Hurjin lentomatkasi?

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Joo, voisi sanoa varoittavaksi esimerkiksi. Suomalaisten ilmailuonnettomuuksien musta vuosi taitaa sijoittua jonnekin tuonne 70-luvun alkupuolen hämäriin.

Tosi on, kelpaa hyvin varoittavaksi esimerkiksi ja oli osittain niin tarkoitettukin. 70-luvun alun A2-koulutukseen ei kuulunut edes kunnon matkalentoja, ehkä kerran käytiin Räyskälässä. Lentämisen perusteet opetettiin kuitenkin varsin hyvin, mopon piti pysyä käsissä ja kyllä se pysyikin. Yksinlentovaiheeseen asti minua opetti ex-hävittäjä-ässä Olli Riekki, joka osasi paitsi lentää myös opettaa. Hesan lähialueelta poistuminen ja sen apuvälineet jäivät kuitenkin jatkokurssin varaan, joka ei ollut mitenkään pakollista vaikka olisi ollut tosi tarpeen.

Sen Cherokeen, jolla tyypit sain, OH-PIA, joku rysäytti metsään samana vuonna 1970. Myöhemmin kahdesta Cherokeen romusta rakennettiin yksi uusi, joka rekisteröitiin samalle tunnukselle. Siinä ei tainnut olla alkuperäisestä PIAsta kyllä paljon muuta kuin katto. On kumminkin edelleen rekisterissä ja lentää Malmilta.

Tulee mieleen OH-PCQ:in kaputti Malmilta noustessa oliko nyt parisen vuotta sitten.Tutkimusraportin mukaan se oli tankattu oikein eli lippoihin ja siinä oli 180 hp moottori, eli 40 hp enemmän kuin 140:sessä, eikä

lainkaan matkatavaroita, mutta kun kaikki neljä ukkoa näyttävät painaneen 100kg per henki tai ylikin, kone todettiin ylipainoiseksi eikä se noussut kunnolla 18:lta vaan tuli selälleen ojaan. Koska kuski kuitenkin

teki oikein eli meni suoraan etusektoriin esteitä väistellen jne, ei kukaan kuollut, vaan vain 2 sai jotain naarmuja. Osoittaa vain sen, että kone kuin kone lipsahtaa ylipainoiseksi helpommin kuin luulisi.

Ei taida olla Malmilla enää yhtään vuokrattavaa Cherokeeta? Jos niin on niin on vähän sääli. Itsekin kiertelin 90-luvulla PCQ:lla lähes kaikki Etelä-Suomen pikkukentät. Sillä oli ilo lentää.

70-luku oli kaikenkaikkiaan iloista aikaa lentää. Pikkukoneet olivat jopa Vantaalle tervetulleita, ilman lisämaksua.Pysäköitiin vanhojen puuparakkien eteen ja terminaaliin sai kävellä sisään platalta miten tahtoi. Itse kävin kymmeniä kertoja kaverien kanssa Malmilta Vantaalla kahvilla, etupäässä RV-Aviationin C-172:lla OH-CSI. Kerran kävin Vantaalla pankissa ja kerran parturissa. 5 min sinne ja 5 min takaisin... RV-Aviation ei niistä vuokraa paljon saanut mutta Rauski Virtasen kunniaksi on sanottava ettei hän koskaan asiasta valittanut.

 

90-luvulla sain reippaasti tasokasta lisäkoulutusta, mm CVFR, yöVFR,

ME luokka ja PIC Azteciin ja Navajoon. Tuli lisää ikää ja lisää harkintakykyä. 10 h perusIFR ei myöskään ollut pahaksi. Tuli vielä pursi- ja mopulupakirja Kiikalassa (SSIK).

Kuitenkin: eka Bromman lentoni 5/1970 tapahtui just niinkuin edellä kerroin. Myöhemmät jotain 6 käyntiä Brommassa sujuivat jo "hieman" paremmin.

[Mikko Maliniemi 5]

Sen Cherokeen, jolla tyypit sain, OH-PIA, joku rysäytti metsään samana vuonna 1970. Myöhemmin kahdesta Cherokeen romusta rakennettiin yksi uusi, joka rekisteröitiin samalle tunnukselle. Siinä ei tainnut olla alkuperäisestä PIAsta kyllä paljon muuta kuin katto. On kumminkin edelleen rekisterissä ja lentää Malmilta.

 

Lentää, ja näyttää oikein nätiltä. Kuvattu täällä Joensuussa tänään

 

[ Attachment removed / expired ]

 

 

[ Attachment removed / expired ]

 

[Guest actsober]

Pitipä tännekkin nyt rekisteröityä, kun pidemmän aikaa on tullut vaan lueskeltua mielenkiintoisia threadeja. Liikaa foorumeita, liian vähän aikaa

 

Asiaan: viime toukokuussa tuli lennettyä takaisin Dullesin kentältä Frankfurt am Mainiin, koneena oli Unitedin 777. Hurjin matka kehkeytyi kahden tekijän ansiosta, joista ensimmäinen oli ns. inhimillinen tekijä koneen matkustamossa.

 

Matkaseuralaiseni kanssa olin hihitellyt jo aikaisemmin portilla kun eräällä saksalaisella vanhalla rouvalla oli mukana personal trainer, joka veti hänelle jumppaa ennen lentoa. Saksan kielen taidoillani sain selvää että kyseessä oli jonkun sortin siniverinen aatelinen. Koneeseen päästyäni ja istuessani paikallani, huomasin että edeltämainittu rouva tuli istumaan suoraan edessäni olevaan penkkiin (ihme kyllä, karjaluokkaan). Hauskapito alkoi koneen päästyä matkalentokorkeuteen ja ruokailun päätyttyä, kun matkustamon valot sammutettiin. Rouva päätti ruveta lukemaan jotain koiralehtiä, mutta kyllästyi aina kymmenen minuutin välein, jatkuvasti rämpäten penkkinsä yläpuoleista valoa. Myös penkin asennon kanssa oli suurta tyytymättömyyttä havaittavissa, koska sitä piti jatkuvasti siirrellä, jolloin se mukavasti hakkasi polviani kun yritin nukkua Itse en saanut nukuttua lennolla laisinkaan, mutta eipä näyttänyt mummoakaan väsyttävän.

 

Noin tunti nousun jälkeen kone alkoi täristä melko reippaasti, ja kapteeni sytyttikin pian istuinvyövalon. Tärinä jatkui noin kolme tuntia about kahdenkymmenen minuutin sykleissä: syyksi kapteeni ilmoitti sen, että kone lensi edellälentävän koneen moottorin virtauksessa, eikä lennonjohto antanut lupaa poiketa reitiltä - Atlantin yläpuolella.

 

Kuten ehkä on havaittavissa, ensimmäinen tekijä häiritsi huomattavasti enemmän lennon aikana

[Peter Lord 186]

Hienoa, Ilkka !

Tyylikäs keikka kaiken kaikkiaan.

 

Huomasin että minäkin onnistuin kuljettamaan Koukku-Koukkua yhtenä viikonloppuna v 1980. Kukahan sillä nykyään lentää?

 

Peter

[Tuomas Kuosmanen 51]

Ei taida olla Malmilla enää yhtään vuokrattavaa Cherokeeta? Jos niin on niin on vähän sääli. Itsekin kiertelin 90-luvulla PCQ:lla lähes kaikki Etelä-Suomen pikkukentät. Sillä oli ilo lentää.

 

Kerhoissa on kyllä koneita, ja kyllä lentokouluista voi kanssa vuokrata, mutta taitaa tosiaan vuokrakalusto olla aika Cessnapainotteista. Meillä on MIKissä mahdollisuus vuokrata PIKin Piperiä, mutta se on Archer II, eli vähän isompi peli, mutta Cherokeehan sekin on. MIKillä on myös 2 omaa Cessnaa, 152 Aerobat ja 172.

 

Pikkukenttien kiertäminen toki onnistuu cessnoillakin hyvin

 

//Tuomas

 

[Jouni Laukkanen 55]

Lentää, ja näyttää oikein nätiltä. Kuvattu täällä Joensuussa tänään

 

 

Jaa... olikohan Gustafssonin Kaj tullut Pertti Uolevi Luotosen kanssa hakemaan PULlin pois talvisäilöstä?

 

Edit: PIAn rakentamisessa käytettiin PIB:n osia.

[Mikko Maliniemi 5]

Jaa... olikohan Gustafssonin Kaj tullut Pertti Uolevi Luotosen kanssa hakemaan PULlin pois talvisäilöstä?

 

Enpäs kyllä ole tuosta varma. Ainakin se vielä viimeksi, kun hallissa kävin, oli siellä. Eli siis lauantaina...

[Tomi Uutela 0]

Hurjin kokemus on varmaankin Cancunin ja Dallasin väliseltä lennolta, ja koneena tällöin American airlinesin B727. En nyt muista tarkkaa vuotta, millon tapahtui mutta oltiin siellä meksikonlahden yllä saapumassa Amerikan rannikolle ja sillon alkoi sellainen pomputus ja röykytys, jota en muulloin ole kokenut... Tuo aluehan on ilmeisesti melko tunnettu rajuista turbulensseista jne... Ukkos myrskyn ylilentämisestä oli kumminkin kyse. Ihan hauskaahan se oli, vaikka välillä vatsanpohjasta ottikin. Se oli todellakin turbulenssi isolla T:llä Nämä "pikku" pomputukset, joita yleensä esiintyy euroopan lennoilla jne. eivät ole olleet mitään siihen verrattuna... Lennon jälkeen oli Kapteeni siinnä ohjaamon ovella pyytelemässä anteeksi ja kattelemassa, että minkä näköstä porukkaa koneesta tulee...

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Lentää, ja näyttää oikein nätiltä. Kuvattu täällä Joensuussa tänään

 

 

 

Kiitos Mikko tosi hienoista PIAn kuvista. Tulee lapsuus/nuoruus mieleen. RV-Aviationin aikoina alkuperäinen PIA oli vakiomaalauksessa ilman mitään ekstroja, ei tainnut olla edes pyöränsuojuksia vai mitä ne nyt on.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Hienoa, Ilkka !

Tyylikäs keikka kaiken kaikkiaan.

 

Huomasin että minäkin onnistuin kuljettamaan Koukku-Koukkua yhtenä viikonloppuna v 1980. Kukahan sillä nykyään lentää?

 

Peter

Kiva jos tarina kelpasi. Oli tosi kuin vesi.

 

Katsoin rekisteristä, näyttäisi olevan joku Matti Kemiläinen joka omistaa.

[Guest Keke]

Vuotta en enää muista mutta näin se reissu meni Madeiralle:

 

Lähtö viivästyi useita tunteja teknisen vian takia. Pääsimme vihdoin ilmaan ja kaikki sujui hyvi, no Portugalin kohtaa Kapteeni ilmoittaa että pitää tehdä välilasku Portugaliin polttoaineen vähyyden takia. Tankkauksen aikana piti tietenki kaikki olla paikallaa ku tatit.. Lähtö sujui hyvin ja lyhyen lennon jälkeen alkoi lasku, no kaikki oli ok mutta pikkasen alko jänskättää ku huomasin että koneella oli vielä reilusti vauhtia vaikka kentän pääty näkyi.. kone pysähtyi loppujen lopuksi tosi lähelle reunaa..

 

Takasin tultaessa Ruotsin yllä Kapteeni ilmoitti että koneessa on tekninen vika, korkeutta oli 10km joten alko jälleen hieman jänskättää Teimme välilaskun Turkuun jossa jouduimme odottaa parisen tuntia koneen korjausta. (Mekaanikot tulivat lentäen Helsingistä, he palasivat samalla koneella Helsinkiin). Lasku Helsinkiin sentään sujui hyvin.

 

-Keke

[Joonas Häkkinen 0]

Sillo mä honasin, et siellä on Silanderin Silli tornis, et siitä kait se kalajutska tuli mieleen. Silli kehu laittaneensa brankkarin venaan meikää. Joo-o, meinasin sanoo, et laita vielä punane matto.

 

Et sattuis olemaan missään tekemisissä Tampereen Ilmailuyhdistyksen kanssa? Osu vaan toi Sillin nimi silmään, sekun oli vetämässä meitä ilmaan tässä päivänä muutaman Teiskossa..

 

[Guest mitch83]

Kaikkein hurjin lentomatkani taisi olla pari kesää sitten Kreetalle. Puolivälin kohdalla kone nytkähti muutaman kerran lievän turbulenssin takia. Tylsää.

 

[Joonas Häkkinen 0]

Isoilla koneilla ei oo muistin mukaan tullu hurjasteltua, mutta kaisse hurjin sitten vähän lentäneellä oli tuo koululento, jolla heitettiin kaartosakkauksia askilla. Ne ottaa mukavasti mahanpohjasta

 

[Jouni Laukkanen 55]

Et sattuis olemaan missään tekemisissä Tampereen Ilmailuyhdistyksen kanssa? Osu vaan toi Sillin nimi silmään, sekun oli vetämässä meitä ilmaan tässä päivänä muutaman Teiskossa..

 

 

No en nyt niin kauheasti. Istunut lähinnä muoviaskissa takatoosassa lennonopettajana ja hinauslentäjänä, mutta en viimevuonna, enkä vielä tänä vuonna. Tein Astiriin ja Grobiin erityistarkastukset ja olin valvojana kun ASW-20:sta pajoitettiin Rukkamäessä kuntoon.

[Kuisma Lappalainen 1]

Kolme hurjaa on ollut, niistä kaksi Atlantin yli ja molemmat näistä kahdesta lännestä itään päin. En osaa sanoa, mikä näistä kolmesta on kaikkein hurjin lento, jolla olen ollut, joten kerron kronologisessa järjestyksessä, vanhin ensin.

 

Tammikuussa 1991 lensin Tower Air nimisen lentoyhtiön vanhalla Boeing 747:n romulla, jonka Tower Air oli ostanut käytettynä Pan Amilta, Miamista Helsinkiin. Tilauslennon aikataulun mukainen lähtöaika Miamista piti olla kello 20.30, mutta edessä olleen toisen koneen vuoksi emme ennen kello 22 päässeet rullaamaan. Kun kone lopulta sitten irtosi kiitoradasta, hetken kuluttua oli niin syvä ilmakuoppa, että kaikki matkustajat pelkäsivät putoavansa kiitoradan päässä olevaan metsään. Jos niin olisi käynyt, olisi hengen lähtö ollut lähellä.

 

Syyskuussa 1997 lensin Scandinavian Airlines nimisen lentoyhtiön uudehkolla Douglas MD-83:lla Helsingistä Tukholmaan. Ahvenanmaan kohdalla oli erittäin kova myrsky, kone heittelehti ja pomppi kuin mikä.

 

Heinäkuussa 2000 lensin American Airlinesin vuorolla Finnairin uudehkolla Douglas MD-11:lla New Yorkista Helsinkiin. Tämän lennon liikkeellelähtö viivästyi aikataulusta puolella tunnilla, koska eräät matkustajat, joilla oli lippu kyseiselle lennolle, tulivat New Yorkiin koneella, joka oli myöhässä. Kun kone oli irronnut kiitoradasta, alkoi voimakas tärinä, ja koneen vessat heiluivat suhteessa kattokaappeihin.

 

[Guest sky driver]

Ainakin v-mäisin oli tämä: Lähdettiin ilmavoimien PuuCeellä harjoittelemaan lentoetsintää ja meitä oli neljä tähystämässä matkustamon puolella. Menomatka oli ihan ok, mutta kun päästiin etsintäalueelle suorittamaan yhdensuuntaismenetelmää koko lysti alkoi. Idiootti ilmavoimien lentäjäsankari veti linjan päätteeksi matkalentonopeudella aina tiukan kaarron päästäkseen vastakkaiselle lentosuunnalle 400 metrin päähän. Puolen tunnin lennon jälkeen voimme kaikki niin huonosti, ettei tähystämisestä tullut mitään. Aivan turha jätkä.

 

Tälläistä se sitten on kun SAR lennolla pilotti oikein innostuu .Minulle kävi hieman vastaavasti kun tähystäjät okselle alkoivat .Mutta linjat ja käännökset kyllä mentiin rauhallisesti ,aivan niin kun oli opetettu.Mutta sitten kun etsittävä löytyi unohtuivat mokomat ohjeet ja alkoi nopeat ja jyrkät kaarrot kovalla nopeudella tietenkin(ettei vaan sakkaa).Etsittävää ei ollut varaa hukata,mutta ei kai pieni pahoinvointi vedä kuitenkaan vertoja sille että etsittävä pelastuu.

t.Kari K

[Mikko Palosvirta 0]

Avaanpa nyt sanaisen arkkuni minäkin tällä foorumilla. Tähän säikeeseen kun kehtaa kirjoittaa, vaikka ei itse lentämisestä mitään ymmärräkään 

 

No asiaan. Otsikolla "Hurjin lentomatkasi" riittänee, että on ollut koneessa mukana - nuoresta iästäni johtuen tarinani perustuu lähinnä vanhempieni ja kummieni kertomukseen.

 

Joskus armon vuonna 1978 oli 4-vuotias Mikko elämänsä ensimmäistä kertaa oikein lentokoneessa ja matkalla valmismatkalle Korfulle. Kuinkas ollakaan, tämäkin tarina keskittyy ilmakuoppiin... nuo turbulenssit sitten pistivätkin koko Finnairin DC:n (voisko olla jopa kymppi?) melkoiseen rynkytykseen. Kuten muillakin, niin tässäkin tapauksessa pöydillä olleet ateriat löysivät itselleen uuden position ihmisten syleistä ym. mukavaa (pl. isäni ja kummisetäni, jotka nuukina miehinä osasivat tasapainoilla konjakkilasiensa kanssa niin, ettei tippaakaan mennyt ohi - ovat edelleen suorituksistaan ylpeitä).

 

Hieman isompaakin damagea tuli. Yksi lentoemäntä sai tarjoilukärryt syliinsä ja katkaisi jalkansa . Oli kuulemma lennosta ollut maininta oikein Helsingin Sanomissa, kun oli kone joutunut ylimääräiseen tarkastukseen rynkytyksen takia.

 

Ja miten tähän kaikkeen suhtautui pikku-Mikko? "Kivaa! Ihan kuin Linnanmäellä" olin kuulemma nauravasta suustani päästänyt, kun kentälle päästiin...