Lupasin palata Lentäviin Härkiin aiemmassa museojutussa Bad Ischilistä, joten ehkäpä on vihdoin aika lunastaa lupaus. Kun matkaseurana ollut emäntä oli aamutuimaan ravittu Salzburgin keskustassa pikantilla kroisanttiaamiaisella, niin sain luvan visiittiin kaupungin lentoaseman suuntaan.

W. A. Mozartin lentoasema (SZG) Ensimmäinen terminaali kentälle on rakennettu vuonna 1926, jolloin Lufthansa alkoi operoida ensimmäistä säännöllistä reittiä Salzburgiin. Wehrmacht ystävällisesti hoiti kentälle päällystyksen vuonna 1944. Red Bull-tuotemerkki on ollut näkyvä sponsori monessa vauhdikkaassa urheilu- ja extreme-lajissa viime vuosikymmeninä.
Salzburgin lentokentän terminaalista katsoen kentän vastakkaisella puolella sijaitseva Hangar 7 on Red Bull -energiajuomayhtiön sponsoroimien harrasteiden museo, joissa pääosissa ovat historialliset lentokoneet, helikopterit sekä kilpa-autot. Näyttävä museorakennus ovat valmistunut vuonna 2003. Samalla platalla oleva viereinen rakennus, muotokieleltään Hangar-7:n kanssa yhtenevä teräs-lasirakenteinen puoli-dome, nimeltään Hangar-8 on  Flying Bulssin huoltorakennus ja samalla konesuoja koneille, jotka eivät museorakennukseen mahdu.   Flying Bullssin historia alkaa 1980-luvulta Tyrolean Airways-yhtiön pilotista, Sigi Angerer, joka hankki North American T-28B:n ja toi sen Itävaltaan. Ja sitten koneita alkoi kertymään lisää. Red Bullilla vaurastunut yhtiön toinen omistaja Dietrich Mateschitz kiinnostui yhteistyöstä ja niin Red Bull antoi historiallisille koneille siivet. OE-ESA
North American T-28B Trojan
Valmistusvuosi 1954 T-28B Trojan on ollut US Navyn käytössä harjoituskoneena vuoteen 1965 saakka.
Nokalla murisee 9-mukinen Curtiss Wright R1820-86B, joka tarjoilee 1425 pollea.
Siipien kärkiin on modifioitu savuntuotantovälineet näyttävyyden lisäämiseksi. Koneen väritys on ollut vuonna 2016 päättyneen peruskorjauksen jälkeen nätti oliivinvihreä/musta, sitä ennen kone oli Corsairin kaltainen laivaston sininen.   OE-AFK
Piper PA-18-105 Special
Valmistusvuosi 1953 OE-CKW
Aviat A-1B Husky jonka muotoilu perustuu erinomaiseen Piper Super Cubiin, mutta on täysin uudelleensuunniteltu konstruktio.  Euroopassa kone on harvinainen, mutta Pohjois-Amerikan takamailla suosittu puskakone. https://aviataircraft.com/husky-aircraft/   OE-EDM
Cessna 208 Caravan I  kellukevarustuksella
Textron Cessnan iso turbiinikaravaanari kalareissuille alppijärville.   OE-AMM
Boeing E75 / PT-17 Stearman
Valmistusvuosi 1943
Stearman tehtiin harjoituskoneeksi Yhdysvaltain armeijalle, mutta käyttö laajeni myös merivoimiin. Koneen aluperin kehittänyt yritys oli Stearman Aircraft Corporation. Stearman-nimi kulkee koneessa mukana, koska vuonna 1927 perustettu Stearman Aircraft Corporation liitettiin Boeingiin vuonna 1934.
Kone oli myyntimenestys, yli 10 000 konetta valmistettiin. Stearmanista tulee väkisinkin mieleen Adolf Hitchcockin vakoojaelokuva "Vaarallinen romanssi" vuodelta 1959, jossa Gary Grant pakenee maissipellolla takaa-ajajiaan. https://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/05/21/vaarallinen-romanssi   N69KL
Suhoi Su-29
Valmistusvuosi 2002 The Flying Bullsin sivulla kerrotaan koneesta, että se on haastava lennettävä ja vaatii runsaasti enemmän huoltoa kuin läntiset vastineet kuten Extra 300. Mutta taitava lentäjä pystyy sillä huikeisiin suorituksiin. Moottorina on Vedeneyev M-14P kaikkiaan 360:n venäläisen kaakin potkulla.     N3866K
Globe GC-1B Swift
Valmistusvuosi 1948 Globe/Temco Swift on jo toisen maailmansodan aikana ensilentonsa tehnyt 2-paikkainen urheilukone jota valmistettiin vuoteen 1951 asti.     Hieman yleiskuvaa hallista. Huomaa katon keskellä oleva "neuvottelutila", jonne kuljetaan lähellä katonrajaa olevaa kävelysiltaa pitkin. Valitettavasti olen niin huono punahärkätuotteiden ostaja, ettei minun annettu vierailla siellä

Sauber C20 on vuodelta 2001, jota on ohjastanut muuan jäämies. Saavutuksiksi tuolla kaudella jäi kaksi neljättä sijaa, kun tallikaveri Heidfeld saavutti yhden kolmossijan.
Lähempänä Corsairia oleva auto on Sauber C19 vuodelta 2000, jolla  Mika Salo ajoi samaisena vuonna kaksi viidettä ja kaksi kuudetta sijaa.   OE-EAS
Change Vought F4U-4 Corsair
Valmistusvuosi 1945, palvellut ensin US NAVY:ssa, vuodesta 1960 alkaen Hondurasin ilmavoimissa, josta palannut Yhdysvaltoihin yksityisomistukseen 1979, ja sittemmin Itävaltaan vuonna 1990. Koneessa on 46-litrainen Pratt & Whitney R2800 CB-3, teholtaan rapsakka 2400 hevosvoimaa piiskaa kiivaasti nelilapaista ja halkaisijaltaan nelimetristä potkuria.
Tässä samainen F4U-4 Corsair ulkoilemassa puolalaisessa lentonäytöksessä vuonna 2013.   OE-FAS
Alpha Jet A Valmistusvuosi 1981 ja toimi vuoteen 2006 saakka Saksan Ilmavoimissa tunnuksella 40+90, kunnes Flying Bulls lunasti kaksi konetta liittovaltion huutokaupasta. Myöhemmin yhtiö hankki koneita lisää.   D-HSDM
Bolköw Bo.105C
Valmistusvuosi 1974 Alunperin pienen Stuttgartilaisen ilmailuvalmistajan Bolköwin suunnnittelema helikopterimalli, joka liittyi 60-luvun lopulla osaksi suuremaa saksalaisten valmistajien yhtymää MBB:tä (Messerschmitt-Bölkow-Blohm). Kopterista tuli varsin suosittu ja myyntimenestys ympäri maailman,  yli 1500 kappaleen valmistusmäärällä. Pääroottorin rakenne sallii tällä kopterilla taitolento-liikehtimisen, joka yleensä muilla helikotereilla ei ole mahdollista. Tämä kopterihan kävi aikanaan Helsinki-Malmillakin näyttämässä miten silmukoita ja vaakakierteitä tehdään kopterilla. https://youtu.be/afajLxG0DFE?t=57   NORTH AMERICAN B-25J "MITCHELL"
Reg. N6123C Mitchell -nimi tulee kenraali William 'Billy' Mitchelliltä, joka tarkkanäköisenä ennusti jo Wrightin veljesten lentoja nähtyään, että ilma-aseesta tulee merkittävä uusi kehityshaara sodankäynnissä. Kuten siinä sitten tapahtuikin. Hänestä tuli vuonna 1916 ilmavoimia edeltäneen armeijan ilmailuosaston päällikkö. Yhdysvaltojen ilmavoimat eriytettiin "armeijan ilmailuosastosta" omaksi puolustushaarakseen vasta vuonna 1947.
B-25J oli eniten valmistettu alatyyppi ja nimenomaan pommittaja-variantti, kun aiempia G- ja H- malleja käytettiin etupäässä "gunship"-roolissa. Taka-ampumossa on ollut tuon nykyisen kupla-ikkunan tilalla kaksi Browning M-2 0.50" (12.7 mm) konekivääriä.   N25Y
LOCKHEED P-38L LIGHTNING
Valmistusvuosi 1944 Siihen nähden, että näitä valmistettiin aikanaan yli 10 000 kappaletta, kone on nykyään varsin harvinainen ja tämä yksilö on ainoa Euroopassa. Koneen pituus on maltilliset 11,5 metriä, mutta kärkiväli on 15,8 metriä. Konetta vauhdittaa kaksi Allison V1710:tä, nestejäähdytteinen 28-litrainen V12, joista irtoaa noin 1600 pollea kumpaisestakin.   P-38L on eniten valmistettu alatyyppi, lähes 4 000 kappaleella.
Aseistus oli 1x Hispano M2 20 mm tykki ja 4× M2 Browning konekivääreitä 0.50" (12.7 mm) nokalla ja ripustimissa tarpeen mukaan raketteja tai pommeja.
Kiinnostaisiko tuollainen Allison?
Ebay'stä löytyisi, pyynti on mukavat 36 000 taalaa: www.ebay.com
Lisää mielenkiintoista historiikkia P-38:sta: https://www.lockheedmartin.com/en-us/news/features/history/p-38.html   Kurkataanpa vielä ulos, hallin edustalla seisoo muun muassa: OE-GDM
Cessna 560 Citation Encore, Citation Ultran parannettu painos, valmistusvuosi 1999   N216B
Beech B300 Super King Air 350
Valmistusvuosi 2014
Koneen omistaa Michiganilainen Thornapple Flying Services LLC Satunnainen yksityiskone toi pukuväkeä vierailulle   Huoltohallin sisällä on tuo valtava DC-6
Douglas DC-6B  OE-LDM
Kone on valmistettu Douglasilla Santa Monicassa 1958. Koneen historia on mielenkiintoinen, ensin kone myytiin Jugoslavian lentoyhtiö JAT:lle, mutta se meni marsalkka Josip Broz Titon ja hänen vieraidensa käyttöön. Vuonna 1975 kone myytiin Zambiaan maan presidentin Kenneth Kaundan käyttöön. Vuonna 2000 kone tuli myyntiin ja tällöin Flying Bulls-tiimi iski mahdollisuuteen kiinni. Kone on muuten ainoa koskaan Itävallan rekisterissä ollut  DC-6, Itävällan lentoyhtiöllä näitä ei koskaan ollut. DC-6:n edessä on yhtiön iso businesskone, OE-IDM
Dassault Falcon 900EX, valmistusvuosi 2000. Rangea EX-versiolla irtoaa yli 8300 km. Yksi yhtiön Alpha Jeteistä kaikkein etummaisena.

Hallissa näyttää olevan myös Jakolev Jak-18T
Rapsakka venäläisvalmisteinen matkakone. Koneyksilö on SP-HOG, joka on myynnissä noin 100k€ hinnalla.
https://www.planecheck.com/index.asp?ent=da&id=47974 Hallin takaosasta näkyy vielä kaksi helikopteria, OE-XSY
Bristol 171 Sycamore HR.52
valmistusvuosi 1957
helikopterityypin ensilento oli vuonna 1947 ja kaikkiaan 180 kopteria valmistettiin. OE-XDM
Bell 47 G-3B-1 "Soloy"
valmistusvuosi 1966
kopterityyppi, joka teki ensilentonsa jo niinkin varhain kuin 1945.   Koska nämä koneeet ovat lentokuntoisia niin tapahtumarikkaina kesäviikkoina museon paikalla olevien koneiden valikoima voi muuttua kovastikin. Tänä kesänä tilanne onli hieman toinen, kun tapahtumia oli äärimmäisen vähän. Museorakennuksessa olevissa ravintoloissa voi uupunut matkamies nautiskella hyvinkin fiinissä ympäristössä apetta — toisen kerroksen Ikarus-ravintolasta menu irtoaa parilla sadalla (!), alakerran cafe'sta saa sacherkakut muutaman Red Bull -tölkin hinnalla. Ravintolatilojen kellarikerroksessa on toiletit, joissa todellakin kannattaa käydä ja ihmetellä, että miksi enää missään pitäisi sietää sottaisia toiletteja. Täällä ne ovat ensiluokkaiset!
Kiitos kun jaksoit tänne asti. Ehkäpä palaamme kierrokselle lähiaikoina, olisi tarjolla lisää itärautaa....

Linkit muihin tarinoihin Itävalta - Bad Ischl Slovakia - Slavnica -Dubnica
Slovakia - Liptov
Slovakia -Nitra-Janikovce
Slovakia - Martin