Kysymys 3 nousun ja 3 laskun kertauslennosta Malmilla

[Ilkka Mäkelä 1 219]

Nyt, kun on nähty Malmin nykyinen pohjakartta, kiitos Tero K:n, tuli mieleen yksi kysymys, toivottavasti ei ole täällä vielä ollut.

 

Palataan Malmin historiassa 90-luvun puolelle, jolloin parikin firmaa järjesti taksilentoja Navajoilla Malmilta.

 

Kun tuli keikka, haalittiin paikalle vapaana oleva, firman ansiolentoluvissa listattu pilotti.

 

Jos ko. pilotti ei ollut lentänyt Navajon päällikkönä 3 edeltävän kuukauden aikana, oli sääntö, että ennen ansiokeikkaa piti lentää kertauslento, joka sisälsi 3 nousua ja laskua. Voipa olla, että tämä sääntö on edelleen voimassa.

 

Siis tehtiin kertauslento, sis. 3 nousua ja laskua. Tämä piti tietysti tehdä mahdollisimman kustannustehokkaasti, toisinsanoen vähimmällä mahdollisella rullausajalla ja ilma-ajalla, koska asiakas ei tietenkään maksanut tästä kertauslennosta.

 

Kysymys kaikessa yksinkertaisuudessaan kuuluu: Täsmälleen miten ammattinsa osaava Navajopilotti teki Malmin ilmatilassa kyseisen lennon kustannukset ja ajan minimoiden, siten, että 3 nousua ja laskua tuli täyteen?

 

Tässä voi auttaa se, kun katsoo kartasta, mitkä rullaustiet ovat lyhimmät, tai sitten täytyy vain tietää. Katsotaanpa.

[Janne Hannula 6]

Noo sanotaan vaikka nyt näin että teki kolme ns. pomppua kiitotiellä eli nousi muutaman metrin korkeuteen ja laski samantien samalle kiitotielle. Rullausreittiin en ota kantaa...

[Ilkka Mäkelä 1 219]

Hyvä yritys, mutta ammattimies ei tee niin eikä Ilmailulaitos olisi hyväksynyt.

 

Pieni lisävinkki: Malmilla on 2 risteävää kiitotietä.

 

Ja rullaustien pituudessa on ihan selvä logiikka. Mitä lyhyempi rullaus parkista odotuspaikalle, sen vähemmän bensaa kuluu.

[Otto Kilpirinne 0]

Millä baanalle kannattaa rullata riippuu siitä missä on parkissa. Toisekseen jos tuulee vaikka suunnasta 270 niin ei sitä noustakaan sitten ihan mihin suuntaan tahansa.

[Ilkka Mäkelä 1 219]

Tavallaan kyllä, mutta 2-moottorikoneet olivat yleensä ihan tavallisilla parkkipaikoilla tornin ja hallin puolivälissä.

 

Ja tuulensuunnasta, Navajo ei ole kovinkaan sivutuuliherkkä, varsinkaan ammattimiehen käsissä.

 

Helpotetaan vielä vähän: Turvallisuusssyistä 1. nousu 2-moottorikoneilla Malmilla yleensä pisimmältä mahdolliselta kiitotieltä, samoin kuin loppulasku.

[J Markus Laitila 0]

Aikanna 80-luvulla tuli lennettyä mopukelpuutusta Grantsin Samburolla. Kun oli heikko tuuli, niin maksimoidaksemme läpärit ajoimme "hannunvaakunaa". Startti vaikka 36 ja vasemmilla laskukierroksilla suoraan 09 myötätuulen loppuun ja siitä edelleen 18 myötätuulen loppuun ja seuraavana olikin vuorossa 27. Tällä systeemillä pääsi n. 2 minuutin väleihin läpäreissä. Kumpa vaan oppilaan omaksumiskyky olisi ollut samaa luokkaa.

 

Vastauksena kysymykseen:

Startti 27 - siitä vasemmalla kierroksella laskuun 36:lle ja siitä edelleen oikealla kierroksella laskuun 27:lle - ja kiitoteiden risteyksestä Navajonkin saanee takaisin platalle.

 

Toinen sovellus :

 

Aloitetaan 36:lta oikealla kierroksella 27:lle ja edelleen vasemmalla kierroksella 36:lle. Lienee aikalailla samanpituinen.

 

Ja nämä molemmat täyttävät nykyiset proseduurit.

 

MarkuSL

[Otto Kilpirinne 0]

Okei.

 

Ensin kuski rullailee kiitotielle 36, nousee ja suorittaa läpilaskun kiitotielle 27 minkä jälkeen laskeutuu taasen radalle 36.

 

Kiitos ja anteeksi.

[Guest Flyer]

Taisi mennä pojilta laskut sekaisin..

 

 

27 ilmaan - 18 läpilasku - 09 läpilasku - 36 loppulasku

[Ilkka Mäkelä 1 219]

No, nyt ollaan jo niin lähellä oikeaa vastausta, että paljastetaan, mitä sitä turhaan odottamaan. Siis:

 

Odotetaan sellaista hetkeä, jolloin kierroksessa ei ole muita koneita, tai sitten pyydetään tornia holdaamaan muuta liikennettä vähän aikaa. Yleensä onnistui.

 

Lähtö siis pisimmältä kiitotieltä. 36:n odotuspaikka on paljon lähempänä kuin 18.

 

Siis nousu 36:lta. 1 nousu.

 

Välitön kaarto oikealle 27:n perukselle/finaaliin ja nopea läpäri 27:lle. 2 nousua ja 1 lasku.

 

Välitön kaarto vasemmalle 36:n perukselle/finaaliin ja nopea läpäri 36:lle. 3 nousua ja 2 laskua.

 

36:lta noustessa parinkymmenen asteen kaarto oikealle, sitten vasemmalle 18:n perukselle/finaaliin ja loppulasku 18:n alkupäähän. 3 nousua ja 3 laskua täynnä. Mission accomplished.

 

18:n puolestavälistä pääsee suoraan parkkiin. Moottorit seis.

 

Näin siis saatiin ne 3 nousua ja laskua tehtyä minimiajassa. Istuin kerran kyydissä ja koko operaatio kesti alle 5 min. Kokeneimmat ehtivät jopa vetää telineet sisään ja ulos välillä. Laippoja ei tarvinnut käyttää tyhjällä Navajolla. "Ennätys" muistaakseni noin 3,5 min.

 

On se helppoa, kun sen osaa? Ja Navajo on yllättävän ketterä kone, eikä todellakaan sivutuuliherkkä.

 

Siis teidän vastauksenne oli LÄHES oikein, mutta ymmärtääkseni se 3. nousu/lasku puuttui?

 

PS: Matin laskutaito oikein, mutta tosiaan lähtö oli turvallisinta suorittaa pisimmältä kiitotieltä moottorihäiriön varalta.