Keskustelua simulaattorilentämisestä ja "oikeasta" ilmailusta

[Tuomas Kuosmanen 51]

Olli aloitti ihan kiintoisan aiheen tuolla simupuolella, mut jotenkin on semmonen fiilis että täältä puolelta ei kaikki sinne jaksa kurkkia, joten pistän pikku pointterin.. Eli kurkatkaapas tämä ja vastatkaa jos on kommentoitavaa.. Toi lennokkiharrastuksen korvautuminen simulaattorilentämisellä on nykyään asia mitä mä itsekin olen miettinyt paljon, varsinkin sitä, että samaa "jatkumoa" nuorelle ilmailijalle purjelentäjäksi ja ehkä mopu/moottorilentäjäksi ei nykyään hirveän paljon ole. Lappeenrannan ja Hyvinkään ilmailukerhoissa tuollaisia on, mutta ei lennokkitoimintaa paljon nykyään ole siinä mielessä, lennokkikerhot on nykyisin ainakin pääkaupunkiseudulla ihan oma porukkansa.. Onkohan lennonopettajien vinkkelistä huomattavissa simuharrastajien varmasti lisääntynyt määrä ppl-oppilaissa? Oma opettajani sanoi ainakin sitä että mittareita osasin lukea varsin hyvin heti alkuun, mutta uloskin pitäisi muistaa välillä katsoa..

 

//Tuomas

 

[Tero Auranen 0]

Terve,

 

Simulla tai oikeasti, ilmailuharrastuksia molemmat, vaikka toinen ei lentämistä olekaan.

 

Oma simuiluni on aika vähäistä, mitä nyt joskus MIK:n simulla ajelen ja joskus kotona huvikseni. Ennen lupakirjaa simuhistoriani on niinikään lähinnä satunnaisia huvikseen simuiluja, mutta sitä riittääkin sitten pitkältä aikaa, aina ensimmäisestä FS:stä saakka.

Itselläni simu ei ole ollut "koulutuksessa apuvälineenä" oikeastaan millään tapaa, lentämään olen "oppinut" ihan perinteisin keinoin....vaikka alitajuisesti varmaankin esim. ohjaimien toiminta oli takaraivossa simujen kautta jo ennen ensimmäistä lentotuntiakin...

 

Uskon kyllä, että aktiivisesta simulaattorilla lentämisestä on joissakin asioissa hyötyä kun lähdetään oikeasti lentämistä opiskelemaan, mutta se hyöty lienee nimenomaan suurimmillaan juuri silloin, kun lennetään jollain MIK:n simulaattorin tapaisella, "oikean ohjaamon" olemuksen omaavalla laitteella. Toki ohjainten käyttöä ja mittareita voi opiskella ihan monitorin ja joystickinkin kanssa, mutta hyöty lienee silloin vähäisempi. Lisäksi se tärkein, eli tuntuma jää luonnollisesti pois kaikesta tuosta ja sitä ei korvaa mikään simulaattori (siis normaali kotikäyttöinen). Tärkeää mielestäni on myös se, ettei eletä harhakuvitelmissa siten, että "kun simulla tämän osaan, niin osaan tämän oikeasti".

 

Mutta valitettavasti sitä en allekirjoita, että simulaattorilla itseopiskelleet olisivat parempia lento-oppilaita, kuin muut....okei, en ole lennonopettaja, mutta olen katsellut vuosien varrella aikalailla läheltä isoa liutaa PPL-oppilaita, joista osa on ilman simuhistoriaa ja osalla sitä on runsaasti. Kyllä jotkut asiat (kuten vaikka tuo mittarien lukeminen, jonka Tuomas mainitsi) ilman muuta sujuvat paremmin ja nopeammin, jos ne on simulla itse ensin opetellut huolella, mutta sitten tulee peliin (kuten Tuomas myös mainitsi) niitä muita asioita, jotka sitten vastaavasti menevät huonommin. Muistan myös erään simuilija-lentäjän havitelleen funktionäppäimiä finaalissa laippoja saadakseen, kunnes muistikin olevansa oikeassa koneessa....heh, asianmukainen taitaa lukea tämän melko varmasti... ;-)

 

Pointtini on lähinnä se, että PPL-koulutus on minimissään 45 tuntia simuilijoilta ja min. 45 tuntia kaikilta muiltakin. Simuilija päässee joissain asioissa nopeammin liikkeelle, mutta reilun 100h teorian ja n. 45 tunnin lentojen jälkeen ovat nuo kaksi eri tapausta jälleen suurinpiirtein samalla viivalla. Välttämättä ei ole edes kamalan hyvä osata "heti" kaikkea...toisaalta, onhan siitä apuakin...mutta ainakaan se ei tässä ilmailupuuhassa ole hyväksi, että kuvittelee tietävänsä enemmän, kuin tietääkään. PPL-koulutuksen alkuaikoina on kyllä syytä olla aika nöyrää poikaa opettajan edessä ja tehdä niinkuin sanotaan....vaikka kuinka olisi itse opetellut simulla tekemään jonkun asian jollakin tapaa, ehkä jopa toisin. Lennonopettajalla kuitenkin on se lupa kouluttaa ja se "oikea" kokemus ratin ja penkin välissä. Hiukan hirvittäisi tilanne, jossa oppilas itsekseen vaan ajattelee, että "en mä tota kuuntele, kyllähän mä tän jo osaan"...

 

Eniten juuri itseäni arveluttaa tuo "asioiden oikein ja täydellisesti tekeminen simulla" itseopiskellen simulla ilman, että on varsinaisesti lentokoulutuksessa. Se kun tuppaa olemaan niin, että lentämisessä niitä harhaoppeja on paljon vaikeampi kitkeä pois, kuin niitä oikeita oppeja iskostaa "tyhjään päähän" ;-)

Nythän on kuitenkin niin, että kaikilla lupakirjaluokilla on omat koulutusohjelmansa, vaatimuksensa kouluttajalle ja koulutusorganisaatiolle, koulutuslupa on oltava jne. Ei tämä kaikki ihan syyttä ole...jos ihan kuka tahansa opettaa ihan mitä tahansa asioita, niin ei siitä välttämättä hyvä seuraa. Tähän kategoriaan laitan osittain tämän täydellisyyden havittelun simulaattorilla ilman oikeaa lentokoulutusta. Eräässä tapauksessa törmäsin kahteen nuoreen kaveriin (kummallakaan ei lupakirjaa), joista toinen opetti toiselle VFR-lentämistä ja siihen liittyviä asioita oikealla PPL-kurssin materiaalilla ja simulaattorilla.  Ihan kiitettävää aktiivisuutta ja innostusta, mutta en silti oikein kannustaisi tuollaiseen toimintaan.

 

Summasummarum: simuilu on kiva ja kehittävä harrastus...oikea lentäminen on sellainen myös ja vielä enemmänkin. Näitä kahta voidaan sopivissa mittasuhteissa sopivasti yhdistää, mutta kyllä mielessä täytyy pitää se, että toinen ei korvaa toista ja oikea ilmailu on erittäin säädeltyä, josta syystä siihen liittyvät asiat tulee myös suorittaa asian vaatimalla vakavuudella.

 

t. tero