Pieni romuvarasto - Bad Ischl

[Petri Lehtovirta 901]

Tämän kummallisen vuoden 2020 osalta henkilökohtaiseen suunnitelmaan tuli alkukevään mittaa bookattua varsin paljon menoja ympäri Eurooppaa. Tunnetuista syistä valtaosa aktiviteeteista peruuntui. Työn orjien tulee kuitenkin kuluttaa pakollisia kesälomia hiljaisempina kesäkuukausina, joten mikä neuvoksi. Mökkiä ei ole eikä kotinurkissa viitsisi pyöriä koko kesää.

Kesäkuun puolella alkoi tilanne näyttää siksi paljon valoisammalle, että suunnittelukoneisto pyöräytettiin käyntiin puhtaalta pöydältä. Baltia oli jo auki ja Saksaan menoakaan ei varsinaisesti valtioneuvostosta enää estetty, joten piirrustuslaudalle otettiin pieni kiertoajelu Keski-Euroopassa.

Niinpä kesäkuun viimeisinä päivinä nelipyörä starttasi aamuvarhaisella Tallinnan lautalle ja mantereen puolella moottoritie oli kuuma (sananmukaisesti, Baltiassa oli tuolloin +31-+33 astetta lämmintä). Puolisentoista vuorokautta ja 2131 km myöhemmin olimme tukikohdassamme Baden-Württembergin osavaltion etelälaidalla tuttavaperheemme hellässä huomassa.

Kirjasin pienet muistiinpanot erilliseksi blogiksi, niitä voi selailla osoitteesta: https://koronakesa.blogspot.com/2020/06/paatimme-lahtea.html

Koska minullakin oli vaikutusvaltaa matkasuunnitelmiin, niin varasin itselleni yhden päivän "päivitysreissulle" Speyerin ja Sinsheimin tekniikanmuseoihin, olihan edellisestä käynnistä jo yli 5 vuotta aikaa. Dornier Museum Friedrichshafenissa on varsin lähellä tukikohtaamme, mutta viimeisimmästä käynnistäni siellä ei ole paria vuotta enempää, joten sen kykenin tällä kertaa passaamaan. Kun aikanaan lähdimme jatkamaan matkaamme Itävallan puolelle, niin kaksi kohdetta oli bucket-listallani; ensimmäinen oli Salzburgin Hangar 7. Ehkäpä palaamme siihen vielä myöhemmin.

 

Toisena kohteena Itävallasta oli piskuinen  Fahrzeug - Technik - Luftfahrt -museo pienen Bad Ischl'in kaupungin tuntumassa, kuutisenkymmentä kilometriä Salzburgista itään.

http://www.fahrzeugmuseum.at/

Tutustutaanpa siihen hieman tässä kirjoituksessa kuvien kera.

 

Deltaflügler Experimental, herra nimeltä Adolf Lohr rakensi tämän värkin 70-luvulla Pfarrwerfenin kylässä, Salzburgin eteläpuolella. Huomionarvoista koneessa on sen pieni koko, mutta suuri siipipinta-ala (16,8 m2). Rakenne on saanut innoituksensa varhaisista Alexander Lippishin lentävä-siipi -tutkielmista. Valitettavasti Itävallan viranomaisten suhtautuminen tähän koneeseen oli siksi kielteinen, että koneella ei koskaan ole lennetty.

 

Itävallan ilmavoimien Saab J-29F Tunnan. Itävalta käytti tyyppiä vuosina 1961 - 1972. Itävallalla oli koneita kaikkiaan 30 kappaletta, joista jälkimmäiseen 15 koneeseen tuli kameravarustus, joka näkyy ohjaamon kohdalla rungon alaosassa. Huomioitavaa on myös se, että Itävalta ei koskaan aseistanut näitä Tunnaneita ohjuksin, joka perustui Itävallan valtiosopimukseen vuodelta 1955, jossa maa julistautui puolueettomaksi...

 

Tunnanin moottori on Svenska Flygmotorin RM2B, siis käytännössä lisenssivalmistettu de Havilland Ghost. Keskipakoahdin tekee moottorin ympärysmiten huomattavan suureksi verrattuna moottorin kokoon muutoin. Niinpä Tunnanille tuli vyötärölle ympärysmittaa tynnyrikaupalla.

 

Museossa on jonkin verran henkilöautoja ja muuta kalustoa, mutta leijonanosan hallitilasta ottaa raskaat sotilaskuljetusajoneuvot, joista tässä BTM-3, joka oli Varsovan liiton maissa käytössä ollut raskas tykiston liikutteluun tehty telakuorma-auto.

 

Jotakin hyvin Itävaltalaista - Kahlbacher Schneewiesel K2000. Tämä on alunperin siviilikäyttöön hiihtokeskuksiin suunniteltu lumikissojen edeltäjä, josta museossa on tällainen sotilasversio.

 

Neuvostoliittolainen Ural 375 D -alustalla oleva maasta ilmaan -ohjuslavetti, jonka ohjusaseistuksena on ollut SA-4 Ganef (NATO) eli 2K11 Krug 2T6 pitkän matkan ilmatorjuntaohjus

https://fi.wikipedia.org/wiki/2K11_Krug

 

Tässä vielä muutamia moottoripyöriä, MZ, Husqvarna, Maico, KTM ja niin edelleen...
 

Mil Mi-8T on DDR:n jäämistöä, joka joksikin aikaa siirtyi liittotasavallan inventaarioon maiden yhdistyttyä. Käyttäjänä on ollut Saksan merivoimat.

 

Mi-8:n moottorit, Klimov.TV3-117MT't löytyivät museon lattialta.

https://en.wikipedia.org/wiki/Klimov_TV3-117

 

Toinen Mi-8, tämä on Mi-8PS, siis henkilökuljetuksiin (VIP) tarkoitettu malli, jonka ulkoisesti tunnistaa parhaiten suuremmista sivuikkunoista. Tällä yksilöllä on samanlainen historia DDR:n kautta liittotasavallan kalustoluetteloon.

 

Sitten tällainen todella lohduttoman näköinen MiG-15bis Fagot, jonka käyttäjänä on ollut Unkarin ilmavoimat.

Erittäin ärsyttävänä piirteenä Bad Ischl'in museossa oli nämä rauta-aidat, jotka olivät lähellä koneita, ja vaikka tilaa olisi ollut mielin määrin, niin osa koneista oli sijoiteltu kauas yleisölle sallitusta alueesta.En nyt viitsinyt lähteä harppomaan aitojen yli, siksi reippaan näköinen mamma oli kassalla, että tiedä millä lentävällä luudalla olisi tullut palauttamaan meikäläistä ruotuun.

 

Aero L-39ZO  Albatros, tämäkin DDR:n jäämistöä, jonka tunnistaa muun muassa sivuvakaajassa olevasta työkalu-Saksan salmiakista. Tämä versio kautta itäblokin suositusta suihkuharjoituskoneesta on tarkkaan ottaen rynnäkköversio. Huomaa ripustimet siivissä.

 

Sitten Tsekkoslovakian MiG-21F-13, Fishbed-C. Kaikkiaan 194 kappaletta MiG-21F-13:ta rakennettiin lisenssillä Tsekkoslovakiassa.

 

MiG-21SPS Fishbed-F, DDR:n versio MiG-21PFM:stä, joka edustaa toista sukupolvea MiG-21:iä, ja joissa oli edeltäneeseen sukupolveen nähden päivitettyä tutkaa, voimakkaampaa mottoria ja laajempi valikoima aseistusta

 

DDR:n kaksipaikkainen MiG-21U-400, Mongol-A,, joka on DDR:n versio venäläisestä MiG-21U:sta, käytännössä siis MiG-21F-13:n kaksipaikkainen versio.

 

Toinen kaksipaikkainen, MiG-21UM, Mongol-B, joka on MiG-21MF:n kaksipaikkainen versio. MF edusti kolmatta sukupolvea MIG-21 perheessä, joka toi mukanaan edellen kehittyneemmän tutkan, aseistusta ja potkua moottoriiin.

 

Tsekkoslovakian MiG-21MF Fishbed-J

 

DDR:n MiG-23ML Flogger-G, jonka nimessä "L" tarkoittaa kevennettyä versiota. Koneen aiempia versioita pidettiin turhan raskaina, joten ML-versioon koneesta riisuttiin painoa jopa 1250kg poistamalla yksi sisäinen polttoainesäiliö ja samalla koneen aerodynamiikkaa hiottiin paremmaksi.

 

Sukhoi Su-22UM3K, Fitter-G, DDR perintöä tämäkin. Hävittäjäpommittaja, joka tunnettiin Neuvostoliitossa nimellä Su-17UM3, mutta lievästi modifioidut vientiversiot saivat tyyppinimen Su-22UM3K.

 

Romunurkkauksen vimeisenä oli Sukhoi Su-22M4,Fitter-K, joka oli viimeinen versio Su-7 --> Su-17  --> Su-22 kehityspolussa. Kannattaa huomata kaikissa näissä Su-17 muunnoksissa nuo suuret rajakerrosaidat siivissä.

Pahoitteluni tästä militaria-oksennuksesta. Plakkarissa olisi muutama muukin kiva takapihan konekokoelma itämailta, ehkäpä vielä lähiaikoina palaamme niihin.

--edit---
Linkit jatkotarinoihin

Itävalta - Hangar-7

Slovakia - Slavnica -Dubnica
Slovakia - Liptov
Slovakia -Nitra-Janikovce
Slovakia - Martin

 

Muokattu: Heinäkuu 8, 2021, käyttäjä: Petri Lehtovirta

[Timo Koski 141]

Luin blogin tästä reissusta, pientä "linna"-pakkomiellettä havaittavissa. On niihin miljoonia tonneja kiveä siirrelty aikoinaan käsivoimin. Mukava juttu, kiitos jakamisesta.