Hurjin lentomatkasi?

[Jukka Siirilä 80]

Hurjin kokemus lienee (Jos Kimmon kyytejä ei lasketa ) matka Redigolla Kauhavalta Tikkakoskelle.

Siinä lenneltiin kaikes rauhas, muistaakseni Ruokosen Jyri oli pilottina. Sitten kun olimme saapuneet tikkakoskelle lentäjä tuumasi, että nyt on lennetty niin pitkään suoraan, että pitää selvittää päätä. Sitten kone olikin jo selällään ja sen jälkeen ei hajuakaan mitenpäin

Takaisinpäin lennettiinkin ihan rauhallisesti, kun oli pari pahvilaatikkoa mukana.

[Olli Keijonen 0]

Hurjin lentokokemukseni tähän mennessä taitaa olla se, kun testailin open kanssa ASK-21:n syöksykierreominaisuuksia, kaartosakkauksia ja jyrkkiä kaartoja, eli ei mitään järkyttävää, vrt. ukkospilveen lentäminen.

[Olli Vainio 3]

Varmaankin pahin tapaus on kun n kesää sitten DC-9:llä tultiin EFHK-EFOU ja mentiin ukkospilveen, tai ainankin muodostuvaan sellaiseen. Ensin tuntui että kaikki tulee yläkautta ulos ja sitten tuntuu että kaikki tulee housuun. Se oli "aika" kovaa kyytiä.

 

Mutta näitä reitillä oleviakin varsin ikäviä rintamia on pariin kertaan ollu, viimeksi tossa 3vko sitten kun tultiin Bangkokista niin kapteeni käski matkustamohenkilökunnankin istumaan koska odotettavissa oli "kovaa keliä". Olihan se toki vähän rajumpaa turbulenssiä ja pari syvää huokausta sieltä MD-11:n sisältä kuulu mutta ei mitään mahdottoman rajua kuitenkaan...

[Guest sasu]

sai loistavia kuvia

 

Postaatko kuvat tänne?

 

Ivalosta Martiniiskonpalolle

Jouduin muutaman päivän viettämään lentäjän perheen luona

 

Tuossa ajassa sinne olisi jo kävellyt!

 

sasu

[Kimmo Wjuga 1]

Tässä tulee vähän kevennystä viime yöltä, nipottajat voivat skipata tämän viestin.

----------------------------------

Jos joku ei vielä ymmärtänyt -- tämä oli unta.

 

Oliko ihan pakko mennä kertomaan tää? Oisit vaa kertonu ton Ryanair jutun "faktana" ni ois voitu sit vihjata jollekki iltiksen toimittajalle, et ny kantsii kattoo näit sivui ja tehä juttu Huomen oltais saatu repii huumorii...

[Mika Kinnunen 0]

Tämä oma tapaukseni koostuu useammasta eri palasesta eikä ne nyt ole kovin hurjia:

 

Työskennellessäni eräässä sotilasalan yrityksessä talvella 2000 piti lähteä koulutusmatkalle englantiin Tampereelta. Oli tarkoitus opetella vähän NATO standardeja

 

Pirkkalasta oli tarkoitus lentää SAS:in koneella ensin Tukholmaan ja sieltä SAS:illa Heathrowlle. Jatkoyhteys sieltä hoituisi ensin metrolla Lontooseen ja sieltä junalla Southamptoniin. Aikataulu oli aika kireä vaihdoissa.

 

No, kaikki alkoi siis Pirkkalasta. Juuri kun lähtö oltiin kuulutetu ja alettiin kasautua ovelle koneeseen menoa varten tuli kapteeni vastaan kädet levällään ja sanoi,. että Saabista oli mennyt rengas puhki. Uusi piti lennättää teknikon mukana Tukholmasta ja siihen menisi ainakin kolme, neljä tuntia.

 

Jupii, v-käyrä alkoi heti kohota. Jatkolento meni persiilleen siltä istumalta. No, Sijaislento järjestyi nopeasti, vajaan tunnin päästä lähti Finskin lento Tukholmaan ja sieltä päästiinkin BA:n 767:lla SAS:n MD-80:n sijaan Lontooseen.

 

Tässä vaiheessa olin aikataulustani jo kaksi tuntia myöhässä. Lontoossa hirmu vauhtia metroon ja juoksujalkaa juna-asemalle katsomaan, pääsisikö jollain ilveellä johonkin Southamptonin suuntaan menevään junaan. Onnekseni yksi lähti vielä samana iltana. Iltana ja iltana, joskus yhden aikaan yöllä. Hippasen pelotti hillua about kolme tuntia yöllä rautatieasemalla kaiken maailman jengien ja hiipparien keskuudessa. Välillä spurgut kävi pummailemassa sitä sun tätä. Juna oli varsinainen juoppovuoro ja pysähtyi kaikilla mahdollisilla asemilla. Perille päästiin kuitenkin, aika myöhään yöllä ja aamulla oli kasilta jo oltava koulutuksessa parin tunnin yöunella. Sarvi otsassa oli melkoinen ja mieli maassa

 

OK, takaisin lentoaiheesen.Paluumatkalle osui SAS.n MD-80 ja lento meni kivasti kunnes alettiin laskeutumaan Arlandaan. Oltiin jo aivan finaalissa. Puut vilistivät jo aika kivasti lähellä allamme kun yhtäkkiä kone yhtäkkiä syöksähti todella reippaassa kulmassa alaspäin. Kiva painottomuuden tunne tuli hetkeksi ja matkustamossa kohahti. Tuumasin, että nyt mennään puihin ja lujaa. No, eipä mentykään, kippari tempaisi nokan jyrkkään kulmaan ylös ja tempaisi tehoja oikein reilusti. Kiihtyvyyden tunne oli aika kiva ja mentiin ylöspäin kunnon haipakkaa hetki kunnes kone taas oikeni ja laskeuduttiin aivan normaalisti. Syytä moiseen manööveriin ei kerrottu matkustajille, muuta useammalla matkatoverilla oli naama melko kalpeana koneesta poistuttaessa.

 

Ok, homma jatkuu, siirryttiin Tampereen koneeseen, SAS:n (vai Air Botnian tms.) Saabiin ja lähdettiin. Vartin verran lennettyämme olimme jo ohittaneet ruotsin rannikon ja kone alkoi kallistaa reilusti. Ihmettelin, että mihin hittoon se kipparin on nyt navigoimassa, ihan väärään suuntaan. No, kohta kaiuttimista kajahti, että ohjaamossa oli syttynyt pari merkkivaloa ja piti varmuuden vuoksi palata Arlandaan.

 

Perkule, tämäkin vielä! Siinä sitten käännyttiin takaisin ja Arlandassa joutui taas venaamaan toista tuntia. Että jaksoi jo kyrpiä reilusti! Kaiken tämän lisänä koko kurssiviikon briteissä satoi vettä, tuuli hurjasti ja mulla oli korkea kuume että ei voisi enää paljoa enempää mennä reissu reisille. Ei edes pubeissa tullut notkuttua sairauden takia iltaisin. Ja se on jo paha merkki

 

Että ei mitään hirmu pahaa, mutta kokonaisuutena ihan persiistä oleva reissu.

 

Ilmakuopista muuten sen verran, että viime viikon maanantaina reissulla Hki-Oulu pisti naurattamaan kun oli hieman kuoppainen matka ja lentoemojen tarjoilemat kylmät safkat huiviin heitettyäni yritin juoda kahvia siitä pikku kupista mitä niissä valmispaketeissa on mukana. Aina kun yritin nostaa kuppia huulille sattui ilmakuoppa ja tuli ikäänkuin kohotettua maljaa kun käsi nousi kuppeineen pään yläpuolelle. Skål vaan! Tämä toistui niin monta kertaa, ettei voinut muuta kuin nauraa! Sama homma kanssamatkustajilla, kippisteltiin oikein joukolla... ylevää juomista, vaikka olikin vain kaffeeta, melko pahaa sellaista

 

-Mika-

[Olli Vainio 3]

http://www.hut.fi/~jostrom/United/united.html

Auts, kivasti on ikkuna menny rikki...olikos tuo birdstrike vai mitä?

[Guest jostrom]

Auts, kivasti on ikkuna menny rikki...olikos tuo birdstrike vai mitä?

 

Ei ollut birdstrike. Oltiin lähdetty Austinista ja pilotti ilmoitteli jotain lentotietoja. Oltiin muistaakseni 25000ft korkeudella ja nousemassa. Stuertti jakoi snacksejä ja juotavaa kun kone yht'äkkiä kaartoi voimakkaasti vasemmalle ja aloitti jyrkän liu'un. Ikinä en ole nähnyt tarjoiluvaunujen liikkuvan yhtä ripeästi. Stuertti valmisteli matkustajat pakkolaskuun ja tultiin suoraan (ilman mitään laskukierroksia tms.) Dallas - Fort Worthiin alas. Pakkolaskun jälkeen homma sujui ihan normaalisti ja pääsin juttelemaan pilottien kanssa (otin samalla noi kuvat). Kapteeni sanoi olleensa juuri täyttämässä checklistiä ja kuuli rasahduksen. Täysin kirkas ilma eikä tolla korkeudella ole lintuja. Ilmeisesti syynä oli sopiva alkusärö/lämpölaajeneminen/paine-ero.

[Olli Vainio 3]

Aika paha...onneksi ei tullu ikkuna sisään, siitä ois tullu _todella_ pahaa jälkeä nimittäin...

[Ville Elomaa 0]

Äänevaimentaja oli räjähtäny ja samalla oli hävinny puolet pakoputkest ja lämmövaihtajan pellaistä. Ei oo kukaa tullu kertoo, et on saanu päähänsä tälläse pöntön. Ainakaan vielä. Sellane ihmine vois olla vähä vihane.

 

Toisaalta jos saa koneen äänenvaimentimen päähänsä parista kilsasta, ei taida jäädä kertomaan siitä.

 

Paremminkin olisi voinut virkavalta tulla kertomaan asiasta, jos noin olisi käynyt.

 

- Ville -

 

[Guest Excalibur]

Pakko taas mainita tämä tapaus, kun joskus 90-luvulla Finnaviationin Saab kohtasi ilmakuopan, ja yksin matkustava Pikku-Visa sai kaakaot syliinsä.

[Guest sasu]

Saab kohtasi ilmakuopan, ja yksin matkustava Pikku-Visa sai kaakaot syliinsä.

 

Aika rohkea olet kun tuollaisen kokemuksen jälkeen vielä uskallat harrastaa lentosimuilua. Luulisi että siitä tulee mieleen traumaattiset muistot.

 

sasu

 

[Guest Excalibur]

Aika rohkea olet kun tuollaisen kokemuksen jälkeen vielä uskallat harrastaa lentosimuilua. Luulisi että siitä tulee mieleen traumaattiset muistot.

 

sasu

 

Sanotaan vaikka niin, että kun ilmestyy ilmakuoppasimulaattori niin lupaan lopettaa koneen edessä syömisen.

[Aleksi Palojärvi 0]

Hikisin juttu oli se päivä kun olin eka kertaa Porsche 911:n kanssa sillai. Illalla siirtolensin Cessna 188 Agwagonia Räyskälästä Teiskoon. Oltiin lennetty kaverin kanssa tyypit Räpyskylässä pienessä tihkusateessa ja sovittiin, että minä

 

 

Ettei vaan ois ollu Piper Panwee.

[Mikko Maliniemi 5]

Ettei vaan ois ollu Piper Panwee.

 

Siis täh? Jos mies sanoo, että kone oli Cessna 188 Agwagon, niin se silloin myös oli Cessna 188 Agwagon

[Ari Paloniitty 1]

Siis täh? Jos mies sanoo, että kone oli Cessna 188 Agwagon, niin se silloin myös oli Cessna 188 Agwagon

 

Joo noissa on aika paljon samaa näköä...

[Mikko Maliniemi 5]

Joo noissa on aika paljon samaa näköä...

 

No onhan niissä tietty jotain samaa näköä, mutta jos lentäjä itse sanoo koneen olleen Cessna, niin ei siitä Piperiä saa tekemälläkään

[Aleksi Palojärvi 0]

Siis täh? Jos mies sanoo, että kone oli Cessna 188 Agwagon, niin se silloin myös oli Cessna 188 Agwagon

 

 

Ei tarvi suuttua.En huomanny et se kerto koneen nimen. >:(Sitäpaitsi ne on aikalailla saman näkösiä.

[Mikko Maliniemi 5]

Ei tarvi suuttua.En huomanny et se kerto koneen nimen.

 

En minä ole mitään suuttunut Rupesin vain ihmettelemään

[Antti Laukkanen 15]

Mulla ois oikeestaan kaksi ja molempien hurjuus johtuu vai ja ainoastaan omista suoritteista. Ensimmäisellä kerralla istuin G109-koneessa kartanlukijana ja kesäinen tinttikeli oli sitä luokkaa, ettei kartta pysynyt kädessä. Pompsista vaan.

 

Toinen kerta oli Goldenin S340:n kyydissä LP-HK ja keli oli kutakuinkin yhtä huima. Pilottipojilla oli varmaan jeppesenien kanssa em. kaltaisia vaikeuksia.

 

Ja mikäkö näistä tekee sitten niin hurjia keikkoja? No se helevetillinen krapula, joka ei ainakaan parantunut tuossa höykytyksessä... Pois alkkohooli ja ilmailu ihan matkustajanpalliakin ajatellen. Ei o kivaa, ei...

[Jouni Laukkanen 55]

Ettei vaan ois ollu Piper Panwee.

 

Minä kun en oikein hyvin erota Kesnaa Piipperistä, piti ruveta kyselemään asiantuntijoilta. Apumeisselikurssilla Kuorevedellä opettivat nyrkkisäännön että kaikki yksimoottoriset ylätasot on Kesnoja ja kaikki alataso-kaksmoottoriset on Piippereitä, mutta tähän on kuulema olemassa joitakin poikkeuksia. Siksi piti tarkistaa asia.

 

Samalla omistajalla on kyllä Piipper-lantakoneen runko, mutta se on kontissa Räyskälässä ja ilman rättejä, moottoria ja siipiä, mutta se ei ole kuitenkaan lentokunnossa.

 

Lentopäiväkirjassa oli lennosta merkintä ja rekkarin perusteella kyseessä on tällainen: http://www.airliners.net/open.file/390776/M/ Tekstin perusteella saattaisi olettaa, että kyseessä on tosiaan Kesna. Piipperin Panwnwnweesta ei ole lentopäiväkirjassa mitään merkintää.

 

Kysäisin varmuuden vuoksi Tampereen IY:n purjelentäjiltä ja he vakuuttivat, että kone tosiaan oli Kesna ja etten ole siellä kuuna päivänä hinannut Piipperillä, vaan jollakin, jonka nimi on Ralli ja sitten sellaisella Hinu-nimisellä tikkuaskilla.

 

Että luultavasti se oli Kesna.

[Jani Nordqvist 0]

No miten sen nyt ottaa... Hurjin ja samalla paras oli viime kesänä kun käytiin yhden tutun kanssa kokeilemassa sessnaa. Oli Kova tuuli ja se sitten riepotteli tuota konetta ja toki tuli sakkauksia ja jyrkkiä kaartoja tehtyä. Oli veli ja yksi kaveri mukana samaisella lennolla ja he toivat taivaalta terveisiä (Nestemmäistä.. kai ) Tuossa vielä CAF:sta kuva

 

 

 

[ Attachment removed / expired ]

 

Jani

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Olin just saanut A2:sen (nyk. PPL) toukokuussa 1970. Makailtiin Hietsun beachillä ja saatiin päähämme, että nythän mennään omalla koneella Tukholmaan. Etsittiin biitsiltä neljättä kaveria koneeseen ja löytyihän yksi sammunut, jonka joku tunsi. Vietiin sammunut kotiinsa sen taskusta löytyneillä avaimilla, kylvetettiin se, puettiin uudet kuteet päälle ja kannettiin takaisin autoon ja äkkiä Malmille. Lentomyynnistä vuokrasin Cherokeen, OH-PJJ. Siihen aikaan A2-kurssiin ei sisältynyt radiosuunnistusta lainkaan, joten en tiennyt ADF:stä mitään, VORreista puhumattakaan. Jostain piti siis löytää kartta josta näkyis missä suunnassa Tukholma on. RV-Aviationin tyhjän toimiston pöydältä löytyi yksi, se sai piisata. Bromman lähialuekartta löytyi myös. Siitä siis nuoruuden innolla matkaan.

 

Koska Malmi ei ollut tullikenttä, piti ensin käväistä Vantaalla. Siellä meille kirjoitettiin omat boarding cardit PJJ:hen, kansainvälinen lento nääs. Vantaan väki katsoi vähän ihmeissään kun kannettiin tajutonta jätkää koneeseen, mutta kukaan ei sanonut mitään. Matka eteni ihan OK Ahvenanmerelle saakka, jossa kumminkin pilvet laskeutuivat johonkin 300 jalkaan eli kirkkaasti alle VFR-minimien mutta nuori pilotti, alle 50 h kokemuksella, ei tästä pelästynyt vaan jatkoi ikäänkuin mitään ei voisi mennä pieleen. Maarianhaminan torni kysyi jossain vaiheessa, missä me ollaan jolloin sanoin "passing Mariehamn now". Arvio heitti jotain puolisen tuntia pieleen.

 

Tajuton ukko heräsi kerran kesken matkan, kysyi missä ollaan, vastattiin "yksityiskoneessa Tukholmaan" johon ukko sanoi "hyvä juttu" ja sammui taas. Heräsi vasta Bromman platalla.

Siitä kun tuli joku Saab Safir vierelle tarkistamaan, keitä me ollaan, arvelin että taidetaan olla jo Ruotsin puolella. Onneksi sää parani ja löysin sen kapean vesiväylän, jota pitkin

Stokikseen pääsee, ja jostain Gamla Stanin kohdalta alkoi Bromman lähialuekartta, joten löytyihän se. Bromman torni selvitti laskuun jollekin baanalle, vastasin kyllä väärin, mutta

torni ei sanonut mitään ja tulin onnistuneesti laskuun pääbaanalle.

 

Koska koneiden tankkaus ei siihen aikaan kuulunut pilottien tarkistettaviin asioihin Malmilla, en edes tiennyt - vaikka mulla oli Cherokeen tyypit- että Cherokeella on painorajoitus 4 hengen kuormalla ja niistä tankeissa olevista "4 tunnin lipoista" en ollut koskaan edes kuullut. Niinpä, kun Shellin mies kysyi, paljonko tankataan, sanoin "fullt upp". Shellin mies kysyi jotain ruotsiksi, tarkoitti tietysti että lippoihin asti vai, mutta tyhmänä toistin "fullt upp" ja lähdin tieheni. Myöhemmin totesin, että onneksi olin parkkeerannut koneen isoon ylämäkeen, joka Bromman platalla oli, eikä konetta ollut mahdollista tankata aivan täyteen.

 

Bailattiin kolme päivää 4 suomalaisen muijan luona sairaalan asuntolassa. Muijat tunsi se sammunut tyyppi, joten hyvä kun saatiin se mukaan.

 

Koitti lähdön hetki ja koneessa oli siis melkein täydet tankit, neljä ukkoa ja iso kelamankka takaluukussa. Yritin nostaa konetta ilmaan normaalilla jollain 65 mailin nopeudella ja ihmettelin että missä vika, mikä v**** kun ei nouse, oli tulla pissa housuun. Onneksi tajusin laskea nokkaa ja ottaa vähän lisää nopeutta ja onneksi Bromman pääbaana on aika pirun pitkä. En uskaltanut kaartaa, koska tajusin että silloin se sakkaa heti vaan jatkoin suoraan koko baanan mitan ja nousihan se lopulta, ennenkuin kerrostalot tuli vastaan. Lähdön keskeyttäminen ei tullut mieleenkään. Siinä oli hengen lähtö lähempänä kuin koskaan aikaisemmin tai myöhemmin.

 

Sanotaan että useimmat kaputit tulee piloteille joilla on alle 100 h tiimaa. Pitää varmaan paikkansa.

 

Paluumatkalla tuli myös töpeksyttyä. Tultiin kunnialla maahan Maarianhaminaan, tullikentälle, jossa kuitenkaan kukaan ei viitsinyt tarkastaa meitä tai konetta. Briefingin seinällä olevasta kartasta katselin, miten sieltä pääsee suorinta tietä Malmille, ja näytti siltä että tästä itään vaan ja hyvä tulee. Lennettiin siis itään yli Korppoon, jonka yläpuolella kiertelin vähän, koska siellä oli tutuilla talo. Vaihdoin huvikseni Turun tornin taajuudelle, jolla heti vihainen torni kutsui ja väitti meidän lentäneen jonkun rajoitusalueen yli. Katsoin RV-Aviationista löytämääni karttaa ja änkytin, ettei mun kartassa mitään rajoitusaluetta näy. Torni rauhoittui ja sanoi että ota palattuasi Malmille yhteyttä Ilmailuosastoon. Kävi ilmi, että RV-Aviationin kartta oli mallia 1969 ja vuonna 70 oli tullut voimaan uusi rajoitusalue R22 (?) Korppooseen.

Silloin Ilmailulaitosta ei ollut olemassakaan vaan Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ilmailuosasto. Sain sen johtajalta, alalla legendaariselta K.J.Temmekseltä henk.koht. kirjeen, joka meni suurin piirtein näin:

 

"Ministeriö katsoo selvitetyksi, että olette liikennöimällä ilma-aluksella OH-PJJ  23.5.1970 rikkonut voimassaolevia ilmailumääräyksiä. Asian laatuun katsoen sekä ottaen huomioon, että koska ministeriöllä ei ole tiedossaan, että olisitte aikaisemmin syyllistynyt ilmailumääräysten rikkomiseen, ei ministeriö kuitenkaan katso tässä vaiheessa olevan aihetta enempiin toimenpiteisiin asian johdosta".   Loistavaa kapulakieltä eiks vaan.

 

Ottakaa opiksenne. Älkää luulko mitään, suunnitelkaa huolellisesti, älkää lähtekö epämääräiseen keliin, ottakaa selvää. Älkääkä kääntykö kesken kaiken takaisin kentälle vaan menkää suoraan etusektoriin pahimpia esteitä väistäen. Säilyy henki ja kalusto.

 

-------------------------------

 

Mitä ilmakuoppiin liikennekoneissa tulee, olin Swissairin Coronadossa välillä IST-ZRH, myös 1970, tarjottimet oli juuri tuotu eteen ja olin avannut kaikki ruoka- ja juomapakkaukset, kun tuli raju ilmakuoppa jossain Alppien läheisyydessä. En ehtinyt tehdä mitään, vaan katsoin silmät pyöreinä kun tarjotin lähti lentoon kuin hidastetussa filmissä, kallistui ylös ja eteen ja nurinniskoin edessäistuneen matkustajan päähän.

En saanut turpaani, koska sehän ei ollut minun vikani. Emot kyllä pesivät ja pyyhkivät ihmisiä ahkerasti joka puolella kabiinia.

[Ilkka Portti 87]

Huh olipas kaimalla juttu!

[Pekka Puhakka 0]

Joo, voisi sanoa varoittavaksi esimerkiksi. Suomalaisten ilmailuonnettomuuksien musta vuosi taitaa sijoittua jonnekin tuonne 70-luvun alkupuolen hämäriin.