B-17-nippelikyssäri, osa 2

[Ilkka Mäkelä 1 217]

Edellisestä osasta on vähän aikaa, siispä tässä uusi:

 

Sen pudonneen B-17:n ohjaamossa, jossa aikoinaan istuin ja katselin ympärilleni, oli taulussa kipparin puolella merkki/varoitusvalo, jonka yläpuolella luki yksinkertaisesti "BOMBS AWAY".

 

En suoraan sanoen tiedä, missä vaiheessa pommitusoperaatiota tämä valo syttyi. Voisin olettaa, että lamppu syttyi esim. kun kaikki pommit olivat lähteneet pommikuilusta, luukut suljettu = aika kääntyä kotiinpäin.

 

Kuitenkin merkkivalo oli ilmeisen tärkeä. Sen piti luonnollisesti näkyä kirkkaampana päiväpommituksissa ja himmeämpänä yöaikana.

 

Kysymys kuuluu: Miten oli teknisesti järjestetty se, että ko. merkkivalo himmennettiin yökäyttöä varten ja saatiin kirkkaammaksi päiväkäyttöä varten?

 

Sen verran voin avustaa, että valon kirkkauden säätö oli muusta päivä/yövalaistussäädöstä riippumaton.

 

No, varmasti löytyy joku, jolla on B-17-huoltomanuaali tai varaosaluettelo kirjahyllyssä tai kovalevyllä. Katsotaan, löytyykö tarkka vastaus ja kuinka kauan siihen menee tällä kertaa. Yritän luvata itselleni, etten tällä kertaa helpota välillä tämän enempää.

[Jani Salo 10]

Veikkaan että saatiin himmeemmäksi toisella ledillä joka oli teholtaan pienempi kuin kirkkaampi ledi. Nämä olivat vierekkäin ja vivusta ne saatiin päälle ? Tai sitten pommittaja painoi nappia kun huomasi että kaikki pommit olivat pudonneet ja tieto välittyi ohjaamoon tätä kautta.

 

On sitä joskus tullut kurkistettua IRL B-17:sta ohjaamoon erään amerikkalaisen lentonäytöksen yhteydessä. Silloin kyseinen B-17G yksilö jopa lensi kierroksen kentän yllä.

[Ilkka Mäkelä 1 217]

Se lienee loogista, että nimenomaan pommittaja painoi jotain nappia tai väänsi jostain vivusta, jolloin valo syttyi, koska kipparillahan ei ollut varsinaisen pommituksen aikana muuta asiaan liittyvää tekemistä kuin pitää pommituslinja/kurssi ja korkeus vakioina...tai sitten valo syttyi automaattisesti luukkujen sulkeuduttua.

 

Mutta LEDejä ei kyllä ollut 40-luvun alussa keksittykään.

[Martti Kujansuu 180]

koska kipparillahan ei ollut varsinaisen pommituksen aikana muuta asiaan liittyvää tekemistä kuin pitää pommituslinja/kurssi ja korkeus vakioina

 

Eikös pommituslinjalle päästyään pommittaja ottanut koneen hallintaansa pommituksen ajaksi, ainakin näin olen sen käsittänyt

 

 

[Jani Salo 10]

Eikös pommituslinjalle päästyään pommittaja ottanut koneen hallintaansa pommituksen ajaksi, ainakin näin olen sen käsittänyt

 

 

 

Niin taitaa olla. Pommittajallahan on myös yoke koneen etuosassa ja siinä on tähtäin jossa on ristikko.

 

Jani

[Ilkka Mäkelä 1 217]

Pommittajan osasto oli sen verran vaurioitunut ko. koneessa, etten saanut siitä tarkkaa käsitystä. Mitään ohjaimien tapaisia en siellä kuitenkaan havainnut.

 

Silti, tämä ei vaikuta siihen, mitä kysyttiin, eli miten ko. merkkivalo himmennettiin/saatiin kirkkaammaksi.

 

[Ilkka Mäkelä 1 217]

Nyt täytyy valitettavasti lopettaa tältä päivältä, velvollisuudet kutsuvat.

 

Tähän nippelikyssäriin kuitenkin tiedän tasan tarkkaan oikean vastauksen. Tuli nimittäin purettua osiin ko. merkkivalo ja kasattua takaisin, osittain siksi, koska vastaus on yksinkertaisen nerokas.

 

Oikeata vastausta odotellessa, hyvää iltaa ja yötä kaikille.

[Kimmo Hantula 1]

Olisikohan vaikkapa mekaanisesti valosta pyörittämällä.

Pyörittäminen joko sulkee sektorimallisia valoaukkoja (Wilga), tai sitten kääntää silmäluomia polttimon eteen (Vinka).

[Guest motojuzzi]

Yksi toimiva keino voisi olla käyttää kahta polarisoivaa levyä, joita sitten käännettäisiin toisiinsa nähden. Mutta en sitten tiedä, miten 60 vuotta sitten.

[Ilkka Mäkelä 1 217]

Kimmon vastaus on niin lähellä, että polttaa.

 

Tavallaan olisin odottanut, että joku fanaatikko kaivaa esiin oikean sivun B-17-huolto/varaosamanuaalista, jossa on kaikki irtilähtevät osaset piirretty kaaviokuvana ja numeroitu juoksevalla tilausnumerolla...sellainenhan varmaankin löytyy.

 

Itselläni ei sellaista ole enkä osaa tehdä piirrosta asiasta, joten kerrotaan, miten merkkivalon himmentäminen oli ratkaistu yksinkertaisimmalla mahdollisella 40-luvun tekniikalla.

 

Kuten jo itse asiassa tuli paljastettua, kyseinen merkkivalo oli purettavissa useampaan osaan.

 

Mittaritaululevyn takapuolella oli luonnollisesti lampunkanta ja siinä kiinni yksi isohko, valkoinen polttimo, military-laatua. Polttimo oli joko ilman virtaa sammuneena tai virran kytkeytyessä täydellä "teholla". Siis ei mitään jännitteenlaskuvastuksia, säätöpotentiometrejä eikä muutakaan ylimääräistä, mikä olisi vähentänyt lampun toimintavarmuutta.

 

Kipparin puolella mittaritaululevyä oli pyöreä lampunkuorisysteemi, halkaisijaltaan noin 2,5 cm. joka sisälsi 2 sisäkkäistä pyöreää kuorta. Kuorisysteemi oli metallia ja kohosi taulun pinnasta noin 2 cm kipparin suuntaan.

 

Molempien päällekkäisten metallikuorten läpi oli porattu täsmälleen samoihin kohtiin yhteensä 4 pyöreätä reikää. Yksi, pienin (n. 1 mm) reikä oli porattu täsmälleen molempien päällekkäisten kuorten keskipisteeseen. Kolme isompaa (n. 2 mm) reikää oli porattu lähelle kuorten ulkokehää asentoihin klo 12, klo 4 ja klo 8.

 

Sisempi kuori oli kiinteästi kiinni mittaritaululevyssä siten, että talun reiässä oli 2 koloa, joihin sopivat sisemmän kuoren pienet ulokkeet. Näin sisempi kuori pysyi liikkumattomana.

 

Ulompi kuori sensijaan oli kierrettävissä sivusuunnassa. Ulommassa kuoressa oli reunaa pitkin kulkeva hahlo ja sisemmässä kuoressa rajoitustappi, jotka yhdessä rajoittivat ne ääriasennot, joihin ulompaa kuorta voitiin kiertää.

 

Vasen ääriasento oli yhtä kuin päiväasento. Siinä asennossa kaikki 4 reikää olivat molemmissa kuorissa samalla kohdalla, jolloin lampun syttyessä valo näkyi läpi kaikista neljästä reiästä.

 

Kun ulkokuorta kierrettiin oikealle noin 20-25 astetta tappiin asti, mitä silloin tapahtui? Ne kolme isoa reikää menivät peittoon, eikä lampun valo siis näkynyt muualta kuin 1 pienestä reiästä kuorten keskellä, joka pysyi edelleen auki. Tämä oli siis yöasento. Valo himmeni siis yli 75 %...tarkemmat prosenttilaskut jätän jonkun matemaatikon huoleksi....Lamppu paloi kuitenkin joka kerran syttyessään samalla voimakkuudella.

 

Koko satsi (onko assembly oikea termi?) pysyi kasassa ulkopuolisella lukkorenkaalla, jossa oli kierteet ja 2 koloa, joista koko roskan pystyi avaamaan kynänkärjellä kiertämällä vastapäivään.

 

Himmentämisen hoiti siis kippari itse, koska valo oli suoraan kipparin edessä taulussa. Ulkokuoren sivu oli jopa karhennettu, jotteivät kipparin sormet lipsuisi.

 

Kaiken kaikkiaan siis mekaaninen, yksinkertaisen nerokas ja toimintavarma valon himmennysjärjestelmä. Ei särkyvää lasia, ei erillistä punaista lamppua, ei mitään sähköistä potentiometrillä tms. vastuksella toteutettua himmennysjärjestelmää, joka voisi pätkiä tai mennä muuten rikki (pätkivistä potikoista on itselläkin tarpeeksi kokemusta eril. vahvistimista ja sähkökitaroista), vaan kestävä, toimintavarma, helposti massatuotettava merkkilamppu, joka oli vielä helppo irroittaa tarvittaessa palaneen lampun vaihtoa varten.

 

Kukahan tämänkin keksi? Jonkinlainen neronleimaus, mielestäni. Bombs away, folks 

 

Sääli vain, että kyseinen B-17-yksilö romutettiin, koska kukaan ei halunnut sitä. St. Moritzissahan sen näin ja romuksihan se päätyi, kuten myös Chris Sutter kertoi.

 

Kimmolle siis mainetta ja kunniaa, koska osui lähimmäksi.

 

PS. Tämähän nyt oli siis nippelikyssäri...tuliko nippeli selostettua tarpeeksi tarkasti?