Kuinka suuri tila laskutelinekotelossa?

[Eero Aitamaa 0]

Morjens. Kertoisiko joku vähän niistä matkustajakoneen laskutelineistä, että minkälainen tila sinne jää, kun telineet vedetään sisään? Vähän aika sitten Pariisin Charles de Gaullen lentokentällä sattui tapaus, että kuollut lapsi löytyi sieltä laskutelinetilasta. Kone oli lähtenyt matkaan Norsunluurannikolta. Jokunen vuosi sitten löytyi jäätynyt ruumis lontoolaisesta puutarhasta Heathrown lentokentän läheltä. Ruumis oli pudonnut jonkun koneen laskutelinetilasta, kun telineet avattiin.

[Matti Palosuo 376]

Laskutelineisiin kohdistuu melkoisia voimia. Niistä ei voi tehdä monia niveliä ja 'viiden akselin' ympäri suljettavia/avattavia tiukkoja optimoituja paketteja jotka sopivat millintarkasti niille varattuun tilaan. Oheisella videolla näkee hieman kuinka paljon tyhjää tilaa B772:n laskutelinekuiluun jää.

Videosta myös näkee, että kuilun seinällä on reippaasti hydrauliikka-, öljy ym putkia. Ne ovat siellä kätevästi esillä tarkistuksia varten, ei tarvitse pienestä tarkistusluukusta ensdoskooppeja työnnellä ja korjaus-säätötoimenpiteitä 'käsikopelolla' tehdä. Laskutelineistä noihin putkiin on oltava sopiva toleranssi ettei vahingossakaan sisänvedettävät laskutelineet riko esim hydrauliikkaputkia.

Päälaskutelinehän ottavat lähellä koneen painopistettä suurimmat voimat vastaan. Etulaskuteline enemmän vain koneen ohjailuun platalla ja rullauksessa. Etulaskutelineeseen kohdistuu suuret voimat kun pushback työntää portilta täyteen tankattua ja lastattua konetta.

 

 

[Matti Palosuo 376]

Eli hyvin sinne kyytiin mahtuu. Kyytiin pääseminen onkin haastavampaa. Osassa tapauksia on lahjottu plattavirkailijoita päästämään kuiluun ennen lähtöä. Useimmin kuitenkin kiitotien päässä juostaan kuolleesta kulmasta ja otetaan halausote laskutelineestä tai kiivetään kuiluu. Sitten vain toivotaan, että ote pitää kuilussa tai laskutelineessä kun laskuteline ja luukut liikkuvat sulkeutuakseen reilun 300 tuntinopeudessa. Hyytävin osuus alkaa kuitenkin vasta sitten.

Muokattu: Tammikuu 10, 2020, käyttäjä: Matti Palosuo

[Eero Aitamaa 0]

Niistä laskutelinematkoista on jotkut selviytyneet myös hengissä. Olikohan se niin, että 150:stä salamatkustajasta 80 todettiin kuolleiksi?

[Matti Palosuo 376]

40 minuuttia sitten, Eero Aitamaa kirjoitti:

Niistä laskutelinematkoista on jotkut selviytyneet myös hengissä. Olikohan se niin, että 150:stä salamatkustajasta 80 todettiin kuolleiksi?

 

https://en.m.wikipedia.org/wiki/List_of_wheel-well_stowaway_flights  

Tuon listauksen mukaan noin 25% selviää hengissä. En tarkastellut onko eloonjääneet painottuneet tarkastelujakson alkupäähän matalampien korkeuksien lennoille ja lyhyemmille reiteille.

Sitten on tietenkin myös tuntemattomia listalle päätymättömiä tapauksia. Salamatkustaja on nousussa/laskussa pudonnut suolle, metsään tai mereen jääden löytymättä. Heikentävät tuota selviämisprosenttia.

Ja jotkut ehkä onnistuneet määränpäässä välttämään silmät ja kamerat kömpiessään vieraassa maassa platalta aidan ulkopuolelle kohmeisina, tärykalvot riekaleina ja aivot hapenpuutteesta sameina.

Muokattu: Tammikuu 10, 2020, käyttäjä: Matti Palosuo

[Risto Sollo 22]

Eikös tuolla 30,000 jalassa ilma ole jo niin ohutta ettei siitä oikein happi riitä?Vaan onhan niitä hengissä selvinneitäkin löytynyt...

[Matti Palosuo 376]

Mount Everest on 8848m (n 29000 jalkaa). 99% prosenttia valloittajista ja sitä yrittävistä tekee kiipeämisen normiproseduurilla.

Ylin leiri sijaitsee 8km plusmiinus 200m korkeudessa. Sinne noustaan huiputusta edeltävänä päivänä puolisen kilometriä alempana olevasta leiristä. Yö nukutaan leiristä. Huiputuspäivänä tehdään 10-14 tunnin suoritus, jolloin käydään huipulla ja palataan leiriin. Seuraavana päivänä jatketaan laskeutumista. 

Huiputuksessa vietetään noin 8-9 km korkeusvyöhykkeellä puolitoista vuorokautta - ja tehdään melkoinen fyysinen suoritus. Yli seitsemän kilometrin korkeudessa vietetään useampi vuorokausi.

Muutama kokenut kiipeilijä tekee vuosittain tempun ilman lisähappea. He ovat kuitenkin itselleen ja tukijoukoille todistaneet pystyvänsä asiaan fyysisiltä ja varsinkin henkisiltä ominaisuuksiltaan. Heillä on myös useiden vuosien kokemus ohuessa ilmassa toimimisesta. Lisäksi kiipeäjillä on aina huippuvarusteet - takit, housut, kängät, hanskat, makarit jne - pitämässä lämpöä ja estämässä kylmettymistä. Millään risainen t-paita, shortsit ja varvassandaalit varustuksella ei huiputusta suoriteta. 

Kiipeilyssä puhutaan akklamisoitumisesta, siinä pikkuhiljaa totutellaan korkeuteen ja ohueeseen ilmaan. Akklamisoitumisesta huolimatta 75% normaaleista mattimeikäläisistä saa vuoristotaudin oireet jo 6km korkeudessa. Paha vuoristotauti aivopöhöineen johtaa kuolemaan jo kuudessa tunnissa.

Sum summarum. Osa ihmisistä kyllä selviää 'kylmiltään' 7-8 tunnin lennon 30 kilo-jalan korkeudessa hapensaannin kannalta. Jopa ilman aivovaurioita. Veikkaisin kuitenkin, että tässä Gaussin käyrän hajonta on minimaalinen (tosi kapea ja korkea piikkimäinen kuvaaja). 

[Tommi Pettinen 68]

Pieni ystävällinen sanatarkennus: kyse on akklimatisaatiosta, akklimatisoitumisesta...