KLM lentävän V:n prototyypin / pienoismallin ensilento

[Juha Pesu 15]

48 minuuttia sitten, Matti Hyötyniemi kirjoitti:

 

Tekemällä opiskelijoiden labratyöstä julkisia, vaikka sitten rahoituksenkin järjestämiseksi, ollaan kuitenkin mielestäni vähän ongelmallisella alueella. Maallikoille ja ulkopuolisille asiantuntijoillekin tulee helposti käsitys että kyseessä on todellinen projekti, ja harjoitustyönä aikaansaatu lennokki tms. edes etäisesti muistuttaisi jotain lähitulevaisuudessa lentävää lentokonetta. Erityisen kiusalliseksi asia helposti tulee silloin, jos harjoitustyössä on jotain perustavanlaatuisia, ehkä työn valvojienkin jo hyvissä ajoin tiedossa olevia ongelmia käytännössä. Harjoitustöiden yksi ideahan on antaa opiskelijoiden tehdä omat virheensä turvallisessa ympäristössä ja ottaa opiksi. Siinä vaiheessa, kun harjoitustyö tehdään julkiseksi ja koko maailman arvioitavaksi tällainen turvallisuus menetetään. Halutaanko lentotekniikan opiskelijoiksi jatkossa ehkä sosiaalisesti arempia, mutta tarkkoja ja tunnollisia nuoria ihmisiä vai ulospäinsuuntautuvia ja mediaseksikkäitä persoonia olisi ehkä yksi kysymys jota kannattaisi miettiä ennen markkinatempauksia. Samoin sitä, millainen julkisuusriski arvostetussa yliopistossa otetaan, jos kovalla julkisuudella levitetty harjoitustyö paljastuukin pahasti keskeneräiseksi ideaksi. 

Kuulostaa kyllä aika paksulta, jos saan sanoa. Onko jostain sellaisia kokemuksia, että opiskelijoiden harjoitustöiden julkisuus olisi osoittautunut huonoksi jutuksi, kun harjoitustyöt ovat jääneet keskeneräisiksi ideoiksi? Vai onko ihan tyhjästä keksitty juttu?

Miten julkisuus vaikuttaa alaan ja alalle hakeutuviin opiskelijoihin? Mielenkiintoiset projektit aikaansaavat mielenkiintoa, mielenkiinto lisää alalle hakeutuvien määrää. Muuttuvatko alalle hakeutuvat sopimattomiksi, jos ala tarjoaa potentiaalia saada joskus jotain mediaseksikästä aikaan? Tuntuu kyllä ihan älyttömältä ajatukselta. Olinhan siellä minäkin, ja jonkin sortin introverttejä, omalaatuisia nörttejä kai me suureksi osaksi oltiin, mutta kyllä meillä varmaan kaikilla oli haaveena, että joskus saisi massia, mimmejä ja meriittejä. Ja sitten kun meni rankan opiskelupäivän iltana Stadin kapakkaan ja paljastui teekkariksi kaupungin yössä, tytöt etsivät mieluummin käsiinsä jonkun seksikkään filosofin tai muun hihhulin.

Just tuommoisia juttuja tarvitaan lisää, ala ei taatusti muutu vahingossa liian mediaseksikkääksi.

[Matti Hyötyniemi 427]

33 minutes ago, Juha Pesu said:

Kuulostaa kyllä aika paksulta, jos saan sanoa. Onko jostain sellaisia kokemuksia, että opiskelijoiden harjoitustöiden julkisuus olisi osoittautunut huonoksi jutuksi, kun harjoitustyöt ovat jääneet keskeneräisiksi ideoiksi? Vai onko ihan tyhjästä keksitty juttu?

Miten julkisuus vaikuttaa alaan ja alalle hakeutuviin opiskelijoihin? Mielenkiintoiset projektit aikaansaavat mielenkiintoa, mielenkiinto lisää alalle hakeutuvien määrää. Muuttuvatko alalle hakeutuvat sopimattomiksi, jos ala tarjoaa potentiaalia saada joskus jotain mediaseksikästä aikaan? Tuntuu kyllä ihan älyttömältä ajatukselta. Olinhan siellä minäkin, ja jonkin sortin introverttejä, omalaatuisia nörttejä kai me suureksi osaksi oltiin, mutta kyllä meillä varmaan kaikilla oli haaveena, että joskus saisi massia, mimmejä ja meriittejä. Ja sitten kun meni rankan opiskelupäivän iltana Stadin kapakkaan ja paljastui teekkariksi kaupungin yössä, tytöt etsivät mieluummin käsiinsä jonkun seksikkään filosofin tai muun hihhulin.

Just tuommoisia juttuja tarvitaan lisää, ala ei taatusti muutu vahingossa liian mediaseksikkääksi.

No joo, olet kyllä oikeassa. Hakijoita toki kaivataan lisää tällekin alalle, mutta nimenomaan hyviä hakijoita. Hyvillä hakijoilla tarkoitan niitä työelämässä pinnan alla puurtavia harmaita insinöörejä, jotka jaksavat taistella päivästä toiseen mm. toteuttaakseen mediaseksikkäiden nerojen joskus aika keskeneräisiä ja yhdestä suunnasta hyvältä näyttäviä ideoita monenlaisten tosielämän rajoitteiden ristipaineessa. Tai voihan aina alkaa joksikin pomoksi tai myyntitykiksikin, sillä tavalla voisi ehkä päästä lähemmäksi tuota amerikkalaista MMM -unelmaa, vaikka siihenkin taitaa olla parempi koulutus RUK ja kauppakorkea. Mutta elämäkin on.

Miten saataisiin nuoret arvostamaan perinteistä työntekoa ja pieniä iloja siitä, kun vaikkapa jossain laivassa pääsee monen vuoden päästä taputtamaan itseään harteille, ehkä kehumaan muillekin, että "tuon vempeleen olen muuten minä suunnitellut / laskenut" tms? Sitä, että on saanut jotain konkreettista aikaan elämässään. Omasta mielestäni sellaisilla asioilla tapahtuva alan esittely olisi kestävä ja kannustava tapa saada ihmisiä mukaan tähän touhuun. Ei ehkä mediaseksikäs, mutta rehellinen.

Teekkarielämä sinällään on houkuttelevaa ja ihan oikeasti hauskaakin, ja siitä pitääkin nauttia niin kauan kuin voi. Myönnettäköön että itselläni tämä oli yksi syy hakea juuri Helsinkiin, toki mahdollisuus opiskella lentotekniikkaa oli ainakin yhtä tärkeää. Jos vähenevistä ikäluokista tulevien uusien opiskelijoiden sieluista taisteleminen vaatii mediasirkusta aineksen laadusta ja dropouttien määrästä niinkään välittämättä, niin ehkä kannattaisi panostaa tähän asiaan.  Vaikka se onkin jannusta kii, huutaako tyttö hii (ja mistä syystä )

 

[Jorma Laiho 448]

Tämä säie sai minut tutkimaan, mitä maineikas MIT tekee parhaillaan. Ainakaan heillä ei ole maineongelmia. Rahaa toki kalastellaan teollisuudelta. 

No, tämä sattui ensin eteen, muitakin on.

https://news.mit.edu/2019/engineers-demonstrate-lighter-flexible-airplane-wing-0401

Muuten olen sitä mieltä, että verovaroin rahoitetut opinnäytteet kyllä ovat julkisia. Teollisuushan on joskus ollut tästä aivan eri mieltä. 

Skunk worksin ison rahan tuotekehitysjutut tai Rutanin projektit on sitten toinen juttu. Mutta niihinkin tarvitaan jostain niitä pelottomia insinöörejä. Ei ainoastaan ”teoreettisia lahjakkuuksia”.  Airbus näkyy tukevan tuota Delftin projektia. Heillä lienee kyllä omiakin ideoita.

 

 

[Matti Hyötyniemi 427]

Oikeastaan tämä uutuutena esitelty "V" muistuttaa melko tavalla Alexander Lippischin lentävää siipeä "Storch IX" vuodelta 1934. Nuolikulmaa on toki kasvatettu jne., mutta periaatteessa ei millään tavalla uusi keksintö siivenmuodoltaankaan tämä hollantilaisten V, jossa keskimääräinen siiven nuolimuoto tekee niksauksen eteenpäin elevonien kohdalla.

 (Wikimedia)

IX oli tarkoitettu liitoharjoituskoneeksi tutustuttamaan lentäjiä lentävän siiven ominaisuuksiin. Yllä näkyy moottoroitu versio (IX b).

(http://www.nurflugel.com/Nurflugel/Lippisch_Nurflugels/Storch_IX/storch_ix.html)

Lippischiä voi muutenkin pitää lentävien siipien uranuurtajana. Hän suunnitteli ja rakensi lukuisia muitakin lentäviä siipiä, ja olipa hän myöhemmin myös Me 163 Kometin pääsuunnittelija.

[Reijo Liljedahl 21]

Eikös tätä konseptia ole kokeiltu useammasti aikaisemminkin, vaikkapa Northrop XP-35 pommittaja? Jostain syystä ei vain ole ollut kehityskelpoinen.

Muoks: Oho, katsoin vain ekaa sivua, muutkin oli jo kiinnittäneet samaan huomiota.

Muokattu: Syyskuu 12, 2020, käyttäjä: Reijo Liljedahl

[Vieras]

En ole ihan kaikkia tänne syntyneitä otsikoita lukenut, mutta kiinnittäisin kuitenkin huomiota siihen, että

Kyllä, lentäviä siipiä on kehitelty ja kehitellään ja niillä lennetään (tai on lennetty)

Mutta, kuinka monta konetta voidaan osoittaa menneisyydestä, tai nykyisyydestä, joissa matkustajat tai muu henkilökunta, on sijoitettu siipiin? Tämän prototyypin isoin ideahan on juuri siinä, että tällaiseen V-malliin saadaan matkustajia käyttämällä siipiä hyväksi. Muutenhan tällainen lentävä siipi ei oikein soveltuisi matkustajakoneeksi tai sitten siinä olisi runko, jolloin se ei varsinaisesti ole enää lentävä siipi

[Jaakko Rantavuori 71]

Osaako joku aerodynamiikkaa paremmin tunteva kertoa, miten matkustajilla paksuksi turvotetun siiven valtava otsapinta-ala saadaan kompensoitua niin että tuloksena olisi jossain määrin liukkaasti lentävä kokonaisuus?