Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 Hei, Laitan tätä kyselyä tänne ystävän puolesta, Hän selvittelee perheensä historiaa. Ja Tatu Huhanantti on yksi hänen kiinnostuksen kohteistaan ja toki hänen toinenkin veljensä joka kaatui Riponin alasapumisen yhteydessä. Eli löytyykö joltain täältä tarkempaa palvelushistoriaa? Itse pystyin antamaan ilmavoitto tiedot ja peruskuvauksen Ruokolahden ilmataistelusta. t. Vesa J Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 (muokattu) Tatu Mauri Huhanantti syntyi 23.6 1914 Oulussa. Perheen muutettua Haminaan hän kävi siellä koulunsa ja kirjoitti ylioppilaaksi Haminan Yhteislyseosta 1933. Hän kävi vapaaehtoisena Kauhavan Ilmailukoulussa hyvillä arvosanoilla Ilmavoimien reserviupseerikurssi 3:n, joka alkoi 6.6.1933 ja päättyi 26.5.1934. Samalla kurssilla oli tulevista "nimimiehistä" mm. Jorma "Joppe" Karhunen, Veikko Karu, Perh-Erik "Pelle" Sovelius ja Urho Nieminen (myöh. Mattelmäki). Muitakin ilmasotahistoriasta tunnettuja nimiä oli k.o. kurssilla. Laitan kurssilaiset liitekuvana (upseerimatrikkelista). Mm. Seppo Porvali on kirjoittanut kirjassaan "Suomalaisia hävittäjä-ässiä" lyhyen henkilökuvan Huhanantista. Tatu Huhanantti sai Suomen Lentomerkin 384/209 vänrikkinä 16.5.1936. Hän jatkoi upseerikurssin jälkeen Kadettikoulun ilmasotalinjalla, jolla oli kurssin priimus. Hän aloitti vänrikkinä Lentoasema I:ssä 1936. Nuoremmaksi upseeriksi Lentolaivue 24:ään hänet määrättiin samana vuonna. Hän palasi sinne 1938 oltuaan edellisen vuoden Ilmailukoulussa. Luutnantiksi Huhanantti ylennettiin 1938. Lentolaivue 24 oli ainoa laivue missä hän palveli luutnanttina aina kuolemaansa 29.2.1940 saakka. Hän lensi noin 100 sotalentoa. Tatun veli Esko Antero Huhanantti (s.16.10.1915) sai Suomen Lentomerkin 523/276 14.12.1939 vänrikkinä. Hän kävi Ilmavoimien reserviupseerikurssi 7:n joka alkoi 7.6.1937 ja loppui 18.5.1938. Vänrikki Esko Huhanantti palveli Lentolaivue 36:ssa tähystäjänä ja kaatui 23.12.1939. Myös Eskon kurssilaisissa on varsin tunnettuja lentäjänimiä. Vänrikki Esko Huhanantin ja ohjaaja kersantti Kaj Söderholmin kohtalonlento RI-155-koneella on tallennettu Lentolaivue 36:n sotapäiväkirjaan: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=1545775 Ja tässä vielä lennon kulku: https://propatria.fi/talvisodan-upseerit/ Jukka Kauhavan Ilmailukoulun llmavoimien reserviupseerikurssit 3 ja 7 alla. Tatu Mauri Huhanantin kuva on vanhasta vuonna 1940 ilmestyneestä Pekka Karungin kirjasta "Vaipuneet kotkat - Hävittäjäsankariemme viimeiset lennot". Siinä on kerrottu 15 sivua Tatu Huhanantin elämänvaiheista. Muokattu: Marraskuu 6, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula täydennyksiä 3 henkilöä tykkäävät tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 Pekka Karungin vuonna 1940 kirjoittamasta teoksesta Vaipuneet Kotkat (Hävittäjäsankariemme viimeiset lennot) löytyy (s.115-135) kertomus Tatu Huhanantista. Rodney P.S. Aikanaan, kunnon ilmailuhistorian harrastajana, valitsin poikani etunimen Tatu Huhanantin mukaan eli pojasta tuli Tatu. P.P.S. Myöhemmin tyttäreni nimen valitsin insinöörinä SI-järjestelmän mukaisesti ja hänestä tuli Essi. 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 (muokattu) Juuri näin, mainitsin kirjan tuossa ylempänä postauksessani. Tatun kuva on em. kirjasta. Ja laitoin yksityisviestin Jussilalle asiasta. edit: lisäyksenä vielä, että luutnantti Tatu Huhanantti lensi Fokker D.XXI-hävittäjää FR-94, kun hänet ammuttiin alas Ruokolahdella 29.2.1940. Hän kuului tuolloin Lentolaivue 24:n 3. lentueeseen. Alasampuja oli 68.OIAP:n Polikarpov I-16. Jukka Muokattu: Marraskuu 6, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 Vänrikki Esko Huhanantti todennäköisesti hyppäsi mutta sai kuolettavat osumat varjonsa varassa. Hänellä oli käytössään PAK tehtaan tähystäjävarjo nro 207. 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 Kiitos kaikille vastaajille. Laitan tietoa eteenpain. t. Vesa 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 6, 2019 Tatu Huhanantti on mukana Markku Tyynismaan julkaisemassa 15(?)-osaisessa Hävittäjä-ässä postikorttisarjassa. Postikortissa sanotaan: Ilmavoitot 6kpl. Keskinen-Stenman kirjassa Suomen Ilmavoimien historia 26, Ilmavoitot osa1 kerrotaan ilmavoittojen määräksi 7kpl? Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 (muokattu) Eiköhän tuohon löydy luonnollinen syy. Kortintekijä lienee käyttänyt tietolähteenään vanhempaa teosta SIH 11 Hävittäjä-ässät (Keskinen-Stenman-Niska) vuodelta 1978. Siinä on Huhanantilla 6 ilmavoittoa. Kuten tekijöiden Keskinen-Stenman uudemmassa kaksiosaisessa kirjasarjassa Ilmavoitot osa 1 ja 2 todetaan, niin tätä vanhempaa teosta on tarkistettu, täydennetty ja päivitetty uusien, sekä kotimaisten, että venäläisten arkistotutkimuksien valossa. Jukka Muokattu: Marraskuu 7, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 (muokattu) Kun näitä taulukoita vertailee keskenään on kolmas ampuja menettänyt osuutensa Tatun eduksi 21.2.40 alas ammutusta DB-3:sta / SB:stä. Lisäys. Vastaan itse itselleni : Tatu Huhanantin mukaan ampui hän ensin jolloin toinen moottori alkoi savuta jonka jälkeen hän edelleen jatkoi saman koneen ampumista. Sitä kävi useat toisetkin FR koneet ampumassa. Koneen teilasivat lopullisesti vääpeli Rimminen ja joku toinenkin siihen ampui, kunnes se Simolan vaiheilla syöksyi maahan. Vääpeli Weikko Rimminen kertoi, että hänen lisäkseen "sitä oli saman aikaisesti joku toinen FR kone ampumassa". On siis todettava, että kolmas koneen alas ampumiseen vaikuttanut ohjaaja on ilmataistelukertomusten perusteella jäänyt anonyymiksi. Muokattu: Marraskuu 7, 2019, käyttäjä: Raimo Heikkinen Ilmavoitto-osuuksien selvitys 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 Hei, Itselle tuli mieleen kysymys liittzen FR-76:n. Tuo oli ns. tykki Fokker ja oli osan talvisotaa varustettu 20mm siipitykeillä. Olen aiemmin lukenut että tuolla koneella vaurioitettiin ainakin yhtä pommittajaa. Olisiko ollut Sovelius joka tuolloin lensi. Mutta voiko tuo Huhananttin SB-2 pudotus olla tykki pudotus? t. Vesa 2 henkilöä tykkäävät tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 2 tuntia sitten, Vesa-Petri Jussila kirjoitti: Hei, Itselle tuli mieleen kysymys liittzen FR-76:n. Tuo oli ns. tykki Fokker ja oli osan talvisotaa varustettu 20mm siipitykeillä. Olen aiemmin lukenut että tuolla koneella vaurioitettiin ainakin yhtä pommittajaa. Olisiko ollut Sovelius joka tuolloin lensi. Mutta voiko tuo Huhananttin SB-2 pudotus olla tykki pudotus? t. Vesa Kyllä vaan tykein varustetulla FR-76:lla ammuttiin koneita alas talvisodassa. Sitten tuli stoppi syystä että "Oerlikon huono pyssy": 2 henkilöä tykkäävät tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 (muokattu) ”Oerlikon huono pyssy ilm. (ilmoitti) kapt Appelroth Lorentzin mielipiteenä”. Pjoki (= todennäköisesti insinöörikapteeni (dipl.ins.) Risto Patajoki) Jukka Muokattu: Marraskuu 7, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 (muokattu) 3 tuntia sitten, Jukka Nisula kirjoitti: ”Oerlikon huono pyssy ilm. (ilmoitti) kapt Appelroth Lorentzin mielipiteenä”. Pjoki (= todennäköisesti insinöörikapteeni (dipl.ins.) Risto Patajoki) Jukka Lainaanpa tuota "Oerlikon huono pyssy" -mainintaa vielä. Aseen huonoudesta tai sen soveltuvuudesta nimittäin voidaan olla varsin toistakin mieltä. Löysin Suomen Ilmailuhistoriallisesta Lehdestä numero 3/1995 Pentti Mannisen 8-sivuisen mainion ja seikkaperäisen artikkelin (kiitos Kössi Partoselle vinkistä) otsikolla FR-76 "Tykki-Fokkeri". En ala koko pitkää juttua tänne kirjoittamaan, mutta jos on vähänkään kiinnostunut aiheesta, niin suosittelen sen lukemista. Muutama huomio kuitenkin lyhyesti. FR-76 varustettiin Oerlikon FF-tykeillä juuri torjuntatehtäviä, eli lähinnä vihollisen pommikoneita varten. Siihen se oli hyvä, vaikka tykin ballistisia ominaisuuksia ei juuri kehuttu. Hävittäjiä vastaan sitä ei pidetty hyvänä ja maamaaleja vastaan jopa huonona. Ammuksen lähtönopeus ja aseen tulinopeus oli liian pieni ja ammuksen lentorata hävittäjiä vastaan oli huono. Tulitusaika oli lyhyt, koska piti mennä lähelle vastustajaa, ja pieni ammusmäärä 60 laukausta tyhjensi lippaan herkästi kerralla, jos sarja oli pitkä. Sen sijaan isoja pommikoneita vastaan tykki oli mainio aiheuttaen heti mittavia vaurioita kohteessa. Summa summarum. Vaikka G.E. Magnusson alunperin koelennoilla Hollannissa ja Utissa -30-luvun loppupuoliskolla kehui tykkiaseistusta ja koelentoraportit pikemminkin puolsivat niiden hankintaa, niitä ei alunperin asennettu Fokkereihin. Koneisiin laitettiin sen sijaan kk-aseistus. Asian päätti lopulta Ilmavoimien komentaja Lundqvist talvella 1938 Magnussonin kokeiden jälkeen. Koneen lento-ominaisuuksiin ja nousukykyyn niiden vaikutus oli ollut kuitenkin vähäinen. 40 vuotta sodan jälkeen haastattelussa Magnusson puolsi tykkien poisjättämistä, vaikka oli alunperin ollut melkeinpä toista mieltä. Hänen mukaansa mm. "tykit vaikuttivat haitallisesti koneen lento-ominaisuuksiin, eikä tulitusta saanut tarkaksi". Mitään varsinaista teknillistä syytä ei ole löytynyt, miksi tykeistä luovuttiin. Tykit olivat varmatoimisia eikä häiriöitä sattunut. Ainakaan mitään tutkimusraporttia, jossa olisi puututtu itsessään aseen teknisiin ongelmiin, ei ole löytynyt. "Oerlikon huono pyssy", totesi kuitenkin Richard Lorentz ja kumppanit. Vastaus vielä tuohon Vesa-Petrin kysymykseen koskien luutnantti Tatu Huhanantin ilmavoittoja. Kyllä hän sai niitä "tykki-Fokkerilla". 20.12. (1 kpl SB-2) ja 23.12.1939 (1/2 R-5 ja 1/6 SB-2) saaduissa ilmavoitoissa oli FR-76 koneessa tykit. Muita lentäjiä, jotka samalla tykkikoneella saivat ilmavoittoja olivat: Tampereella 20.1. 1940 ylikersantti O. Marttila Lentolaivue 12, ja samaten 29.1. VL:n koelentäjä luutnantti Jorma Visapää Tampereella. Kone oli tuolloin Lentovarikolla, jonne se oli lennetty tykkiaseistuksen poisottamista varten 18.1.1940. FR-76 oli siis ainoa Fokker, jossa tykkiaseistusta Suomessa kokeiltiin elokuusta 1937- tammi/helmikuun vaihteeseen 1940. Kone jäi tykkien poiston jälkeen venäläisten käsiin Mauno Fräntilän pakkolaskussa Säkkijärvellä 5.3.1940. Suomalaiset joukot saivat vaurioitettua ja tuhottua osittain konetta ennen sen jäämistä venäläisille, mutta se oli kuitenkin mukana sotasaalisnäyttelyssä Leningradissa kevättalvella 1940. Jukka Muokattu: Marraskuu 7, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula täydennys 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 Tuon Mannisen artikkelin olen lukenut ja samat ristiriitaisuudet olen huomannut. Muutamia ajatuksia tuli mieleeni asian tiimoilta. Onko ongelma ollut esim ampumatarvike ongelma? Ei varsinainen aseen ongelma. Onko kiinnitys ollut hieman huonosti suunniteltu? RAF:lla oli ongelmia alkuvaiheessa esim Spitfiren asennuksen kanssa. Ohueen siipeen oli vaikea saada toimivaa asennusta. Ongelma oli etenkin vyosyoton kanssa. Virheellinen taktiikka ajattelu, ei ajateltu taistelua havittajia vastaan. Johon Fokker ei muutenkaan ollut optimaallinen. Logistinen ongelma? Tarve tukea useampaa kaliperia jne (Oli kylla ongelma suomalaisille, kun kalustoa tuli eri suunnilta) Vastarinta uutta kohtaan? 30-luvulla teknisesti koulutettuja upseereja oli todella harvassa. 2 henkilöä tykkäävät tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 Kuva FR-76:sta Leningradin sotasaalisnäyttelystä 5/1940 liitteenä. Lainaus SEURA-lehden numerosta 47/2007 jossa on viiden sivun juttu Fräntilästä 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 FR-76 oli Ilmavoimien ensimmäinen Fokker D.XXI. Lainaus Keskinen-Stenman Suomen Ilmavoimien historia 3A (2000) Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 (muokattu) 3 tuntia sitten, Vesa-Petri Jussila kirjoitti: Tuon Mannisen artikkelin olen lukenut ja samat ristiriitaisuudet olen huomannut. Muutamia ajatuksia tuli mieleeni asian tiimoilta. Onko ongelma ollut esim ampumatarvike ongelma? Ei varsinainen aseen ongelma. Onko kiinnitys ollut hieman huonosti suunniteltu? RAF:lla oli ongelmia alkuvaiheessa esim Spitfiren asennuksen kanssa. Ohueen siipeen oli vaikea saada toimivaa asennusta. Ongelma oli etenkin vyosyoton kanssa. Virheellinen taktiikka ajattelu, ei ajateltu taistelua havittajia vastaan. Johon Fokker ei muutenkaan ollut optimaallinen. Logistinen ongelma? Tarve tukea useampaa kaliperia jne (Oli kylla ongelma suomalaisille, kun kalustoa tuli eri suunnilta) Vastarinta uutta kohtaan? 30-luvulla teknisesti koulutettuja upseereja oli todella harvassa. Noihin samoihin johtopäätöksiin tulin minäkin. Kyseessä näyttäisi olleen kuitenkin suurempi kokonaisuus ja vastustusta ja epävarmuutta tykkiaseistukseen tuli tavallaan useammasta suunnasta, kuten Vesa-Petri on jaoitellut asiaa. "Isot herrat" vastustivat, ja komentaja Lundqvist löi kerralla "pelin poikki", ja vain tähän yhteen koneeseen jätettiin siinä valmiina ollut tykkivarustus. Joka sekin sitten poistettiin myöhemmin tällä evl Richard Lorentzin maininnalla ”Oerlikon huono pyssy...” Palaan vielä kapteeni G.E. Magnussonin lentämiin koelentoihin FR-76:lla Schipholin kentällä Hollannissa 27.8- 2.9.1937. Magnusson teki erilaisia lentokokeiluja ensin normaalissa lentoasussa (konekiväärit), ja sen jälkeen tykkiaseistusta vastaavilla painoilla. Koelento-ohjelmaan, joka jakaantui kahteen osaan ( I kk-varustus ja II tykkivarustus) kuuluivat seuraavat osa-alueet: 1.rullausominaisuudet 2. Starttiominaisuudet 3. Lento-ominaisuudet tavallisessa lennossa 4. Aerobatiaominaisuudet 5. Liito-, lasku- ja liukuominaisuudet. Suoritettuaan ensin I ohjelman, tuli vuoroon II ohjelma. Siitä kapteeni Magnusson kirjoittaa koelentoraportissa seuraavasti: " II. Lennot tykkiaseistusta vastaavilla painoilla siivessä. Painon lisäys 103 kg. Yllämainitun painonlisäyksen kanssa suoritin yllämainitut kokeet. Aikaisempaan selostukseen koneen lento-ominaisuuksista ei ole muuta lisättävää kuin, että kone tuli raskaammaksi ohjata." Hollannissa lennetty yksityiskohtainen koelento-ohjelma ja -raportti kokonaisuudessaan, mistä ylläolevaa tekstiä lainasin, on luettavissa esim. vuonna 1989 ilmestyneestä Karjalan Lennoston killan julkaisemasta kirjasesta "Fokker D XXI Suomen sinessä". Kirja kertoo myös museokone FR-110:n tarinan ja entisöintivaiheet kuvineen. Jukka Muokattu: Marraskuu 7, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula Täsmennystä 1 henkilö tykkää tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 Laitan kuvat FR-76:n tykkiaseistuksesta, jotta kaikki näkevät, millaisista "ulokkeista" puhutaan. 3 henkilöä tykkäävät tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 7, 2019 Yksi syy vastustukselle saattoi olla myos "budjetti kuri" jota Lundqvist tiukkaan noudatti. Tupla aseistus ei olisi tiukkaa hankintabudjettia helpottanut. Muistaakseni kaikissa hollannista hankituissa koneissa oli mahdollisuus tykin asentamiselle, mutta vain FR-76:ssa tuota kokeiltiin. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 9, 2019 (muokattu) 7.11.2019 at 22.17, Vesa-Petri Jussila kirjoitti: Yksi syy vastustukselle saattoi olla myos "budjetti kuri" jota Lundqvist tiukkaan noudatti. Tupla aseistus ei olisi tiukkaa hankintabudjettia helpottanut. Muistaakseni kaikissa hollannista hankituissa koneissa oli mahdollisuus tykin asentamiselle, mutta vain FR-76:ssa tuota kokeiltiin. Kaikissa Hollannista ostetuissa Fokkereissa (FR-76 - FR-82) oli valmius siipi-tykkien asennuksille. Aseistusten hinnat tammikuussa 1938: - Browning-kk:n yksikkohinta Smk. 30.000:- (sama hinta runko- ja siipi-kk:lla). Kk.patruunoiden yksikköhinnat: Valojuova Smk. 3:-, sytytysluoti Smk. 4;-, kova Smk. 1:- - Oerlikon tykin yksikköhinta Smk. 173.745:- Tykin ammuksen yksikköhinta Smk. 144:79 FR-aseiden tarve yhteensä: 68 kpl. Browning-kk Smk. 2.040.000:- ja 66 kpl. Oerlikon-tykkejä Smk. 11.467,170:-. Yhteishinta Smk. 13.507.170:- - Kk.patruunoiden tarve laskettuna 1 1/2 kuukaudelle: valojuovat+sytytysluodit+kovat+vyönivelet; yhteensä 1.292.000 patruunaa. Hinta yht. Smk. 4.134.200:- - Tykin ammusten tarve laskettuna 1 1/2 kuukaudelle: 155.040 ammusta. Hinta yht. Smk. 22.447.854:- Muokattu: Marraskuu 9, 2019, käyttäjä: Raimo Heikkinen Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 22, 2019 Noista Fokkerin tykeistä ja niiden "huonoudesta" voisi lisätä sen, että pitkälti samat suoritusarvot omaavat tykit olivat niinkin surkeassa lentokoneessa kuin Mitsubishi A6M, jolla ei tunnetusti saatu mitään aikaan. Em. seikan huomioiden voi Lorentzin arvion arvoa arvioida tarkemminkin. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Marraskuu 10 Tatu Huhanantin putoamispaikalle on pystytetty muistomerkki. Ei kaukana VT6:sta. Tuossa Vuoksen vieressä. Ketä aihe kiinnostaa niin pistäytykääpä paikalla. 4 henkilöä tykkäävät tästä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
