MT-452 & MT-507 ja MT-208

[Tumi Hämäläinen 716]

3 tuntia sitten, Jorma Laiho kirjoitti:

Kun tämä nyt on Mersu-ketju, mitkä Mersut olisi pitänyt ehdottomasti taltioida ? Tekniikan kehityksen kannalta kai näitä on riittävästi tallella vai onko ?

Onko joku erityinen yksilö tai kenties malli, joka olisi pitänyt säilöä ?

Juutilaisen MT-457 olisi pitänyt ehdottomasti säästää.

[Markku Kanninen 447]

Noniin, voimme palata alkuperäiseen aiheeseen kun ankaran penkomisen jälkeen kovalevyjen syöveristä löytyi mun MT kuvat: 

MT-452 Utti 1973 näyttäs että hakaristi puttuu mutta

Kyllä se kyljessä on (ja minä n. 30kiloa hoikempana) 

MT-452 Utti heinäkuussa 1975

MT-507 Rissala 1975

Markku

[Raimo Heikkinen 2 474]

Selvisi! MT-452 on maalattu kaikkiaan neljään eri kertaan museokoneena, ensin 1950-luvulla outoon väriyhdistelmään (Liitekuva 1), sitten oli yritystä saattaa kone autenttisiin väreihin 1970 (kuva 2), Markun kuvassa 1973 on koneessa vielä autenttisemman kaltainen väritys, johtuen mm. himmennetyistä kansallisuusmerkkien taustoista. Selviä eroja on havaittavissa vuosien 1970 ja 1973 kuvissa, selviä eroja värirajoissa mm. keltaisen runkonauhan sijainnissa "MT-452" tunnukseen nähden. Liitekuvassa 4 on kone saanut vimosen päälle oikeanlaisen värityksen vuonna 2013. Kuvat on otettu Suomen Ilmailumuseossa pian maalauksen jälkeen.

Palatakseni tuohon vuoden 1970 kuvaan, on siitä minulla henkilökohtaisia muistoja. Olin varusmiehenä Utissa ja ruokailimme silloisessa aukean laidalla sijainneessa ruokalassa, kun ikkunasta näin armeijan kuorma-auton vetämässä MT-452:sta niin, että koneen kannuspyörä oli lavalla ja päätelineiden pyörät pyörivät maassa. Palvelusajan jälkeen pääsin vasta Mersun luokse kuvauspuuhiin. Koneen nosto jalustalle jäi siis näkemättä. Tuo päivä oli 16.9.1970.

Muokattu: Huhtikuu 25, 2020, käyttäjä: Raimo Heikkinen

[Jorma Laiho 446]

Ohessa pari kuvaa MT-507 yksilöstä.

Se on kuvattu ohikulkumatkalla kesällä 1969. Kulkuvälinekin näkyy taustalla. Hakaristit kyllä näkyvät hyvin. Ei se suomettuminen ihan niin kamalaa ollut kuin nuoremmat luulee. Kyllä näitä muisteltiin ja käytiin katselemassa.  Toinen kuva on samalta kesältä kuin Raimon muistelmat. Olin komennuksella Tikkakoskelta muutaman viikon Utissa kesällä 1970.  Kuvassa taustalla MT-507. Edessä uljas esikuntakomppania lähdössä komennossani ilmavalvontaharjoituksiin. Joukosta tosin uupuu kolme putkassa olijaa. Nämä livahtivat nimittäin Ruisrockiin ja kaksi palautettiin virkavallan avulla. Yksi marssi itse takaisin ilman saappaita. 

Valokuvauskielto kentän suuntaan oli niin ehdoton, että paljon muita kuvia ei Utin kesästä ole. Hirvosen Eikka ilmoitti,kun näki Minolta SR-1s:n , että kokelas ei sitten kuvaa kentällä, mersua kyllä saa kuvata.  Hyviä muistoja kyllä jäi ja jopa yksi lentokeikka..

Muokattu: Huhtikuu 25, 2020, käyttäjä: Jorma Laiho

[Ari Wan 51]

22.4.2020 at 20.30, Jorma Isola kirjoitti:

Hienoa tarinaa Kuhlmeyn vierailusta. Mutta siihen vielä yksi kommentti. Hiukan virallisen Suomen YYA-henkisyys tulee mieleeni, kun mainittiin, että Bundeswehrin kenraalin vierailun yhteysupseeriksi määrättiin suomalainen majuri. Ei tainnut korkeammilla ilmavoimien upseereilla olla aikaa moiseen vierailuun... Olenko aivan väärässä siinä, että yleensä näissä protokolla-asioissa voidaan olla aika tarkkojakin. Pluspointti kuitenkin tuo VR2:n uudelleen lahjoittaminen, mutta senkin teki maaherra, ei puolustusministeri.

Jorma Isola

YYA-henkeä ja ”Finladisierungia” on kyllä Suomessa esiintynyt etenkin -60 ja -70 luvuilla ja joissain piireissä edelleen, mutta tässä kyllä tehdään melkoinen ylitulkinta.

Tuossa artikkelissa selvästi todetaan, että kysymyksessä oli yksityinen vierailu, kutsujina siviilit Rauhamaa ja Soila. Mikään protokolla ei määritä yksityisen vierailun kulkua ja noudatettavia tapoja. Toki merkittävää vierasta kunnioitetaan yleensä protokollaa sopivasti soveltaen. Näin tässä on mielestäni ihan mallikkaasti toimittu.

Majuri yhteysupseerina on ihan normaali käytäntö virallisissakin vierailuissa. Yhteysupseerin rooli on olla eräänlainen vieraan adjutantti, ”juoksupoika”, käytännön asioiden hoitaja. Hyvä esimerkki yhteysupseerin roolista on kokemus omalta kadettiajalta. ETYK valtioiden merivoimien komentajien konferenssi ”Merisymposium” järjestettiin Helsingissä 1978. Me kadetit olimme erilaisissa järjestelytehtävissä Kalastajatorpalla missä kokous pidettiin. Länsi-Saksan amiraalin yhteysupseeri, yliluutnantti (!), tuli kysymään osaako kukaan saksaa. Pitkän saksan lukijana ilmoitin osaavani, kauhukseni tehtävä olisi ollut mennä amiraalin vaimon kanssa kampaajalle tulkiksi. Onnekseni homma jostain syystä peruuntui 😁.

Hienoa, että ilmavoimat on asettanut yhteysupseerin, vaikka mitään velvoitetta siihen ei olisi ollut. Joku reviisori olisi kyllä voinut olla eri mieltä siitä onko tässä verorahoja käytetty asianmukaiseen tarkoitukseen. YYA-henkeä tuossa on vaikea nähdä

AW

 

PS tämähän oli mersuketju niin todettakoon, että 208 on G-2.

[Jorma Kosonen 1 679]

1 tunti sitten, Ari Wan kirjoitti:

kauhukseni tehtävä olisi ollut mennä amiraalin vaimon kanssa kampaajalle tulkiksi. Onnekseni homma jostain syystä peruuntui 😁.

Eikö se kuitenkin olisi ollut siihenastisen sotilasurasi huippu?

1 tunti sitten, Ari Wan kirjoitti:

tämähän oli mersuketju niin todettakoon, että 208 on G-2.

No MT-208 ei kai varsinaisesti ollut säästetty tai kovin säilynytkään.

Rodney 

Muokattu: Huhtikuu 25, 2020, käyttäjä: Jorma Kosonen

[Jorma Isola 15]

Ari Wan:lle: Kyllä sitä YYA-henkeä taisi kuitenkin olla, kun muita kuin tämä yhteysupseerimajuri ei ehtinyt paikalle. Tilanne muuttui kuten Jorma Laihon postaamassa Parole -linkissä oli maininta Kuhlmeyn hautajaisista v. 1993:"Hautajaisyleisö oli hämmästynyt, kun surunvalittelijoiden joukossa oli presidentti Martti Ahtisaari sekä Suomen ilmavoimien komentaja kenraaliluutnantti Heikki Nikunen". 

--- mutta tässä täytynee olla virhe: Ahtisaari valittiin presidentiksi vasta 1994. Surunvalittelija hän varmaan oli.

Vuonna 1994 löytyi jo korkea-arvoisempaa muistelijadelegaatiota, kuten täällä jo mainittiinkin:

”Osasto Kuhlmeyn muistomerkin paljastus oli Immolan lentokentällä 23.7.1994. Kuhlmeyn lentäjistä olivat paikalla Franz Josef Shoppe, Rudolf Gerndt, Friedrich Hammersfar ja Walter Schneller. Lapin Lennoston komentaja eversti  Pekka Kanninen muisti saksalaisia joukko-osastonsa ristillä.”

Mutta tämä minun kirjoittelunihan alkoi siitä kun luin minulle tuntemattomasta MT-507:n moottorin käynnistämisestä Kuopiossa 1971 (ei 1972). Kyseessä oli kaiketi lentoaseman avajaiset, eli ei mikään veteraanitapahtuma? Se hämmästytti minua, että miksi tuollainen sotahistoriallinen ohjelmanumero oli mukana, tuona aikana.

-----

Toinen viestieni pointti oli sota-ajan lentokaluston tahallisen hävittämisen ihmettely. Mitä mieltä olette, olisiko ilmailun esinehistoria kaikkein kehnoimmin säilynyt osa suomalaista sotahistoriaa? Onneksi tärkeimmistä sentään ne kaksi Mersua ja Blenheim. Sentään tällä palstalla arvuutellaan irroitettuja mittareita ja potkureita.

Vertailun vuoksi:

--- Panssarikalusto (lähes) täysin säilynyt ja museoitu Parolassa

--- Ilmatorjuntakalusto kattavasti museoidu

--- Kenttätykistön museonäyttelystä Hämeenlinnassa puuttuu tuskin mitään

--- Laivastosta en tarkkaan tiedä, mutta ainakin sukellusvene Vesikko on Suomenlinnassa

--- Viestiaselajin museo lienee kattava

--- Käsiaseet on Palokankaan ym toimesta Sotamuseossa

--- Rajavartiomuseo Imatralla on koonnut siihen liittyvän esineistön

--- Lotta- ja Suojeluskuntamuseo on tallentanut oman alansa esineistön, vaikka esineistöä vimmalla hävitettiin järjestön lakkauttamisen jälkeen.

 Jorma Isola

[Raimo Heikkinen 2 474]

Jalustalla seistessään Mersun nokka osoitti kohti itää. Taitaa se nyt vitriinissäkin osoittaa siihen suuntaan.

[Antti Lappalainen 160]

Hieman kyllä ihmetyttää Wnr. -numero MT-452:n peräsimessä. Miksi se olisi sinne jätetty?

[Raimo Heikkinen 2 474]

8 tuntia sitten, Antti Lappalainen kirjoitti:

Hieman kyllä ihmetyttää Wnr. -numero MT-452:n peräsimessä. Miksi se olisi sinne jätetty?

No se on selkeästi ollut ylilyönti, eihän sitä olisi jätetty kun konetta "suomennettiin" kansallisuustunnusten ja numeromerkintöjen osalta. Katselin Suomeen juuri saapuneista Mersuista kuvia jotka vielä olivat saksalaisessa asussa, niissä muutamassa oli Wnr maalattuna sivuvakaajaan, ei -peräsimeen.

MT-452 vastaanotettiin jo 23.6.1944, joten tuskin kiireeseenkään vedoten olisi Wnr jätetty ylimaalaamatta. Valokuviakaan ei ole käytettävissä.

Muokattu: Huhtikuu 26, 2020, käyttäjä: Raimo Heikkinen
Lisätty liite

[Jorma Isola 15]

Vielä yksi määritelmäkysymys: oliko MT-507 sanan varsinaisessa merkityksessä "sotakone"? Jos määritelmä on, että sillä olisi lennetty sotalentoja, niin miten lienee? Valtosen mersukirjan mukaan MT-507 luovutettiin Suomeen 26.8.1944, eli n. viikkoa ennen rauhan tuloa.  Ehdittiinkö tai halutiinko enää tuolloin lentää uudella MT-507:lla rintamalla, kun mersuja taisi olla laivueilla melko runsaasti? Tällä palstalla asia varmaan tiedetään.  Lapin sodassa mersuja ei taidettu käyttää.

Jorma Isola

[Raimo Heikkinen 2 474]

4 tuntia sitten, Jorma Isola kirjoitti:

Vielä yksi määritelmäkysymys: oliko MT-507 sanan varsinaisessa merkityksessä "sotakone"? Jos määritelmä on, että sillä olisi lennetty sotalentoja, niin miten lienee?

Sotakoneko? Kyllä MT-507 on torjuntalennolle startannut vaikka hilkulle menikin.

[Esa Muikku 118]

25.4.2020 at 17.38, Jorma Isola kirjoitti:

--- Panssarikalusto (lähes) täysin säilynyt ja museoitu Parolassa

--- Ilmatorjuntakalusto kattavasti museoidu

--- Kenttätykistön museonäyttelystä Hämeenlinnassa puuttuu tuskin mitään

--- Laivastosta en tarkkaan tiedä, mutta ainakin sukellusvene Vesikko on Suomenlinnassa

--- Viestiaselajin museo lienee kattava

--- Käsiaseet on Palokankaan ym toimesta Sotamuseossa

--- Rajavartiomuseo Imatralla on koonnut siihen liittyvän esineistön

--- Lotta- ja Suojeluskuntamuseo on tallentanut oman alansa esineistön, vaikka esineistöä vimmalla hävitettiin järjestön lakkauttamisen jälkeen.

 

Kyllä ylivoimaisesti huonoimman sijan saa laivasto! Vanhojen laivojen säilyttämisen suurin ongelmahan on ollut niiden koon vaatiman tilan puute ja toisaalta mahdollisuus pikkutienestiin niitä jatkokäyttöön siviiliin myyden tai romumetalliksi. Käsiaseet lienevät säilyneet parhaiten.

[Matti Hyötyniemi 411]

6 minutes ago, Esa Muikku said:

Kyllä ylivoimaisesti huonoimman sijan saa laivasto! Vanhojen laivojen säilyttämisen suurin ongelmahan on ollut niiden koon vaatiman tilan puute ja toisaalta mahdollisuus pikkutienestiin niitä jatkokäyttöön siviiliin myyden tai romumetalliksi. Käsiaseet lienevät säilyneet parhaiten.

No, onhan Turussa sentään laivastonkin museomateriaalia, Karjala, Keihässalmi ja tietenkin Suomen Joutsen. Ja paljon pienempääkin tavaraa Forum Marinumissa. Kiloissa mitattuna todennäköisesti enemmän tavaraa kuin monissa muissa museoissa 😁

[Raimo Heikkinen 2 474]

Kyllä museomiehen sydäntä särkee kun selaa vuonna 1947 tehtyjä listoja ilmavoimien kaikenlaisesta materiaalista jota voisi kelpuuttaa museoon. Lista jo poistetuista lekoista:

-17 sota-ajan tyyppiä ja 7 vanhempaa Caudronia, Breguetia, jnpp. Näiden lisäksi poistamista odottavia oli 13 lekoa. Jokaista on merkattu 1 kpl / konetyyppi. Tästä puuttuvat vielä Mersut ja Myrskyt, DN:t, JK:t, jnpp, jotka edelleen olivat palveluskäytössä.

- Erilaiset vanhentuneet mittarit ym. laitteet.

Kaikki eri mallisia ml. alatyypit:

- 44 kpl. Leko kk:ta tähtäimineen, hylsypusseineen, patruunavöineen, lippaineen ja rumpuineen.

- 8 kpl. Kk-telineitä.

- 16 kpl. valopistooleja.

- 41 kpl. pommiripustimia.

- 20 kpl. laukaisimia.

- 1 kpl. pommihissi (SB).

- 18 kpl. pommitähtäimiä.

- 24 kpl. Kk-tähtäimiä.

- 26 kpl. pommin kuoria sytyttimineen.

Muokattu: Huhtikuu 29, 2020, käyttäjä: Raimo Heikkinen

[Jorma Laiho 446]

Mutta eikö tuo tilakysymys olisi ollut vaikea jo tuolloin ? Kuka pelastaa ja mihin säilötään ? Miksi pelastetaan ?

Pitää myös ymmärtää mikä ero on keräilyllä ja museoinnilla. 

Nyt tässä palstallakin näkyy kuvia ”ulkovarastossa” olevista lentolaitteista.  Tikkakosken ja Vantaan museoiden tulevista hallitiloista ei ole tietoakaan. Utissa koitetaan kerätä rahaa helikopterivitriiniin. Ja sitten meillä on tuo murheellisessa kunnossa oleva Vesivehmaan varasto.

Kauhavalle sentään saatiin komea lentokonepuisto, osittain yksityisin varoin.

Jo pienempien esineiden säilytys on vaikeaa. Hyvä esimerkki on Salon elektroniikkamuseo, jossa erilaisia radioita on lattiasta kattoon. Itse tuskailin aikoinaan Yleisradion teknisen perinteen kanssa. Kaikkia ääniautoja ei ollut mahdollista säästää. Hyvä kun saatiin talteen joku esimerkki. Laitekirjo oli vieläkin suurempi kuin Ilmavoimilla.

Kaikkea ei voi säilyttää. Tämä on museoihmisten ikuinen ongelma. Ymmärrän kyllä Raimon ajatukset.

Nyt muuten voisi jo miettiä, mitä tehdään olemassa olevalle kalustolle. Noita pylvään nokkaan ripustettuja koneita on nyt ilmestynyt lisää. Mutta eihän ne ole museokoneita ! Jos tiedustelukoneesta on riisuttu sisuskalut ja kuoret nostettu pylvään nokkaan, se ei kerro mitään kylmän sodan touhuista. Sen sijaan jos se oli säilötty kokonaisena, olisi siitä ollut paljon enemmän iloa historioitsijoille. Lisukkeena tietenkin jokunen työnäyte. Toki ymmärrän tuon sotaväen Salainen leiman. Idea olisi ollut mahdoton. Konetta olisi pitänyt pitää piilossa turhaan kauan.

Museoterveisin Jorma

 

[Juha Ritari 243]

Entäs Redigo? Suomen lentokoneteollisuuden ja Patrian ilmeisesti kautta menneiden ja tulevienkin aikojen viimeinen Suomen Ilmavoimien käytössä ollut suomalaisvalmisteinen lentokone. Onko missään yleisön nähtävillä oikeassa camo-värityksessä? Jämsässä umpipunainen myyntikone ja Porin lentotekniikan opinahjossa RG-4, joka on varmaan ajateltu tulevaisuudessa liitettävän Ilmavoimamuseon esineeksi. Jäikö niistä muita Suomeen? 

[Tapio Heinomaa 355]

"... murheellisessa kunnossa oleva Vesivehmaan varasto" ehkä joskus.

[Raimo Heikkinen 2 474]

Noista kuvassa näkyvistä silloisista Vesiksen koneista on Fi 156 Storch, VK Karhu, Caudron C.60 ja Polikarpov I-16UTI nykyään Suomen Ilmailumuseon näyttelyssä. Caudron-Renault C.R.714 Krakovan ilmailumuseossa lainassa ja kunnostettavana. Haukka I on palautettu takaisin Vesikselle perusteellisen kunnostuksen jälkeen. Ainoastaan etualalla näkyvä Ripon, sen vieressä oleva Kotka ja taaempana seisova Aero-Jupiter ovat enää alkuperäisinä Vesiksellä. Kuvan vasemmassa laidassa olevaa kaksipaikkaista kaksitasoa en harmikseni tunnista (vai onko se Caudron C.59? Konetta kunnostetaan paraikaa Suomen Ilmailumuseolla). Toki siellä oli enemmänkin koneita mutta ne ovat kuvan ulkopuolella mm. Kurki, joka kunnostettuna on palautettu takaisin Vesiksen halliin.

Muokattu: Huhtikuu 30, 2020, käyttäjä: Raimo Heikkinen

[Tapio Heinomaa 355]

Ennen varastohallia.

[Jorma Laiho 446]

Hyvä edes näinkin. Ehkä nuo kuvat selventävät tunnelmaa, jossa oltiin vielä 1950-60 luvulla. Kun ei ollut edes kunnollista uutta kalustoa, ei vanhoistakaan jaksettu enää välittää. Kenelläkään ei ollut pistää rahaa museotouhuun. Ainakaan ilmailumuseoon....

Kun moititaan sodan jälkeistä intoa pistää sotakalustoa sulatusuuniin, kannattaa tunnistaa silloinen tilanne muutenkin. Sotakaluston, vaikkapa vanhojen Mersujen myynti vaikka ulkomaisille keräilijöille ei ollut helppoa. Lieneekö ollut suorastaan kiellettyä. Kyse kun oli saksalaisesta kalustosta. 

Muistanette ( ainakin me vähän vanhemmat) varmaan, mikä mökä tuli jopa Fougien myynnistä maailmalle.

Vielä toissa vuoden kesällä Vesivehmaalla oli myös joitakin ”projekteja” myös pihalla  ja takapihalla ? Mitä niille tehdään ? Koristeeksi leikkipuistoon nekin ? Sisään en muuten kesäretkelläni päässyt. Nyt selvisi, mikä on tilanne.

Kiitos tiedoista !

[Raimo Heikkinen 2 474]

1 tunti sitten, Tapio Heinomaa kirjoitti:

Ennen varastohallia.

Jotta ei tule väärää käsitystä, ei kuvan museokoneet ole hallitta olleet Vesiksellä. Koneiden ulkoiluttamiselle on ollut parikin syytä; museolentohallia on jouduttu kerran vaihtamaan toiseen eli nykyiseen halliin ja toinen ulkoilutus tehtiin hallin lattian asfaltoinnin takia.

[Tumi Hämäläinen 716]

Tässä yksi Vesiksen ulkoruokinnassa oleva. Kuva viime kesältä.

[Raimo Heikkinen 2 474]

Tarkoitinkin kuvan koneita. Nykyisin tilanne on toinen kun halli on aivan täynnä; Vamppi on seissyt muutaman muun lentolaitteen kanssa ulkona, mutta seisoi se jo ennen Vesikselle tuontiakin joitakin talvia Rissalan tukikohdan reunalla koivikossa. Sitä kokeiltiin/käytettiin aikaisemmin kiitotien jäänsulatuksessa.

[Mika Laakso 698]

18.4.2020 at 10.47, Jukka Nisula kirjoitti:

Sotamuseon pihalla Maurinkatu 1 näytillä Helsingissä 1950-luvulla. 

 

20.4.2020 at 18.52, Raimo Heikkinen kirjoitti:

Helsingissä Liisankadulla sijainneessa Sotamuseossa oli piha-alueella MT-452 vapaasti kaiken kansan nähtävänä 1950-luvulla.

Onko Sotamuseo ollut monessa paikassa?