Tupolev SB-2 / Birger Ek

[Mika Laakso 698]

Kotikylän uudessa Ideaparkissa on kaksi kirjakauppaa, löysin sieltä Seppo Porvalin kirjan "Mannerheimin Ässät". Kirjaa lukiessa nimi Birger Ek "Lentokoneella sukellusvenejahdissa" tuli mieleen, että tästä lentäjä Tupolev SB-2 kotimuseoni pienoismallille! Porvalin kirjassa mainitaan Ek'in upottaneen monta sukellusvenettä. Kirjassa Suomen Ilmavoimien historia 9, Venäläiset pommikoneet mainitaan vain vaurioitetuista sukellusveneistä. Kirjassa "Punatähdestä Hakaristiin", ei löydy mainintaa upotetuista sukellusveneistä.. Upottiko Ek SB-2 koneella sukellusveneitä? ja jos upotti, niin millä koneyksilöllä?

[Matti Palosuo 366]

Sodan aikana suomalaiset alkoivat raportoida kaikki hyökkäykset havaittujen sukellusveneiden kimppuun upotuksiksi. Osin syynä kotirintaman mielialan nosto.

90-luvun alussa avautuivat Venäjän sota-arkistot. Per-Olof Ekman kävi tällöin läpi kaikki suomalaisten sukellusvenehyökkäykset ja kirjoitti artikkelin Ilmailu-lehteen 1/1991. Siinä todetaan suomalaisten lentokoneiden (Ekin lentue) upottaneen sodassa kolme sukellusvenettä. Ek oli mukana kahden muun koneen kanssa tuossa 22.09.-42 tapahtuneessa SC-317 sukellusveneen upotuksessa.

[Jukka Nisula 2 236]

Näin varmaankin oli asian laita todellisuudessa.

Tässä vielä alkuperäinen nimitysteksti ritariristiin. Siinä upotetuiksi mainittujen sukellusveneiden lukumäärä on aika lailla suurempi. 

”Ylipäällikkö on pvm:llä 8.3.43 nimittänyt Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi kapteeni Rolf Birger Ek’in.

Kapteeni Ek on koko sodan ajan toiminut erittäin menestyksellisesti pommituslentueen päällikkönä. Kaikissa taistelutoiminnoissa on hän osoittanut esimerkillistä harkintaa, taitoa ja rohkeutta, ollen siten velvoittavana esimerkkinä alaisilleen. Kapteeni Ek’in pommituksilla viholliselle tuottamat miehistö- ja materiaalitappiot ovat sangen huomattavat ja omalle sodankäynnillemme suurimerkityksellisiä. Tähän mennessä on hän muun muassa osallistunut neljän sukellusveneen upotukseen. Eräästä näistä upotuksista kerrottakoon: Partioidessaan Suomenlahdella tapasi kapteeni Ek pinnalla olevan sukellusveneen, jota vastaan hän ensiksi hyökkäsi konekivääritulella ja sukellusveneen painuttua sukelluksiin vaurioitti sitä syvyyspommeilla. Varhain seuraavana aamuna hän uudelleen lensi paikalle ja tapasi edellämainitun sukellusveneen liikkumattomana pinnalla ryhtyen sitä jälleen tulittamaan konekivääreillä. Sukellusveneen sukellettua hän perättäisillä hyökkäyksillä pommitti sitä syvyyspommeilla, jolloin sukellusveneen keula hetkeksi kohosi pinnalle. Sen jälkeen sukellusvene upposi perä edellä, jättäen pinnalle runsaasti öljyä ja joitakin sirpaleita. Alus kuului vihollisen suurimpiin sukellusvenetyyppeihin. Kapteeni Ek’in lentue on tähän mennessä upottanut muunmuassa 8 ja pahasti vaurioittanut ainakin kahta sukellusvenettä. Nämä suoritukset ovat omalta osaltaan merkittävästi helpottaneet kauppamerenkulkuamme.”

http://www.mannerheim-ristinritarit.fi/ritarit?xmid=14

Jukka

[Jukka Nisula 2 236]

”Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Rolf Birger Ek pommikoneensa vieressä. Koneen sivuvakaajaan on maalattu 4 sukellusveneen kuvaa osoitukseksi siitä, että yksinomaan tällä koneella on upotettu 4 sukellusvenettä. Kapteeni Ekin lentueen tilillä on 9 venäläistä sukellusvenettä.
Malmin lentokenttä .”

SA-kuva-arkisto. Alkuperäinen kuvateksti. Päiväämätön kuva, kuvaaja J. Ilanko.

Jukka

 

Muokattu: Marraskuu 20, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jukka Nisula 2 236]

”Luutnantti Halla (vasemmalla) kapteeni Ek (keskellä) ja vääpeli Peltonen (oikealla) suoritettuaan SB-lentueen 1000:n sotalennon. Tämä lento oli luutnantti Hallan 201:n ja vääpeli Peltosen 223:s.
Malmin lentokenttä, Hki 1943.10.21”

SA-kuva, kuvaaja sot.virk. Eino Nurmi.

Jukka

[Mika Laakso 698]

Sama kuva löytyy SIH9 kirjasta. 

26 minuuttia sitten, Jukka Nisula kirjoitti:

”Mannerheim-ristin ritari, kapteeni Rolf Birger Ek pommikoneensa vieressä. Koneen sivuvakaajaan on maalattu 4 sukellusveneen kuvaa osoitukseksi siitä, että yksinomaan tällä koneella on upotettu 4 sukellusvenettä. Kapteeni Ekin lentueen tilillä on 9 venäläistä sukellusvenettä.
Malmin lentokenttä .”

SA-kuva-arkisto. Alkuperäinen kuvateksti. Päiväämätön kuva, kuvaaja J. Ilanko.

Jukka

 

 Tämän koneen tunnukset?

[Jukka Nisula 2 236]

Tietääkseni Birger Ekin nimikko oli SB-9 ainakin syyskuussa 1942, laivueen sotapäiväkirjan mukaan. Kuvatiedot (SA-kuva) ei kuitenkaan kerro milloin kuva on otettu. 

Mutta noissa 1000:n lennon kuvissa syksyllä 1943 on kuvissa SB-10, kuten Stenmanin kirjan kuvateksti kertoo.

Jukka

Muokattu: Marraskuu 20, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Mika Laakso 698]

Stenman-Holda, Suomen Ilmavoimien pommittajat s.138. SB-9, Ek

[Jukka Nisula 2 236]

Tätä aihetta ja Ekin koneen osuutta upotuksiin täytyy vielä tutkia tarkemmin. Kyse on vähän kuin ilmavoitoista. Useampi kone kävi esim. pommittamassa samaa havaittua öljylauttaa syvyyspommein, mutta kenen hyväksi upotus laskettiin? Ensimmäiselle koneelleko joka havaitsi sukellusveneen ja pommitti sitä palaten tukikohtaan, vaiko seuraavalle joka kävi uudelleen paikanpäällä? Tässä esimerkki 22.9.1942 pommituksesta, jossa useampi kone kävi ”samalla apajalla”. Lentolaivue 6 SPK, Kansallisarkisto:

Jukka

Muokattu: Marraskuu 20, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jukka Nisula 2 236]

10 tuntia sitten, Matti Palosuo kirjoitti:

Sodan aikana suomalaiset alkoivat raportoida kaikki hyökkäykset havaittujen sukellusveneiden kimppuun upotuksiksi. Osin syynä kotirintaman mielialan nosto.

90-luvun alussa avautuivat Venäjän sota-arkistot. Per-Olof Ekman kävi tällöin läpi kaikki suomalaisten sukellusvenehyökkäykset ja kirjoitti artikkelin Ilmailu-lehteen 1/1991. Siinä todetaan suomalaisten lentokoneiden (Ekin lentue) upottaneen sodassa kolme sukellusvenettä. Ek oli mukana kahden muun koneen kanssa tuossa 22.09.-42 tapahtuneessa SC-317 sukellusveneen upotuksessa.

Kalevi Keskisen ja Kari Stenmanin kirjassa "Suomen Ilmavoimien Historia osa 24  LeR 5" (painettu 2004) on yksi sivu, johon on koottu kaikki ilmoitetut upotukset ja vaurioittamiset. Laitan tähän venäläisten itsensä varmistamat varmat upotukset, joita oli neljä. Vaurioitettuja oli venäläisten mukaan lisäksi kuusi, joista osan suomalaiset olivat merkinneet myös upotetuiksi.

- 28.05.1942 klo 06.25. SB-1  2/LeLv 6, luutn E. Palosuo (O), vänr A. Forsten (T), alik R. Turkka (A). Suursaaren itäpuoli, yksi syvyyspommi (25 m). Laivue sekä venäläiset ilmoittivat M-95:n tuhoutuneen.

- 24.06.1942 klo 23.25. SB-4 2/LeLv  6, kapt B. Ek (O),  luutn N-V. Halla (T), vääp T. Peltonen (A). Pellingin itäpuoli, yksi syvyyspommi (25 m). Laivue sekä venäläiset lähteet ilmoittivat SC-405:n tuhoutuneen.

- 14.07.1942 klo 15.35. SB-5 2/LeLv 6, kers E. Vuorio (O), luutn J. Teräs (T), alik R. Turkka (A). Kallbådagrundin itäpuoli, yksi syvyyspommi (25 m). Laivue sekä venäläiset lähteet kertoivat SC-317:n tuhoutuneen.

- 14.10.1942 klo 16.45. SB-10 2/LeLv 6, luutn E. Palosuo (O), luutn I. Vuorela (T), kers K. Ahvensalmi (A). Porkkalan eteläpuoli, kaksi syvyyspommia (25 ja 40 m). Laivue sekä venäläiset lähteet kertoivat SC-302:n tuhoutuneen.

Näin olleen varmoja upotuksia saivat luutnantti Erkki Palosuon ohjaama kone 2 kpl:tta, kapteeni Birger Ekin 1 kpl ja kersantti Erkki Vuorion 1 kpl.

Ohessa Ekin varmistettu upotus, kone SB-4 (lähde: Kansallisarkisto):

Jukka

 

Muokattu: Marraskuu 21, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Carl-Fredrik Geust 842]

Minullla oli  1980- ja 1990-luvuilla mahdollisuus tavata merisodanhistorian tutkija Per-Olof Ekman (itse merivoimien res.upseeri) joitakin kertoja. Ekman kertoi vinoillen ilmavoimien väittämistä suv-upotuksista,  joista "Fliegertonnage" oli merivoimissa käytetty pilkkanimi.

Vähän vakavammin Ekman korosti että lentäjät eivät yleensä olleet tietoisia siitä kuinka "elinvoimaiset" sukellusveneet yleensä olivat.

Taistelutilanteessa venäläisten suv-komentajien temppuna  oli avata öljytankki jotta vedenpinnalle muodostuisi iso öljyläikkä, sekä heittää luukuista ulos kaikenlaista roinaa. Tämän seurauksena lentäjät tekivät johtopäätöksen että  sukellusvene oli tuhottu, vaikka se todellisuudessa odotti hiljaisena  merenpohjalla kunnes tilanne rauhoittuisi...

Radiotiedustelumme oli myös tietoinen todellisista upotuksista, mutta pysyi hiljaa, koska ei haluttu mollata omia merilentäjiämme. Se tosiasia että ilmoitetut upotukset (kuten ilmavoitotkin) olivat sodan aikana palkitsemisperusteena ei tietenkään ollut mikään terve asia, vaan se houkutteli kaikenlaisiin vilppeihin, vaikka useimmat upotusilmoitukset lienee tehty rehellisessä mielessä.    

       

Muokattu: Marraskuu 21, 2019, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Mika Laakso 698]

Tämä Ek oli maailman ensimmäinen, joka pudotti lentokoneesta syvyyspommeja, Wikipedian mukaan:

"Kapteeni Ek oli ensimmäinen suomalainen suto- eli sukellusveneentorjuntalentäjä; hän huomasi miltei heti, etteivät hänen koneidensa pienet lentopommit pystyneet venäläisten sukellusveneiden vahvoihin painerunkoihin; muuta oli keksittävä, ja hän kuuli eräältä meriupseeriystävältään, että laivasto käytti samaan tarkoitukseen syvyyspommeja. Kapteeni Ek onnistui saamaan muutamia syvyyspommeja kokeiltavaksi - itse asiassa juuri hän ensimmäisenä maailmassa keksi sijoittaa näitä aseita lentokoneen pommikuiluun."

Ja se kuva peräsimen vieressä on SB-9 kone, SIH24, sivu42

 

 

[Jukka Nisula 2 236]

Kävin läpi Lentolaivue 6:n sotapäiväkirjaa (Kansallisarkisto)  jatkosodan alusta alkaen ja ensimmäinen maininta syvyyspommien käytöstä löytyy 28.5.1942. Se on juuri tuo sama päivä joka on merkitty upotukseksi luutnantti Erkki Palosuon lentämälle SB-1:lle ja sen miehistölle. Näin ollen tämän "uuden aseen" tehosta saatiin heti näyttö! Tässä 2. lentueen suoritusilmoitukset tuolta päivältä, eli ensin kävi paikalla yöllä luutnantti Virtanen SB-1:llä toteamassa sukellusveneen, seuraavaksi aamulla luutnantti Palosuo kävi paikalla samalla SB-1:llä suorittaen M-95:n upotuksen ja lopuksi aamupäivällä vielä kapteeni Ek SB-5:lla, mutta tehtävä keskeytyi.

Jukka

 

 

Muokattu: Marraskuu 21, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Martti Kujansuu 180]

20 tuntia sitten, Matti Palosuo kirjoitti:

Sodan aikana suomalaiset alkoivat raportoida kaikki hyökkäykset havaittujen sukellusveneiden kimppuun upotuksiksi. Osin syynä kotirintaman mielialan nosto.

Lentorykmentti 5:n luetteloihin on vuosina 1942 ja 1943 lueteltu "vain ne pommitustapaukset, jolloin suv. vakava vaurioittaminen tai tuhoaminen on ollut seurauksena". Luettelot on lähetetty eteenpäin Merivoimien esikuntaan hyväksyttäviksi. 

1 tunti sitten, Mika Laakso kirjoitti:

Tämä Ek oli maailman ensimmäinen, joka pudotti lentokoneesta syvyyspommeja, Wikipedian mukaan:

Lentolaivue 36:n Blackburn Ripon pudotti 7. tammikuuta 1940 syvyyspommin kohti neuvostoliittolaista sukellusvenettä M-77:

"6.1. [...] 2200. Käsky lentueelle suorittaa 7.1. 1 Ri:llä suv. etsintälento H 0366 - 0327 ja 0296. Vakiovarustus. Reitti Malmi-Degerby-366-327-296-Malmi. Lähtö klo 0820. [...]
7.1. 0830. Lento siirretty alkavaksi klo 945 (moott. ei lähtenyt kovan pakkasen vuoksi käyntiin.
7.1. 0945. Starttasi Ri-150, pääll. vänr. Palosuo, ohj. kers. Salminen, - suorittamaan lentotehtävää. [...]
7.1. 1115. Kone palannut lennolta klo 1100. Tavannut H0327:ssa vih. sukellusveneen, jonka kanssa syntyi tulitaistelu n. klo 1045. Pudotti syvyyspommin n. 40 m:n päähän s-veneestä. Vaikutusta ei havaittu. (selostus tilanneilmoituksessa) [...]
7.1. 1200. Lähti luutn. Karjalainen pommittamaan H0327:ssa olevaa s-venettä
7.1. 1230. Lähti vänr. Kallio samaan tehtävään.
7.1. 1255. Lähti vänr. Paltila
7.1. 1455. Kaikki koneet palanneet. Suv. hävinnyt H0327:sta, ei muita havainnoita. Paluu-ajat: klo 1330 Ri-150, luutn. Karjalainen - kers. Salminen,
- 1315 vänr. Kallio - vääp. Lehtonen Ri-132 sekä
- 1430 vänr. Paltila - ylikers. Turkka."

Päämajan tiedusteluosaston päiväkirjassa on purettu sanoma, joka liittyy tähän tapaukseen. Huomaa sukellusveneen väärä tunnus!

"Suv. M-75 - KBF:lle (Kro).
7.1. klo 10.45.
Suomalainen Ripon-mallinen leko pommitti alustamme majakkalaiva Helsingin paikalta 3 mpk kaakkoon. Ei vaurioita. Suv. M-75:n päällikkö."

[Matti Palosuo 366]

10 tuntia sitten, Jukka Nisula kirjoitti:

Kalevi Keskisen ja Kari Stenmanin kirjassa "Suomen Ilmavoimien Historia osa 24  LeR 5" (painettu 2004) on yksi sivu, johon on koottu kaikki ilmoitetut upotukset ja vaurioittamiset. Laitan tähän venäläisten itsensä varmistamat varmat upotukset, joita oli neljä. Vaurioitettuja oli venäläisten mukaan lisäksi kuusi, joista osan suomalaiset olivat merkinneet myös upotetuiksi.

Näin olleen varmoja upotuksia saivat luutnantti Erkki Palosuon ohjaama kone 2 kpl:tta, kapteeni Birger Ekin 1 kpl ja kersantti Erkki Vuorion 1 kpl.

 

 

Kiitos tarkennuksesta. Oman vastaukseni kirjoitin eilen illalla kännykällä muistista ilman faktantarkistuksia. Jäi virheitä.

Erkki Palosuo oli isosisäni. Isoäidillä oliselkeä mielipide, että sotajutut voi jättää omaan arvoonsa ja niistä ei ole tarve puhua. Ei puhuttu. Toki sain isoisältä joululahjaksi J. Karhusen 'Merilentäjät sodan taivaalla' kirjan. Ja Pilvenveikkojen kokoontumiset olivat hänelle tärkeitä tapahtumia. Niihin lähtiessä (usein olin autokuskina) vanhan miehen selkä oikeni kadettiupseerin ryhtiin ja pituus lisääntyi kymmenkunta senttiä.

Isoäidin kuoltua 90-luvun puolivälissä isoisä hieman enemmän noista asioista kertoili. Kirjoitti myös suvulle muistelmansa 90-vuotiaana vuonna 2002. Alla teoksesta suora kopio vuoden 1942 sukellusvenepartioinnista. 

Pilvenveikkojen piirissä SB-2 koneita pidettiin pommia kantavina ankkoina, isoisän mielestä kuitenkin SB oli parempi lennettävä kuin Blenheim. Tätä muut suuresti ihmettelivät.

 

Lainaa

Sukellusveneiden etsintää 1942

Kovasta talvesta huolimatta jäät Itämereltä ja Suomenlahdelta sulivat keväällä ihan "normaali” ajassa. Lentueen päällikkö Ek arvioi sotatilanteen olevan rauhallinen ja poistui iltaisin kotiinsa Helsinkiin. Varapäällikkönä Malmilla jouduin hoitamaan yötoiminnat, joita tulikin tiheään.

Toukokuun 28. päivänä aamuyöllä istuin tavan mukaan odottamassa tiedustelulennolta palaavaa luutnantti. Wiljam Virtasta. Hän saapuikin ja kertoi nähneensä sukellusveneen Suursaaren itäpuolella. Mutta kun ei tiennyt kenen se oli, jätti sen rauhaan. Kehotin häntä lähtemään uudestaan lennolle syvyyspommeilla varustettuna, mutta hän ei ollut siihen halukas. Niinpä herätin tähystäjäni, vänrikki Forsténin ja kk.ampuja Turkan ja lähdin itse liikkeelle.

Klo 05.50 viiletti SB-1 kohti itää. Meri Suursaaren itäpuolella oli kuitenkin autio ja tyhjä. Puolivälissä Lavansaareen äkkäsin sukellusveneen periskoopin pistävän merestä esiin. Se oli peittymässä koneemme vasemman siiven alle, joten kallistin konetta 90 astetta ja aloin tehdä elämäni jyrkintä kaartoa seuraten koko ajan periskoopin paikkaa. Kun koneeni samalla varjosti itäiselle taivaalle noussutta aurinkoa, erottui sukellusvene vaalean vihreänä hahmona. Ilman tätä auringon varjostamista, vene ei olisi näkynyt tummasta vedestä. Oikaisin sitten koneen liukuun ja tulin sukellusveneen yli alle kymmenen metrin korkeudessa. Tähystäjäni oli myös tehnyt havaintonsa ja pudotti syvyyspommin tarkalleen sukellusveneen keskirungon kohdalle.

En oikein tajunnut mitä sen jälkeen tapahtui, mutta hetkistä myöhemmin vettä roiskui avoimesta pommiluukusta sisään aina kasvoilleni saakka. Kone oli ponnahtanut ylöspäin ja nyt sen nokka osoitti viistoon kohti vettä. Oikaisin koneen vaakalentoon. Mittaritaulusta huomasin, että vasemman puoleisen polttoainetankin osoitin alkoi laskea nopeasti. Säiliö oli todennäköisesti saanut osuman; vaihdoin polttoaineen tulemaan toisesta tankista. Koneen tasoissa oli ikävän näköisiä reikiä, mutta moottorit tuntuivat käyvän moitteettomasti. Vilkaisin eteen tähystämöön ja näin kuinka vänrikki Forsten kömpi konekivääreiden päältä ja asettui istuimelleen. Hän pui minulle nyrkkiä ikäänkuin haluten sanoa, että "taas sinä olet koukkinut". Puhelinyhteys väliltämme oli nimittäin katkennut. En saanut myöskään yhteyttä kk.ampuja Turkkaan. 

Otin kurssin kohti Suursaarta ja sieltä Malmille. RUK-toverini Erkki Telajoki sattui tulemaan tällöin kentälle ja ihmetteli, miten kone oli täynnä sirujen repimiä reikiä. Koskaan en saanut varmuudella tietoa, miten siinä loppujen lopuksi oli käynyt. Iltapäivällä lähti Dr-196 upotuspaikalle, jossa totesi pitkän leviävän öljyvanan. Sukellusvene todettiin tuhoutuneeksi. Koneeni miehistölle ojennettiin joidenkin päivien kuluttua kunniamerkit, minulle VR 4 tammenlehvän kera.

Lentotoiminta jatkui vilkkaana ja päätehtävämme oli sukellusveneiden etsintä öiseen aikaan. Silloin tällöin jokin kone kertoi havainneensa sellaisen ja pudottaneensa pommit. Itse olin päässyt hyökkäämään kaksi kertaa, mutta en ollut läheskään varma upotuksen onnistumisesta. Lentueen päällikköni kapteeni Birger Ek yhdessä tähystäjänsä luutnantti Niilo Veikko Hallan kanssa oli tehnyt neljä hyökkäystä. Viimeisessä tapauksessa 20.9.42 he tulivat kentälle hakemaan uusia syvyyspommeja ja silloin meitä läksi kaksi muuta konetta mukaan. Vene sukelsi ja paikalle pudotettiin heti ensimmäinen pommeistamme. Suureksi hämmästyksemme räjähdysaalto nosti veneen perän korkealle ilmaan ja sen potkuri pyöri vinhasti. Vene painui lähes pystyasennossa taas alas ja sai peräänsä pommisateen jokaisesta kolmesta koneesta.

Itse jäin miettimään, että pienin räjähdyssyvyys 25 m oli liikaa eikä pommiemme vaikutus ollut tarpeeksi tehokas lähellä pintaa ajavia veneitä vastaan. Niinpä viimeiselle lennolleni 14.10.42 olin saanut asemiehet viilaamaan asettimeen uuden loven, jolloin räjäytyssyvyydeksi arvioimme 15 m. Luutnantti Ilmari Vuorela tähystäjänä ja kersantti Ahvensalmi kk.ampujana olivat miehistönä, kun illan hämärtyessä kiersimme Suomenlahtea idästä länteen päin. Lähestyessämme Porkkalan kapeikkoa totesimme meren pinnalla öljyläikkiä, joita läksimme seuraamaan. Äkkiä Ahvensalmi sanoi puhelimeeni: "Täällä takana nousi sukellusvene pintaan, mutta hävisi nopeasti näkyvistä." Nopealla pyöräytyksellä olimme paikalla ja pieni vesipyörre ilmaisi kohdan, jossa vene oli sukeltanut. Vuorelalla oli helppo työ tähdätä pommi oletetulle sijaitsemispaikalle ja uuden loven ansiosta se räjähti 15 m syvyydessä.

Odotimme jännittyneinä. Hetkisen kuluttua paikalle nousi mahtava vesipatsas laskeutuakseen hetkisen kuluttua takaisin kuten edellisissäkin pommituksissa. Mutta sitten tapahtui se, mitä olimme toivoneet: ilmakuplia alkoi nousta. Aluksi ne olivat halkaisijaltaan 10-20 cm. Niitä seurasi ehkä viisi valtavaa kuplaa, joiden halkaisijoiksi arvioin jopa 2 metriä. Sen jälkeen pinnalle nousi epämääräistä töhkää. Vene oli saanut repeämän.

Kotimatkalla Porkkalasta Malmille minä riemuissani "koukin" talojen kattoja, varsinkin Lauttasaaren yllä miehistöni pelkäsi minun osuvan johonkin antenniin. Tällä kielletyllä lentotavalla halusin osoittaa toisaalta riemuani, toisaalta siihen sekoittui katkeruutta siitä, että minä olin saanut siirron pois kentältä Lentorykmentti 5:n esikuntaan ja tämä oli viimeinen lentoni.
 

 

[Jukka Nisula 2 236]

Kiitoksia Matti muistelmista, tässä SA-kuva (osasuurennos), jossa kapteeni Erkki Palosuo Joensuussa Onttolassa käymässä 11.7.1943.

Jukka
 

Muokattu: Marraskuu 21, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Mika Laakso 698]

Kiitos, Matti muistelmista. Ja kiitos Martti, ensimmäisen syvyyspommin tiedoista. Aina ei voi Wikipediaan luottaa!?

[Mika Laakso 698]

Huomasin just, että pienoismalli (aloituskuva) jonka ympärille tätä tarinaa rakennan on SB-2 M-103/BIS. Ja Birger Ek'in nimikkokone SB-9 on oikiasti SB-3. Pienoismallin paketin ohjeissa on kuitenkin SB-3 (kuva). SB-2 koneet oli sotasaaliita Talvisodasta, ja SB-3 koneet saksan sotasaalisvarikolta?

[Raimo Heikkinen 2 474]

12 tuntia sitten, Matti Palosuo kirjoitti:

Erkki Palosuo oli isosisäni. Isoäidillä oliselkeä mielipide, että sotajutut voi jättää omaan arvoonsa ja niistä ei ole tarve puhua. Ei puhuttu. Toki sain isoisältä joululahjaksi J. Karhusen 'Merilentäjät sodan taivaalla' kirjan. Ja Pilvenveikkojen kokoontumiset olivat hänelle tärkeitä tapahtumia. Niihin lähtiessä (usein olin autokuskina) vanhan miehen selkä oikeni kadettiupseerin ryhtiin ja pituus lisääntyi kymmenkunta senttiä.

Vuosaaren Kallvikissa vuonna 2003 pidetyssä arvokkaassa tilaisuudessa paljastaa Erkki Palosuo muistolaatan:

[Carl-Fredrik Geust 842]

Erkki Palosuo oli todella hieno ja sivistynyt ihminen - olin itse läsnä Vuosaaren muistomerkin paljastustilaisuudessa, missä Palosuo piti hienon puheen. Hän piti myös hienon esitelmän Ilmailumuseossa 19-20.11.2005 järjestetyssä Pilvenveikkojen seminaarissa. 

Palosuon seikkaperäiset, tiedemiehen tarkkuudella laaditut muistelmat "Upposiko sukellusvene" löytyvät Virtuaalilentäjien nettisivustolta:

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-ErkkiPalosuo-UpposikoSukellusvene.html

(Ilmaílumuseossa marraskuussa 2005 pidetty esitys oli em. tekstin lyhennetty versio)

Palosuo kertoo talvisodan ajasta ja Riponeista Vuosaaressa seuraavassa osiossa: 

http://www.virtualpilots.fi/hist/WW2History-ErkkiPalosuo-Vuosaari.html

Per-Olof Ekman oli muuten sitä mieltä että LeLv 6:n laivuekomentaja Birger Ekin saama Mannerheim-risti olisi pitänyt antaa Palosuolle, joka todistetusti upotti kaksi neuvostosukellusvenettä!

 

 

[Jukka Nisula 2 236]

Luutnantti Erkki Palosuon nimikkokone oli SB-1. Tässä kone seppelöitynä Malmilla 21.10.-43. Peräsimessä LeLv 6:n 2. lentueen tunnus. SA-kuvan alkuperäinen teksti kuuluu näin:

”SB on saanut peräsimeensäkin seppeleen 1000:nen sotalennon jälkeen. Seppeleen pitäjä on ampumamekaanikko Suomen voimistelumestari Aimo Tanner. Huom! 4 sukellusveneen kuvaa peräsimessä.
Malmin lentokenttä, Hki 1943.10.21”

Jukka

[Jukka Nisula 2 236]

Unohdin aiemmin mainita, eikä täällä ole ollut puhetta Birger Ekin konekivääri-sähköttäjästä Toivo Peltosesta tehdystä kirjasta ”Takatoosan Topi”. Hänen poikansa Kaukon tekemässä kirjassa on paljon muistelmia ja tarinoita sekä Topin tekemiä sota-aikaisia seikkaperäisiä muistiinpanoja ja piirustuksia sukellusveneiden pommitusretkistä SB-koneilla ym. Ehdottomasti kannattaa lukea jos aihe kiinnostaa. Kirjassa on paljon valokuvia.

Jukka

Muokattu: Marraskuu 27, 2019, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jukka Juutinen 38]

Takatoosan Topi -kirja olisi ansainnut ihan oikean kustantajan/laadukkaamman omakustanteen.

[Esa Muikku 118]

Kuten tunnettua, ilmavoitoissa on ilmaa ja voittoja. LeLv 6:n sukellusveneupotuksissa on pääosin vettä ja yksi voitto. Nykytutkimus (Antti Valkosen erinomainen, vuonna 2020 ilmestynyt kirja "Neuvostoliiton sukellusveneet Itämerellä 1941-1945") kertoo, että vain yksi sukellusvene, Shtsh-311 "Kumzha", onnistuttiin upottamaan Porkkala-Kallbådan majakan kaakkoispuolella 14.10.1942 luutn. Palosuon toimesta koneella SB-10. Muut olivat huteja tai vaurioittamisia.

[Esa Muikku 118]

Täsmennyksiä ja oikaisuja ketjun ylempänä oleviin kuviin. Jukka N:n postauksessa

- 20.11.2019 on SB-9:n pyrstö (koneessa kaarevarajainen vakiomallinen sotamaalaus), upotuksien pvm:t ovat 24.6-42, 18.8-42, 20.9-42 ja 22.9-42

- 26.11.2019 on SB-10:n kovasti paikattu sivuperäsin (koneessa sotasaalikoneiden sirpalekuvioinen sotamaalaus), upotuksien pvm:t ovat 28.5-42, 16.6-42, 25.6-42 ja 14.10-42 (tunnistusvirhe myös kirjassa, kone ei ole SB-1).

SB-1:ssä (kuva esim Stenmanin LeLv 6 -kirjassa s. 90 ja 91) oli kaarevarajainen vakiomallinen sotamaalaus. Kaikissa noissa kolmessa upotusmerkinnöin varustetussa koneessa on selkeä ero peräsimen mustan ja vihreä värirajan kulussa verrattuna upotusmerkkeihin.

*******

Kun lukee Stenmanin LeLv 6 -kirjan virallisiin dokumentteihin perustuvia kertomuksia suv-pommituksista, niin niissä on selkeä ristiriita siihen, mitä saavutuksia on maalattu koneiden peräsimiin. Esimerkiksi ensimmäinen "upotus" 28.5.42 on tehty sekä kirjan, yo. suoritusilmoituksen että Palosuon oman kertomuksen mukaan SB-1:llä, mutta niinpä vaan on merkki maalattu SB-10:n peräsimeen.

Muokattu: Tammikuu 27, 2022, käyttäjä: Esa Muikku