Historiakirjat ja niiden laatu

[Jorma Laiho 450]

Palstalla on ollut jonkin verran keskustelua ilmailukirjojen laadusta. Laatuhan muodostuu useasta osasta. Tarinan kerronta, faktat, viitteet, kustannustoimittajan työn jälki, ladonta, taitto, ulkoasu, kuvat, kuvien laatu jne. Jos vaikkapa Takatoosan Topi on huono kirja, miksi se on huono ? Miksi Joppe Karhunen sepittää ? miksi ne englantilaiset kirjat ovat hyviä/huonoja ? miksi ”Lunkun” elämäkerta on ”väärinkirjoitettu” ? Jne.

Varsin hyvä tarina on tuo Mikko Porvalin pitämä esitelmä Jyväskylässä jokin aika sitten. Alla oleva viite, osa 2.  Porvali kertoo siinä varsin hyvin yhdestä erikoislajista eli kaukopartiotarinat. Aivan sama ilmiö on monissa ilmailukirjoissakin. Ilmailukirjoja on , kuten tiedämme, laidasta laitaan. Joppe Karhusen sankaritarinat, seikkailijoiden omaelämäkerrat, ”auktorisoidut elämäkerrat”, ulkopuolisen kirjoittamat elämäkerrat, historiakirjat, joukko-osastohistoriat, vuosikirjat, oma genrensä on nippelitarkat ”Konekirjat”, genren genre on vaikkapa koneiden väritys.

Kun puhumme kirjojen laadusta, olisi ehkä hyvä kertoa, mitä kukin tarkoittaa. Käsiin jääviä huonon liimasidonnan kansia, suttuisia kuvia, vääriä kuvia, tylsää kerrontaa, sepitettyjä tarinoita vai mitä ?

https://m3.jyu.fi/jyumv/ohjelmat/it/panu/tsamo/tiedh/tiedusteluhistorian-seminaari-2019

Laitammeko pystyyn ”Ilmailukirjojen Finlandiakisan”. Sarjoja voisi olla kolme : Romaanit ja niihin verrattavat, Ilmailuhistoria, tekniset konekirjat.

Kirjaterveisin Jorma L.

 

[Jukka Juutinen 45]

Tärkeä aloitus! Laatuarviossa on osittain, joskus paljonkin, kysymys vahvasti henkilökohtaisista mieltymyksistä. Esimerkiksi jotkut kehuvat ilmavaa taittoa (=tekstiä per sivu vähän, fontti usein isoa, marginaalit leveät ym., asioita jotka tuhlaavat tilaa), joka taas on itselleni todellinen miinus kirjassa. Toinen esimerkki on kerrontatyyli esimerkiksi ilmataistelukuvauksissa. Joillekin taivaan mannaa on kaunokirjallistyylinen kolmannessa persoonassa tapahtuva kerronta, jota vielä höystetään jurkalla siellä ja täällä keksityn vuoropuhelun kera. Itse taas pidän parhaana alkuperäisten taistelukertomusten/muun alkuperäismateriaalin kokonaisia suoria lainauksia, ja kirjoittaja vain taustoittaa ja analysoi niitä esim. vastapuolen selostusten ja tappiotietojen perusteella. Meillä Suomessa valitettavan harva on joko riittävän halukas tai kyvykäs jälkimmäiseen tapaan. Mm. saksalainen Axel Urbanke kirjassaan Green Hearts näyttää mallia, miten se pitäisi tehdä. Samoin Brian Cull tekee laatua.

 

 

[Mika Laakso 720]

10 tuntia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Laitammeko pystyyn ”Ilmailukirjojen Finlandiakisan”. Sarjoja voisi olla kolme : Romaanit ja niihin verrattavat, Ilmailuhistoria, tekniset konekirjat.

http://www.ilmailubibliografia.fi/kirja.html

[Mika Laakso 720]

Eli vuoden Ilmailukirja titteli on jo jaossa. 

[Mika Laakso 720]

11 tuntia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Sarjoja voisi olla kolme : Romaanit ja niihin verrattavat, Ilmailuhistoria, tekniset konekirjat.

Ei Huono?