me of a period Rolls Royce."

Stinson SR-8 Reliant. Valmistusvuosi 1936.

"The Henry “Hap” Arnold trophy for Military Aircraft was awarded to the 1945 Piper L4-J owned by Ken Schmitt."

Piper L-4J 45-4962 NC68925. Valmistusvuosi 1945.

"The Herb Kelleher trophy for large aircraft awarded to the 1939 Grumman Goose owned by Gary Filizttii."

 Grumman G-21A Goose "Summer Wind". Valmistusvuosi 1939.

"The trophy for Contemporary Aircraft was awarded to the 1962 Meyers 200 owned by Bruce Mayes."

Meyers 200B, N34393, Valmistusvuosi 1962.

Palkitsemattomatkin kilpailijat olivat erittäin hienosti entisöityjä.

Waco UPF-7, NC39748. Valmistusvuosi 1942.

Beechcraft D17S Staggerwing.

Howard DGA-15P, NC5604V. Valmistusvuosi 1943.

Stinson L-5G, N63355. Valmistusvuosi 1945. http://www.uswarplanes.net/l5.html

Cessna 140, N4151N. Valmistusvuosi 1947.

Globe GC-1B. Valmistusvuosi 1946.

T-6G, TA-291, N3518G.  Valmistusvuosi 1943. http://www.pilotmakerfoundation.org/The_Pilot_Maker_Foundation/History_of_TA-291.html

Bell AH-1G, 70-15346, N102JG. Valmistusvuosi 1979.

Cessna M337B, N48233. "Nine Lives, My Ass".

Jatkuu CAF...

 

Muokattu: Lokakuu 21, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Typo

[Jorma Kosonen 1 679]

Kilpailuerien lisäksi yleisölle oli tarjolla muitakin esiintyjiä, kuten Jim Peitz lentämässä temppua Beechcraft Bonanzalla, USAF Thunderbirds ja Commemorative Air Force (CAF), jonka performanssissa US Navyn Grumman Hellcat ja Bearcat pelastivat päivittäin USMC:n kaksimoottorisen Mitchell pommikoneen japanilaisen Zeron kynsistä. Lisäksi alueelta löytyi muitakin sotakoneita.

Aloitetaan CAF:n Southern California Wing’in sotakoneilla, jotka esiintyivät Renossa 2019. https://www.cafsocal.com/about/facilities/

North American PBJ-1J Mitchell, 35857, N5865V. FAA:n rekisterissä tyyppi on B-25J, eli USAAC tyyppimerkinnällä.  http://www.warbirdregistry.org/b25registry/b25-4430988.html 

https://www.cafsocal.com/our-aircrafts/our-aircraft-and-history/north-american-pbj/

Mitsubishi A6M3-22 Zero, X-133, N712Z. Koneeseen on asennettu Pratt & Whitney R-1830-75 moottori alkuperäisen sijaan.

https://www.cafsocal.com/our-aircrafts/our-aircraft-and-history/mitsubishi-a6m3-zero/

Zero varikolla sivuperäsimen tuulilukko asennettuna. Tuulilukkona toimi pyyhe, jonka kitka piti peräsintä paikallaan. Unohtuessa polkimien edestakainen polkaisu irrottaisi sen.

Grumman F6F-5 Hellcat, Minzi III, N1078Z. https://www.cafsocal.com/our-aircrafts/our-aircraft-and-history/gruman-f6f-hellcat/

Grumman F8F-2 Bearcat, N7825C. https://www.cafsocal.com/our-aircrafts/our-aircraft-and-history/gruman-f8f-2-bearcat/

P-51D Man O’War, 44-72739, N44727. http://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-72739

https://www.cafsocal.com/our-aircrafts/our-aircraft-and-history/north-american-p-51-mustang-%EF%BB%BFman-o-war/

P-51D Lady Alice, C5-J, 45-11633, N151MW.  http://www.mustangsmustangs.net/p-51/survivors/serial/45-11633    Kuvassa myös North American F-51D, Wee Willy II (Race #0).

Clay Lacy’n entisestä P-51D Race #64 koneesta oli aiemmin kuva ja tarinaa tässä säikeessä. Nyt alkuviikolla tulleessa marraskuun Aeroplane’ssa on pieni uutinen Renosta ja maininta Race #64:sta. Koneen on ostanut Vicky Benzing (nimi ohjaamon kyljessä), joka aikoo osallistua sillä Reno 2020 Unlimited’iin.  http://www.racingjets.com/pilots/vicky-benzing/

P-51D, 44-74423, N64CL. https://www.mustangsmustangs.com/p-51/survivors/serial/44-74423

Grumman TBM-3U Avenger, N73642, on Dennis Sandersin perheen pickuppi, jolla Sea Furyn varaosia ja porukkaa tuotiin Ionesta, CA, Renoon. Koneyksilöstä on yhdeksän sivun artikkeli Air Classics-lehden lokakuun numerossa.

Hieman uudempia sotalintuja edusti Rockwell OV-10D Bronco, jonka en valitettavasti nähnyt lentävän.

Rockwell OV-10D Bronco, 55493, N97854. Tämä lienee back-push, eikä push back!

Jatkuu moderneilla sotalinnuilla...

 

 

 

Muokattu: Lokakuu 26, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
marraskuun

[Jorma Kosonen 1 679]

Reno 2019 alkaa olla enemmän historiaa kuin uutisia. Tosin postilakko viivästyttää Air Classics'in tuloa. Lehtihän on niitä harvoja, jotka isoimmin käsittelevät Renoa ja sekin pääasiassa Unlimitedia.

Päätetään Reno 2019 luvatuilla sotalinnuilla ja vähän muillakin. Saattaa olla, että Air Classics'in kolahdettua postilaatikkoon tulee vielä kommentoitua, tai sitten ei.

 

F-15C-28-MC Eagle, 80-0029, 122nd Fighter Squadron, 159th Fighter Wing, Louisiana Air National Guard.                                   https://en.wikipedia.org/wiki/122d_Fighter_Squadron     https://en.wikipedia.org/wiki/159th_Fighter_Wing      https://www.159fw.ang.af.mil

F-18E Super Hornet, 200, VFA-122 "Flying Eagles".    https://en.wikipedia.org/wiki/VFA-122     https://www.vfa122.navy.mil/history.html

F-18E Super Hornet, 206, VFA-122 "Flying Eagles".

Northrop F-5N Tiger II, 13, 761578, VFC-13 "Fighting Saints".                                                                                                                                                                           https://en.wikipedia.org/wiki/VFC-13     https://www.cnic.navy.mil/regions/cnrsw/installations/nas_fallon/about/fighter_squadron_composite_13.html

Grumman C-2A(R), 162141, VRC-30 ”Providers”.     https://en.wikipedia.org/wiki/VRC-30     https://www.cacclw.navy.mil/vrc30/index.htm

Alenia HC-27J Spartan, 2709, USCG.

Fairchild A-10C Thunderbolt II (Warthog), 633, 190th FS "Skull Bangers", 124th Fighter Wing, Idaho ANG.                                    https://en.wikipedia.org/wiki/190th_Fighter_Squadron     https://www.124thfighterwing.ang.af.mil

Potez Fouga CM 170, N313CK.     https://aerialvisuals.ca/AirframeDossier.php?Serial=59241

Renossa oli esitteillä myös muutamia yleisilmailukoneita ja business jettejä varikon puolella.

Lake LA-250 Renegade (Turbo 270), N409B.

Pilatus PC-12/47E, N175WA.

Robinson R-44 Raven II, N197SU.

Reissun viimeisen eli 853. kuvan otin sunnuntain finaalipäivän jälkeen hotellin kasinon baaritiskillä nauttiessani illan ensimmäistä huurteista.

The end of Reno 2019 photos.

Muokattu: Marraskuu 19, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
,,,

[Jukka Juutinen 43]

Onko tuo ketjussa mainittu Air Classics hyvä lehti?

[Jorma Kosonen 1 679]

11/25/2019 at 06.44, Jukka Juutinen kirjoitti:

Onko tuo ketjussa mainittu Air Classics hyvä lehti?

Nyt menee hieman makuasiaksi, mutta olen tilannut sen vuodesta 1979 lähtien. Ainoa muu ilmailuhistoriaan liittyvä jenkkilehti mikä minulle tulee on AAHS Journal jäsenyyden myötä.

Rodney

[Jorma Kosonen 1 679]

Posti on alkanut toimittaa lakon aikaisia jakamattomia lähetyksiä ja eilen minulle oli saapunut yhdeksän ilmailulehteä, mukaan lukien joulukuun Air Classics. Kyseisessä numerossa on perinteisesti ollut selostus Reno Air Racesta.

Nyt Renon artikkeli on vain kahdeksan sivun pituinen ja koostuu lähes pelkästään kuvista ja kuvateksteistä. Aiemmin jutut olivat 20-25 sivua pitkiä isoin kuvin ja keskiaukeaman kuvalla voittajakoneesta. Lisäksi yleensä oli juttu tai kaksi kilpailujen historiasta eli yhteensä jopa 40 sivua racingistä. Nyt oli lyhyt juttu Pete Law’sta, joka on ollut mukana Reno Air Racessa jo 55 vuotta. Hän on vastannut termodynamisesta suunnittelusta isolle osalle voittaneista joukkueista Renon historian aikana. Pete on eläkkeellä Lockheed’in Skunk Works’ista, eikä kuuleman mukaan ole työskennellyt tehtaan lattialla.

Lehden kansikuvassakin Reno on vain pienenä alanurkassa kun aiemmmin Reno vei koko kannen.

Eli Air Classicsin kustantaja ja päätoimittaja Michael O’Leary näyttää heittäneen pyyhkeen kehään, eikä enää edellisten vuosien tapaan yritä saada muutosta aikaan eli kunnon unlimited koneiden paluuta kisaamaan Renoon.

Toivottavasti Unlimited-luokka ei tulevaisuudessa näivety enempää! Reno on kuitenkin aina käymisen arvoinen, sillä Unlimited on vain yksi luokista, tosin ehdottomasti tärkein.

Rodney

[Jorma Kosonen 1 679]

Tarkistin AirRace.org sivut ja Reno 2020 on vielä kalenterissa 16-20. syyskuuta. Ainoastaan Pylon Racing Seminar, Rookie School eli alokaskoulu, on siirretty kolmella kuukaudella kesäkuusta syyskuun alkuun. https://airrace.org/news/media/

Ehkä kuitenkin kannattaa odottaa ennen kuin alkaa pakata reppuaan.

Rodney