Kirja-arvostelu: Valmet Vihuri/Myllymäki

[Jukka Juutinen 47]

Tällä foorumilla on aiemmin ollut joillain vaikeuksia sietää kriittisiä kirja-arvosteluja. Ilmeisesti pitäisi tyytyä vain hymistelemään ja kehumaan. Mutta kun tulee vastaan niinkin heikko esitys kuin Myllymäen Vihuri-kirja, niin potentiaalisia ostajia on syytä varoittaa:

Esittely: Reino Myllymäen Valmet Vihuri Kehitys, käyttö ja entisöinti on kannen mukaan Ilmailumuseoyhdistyksen Ilmailuhistoria-sarjan osa 6. Arvostelukappale (saatu kirjastosta) on pehmeäkantinen painos, jossa on 274 sivua ja sivukoko on 180 mm x 253 mm.

Arvostelu: Kirja osoittautui pahaksi pettymykseksi sekä sisällöltään että toteutukseltaan.  Kirjan fyysinen laatu ei sinällään ollut suuri yllätys aiempien Ketterät kirjat -kustantamojen tekeleiden perusteella, mutta kirjan kalliin yli 40 € hinnan huomioiden ihmetyttää, miten kustantaja viitsii niin huonolaatuisia kirjoja edes julkaista.

Kirjan uutuusanti Vihurin kehityksen, tekniikan ja lento-ominaisuuksien osalta on heikko. Lukijat, joille Jukka Raunion Lentäjän Näkökulma 1 ja VL:n historian osa 3 ovat tuttuja, hämmästelee, että eikö todellakaan kirjan tekijä ole löytänyt muita lähteitä. Suoritusarvokäyrästöt puuttuvat kokokaan. Ja mikä oudointa, kirjassa ei ole yhtään alkuperäistä koelentoselostusta kokonaisuudessaan vaan vähäiset lento-ominaisuuksia kuvaavat kohdat on otettu joko Rauniolta tai muutamista sekalaisista muutaman rivin muisteloista. Surkeaa!

Kirjassa on kokonaan oma luku otsikolla Richard Martinin lausunto. Lukija tietenkin odottaa, että nyt pääsee lukemaan koko lausunnon omin silmin. Vaan ei, luvussa ei ole mitään uutta.

Kirjan parasta antia on koneelle sattuneiden onnettomuuksien lyhyet selostukset. Sivulla 98 kuvattu VH-5:n onnettomuus pistää kysymään, että miten hyvin Ilmavoimissa hallittiin taloudellinen lentäminen. Aiemmin mm. Brewstereille sattuneet polttoaineen loppumisesta johtuneet pakkolaskut vihjaavat, että ei osattu. Taloudellinen lento edellytti pienten kierrosten käyttöä yhdessä käsin laihentamisen kanssa, yhdistelmä, jonka käyttöä ei mitä ilmeisimminkään harjoiteltu kunnolla.

Kuten jo alussa mainittiin, kirjassa on 274 sivua. Sivumäärä on saatu suureksi hyvin tuhlailevalla taitolla. Pikaisen laskun perusteella täydelle tekstisivulle em. taitolla sopisi vain n. 3600 merkkiä tekstiä. Hyvällä taitolla (pienempi ja parempi kirjainlaji, pienemmät marginaalit, kappalejaotus sisentäen eikä tyhjällä rivillä) tekstimäärä voisi olla lähempänä 8000 merkkiä samankokoisella sivulla. Käytännössä sivukohtainen tekstimäärä on em. lukua pienempi, sillä lähdeviitteet on taitettu erittäin tuhlaavasti ja kappalejaotus tyhjällä rivillä tuhlaa tilaa vieläkin enemmän.

Sivuilla on paljon tekstistä tyhjää alaa. Joku voisi luulla, että tyhjä tila olisi hyödynnetty isompina kuvina. Mutta näinkään ei ole tehty, vaan tyhjä on tyhjää.

Kirjan painojälki on asteikolla 1 - 5 enintään 3. Teksti toistuu kyllä terävänä, mutta kuvien laatu ei ole priimaa. Osasyynä on todennäköisesti käytetty ei-kiiltävä ohuehko paperi, ja loput mustavalkokuvien osalla menee joko digipainon tai skannauksen piikkiin. Värikuvat ovat sitten surkeita kauttaaltaan. Värit ovat hyvin tukkoiset ja kuvien terävyys on heikkoa. Kuvien iällä huonoutta ei voi selittää, sillä samat heikkoudet vaivaavat myös uudempia konetta entisöitäessä otettuja värikuvia. Jos vertaa tämän kirjan kuvien laatua esim. Warbirds Worldwiden vastaavien kuvien laatuun, on ero aivan julmetun suuri.

Rehellisesti sanoen on vaikea ymmärtää, miksi tämä kirja ylipäätään on julkaistu. Materiaali on niin ohutta, että se olisi ollut järkevämpää julkaista muutaman artikkelin pituisena sarjana esim. Feeniksissä. Tai lehtimäisenä julkaisuna, kuten VL Myrsky -vihkossarja. Jotta Vihurista kannattaisi julkaista kokonainen kirja, pitäisi sisältöön panostaa ihan eri tavalla. Esimerkiksi pitäisi kuvata kehityshistoria paljon tarkemmin ja laajemmin. Tekniikkaa pitäisi kuvata tarkemmin vaikkapa hyödyntämällä kunnolla alkuperäisiä rakennepiirroksia. Moottorin tekniikan ja rakenteen tarkka selvitys olisi paikallaan. Suoritusarvojen esittely, analysointi ja vertailu muihin saman ajan vastaaviin olisi hyvä lisä. Ja alkuperäisten koelentoselostusten käyttäminen kokonaisuudessaan lisäisi kirjan lähdearvoa valtavasti. 274 sivua mahdollistaisi todella perusteellisen selvityksen , jos kirjoittajalla on vain näkemystä , miten se tehdään.

[Jorma Kosonen 1 679]

15 minuuttia sitten, Jukka Juutinen kirjoitti:

Tällä foorumilla on aiemmin ollut joillain vaikeuksia sietää kriittisiä kirja-arvosteluja. Ilmeisesti pitäisi tyytyä vain hymistelemään ja kehumaan. Mutta kun tulee vastaan niinkin heikko esitys kuin Myllymäen Vihuri-kirja, niin potentiaalisia ostajia on syytä varoittaa

Jos oikein ymmärrän, niin kehoitat tutustumaan teokseen ensin kirjastoa hyödyntäen ja tekemään ostopäätöksen vasta sen jälkeen.

Rodney

[Jukka Juutinen 47]

Juuri niin. Voihan olla, että jotakuta kiinnostaa eniten koneitten yksilöhistoriat, niin silloin kirjasta on iloa. Mutta muuten ilo on vähissä. 

[Raimo Heikkinen 2 504]

2 minuuttia sitten, Jukka Juutinen kirjoitti:

Juuri niin. Voihan olla, että jotakuta kiinnostaa eniten koneitten yksilöhistoriat, niin silloin kirjasta on iloa. Mutta muuten ilo on vähissä. 

Paras esitys tähän astisista julkaisuista koneiden yksilöhistorioiden osalta

[Jukka Juutinen 47]

Niin, tuo yksilöhistorioitten osuus olisi ollut sopiva artikkeliksi vaikkapa Feeniksiin. Mutta on aika perverssiä, että jos koneesta haluaa esimerkiksi hyvän kuvauksen lento-ominaisuuksista, pitää se lukea Lentäjän näkökulma 1:stä. 

[Jukka Lahtinen 327]

Olishan tohon oikolukuun voinut panostaa. 

Tai sitten se oli noin

[Markku Sipinen 52]

Haha, melkein kuin FingerAirForce...

[Timo Partanen 210]

Hyvä Jukka Juutinen,

 

olet kirjoittanut tänne kritiikin Reinon Myllymäen Vihuri-kirjasta, ja siihen sinulla tietysti on täysi oikeus. On erittäin hyvä, että täällä keskustellaan ilmailuaiheisista kirjoista. Se auttaa foorumin lukijoita löytämään uusia ilmailun eri aloja koskevia kirjoja ja samalla tuo kirjoittajille mahdollisuuden parantaa otettaan seuraavissa laitoksissa.

Kritiikkiä on periaatteessa monenlaista. Kritiikki voi olla kirjoittamista tukevaa ja olla suunnattu kannustamaan kirjoittajaa parempiin suorituksiin. Se voi olla pilkunviilausta, jolla on tarkoituksena lähinnä kriitikon oman erinomaisuuden korostaminen. Se voi pahimmillaan olla myös kriitikon oman katkeruuden ja huonon olon varoventtiilin laukeamisen tuloksena syntynyt purkaus. Kritiikki voi siis periaatteessa olla joko rakentavasti tarkoitettu kirjoittajalle opastukseksi tai se voi olla kriitikon taholta alitajuisesti toteutettu kriitikon omanarvontunteen ja erinomaisuuden pönkittämisen yritys. Kriitikon asenne kuitenkin usein paistaa kritiikistä kilometrien päähän.

Et ole lausunut mitään positiivista Reinon kirjasta. Mielestäsi kirjan paperi, nidonta, lay-out, kuvat, painojälki, sisältö ja käytetyt lähteet ovat surkeita. Tässä lainaus kritiikistäsi: ”…kun tulee vastaan niinkin heikko esitys kuin Myllymäen Vihuri-kirja, niin potentiaalisia ostajia on syytä varoittaa.”

Kirjassa on varmasti virheitä, niin kuin käytännössä kaikissa kirjoissa. Virheetöntä kirjaa on todella vaikea saada aikaiseksi ja jos vielä toimitaan niin ohuella organisaatiolla, kuin Reino toimii, niin virheitä syntyy ja niitä jää lopputulokseen. Ilmailualan kirjojen myynti on hyvin pientä ja siksi ne on tehtävä hyvin pienillä kustannuksilla. Jos arvostaisit sitä, että joku haluaa pääosin harrastuspohjalta käyttää omaa aikaansa ilmailun kannalta merkittävien asioiden dokumentointiin, niin voisit edes yrittää löytää jotain rakentavaa sanottavaa kirjasta. Vai pitäisikö arvioida kommenttisi perusteella sinun toivovan kaikkien ilmaluun liittyvien surkeiden kirjojen julkistamisen loppuvan.

Itse olen julkaissut kolme osittain fiktiivistä kirjaa, diplomityön, maisterin gradun ja väitöskirjan. En tiedä oletko koskaan itse julkaissut mitään.

Ystävällisin terveisin ja sitä ensimmäistäsi, kaikilta osin täydellistä, muille opiksi ja malliksi muotoutuvaa kirjaa innokkaana odottaen!

 

Timo

 

[Jorma Kosonen 1 679]

1/7/2021 at 22.46, Jukka Juutinen kirjoitti:

Juuri niin. Voihan olla, että jotakuta kiinnostaa eniten koneitten yksilöhistoriat, niin silloin kirjasta on iloa.

No, löytyihän arvostelusta positiivistakin.

Itse en ole päässyt tutustumaan ko. teokseen ja moni muukin vuoden aikana ilmestynyt suomenkielinen ilmailukirja on vielä hankkimatta. Haluan nykyään tutustua hankittavaan kirjaan, enkä osta sikaa säkissä. Siinä mielessä kirja-arvostelut, vaikkakin kriittiset, ovat minusta tervetulleita FF:iin

Rodney

 

[Pekka Suuronen 120]

Komppaan Rodneyta. 49/60 jevroa on sentään "mucho dolares". Hyvä että joku on ollut "esilukija".

https://www.ketteratkirjat.fi/kirjat/34781

Kyllä Vihurilla oli varmasti aikansa ja paikkansa. En ole ikinä koneella lentänyt enkä ollut kyydissä, mutta olen nauttinut AT-6:n kyydistä. Sitä on verrattu Valmet Vihuriin. Meteliä ainakin piisasi "Texanissakin".

 

[Jari Allan Lappalainen 206]

Kun tässä nyt näitä kirjoja arvostellaan, niin haluan lähettää terveisiä Timo Partaselle hänen kirjastaan "Lentäjät ja linnanherrat". Majuri Nisosen poika oli kovastikin iloinen ja ilahtunut kirjasta. Ainoa asia mikä häntä huvitti oli seikka ettei hänen isänsä tupakoinut. Eikä tätä nyt suurena kritiikkinä kannata ottaa.

Terveisin Jari

[Timo Partanen 210]

Kiitokset tästä kommentista. En tietystikään tiedä kuka poltti ja kuka ei, mutta kun niin monet polttivat, oli helppo olettaa liki kakikkien polttavan. Ainoa, jonka polttamisesta minulla on todiste, on  Ritavuori, joka jatkosodan aikaisessa kuvassa on kavereiden kanssa ryhmittynyt kuvaan piippu kädessään.

[Jukka Juutinen 47]

Timo Partanen: Voi taivaan talikynttilät! On aika uskomatonta, että joku edes viitsii vaatia "kritiikkiä", joka olisi käytännössä hymistelyä. Kannattaa lukea vaikkapa Juhani Suomen Historialliseen aikakauskirjaan kirjoittamia Hannu Rautkallion kirjojen arvosteluja. Niissä kirjoittajaa lyödään todella raskaalla lekalla. Muutenkin kannattaisi perehtyä kirja-arvostelujen tarkoitukseen. Näin ilmailupuolelta esimerkkinä kannattaa lukea Pentti Mannisen arvostelu Naval Fighters -sarjan Brewster-kirjasta. Ei todellakaan ole hymistelyä eikä "kirjoittajan rohkaisua". 

En todellakaan kehu kirjaa, joka ensinnäkin nojaa merkittävältä osaltaan tasan kahteen sekundäärilähteeseen. Siinä on menty aidan matalimmasta kohdasta. Toiseksi, kirjan sisällössä on niin pahoja puutteita, ettei niitä voi hyväksyä 274-sivuisessa kirjassa. 

Ja kyllä, huonoja kirjoja ei pitäisi julkaista ollenkaan, koska se madaltaa yleistä laatutasoa ja vie resursseja laadukkailta kirjoilta. Resurssien puutteeseen ei kyllä kannata vedota, kun huomioi esimerkiksi Kimmo Sorkon pikku budjetilla tehdyt osastohistoriat tai vaikkapa Timo Merensillan Vesikko-kirjan. 

 

Muokattu: Tammikuu 11, 2021, käyttäjä: Jukka Juutinen

[Juha-Matti Laurio 4]

Näin uutena foorumin käyttäjän sangen yllättävää, ettei jatkokommentteja ole tähän vielä syntynyt.

On täysin selvää, ettei kirja-arvostelu voi olla vain hymistelevä. Kirja-arvostelupohjissahan on usein jopa rakenne Kiitimme ja Moitimme. Jos arvostelu sisältää vain hymistelyä ja  kaikkiin suuntiin kumartelevaa selittelyä siitä, mistä puutteet, virheet ja erikoiset käsittelytavat ehkäpä mahdollisesti johtuvat, ei kirja-arvostelu rakenna ketään. Sellainen kirja-arvostelu on lähes yhtä tyhjän kanssa.
 

Lisäksi kirja-arvostelu joka on pelkkää sisällön kuvausta ja esim. konetyypin historiaa arvostelun lukijalle taustoittavaa, ei ole puhdas kirja-arvostelu. Sellainen kuuluu palstalle Kirjakatsaus, Kirjauutuuksia jne.

 

 

 

[Timo Partanen 210]

Tänään vietämme ilmailukirjallisuuspäivää, minkä huippukohtana museolla julkistetaan useita uusia ilmailua käsitteleviä kirjoja. Toivottavasti mahdollisimman moni ilmailuharrastaja pääsee paikalle kuuntelemaan esityksiä.

Kukaan ei tarvitse hymistelyä. Kun kirjoja arvostellaan, niin  arvostelussa pitäisi olla jotain substanssia. Esimerkiksi jos kirjailijalla on joku tärkeä lähde jäänyt huomiotta, lähteiden käyttö ylipäänsä on huolimatonta, keskenään ristiriitaisten lähteiden vertailu ja arviointi on jäänyt tekemättä tai tehty puolittaisesti, asioita on käsitelty osittaisesti tai keskitytty vääriin asioihin tai koko asia on ymmärretty puolinaisesti tai jopa kokonaan väärin, voi näistä kehittää murska-arvostelun, joka on perusteltu ja antaa kirjalijalle edellytyksiä korjata toimintaansa seuraavien tuotosten parissa.

Iso osa noista aiemmissa postauksissa listatuista "virheistä" johtuvat siitä, että kirjoja yritetään tehdä halvalla ja antaa siten mahdollisuus ihmisille hankkia kirjoja itselleen. Vaikka paperin laatu, sivujen asettelu, painovirheet jne ovat virheitä, niin virheetöntä kirjaa tässä mielessä ei ole olemassakaan. Pelkästään noihin tuijottaminen ja kirjan tuomitseminen pelkästään niiden perusteella kertoo enemmän arvostelijasta kuin arvosteltavasta.     

[Jukka Juutinen 47]

Timo Partanen: Otapa käteesi lehti nimeltä Historiallinen aikakauskirja tai Cambridge Historical Journal. Molemmat ovat vertaisarvioituja pitkän linjan akateemisia julkaisuja. Molempien julkaisujen kirja-arvosteluissa kiinnitetään hyvin paljon huomiota myös mm. kirjojen kieliasuun. Etenkin vanhemmissa numeroissa sanan säilä on säälimätön, jos kieliasussa on runsaasti virheitä. 

On myös älyllisesti epärehellistä vedota "tehdään halvalla" -perusteeseen laadusta tingittäessä, jos lopputuloksen hinta on naurettavan korkea laatuun nähden. Jokainen pystyy omin silmin vertaamaan esimerkiksi Ketterien kirjojen hinta/laatu-suhdetta ihan tänä syksynä ilmestyneeseen omakustanteiseen Stadin kevyt ykkönen -historiaan (kirjoittanut Kimmo Sorko). Sorkon kirja on yli 300-sivuinen, lankasidottu, kovakantinen, kunnolla painettu (ei digi) hyvälle paperille ja sitä saa tekijöiltä suoraan 40 eurolla postikuluineen. 

Vihuri-kirjan sisällön olisi saanut mahtumaan taloudellisesti taitettuna todennäköisesti alle sataan A4-sivuun ja julkaisun tuottaa niittisidottuna lehtenä huomattavasti halvemmalla. 

Ja itse sisältö ei kovinkaan paljon uutta tuonut, jos on lukenut Lentäjän näkökulma ykkösen ja VL:n historian kolmannen osa. Etenkään yli 50 € arvosta sitä uutta tietoa ei ollut. 

[Juha-Matti Laurio 4]

Jukka puhuu asiaa ja yksilöi mielipiteensä: yli 300-sivuinen, lankasidottu, kovakantinen, kunnolla painettu (ei digi), hyvälle paperille

 

Totuus voi satuttaa. Kiitos Jukka ja hyvää joulunodotusaikaa.