Mikä on ollut mieleenpainuvin lentonne?

[Lari Nylund 161]

Vallitsevien olosuhteiden aikana on ollut paljon aikaa mietiskellä ja muistella myös aiempia lentoja, kun uusia ei ole päässyt kokemaan.

Mikä tai mitkä lennot ovat jääneet mieleenne ja mistä syystä..?

Muokattu: Kesäkuu 16, 2020, käyttäjä: Lari Nylund

[Tarmo Kallio 239]

Itsellä varmaan vuonna 2000 heinäkuussa. Tultiin samana päivänä pois Teneriffalta, kun tapahtui Concorden onnettemuus.

[Olli Luoma 79]

Yksi hienoimmista lennoistani:

Markku Sipisen kanssa osallistuimme kaasupallojen Gordon Bennett-kilpailuun 2010. Lentoonlähtö tapahtui Bristolista. Nousimme ilmaan puolenyön aikaan ja suuntasimme kohti Bretagnea. Aamuyöstä saavutimme Englannin kanaalin ja aamulla Ranskan rannikon. Taivas allamme oli varsin pilvine, mutta koristamme tähystäen näkyi kyllä maata. Päivän kuluessa ylitimme Bretagnen ja pääsimme Biskajan lahdelle. Päivän mittaan jouduimme heittämään aivan liikaa hiekkaa pois painolastista ja illan saapuessa päätimme laskeutua kun sopivan paikan löydämme. Lähestyimme pimeässä Bordeauxia. Pelkäsimme hiekan loppumista ja olimme heittäneet pois jo lähes kaiken juomavetemmekin. Lähestyimme muutaman sadan metrin korkeudessa rannikkoa. Oli täysikuu ja näkyvyyttä piisasi yölläkin. Näimme edessämme mukavan näköisen alueen laskeutumiselle, mutta sitä lähestyttäessä koirat alkoivat murista (ei haukkua). Päätimme olla laskeutumatta sinne, mikä olikin hyvä. Matalalla alueen yli lennettäessä siellä syttyivät valot. Se oli jokin armeijan alue. Jatkoimme matkaa ja näimme edessämme mukavan näköisen pellon, emmekä havainneet sähkötolppia alueella. Pellon päällä heitin hiukan hiekkaa alas ja kuului vain merkillinen kahina. Emme tienneet mitä pellolla oli, mutta päätimme laskeutua. Lasku onnistui hyvin. Pellolla kasvoi noin kolmimetristä maissia ja niiden kuivista lehdistä lähti se outo ääni hiekkaa heitettäessä. Talutimme pallon läheiselle tielle ja tyhjensimme sen. Maahenkilöstömme oli päässyt Englannista Ranskan puolelle ja pyysimme heitä majoittumaan jonnekin ja jatkamaan seuraavana päivänä. Luulimme, että olimme heittäneen kaiken juomavetemme Biskajan lahdella, mutta iloksemme löysimme kaksi puolen litran pulloa vielä korista. Varsinkin Make oli tyytyväinen kun sai piilolinssinsä huuhdeltua silmistään. Minä menin nukkumaan pallon koriin ja Markku kääriytyi pallo-osaan. Kun aamulla heräsimme oli muutama ranskalainen hämmästelemässä meitä. 
Tämä oli yksi ehdottomasti mieleenpainuvimmista lennoistani. 
 

Lämpimin palloterveisin

Olli L 

[Lari Nylund 161]

TOP3 lentoni:

#3

QF11 SYD-LAX 22.4.2003 B744 VH-OJU

Maailmanympärimatkan siirtyminen Sydneystä Los Angelesiin jäi mieleen kestonsa ja aikaeronsa vuoksi. Lento lähti Sydneystä 22.4.2003 kello 14 ja laskeutui Los Angelesiin samana päivänä kello 10:24 lennettyään 12054 kilometriä. Olotila lennon jälkeen oli erikoinen, eikä se yhtään muuttunut 4 tunnin transit-ajan aikana ennen lentoa San Franciscoon. Boeing 747-400 Longreach on jäänyt mieleen useammalta lennolta, mutta tuo kokemus ei ole unohtunut ikinä. 

 

#2 

BLX853F HEL-CPH 6.2.2010 B763 G-OBYH

Siirtolento Helsingistä Kööpenhaminaan Boeing 767-300ER G-OBYH, kun 291-paikkaisessa koneessa ei ollut kuin 10 henkeä ja lennonjohto oli mukana menossa antamalla suoraan selvityksen matkalentokorkeuteen. Kiitotien päässä kapteeni totesi "now we put this grandmother fly" ja kovin kauaa ei ottanut, että olimme yli 10 kilometrissä. Tuo kokemus on jäänyt elävästi mieleen ja auttoi ymmärtämään millaiset voimat moottoreilla oikeasti on, kun kyseessä on hyvin kevyt kone. Muistelisin, että kiihdytys kesti 15 sekuntia ja matkalentokorkeudessa olimme noin 4 minuutissa. 

#1 

QR302 HEL-DOH 10.10.2016 A359 A7-ALK + QR1024 DOH-DXB 11.10.2016 A332 A7-APC

Lento, joka loppupeleissä muutti koko elämän. Qatar Airwaysin ensimmäinen lento Helsingistä Dohaan, josta seuraavana aamuna elämäni ensimmäistä kertaa First Classin puolella Dubaihin.

Yhtiö oli tullut jo aiemmin tutuksi matkustettuani heidän palveluiden parissa ARN-DOH-BKK-DOH-ARN. 

Lennolla oli runsaasti ilmailusta kiinnostuneita ja pidimmekin pienen miitin Business-luokan puolella. Airbus A350-900 tuli samalla myös testattua ensimmäistä kertaa ja todettu erinomaiseksi. Lennon jälkeen Dohassa kutsui ensimmäisen luokan lounge ja erinomaiset palvelut. Tuolloin Dohasta Dubaihin vielä lentänyt yhtiö ei tarjonnut Business-luokkaa reitillä, vaan se hoidettiin First Class-palveluna. 

Reissun kruunasi lomapätkä Dubaissa, jonka aikana tutustuin nykyiseen vaimooni ja lapsemme äitiin. Tämän vuoksi myös Qatar Airwaysillä on aina erityinen paikka sydämessäni ja tällä lennolla ykköspaikka muistoissani. ♡

 

...tosin täytyy myöntää, että erityismaininnan ansaitsee myös Cebu Pacificin lento 5J704 25.2.2019 Dipologista Manilaan koneena Airbus A320 RP-C3265. Tuolla lennolla matkustimme ensimmäistä kertaa tuolloin vasta reilun kuukauden ikäisen poikamme kanssa. Nyt pojalla on ikää jo 1 vuosi ja 5 kuukautta sekä kokemusta yhteensä 16 lennon verran. Lentokilometrejä 26549. 

[Topi Falkenberg 412]

Larilla, ja muillakin on ollut hienoja muistoja 👍 lentämisestä. Itse muistan Haminan markkinoilla joskus 60- luvun lopulla myydyn vesitaso cessnalennon, jonne minut buukattiin serkkuni kanssa. Mieleen jäi tämä neitsytlento ennen kaikkea korkeuden paljastettua ihmisten olevan MUURAHAISIA 😄. Kone nousi Sibeliuskadun kentän rannasta kohti satamaa. Nykyään siinä on maailman suurin suomenlipputanko. Voi se olla muukin kuin cessna, mutta ylätaso se oli, hinta oli 50 mk/per kääpiö. Tämä on jäänyt mieleen, ja ei tod.näk. pidä paikkaansa 🧐

[Harri Mattila 120]

Ensimmäinen suihkarilentoni heinäkuussa 1971 isän kansssa Helsinki-Rhodos ja koneena Finnairin DC-8. Oli 13-vuotiaalle hieno kokemus varsinkin kun perille päästyämme kentällä oli liki +40C hellettä ja huumaava kaskaiden siritys. Meni kolme viikkoa rattoisasti ja paluulento taas DC-8:lla. Siitä jäi kipinä lentomatkustamiseen loppuelämän ajaksi.

Yksi oudoimmista lennoista oli kesällä 1975, kun lensin Leningradista Adleriin Aeroflotin IL-18 turbopropellilla. Lento lähti keskellä yötä, muistaakseni noin klo 24 ja istuimet olivat luokkaa telttatuoli. Kone tärisi ja vapisi kiitoradan päässä ja kiihdytyksessä meteli oli melkomoinen. Mutta perille päästiin etelän lämpöön.

 

[Tumi Hämäläinen 716]

Finskin DC-10 JFK-HEL maaliskuu 1984 kymppikerho.

[Juha Karhu 38]

Finskin DC-10 myös, joulun alla 1982. Helsinki-Vantaalta Beirutiin. Suomalainen YK-pataljoona aloitti etelä-Libanonissa.Kovat lippaisiin ennen laskeutumista, lentoemot vähän ihmetteli...

[Sippo Nevalainen 116]

Kesä 1961 elämäni ensimmäinen lentomatka Ivalosta Rovaniemelle aamulla Aeron DC 3:lla.  Paluu matkatkin iltapäivällä oli ikimuistoinen, Takaisin ajettiin uudella Morris Mini Travelerilla . 300 km mutkaista ja kuoppaista soratietä. 

Seuraavakin lento oli muistorikas. Tunturi Ilmailijat järjestivät 60 luvun puolenvälin jälkeen Ivalossa moottorikelkka kilpailut Ivalojoen jäällä. Kiurun Paulilla oli siihen aikaan C 140 OH-CSA. Ohjelmanumerona oli ohjelmalehtisten ja muutaman vapaalipun pudottaminen kylän päällä ja minä pääsin kyytiin paketin pudottajaksi. Ensimmäinen lento pien koneessa.

Näiden jälkeen niitä mieleen jääneitä onkin sitten ollut aika monta syystä tai toisesta ;-)

Sippo

[Olli Hänninen 14]

Eka yksinlento purjekoneella elokuussa 2008 Lappeenrannan lentokentältä SZD50-3 Puchacz koneella. Kämmenet hikosi ja pulssi oli kova kun ope hyppäsi takaohjaamosta pois ja sanoi, että nyt saat mennä yksin ja toivotti onnea ja menestystä. Hinaus oli pomppuinen ja jännityksellä oli varmasti siinä osuutensa mutta ylös päästiin ja jäin jopa termiikkiin. Lento itsessään kesti vähän vajaa puoli tuntia. Lasku oli pomppalasku mutta kone jäi ehjäksi. Lento oli mieleenpainuva ja sen muistaa varmasti loppuiän. Se jännitys etenkin oli aivan omaa luokkaansa. Ei sellaista saa ihan joka päivä tai edes joka vuosi kokea, eikä varmasti muualla kuin ilmailun parissa
 

Muita mieleenpainuvia lentoja: eka lento yksipaikkaisella purjekoneella(SZD51-1Junior). Lupakirjatarkkari Puchaczilla ja kun sai lupakirjan niin se oli hieno hetki. HC-aika eli ensimmäinen 5 tunnin aikalento. Ensimmäinen lento tehokoneella eli LS-4a koneella joka on toki jo vanha kone mutta silti hieno kerhokone ja edelleen pätevä purtsikka. LS-4:sta tulikin sitten oma lempikoneeni. Matkustajan kuljetusoikeustarkkarin eli ”läskiluvan” hyväksytty suoritus. Sen jälkeen sitten ensimmäinen lento kun sai ottaa matkustajan kyytiin oli mieleenpainuva kokemus sekä itselle, että varmasti myös matkustajalle. Eka yksinlento kaksipaikkaisella tehokoneella eli Duo Discuksella oli myös upea hetki. Kone oli tosi kiva lentää.

Eli onhan näitä mieleenpainuvia lentoja kertynyt. Olen saanut tavata myös paljon mukavia ja samanhenkisiä ihmisiä purjelennon ja muutenkin ilmailun parissa, että nekin ovat olleet mieleenpainuvia hetkiä. Ilmailu on upea harrastus vaikka se onkin nyt minulla vähän aikaa tauolla. Aion silti jatkaa sitä vielä. 

[Pekka Suuronen 120]

Minulle mieleenpainuvin lento - tai oikeastaan sarja lentoja - oli elokuussa 1981 Grönlannissa 11 vrk ajan. Lavettina oli Lockheed Hercules C-130C suksikone, maailman suurin lajissaan. Tarkoituksena oli tehdä huoltolentoja USA:n Distant Early Warning (DEW) tutka-asemille DYE-2 ja DYE-3 noin napapiirin paikkeilla. Lentotukikohta oli Søndre Strømjord (Kangerlussuaq, BGSF).

Homma oli USA:n strategista touhua (kylmä sota, nääs!), mutta operaattori oli kuitenkin lentävä kansalliskaarti (New York Air National Guard, Tactical Airlift Group 109). Lentäjät olivat osapäiväsotilaita. Muistaakseni kapteeni oli siviilissä tieinsinööri ja second mäkkärin esimies.

Luvan saaminen lennoille vaati runsaasti vääntöä, muistaakseni vuoden verran. Lupa tuli lopulta Pentagonista.

Lennot oli pakko tehdä keskiyöllä, koska aurinko lämmitti mannerjäätikköä liikaa. Kun jää lämpeni, suksien kitka kasvoi niin suureksi ettei lentoonlähtönopeutta (V_r) saavutettu. Kerran jouduttiin käyttämään JATOa (Jet Assisted Take-Off). 12 rakettipulloa potkaisivat koneen taivaalle kovan möyhkän saattelemana, vaikka neljä Allisonia huusi 17.000 hevosvoiman verran.

Matkalle sattui useampia seikkailuja ja havereitakin. Aiottu neljän päivän trippi venyi 11 päivään liian lämpimän sään ja haverien vuoksi. Tästä hermostuivat sekä työnantaja että viimeisillään odottava vaimonikin.

Goose Bayn lahti ja jäävuoret olivat mieleenpainuvia. ja tietysti U.S. Air Forcen (ANG) miesten proseduurit. Ammattimiesten otteita.

Olen kirjoittanut tästä julkaisemattoman jutun englanniksi (Dawn Patrol). Löytyisiköhän Suomesta julkaisualustaa?

[Tuomas Eronen 52]

Kai sitä sen verran aikaa on vierähtänyt tapahtumasta ja sen verran aikaa olen myös ollut reservissä, että tämän tarinan voisi jakaa julkisesti. Sensuroin joitain yksityiskohtia pois tarinasta ja pidän tekniset asiat yleisluontoisena.

Ennen vanhaan kun meillä oli neljä hävittäjälentolaivuetta, niin tietyissä ohjaajien koulutusvaiheissa D-mallin Hornetit, vähäisen kappalemääränsä vuoksi, olivat kovassa käytössä ja jokainen yksilö tietysti yritettiin pitää aina tehtäväkelpoisena. Kesken kiireisimmän koulutusvaiheen eräs yksilö koki koulutuslennolla kohtuullisen suuret vauriot. Joululomat alkoivat painaa päälle ja kone oli saatava kuntoon mahdollisimman pian. Kova paine oli saada kone kuntoon ja takaisin riviin, jotta lentokoulutus pääsisi takaisin täyteen vauhtiin heti alkuvuodesta.

Itse olin lomani jo aiemmin käyttänyt, joten minut määrättiin korjausryhmän johtajaksi. Toki muitakin ryhmiä korjauksessa oli, mutta minun ryhmä jäi joululomien aikana korjaamaan konetta lentokuntoon. Silloin oli tapana, että koelennolle pääsi kirjuriksi ja avustajaksi korjausryhmän mekaanikko, mikäli ryhmästä löytyi kelpuutuksen omaava henkilö. Koelentäjä olisi toki hommasta suoriutunut yksinkin, mutta avustaja helpottaa tehtävää ja nopeuttaa asioita taivaalla.

Homma siis lankesi minulle, joten lennolle valmistautuminen ja säiden kyttääminen alkoi heti koneen valmistuttua huollosta. Etukäteen oli tiedossa, että mittavista laitevaihdoista ja korjauksista johtuen koelennosta tulee pitkä. Se asetti säälle ja polttoaineen riittävyydelle omat rajansa ja rajoitteensa. Toki olisi ollut mahdollista jakaa koelento useampaan osuuteen, mutta talvisen oikukkaan sään ja lyhyen valoisan ajan vuoksi päätettiin, että homma yritetään saada kerralla pakettiin kun olosuhteet koelennon sallisivat.  Potentiaalisena koelentopäivänä kävimme tekemässä maatestit ja koekäytöt etukäteen. Normaalisti testit tehdään ennen koelennolle lähtöä, mutta tässä tapauksessa haluttiin tankkeihin maksimimäärä polttoainetta, joten kone sammutettiin ja tankattiin uudestaan piripintaan ennen mahdollista koelentoa. Sääennuste alkoi vaikuttaa hyvältä ja koelentäjä laski päivänvalon juuri riittävän. Tehtävälle näytettiin vihreää valoa, joten tammikuisena iltapäivänä lähdimme ilmaan.

Lentotehtävä itsessään sisälsi lukuisan määrän erilaisia testejä: mieleenpainuvimpina ohjausjärjestemätestien jatkettu sakkaus, G-rajoittimen testaus ja nopeat vaakakierteet. Lisäksi suoritettiin mm. yliäänikiihdytys mach 1,4 nopeuteen. Eräässä testissä kone antoi virheilmoituksen toimimattomasta järjestelmästä. Päälikkö päätti kuitenkin jatkaa koelennon loppuun ja jättää ongelman tutkimisen lennon jälkeiseksi työksi.

Ongelmasta huolimatta saatiin loput testit tehtyä ja paluu tukikohtaan oli edessä. Päälikkö päätti, että mahdollisesta viallisesta järjestelmästä johtuen tehdään varmuuden vuoksi vaijerilasku. Lähestymisessä päälikkö totesi, että meillä on polttoainetta yhteen läpilaskuun. Eli vaijeriin osumiseen oli kaksi yritystä, toisella mennään laskuun tapahtui mitä hyvänsä.

Siinä lähestymisen aikana väkisinkin kädet hakeutui lähelle heittoistuimen kahvaa, check-lista tarkastettua moneen kertaan ja vyötkin tuli tarkastettua ja kiristettyä useampaan kertaan. Henkisesti valmistauduin siihenkin vaihtoehtoon, että edessä on heittoistuinhyppy pienestä korkeudesta pienellä nopeudella. Polttoaine oli tiukoilla, päivänvalo hiipumassa ja koneessa potentiaalisesti laskua haittaava vika. Ammattitaidolla kokenut lentäjä istutti koneen vaijeriin ensimmäisellä yrityksellä, joten tuli päästettyä aika pitkä ulospuhallus kun tunsin vaijerin alkavan jarruttaa konetta.

Lopulta viaksi paljastui viallinen vaihtolaite, joka oli vaihdettu koneeseen korjauksen yhteydessä. Laite oli asianmukaisesti testattu huoltoyhtiössä ja järjestelmätesteissä asennuksen jälkeen, mutta vikaa ei oltu havaittu. Laitteen vikahistoriaa tutkittaessa paljastui sieltä aiemmin ollut vastaava vika. Vika oli aiheuttanut laitevaihdon ja käynnin huoltokorjaamolla, mutta mitään vikaa ei siitä saatu siellä esille. Eli tuommoinen hauska piilevä vika mikä ilmaantuu silloin tällöin ja ainoastaan lennolla.

Tuon päivän kyllä muistaa ikuisesti, tunnetilat vaihtelivat laidasta laitaan ja syke oli korkealla vielä illalla kotona. Nyt tuota voi naureskellen muistella, mutta näin jälkeenpäin katsellessa huomaa hyvin miten pienet asiat kertautuvat ja vaikuttavat toisiinsa.

 

Muokattu: Kesäkuu 17, 2020, käyttäjä: Tuomas Eronen

[Pasi Leppänen 1]

Olikohan 2010, LH:n 744 ja Houstonin lähestyminen. Siinä vaiheessa kun kapu keskeytti emon kuulutuksen tajusin että vedetääs vähän vyötä kireämmälle. Se puolituntinen opetti että ilmatilaa hallitsee joku muu kuin alumiiniputkilo 😁

[Tommi Hinkka 32]

Se ensimmäinen yksinlento 1985. Jalat tärisi polkimilla, mutta kun pääsin ilmaan rentouduin heti.

[Tumi Hämäläinen 716]

34 minuuttia sitten, Tommi Hinkka kirjoitti:

Se ensimmäinen yksinlento 1985. Jalat tärisi polkimilla, mutta kun pääsin ilmaan rentouduin heti.

Sen verran OT, että juuri näin kävi minulle ensimmäisen virallisen junnurallin lähdön aikaan, Joutsenlampi-ralli Joutsassa 1984. Ilmaankin päästiin, mutta lennot olivat aika lyhyitä. 

Muokattu: Kesäkuu 21, 2020, käyttäjä: Tumi Hämäläinen

[Marko Tolvanen 15]

Kyllä se on lentoonlähtö Luklasta vuonna 2013, istuin suoraan lentäjien takana Pac P-750 koneessa ja radan loppuessa piti kääntää katse lattiaan kun olin varma että se ei nouse ilmaan, no kyllähän se nousi pillin huutaessa. Ko. yksilö 9N-AJB tuhoutui onnettomuudessa 3 vuotta myöhemmin.

Oma ensimmäinen yksinlento Malmilta on jäänyt tietenkin myös mieleen ikuisesti.

 

Muokattu: Kesäkuu 25, 2020, käyttäjä: Marko Tolvanen

[Seppo Kohonen 312]

Ambulanssilento kyytiläisenä Malagasta Helsinkiin elokuussa 2017. Koneena Scanwingsin Citation C525.

Voisin vaikka tottua bisnesjetillä matkustamiseen. Tosin istuen ja luut ehjinä.

Muokattu: Kesäkuu 25, 2020, käyttäjä: Seppo Kohonen

[Markku Koivurova 367]

Ensilennot ovat aina mieleenpainuvia. Itsellä tietysti ihan ensiensilento Jämillä KA7:llä 1975. Mutta lähes yhtä mieleenpainuva oli ensimmäinen yksinlento Robbarilla 1983. Välitarkkari Hartikaisen Joken kanssa oli mennyt mielestäni päin seiniä. Sen kruunasi viisi laskua lopussa joissa jokaisessa vähensin tehoa liian vähän ja käytiin korkealla ennen maahan istumista. Jäähdytyskäytön aikana sanoin Jokelle, että ymmärrän täysin tarvitsevani lisäkoulutusta. Jokke ihmetteli, että miksi? Eihän hänen tarvinnut puuttua kertaakaan ohjaimiin (kova jätkät 😂). Sanoi, että jos suoritus olisi ollut täydellinen, hän ei tietäisi miten toimin paineen alla. Ei muuta kuin taivaalle saman tien 😀

Muokattu: Kesäkuu 25, 2020, käyttäjä: Markku Koivurova

[Tauno Voipio 87]

Ensimmäinen yksinlento Apinakiikulla (Piper Tomahawk, OH-PTA) kauniina huhtikuun iltana 1987 Helsinki-Vantaan kiitotien 04 (nyt 04R) kierroksessa. Yhden läpilaskun jälkeen tuli tornista ohje: "Lennä vähän aikaa ympyrää myötätuulessa, siellä on kolme ysiä ensin".  Seuraava selvitys oli: "Selvä läpi. Tee lyhyt lähestyminen, siellä on kymppi perässä". Hyvinhän se meni, mutta jäi mieleen.

[Pentti Köylijärvi 42]

Niin ensilento ilman muuta. Vuonna 1963 toukokuussa Jyväskylän Luonetjärveltä Turkuun via Tampere Härmälä. Koneena DC 3. Itse olin silloin 6 v. Isän matkassa hänen tutkimustoimintaansa liittyvässä suunnittelukiertueella. Jännitti ja kaikki yksityiskohdat jäivät mieleen; niin rullaukset taaksepäin vinolla koneella (se kannuspyörä), nousukiidon pyrstön nosto ja vaakaa-asento ennen ilmaan nousua. Ja toki itse lento; maisemat ja järvet, kumpupilvet sekä ilmakuopat. Välilasku Härmälään ja käynti kovin pienessä terminaalissa limsalla ja munkilla. Uusi nousu, matkalento ja lasku Turkuun. Jännitys laukesi, kun Turussa kannuspyörä koski kiitotien pintaa ja kone oli jälleen tukevan oloisesti vaikkakin vinossa maassa. Siitä kai se ilmailuinnostus iski.

Muutenkin mielenkiintoinen tournee kulkuneuvojen suhteen. Turku-Helsinki junamatka oli ensimmäinen dieselveturikyydillä (HR12, nyk. DR12) ja teräsvaunuilla, ne legendaariset siniset, jotka vastikään olivat ilmestyneet Suomen rataverkolle.

Ja loppuun se mieleenpainumattomin. Harmittaa vietävästi, että ei ole mitään muistikuvaa. Itävallassa 2015 Söldenin jäätiköltä helikopterilla Zamsiin sairaalaan. Olin lasketellessa kaatuessani lyönyt pääni aika lujaa, että kypärästä huolimatta olin vähän sekava ja laitettiin helikopetrilla sairaalaan. Itse vaan en tästä elämäni toistaiseksi ainoasta helikopeterikyydistäni muista mitään, vaikka olinkin kuulemma aivan tajuissani ja ihan kommunikoinutkin normaalisti. Aivotärähdys jätti noin 8 tunnin aukon muistiin. Onneksi ei muuta vammaa löytynyt ja jäänyt. 

[Lassi Vakkilainen 2]

Tarkkaa vuotta en muista, mutta 90-luvulla lomailin USA:ssa, mm. Miami Beachissä, josta tein lentäen reissun lähellä olevaan Disney World -huvipuistoon. Lento tehtiin pienellä koneella, johon mahtui kai noin viisi tai kuusi ihmistä. Lentäjä sanoi haluavansa minut viereensä istumaan. Syyksi hän mainitsi koneen painojakauman.

Oletan, että syy oli hihasta vedetty. Olin matkustajista ainoa mies, ja ilmeisesti lentäjä halusi rupatella lennon aikana mieluummin miehen kuin naisen kanssa. Mieleeni lento on kuitenkin jäänyt siksi, että lentäjä ei missään vaiheessa varoittanut minua koskemasta polkimiin jalkojeni vieressä. Polkimet liikkuivat samassa tahdissa lentäjän omien polkimien kanssa, joten jotakin aika pahaa olisi saattanut tapahtua, jos olisin vahingossa polkaissut niitä.

[Mikko Tuomi 416]

6/16/2020 at 10.47, Lari Nylund kirjoitti:

 

#2 

BLX853F HEL-CPH 6.2.2010 B763 G-OBYH

Siirtolento Helsingistä Kööpenhaminaan Boeing 767-300ER G-OBYH, kun 291-paikkaisessa koneessa ei ollut kuin 10 henkeä ja lennonjohto oli mukana menossa antamalla suoraan selvityksen matkalentokorkeuteen. Kiitotien päässä kapteeni totesi "now we put this grandmother fly" ja kovin kauaa ei ottanut, että olimme yli 10 kilometrissä. Tuo kokemus on jäänyt elävästi mieleen ja auttoi ymmärtämään millaiset voimat moottoreilla oikeasti on, kun kyseessä on hyvin kevyt kone. Muistelisin, että kiihdytys kesti 15 sekuntia ja matkalentokorkeudessa olimme noin 4 minuutissa. 

 

Jos matkalentokorkeus oli luokkaa FL200 niin sitten tuo 4 minuuttia voi olla lähellä totuutta.

[Mikko Tuomi 416]

Lyhyt lakoninen lista:

21.7.2013, ensimmäinen yksinlento (PA28)

27.7.2017, ensimmäinen lento siten, että siitä jopa jotain maksetaan (C207)

23.11.2017, ensimmäinen lento TFFJ St Barth (PC12)

14.5.2018, ensimmäinen lento päällikkönä turbiinikalustolla (PC12)

14.2.2019, ensimmäinen lento suihkukoneella (E175)

Hauskaa on ollut. Päihittää työnteon.

 

[Veikko Visuri 0]

Kai varjoliitolennotkin lasketaan?

Olin tuossa pari viikkoa sitten lentämässä, kun minua hinattiin ilmaan niin voimakkaan tuulen suunta alkoi vaihdella aika dramaattisesti ja aloin välillä liukua sivuun vetoköyden linjasta ja välillä tuuli puski siiven vaarallisen kauas selän taakse, niin irrottauduin siinä noin sadan metrin korkeudessa vetoköydestä ja laskeuduin takaisin lähtöpaikalle.

Vaaratilanteenhan siitä teki se että olin vielä niin matalalla että jos siipi olisi sakannut ja olisin alkanut pudota alaspäin niin vaikka olisinkin avannut pelastusvarjon niin se ei mitenkään olisi ehtinyt aueta tarpeeksi hidastaakseen putoamista.

[Jorma Kosonen 1 679]

25 minuuttia sitten, Veikko Visuri kirjoitti:

Kai varjoliitolennotkin lasketaan?

Miksi ei laskettaisi, kuten kaikki muukin lentäminen.

Yksi ilmailun toivottavasti jo menneisyyteen jääneistä piirteistä on erotella, mikä on oikeaa lentämistä.

Rodney (Lentokoneen kuljettaja)