Ilmailukirjojen painokset ja esitelmät

[Jorma Laiho 450]

Palstalla viitataan usein moniin ilmailukirjoihin. Aika usein kirja on loppuunmyyty, kirjastokappaleet kuluneita ja joskus jopa silvottuja !

Eräs ratkaisu olisi nettikirjat. Niitä harvemmin tästä aiheesta on Suomessa julkaistu !

Mutta kysymys : Kuinka suuria ovat tällaisten kirjojen painosmäärät ? Eräiden kiltojen parista tiedän, että joukko-osastohistoriat ovat usein vain luokkaa 600-1000 kpl. Seuraavan tuhannen myynti kun on yleensä tuskaa.

Eräs konsti on nuo uudet painotalot. Tein itse elämäkertani Saksassa BoD kustantamolla. Toki ei siinä saa kun omansa pois, mutta riskit ovat pienet. Painavat vaikka vain yhden. DHL tuo kotiin. Myös e versio on.

Muuten. Pidän pienen esitelmän 28.11 Salossa. Tarinani sivuaa hitusen myös mittauslentoja OH-PJV:llä sekä pieni väläys muutama sata tuntia antennimittauksia eri helikoptereilla. Muuten radiotekniikkaa.

http://www.semu.fi/

Ilmailuterveisin Jorma L.

 

 

 

 

[Jukka Juutinen 45]

Muutaman BoD:n kirjan olen nähnyt ja laadullisesti ovat aika luokattomia, todella amatöörimäisiä tekeleitä. Omakustanteenkin kun voi tehdä laadukkaasti (ks. esimerkiksi Leaping Horsemanin kirjat).

Yksi lainalähde kirjoihin on Varastokirjasto (suora kirjahaku vaari.finna.fi). Siellä on paljon suomenkielisiä ilmailukirjoja ja mm. täydellinen sarja Suomen Siivet -lehtiä.

Yllä mainittu 600 - 1000 kappaleen painos ei ole välttämättä pieni. Jopa Englannissa ja USA:ssa voi olla sotahistoriakirjan painos tuota luokkaa. Venäjälläkin on ainakin Suomen ilmailuhistoriallisen lehden mukaan julkaistu kirjoja 150 kpl painoksena. Joten esimerkiksi 1000 kpl on kielialueeseen nähden aika suuri määrä.

Yksi tekijä on markkinointi. Moni joukkuosastohistorian tekijä ei markkinoi kirjojaan edes eri foorumeilla (=joissa mainonta on ilmaista). Näin moni potentiaalinen ostaja ei edes tiedä niitten olemassaolosta. Esimerkiksi todella hyvä kirja Raappanan tiedustelijat tuli tietooni aivan sattumalta. 600-sivuisen järkäleen sain suoraan tekijältä.

Yksi kustannuksiltaan edullinen tapa saattaisi olla esimerkiksi A4-kokoinen niittisidottu lehti/vihko. Oikein taitettuna esimerkiksi 96 sivuun mahtuu paljon tekstiä ja kustannukset lienevät aika kohtuulliset. Silloin sitä voi myydäkin halvalla, joka ei sekään ole mitätön tekijä.

Muokattu: Marraskuu 22, 2019, käyttäjä: Jukka Juutinen

[Jorma Kosonen 1 679]

11/22/2019 at 18.53, Jukka Juutinen kirjoitti:

Muutaman BoD:n kirjan olen nähnyt ja laadullisesti ovat aika luokattomia, todella amatöörimäisiä tekeleitä. Omakustanteenkin kun voi tehdä laadukkaasti (ks. esimerkiksi Leaping Horsemanin kirjat).

Mielestäni Jukan vertaus BoD:n ja Leaping Horsemanin välillä on tuo paljon referoitu appelsiinit ja omenat. BoD tarjoaa omakustanteen painatusta/kustannusta ilmeisesti valtaosin amatööreille, jotka haluavat yhden tai pari kirjaansa maailmalle. 

Leaping Horseman taas on pienkustantaja, joka painaa/kustantaa Jason D. Mark'in itse tekemiään kirjoja, joita lienee jo ainakin puoli tusinaa. Kuten Jukka totesi, niin ne ovat laadukkaita. Leaping Horseman Books kotisivuilla todetaan, että kyseessä on pienkustantaja, ei siis omakustanne jonkun muun painajan/kustantajan tekemänä. Tietenkin omakustanteen ja pienkustantajan ero voi olla veteen piirretty viiva , mutta tässä ero on mielestäni selvä. https://www.leapinghorseman.com/index.php

"Leaping Horseman Books is a small publishing house that specialises in books about the Eastern Front, and Stalingrad in particular. Our aim is to publish books and other material that is of interest to many people but that is not being produced by larger publishers."

Ehkä verrattavissa Kari Stenmaniin omakustannustoimintaan Tietoteoksen (ja Apalin) jälkeen SIH17:sta alkaen.

BoD:n laadusta minulla on kokemusta vain Takatoosan Topin ja Nummelan Lentokentällä-teosten kautta. Kirjojen taitossa voin kompata Jukkaa, eli ilmeisesti sitä saa mistä maksaa tai itse tekee. Toinen kovakantisista kirjoista tuli osittain irtolehtipainoksena, mutta reklamaation ja palautuksen jälkeen tuli kelvollinen kirja. Täytyy kuitenkin sanoa, etten uskalla niitä täysin avata, sillä pelkään että selän liimaus pettää.

Rodney

Muokattu: Marraskuu 24, 2019, käyttäjä: Jorma Kosonen
Linkki

[Jukka Juutinen 45]

Jorma Kosonen: Leaping Horseman on ihan yhden miehen yritys, jonka Jason Mark perusti omien kirjojen kustantamista varten. Hän myös myös itse taittaa kirjat alusta loppuun, eli painopaikka hoitaa vain itse painotyön, sidonnan jne. Leaping Horseman on toki julkaissut mm. Wigand Wusterin ja Adalbert Hollin muistelmat, mutta niissäkin Jason Mark on ollut toimittajana ja taittajana. Taitoltaan Leapin Horsemanin kirjat ovat parempia kuin suuri osa monen isomman kustantajan kirjoista. Esimerkiksi tuo em. Takatoosan Topi on niihin verrattuna onneton räpellys.  Stenmanhan ei itse taittanut kirjojaan, vaan ainakin nuo isompikokoiset taittoi Hanna Tennilä.

 

[Jorma Kosonen 1 679]

1 minuutti sitten, Jukka Juutinen kirjoitti:

Jorma Kosonen: Leaping Horseman on ihan yhden miehen yritys,

Juuri näin. Yhden miehen yritys, mutta yritys kuitenkin. Takatoosan Topin ja Jason D. Markin kirjojen laadusta olemme samaa mieltä. Toinen on omakustanne, jossa BoD on hoitanut luultavasti vain painotyön. Toinen on yhden miehen yrityksen laadukas kokonaisvaltainen teos.

Se, kuka taiton Stenmanilla on tehnyt, lienee irrelevanttia kunhan lopputulos on hyvä.

Rodney

[Jorma Laiho 450]

Alkuperäinen ”ongelmani” oli pienten painosten ilmailukirjojen loppuminen. Uusia painoksia harva tekee. Toisaalta olen ihan tarpeeksi nähnyt noin 500 kpl ”omakustanteita” , joihin kirjoittajan aviopuoliso on lopulta kyllästynyt. Olohuoneessa on sitten maannut monta laatikkoa myymätöntä tavaraa. Jotka on myös aikoinaan maksettu perheen varoilla.  Siksi joku BoD tai vastaava (onhan noita digipainoja muitakin), on riskitön vaikka sukukirjoja tehdessä ! Taitto, kuvien käsittely ja toki tarinoiden draaman kaari on ihan oma juttunsa. Kaikista ei siihen ole. Teimme mm. porukalla ”mastohistorian” aivan pikapainotekniikalla ja pehmeäkantisena. Painos 100 kpl. Aivan mainio tuli. Lopulta myös kansalliskirjasto sai vihiä ja jouduimme toimittamaan 6 vapaakappaletta. Tämäkin pitää muistaa. Toki sitten muutkin pääsee lukemaan Kansalliskirjastossa.

Lähinnä ihmettelen, että kovin harva on halukas jatkamaan kirjan elinkaarta e-kirjana. Tosin isot kustantajat ovat jo tämän keksineet. Ensin kovakantinen, sitten paperback ja e-kirja.

Huolimatta huonoista toteutuksista nostan hattua kaikille edes yrittämisestä. Ainakin jotain tulee dokumentoitua. Näillä harva rikastuu, hyvä , jos saa omansa pois.

Tekninen laatu on sitten oma juttunsa. Hyvä taitto-ohjelmakin maksaa ja sitä pitää osata käyttää. Siihen löytyy ammattilaiset. Painolaadussa on todella eroja ja lankasidonnasta ja paperilaadusta on aina maksettava. 

Ihan vinkiksi, jos ette ole huomanneet, tässäkin eräs BoD ilmailua sivuava kirja:

https://www.bod.fi/kirjakauppa/mitaes-taess-eihaen-taess-risto-kilpi-9789523305991

Kilpi oli eräs niistä, joilla sota jäi kesken. Ei lentomerkkiä.

Kirjoitusterveisin

Jorma L.

 

[Jorma Kosonen 1 679]

21 minuuttia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Alkuperäinen ”ongelmani” oli pienten painosten ilmailukirjojen loppuminen. Uusia painoksia harva tekee.

Aina pitäisi olla hereillä ja hankkia ajoissa, mutta jos ei ole edes tietoa kirjasta, niin mitäs teet. Itsellänikin on mennyt sivu suun kirjoja oman mokan ja myös tiedon puutteen takia, vaikka ilmailukirjallisuuden harrastamisen yli 50 vuoden kokemuksella pitäisi jotain osata. E-kirjoihin ja .pdf:iin en ole innostunut, vaikka se tietenkin on hyvä vaihtoehto, jos/kun kirjaa ei ole saatavilla.

Rodney