miten saisimme uusia harrastajia mukaan??

[Hannu Häkkinen 42]

En löytänyt sopivaa ketjua - ehkä en osaa hakea oikeilla sanoilla - joten aloitan uuden pitkällä sepustuksella.

Sattumalta lueskelin ruåttalaista keskustelupalstaa https://www.flygfyren.nu/community/index.php?threads/rädda-allmänflyget.3015/ jossa mietittiin aivan samoja asioita, joita on omassakin pienessä päässäni pyörinyt silloin tällöin. Lähes kaikissa kerhotoiminnoissa (partio, tähtiharrastus, teatteri, ilmailu....) tuntuu trendinä olevan harrastajien ukkoontuminen eli meitä yli 60-vuotiaita on helposti enemmän kuin alle 40-vuotiaita. Tätähän on mietitty monessa kokouksessa, jossa olen ollut mukana. Asiaa ei varmasti auta Malmin sulkeminen, joten toivotaan, että fenix nousee vielä tuhkasta ja arvokkaan luonnon tuhoamisaikeet häviävät järjen äänelle.

Mitä voisimme tehdä, jotta nuoria ilmestyisi enemmän mukaan? Ja pysyisivät. Malmin ilmailupartio on hieno asia. Samoin se, että Nummelassa lukio aloitti ilmaiset PPL-teoriat ja Pudasjärven lukiossa saa UL-paperit, Vääksyn lukiossa opitaan ilmailusta jne. Mutta en usko näiden vielä poistavan ongelmaa. Jakakaa ajatuksianne.

Kuten ruåttalaiset toteavat, lentäminen ei ole niitä halvimpia harrastuksia, mutta ei välttämättä sen kalliimpaa kuin uuden auton osto,  rallin ajaminen, hevosen pito tai veneilykään. Ja nykyään ihmisillä näyttää rahaa riittävän aika hurjasti kalliiden autojen määrästä päätellen (itse ajan aina 500 euron autoilla, muuten ei olisi rahaa lentämiseen). Ja hirveästi emme voi kustannuksiin vaikuttaa. Vai voimmeko? Toivottavasti EU:n viranomaiset joskus ymmärtävät seurata USAn ja Englannin esimerkkiä ja lopettaa vaatimukset ilmailulääkäristä yksityislentäjiltä. Kokemuksesta tiedän, että kuorma-auton ajokortin vuoksi 65-vuotiaalle tehty lääkärintarkastus on tarkempi (ja halvempi) kuin ilmailulääkärin tarkastus. Säästäisin melkein auton hinnan parin vuoden välein.. mutta tähän emme harrastajina voi vaikuttaa.

Edelleen ruåttalaiset toteavat, että kerhoissa ilmapiiri on kyllä ystävällinen, mutta ei kovin tervetuloa toivottava ulkopuoliselle, joka sattuu piipahtamaan paikalle. Muutaman kerran olen aidosti kokeillut mennä vieraalla kentällä turinoimaan ilmailijoiden kanssa kertomatta, että tiedän itsekin, kumpi pää edellä koneet yleensä kulkevat. Ja tuo toteamus on aina pitänyt paikkansa. Suosittelen teillekin kokeilua. Kysymyksiin kyllä vastataan, mutta heti sen jälkeen taas käännytään pois päin jatkamaan tarinaa muiden eliittiin kuuluvien kanssa. Yhtään kertaa ei alettu kertomaan lyhyttä vastausta enempää, eikä osoitettu pienintäkään kiinnostusta persoonaani kohtaan. Ei kysytty, olenko joskus ollut kyydissä tai haluaisinko tietää enemmän - tai haluaisinko istua purjekoneeseen tai cessnaan kokeilemaan, miltä penkki tuntuu. Ei ole yritettykään kertoa, mitä nuo mittarit tarkoittavat tms. Ei tuolla tavalla saada uusia ohikulkijoita kiinnostumaan!

Kerhoilla on aina rahapulaa. Niinpä, kun esittelylentoja tarjotaan, niillä otetaan tietysti kaikki irti, mitä lompakosta lähtee. Pikkukoneen (tai purjekoneen) varttitunnin esittelylento ei taida oikeasti maksaa satasta hengeltä, jos normaali vuokrahintakin on 180 tunnilta koko koneelle. On ymmärrettävää ottaa rahaa kerhon toimintaan, mutta ei sillä saada uusia innokkaita tulijoita mukaan. Todistetaan vain kyytiläisille, että lentäminen on hirveän kallista, joten ei kannata harkitakaan harrastuksena. Entä jos esittelylennot tarjottaisiin omakustannushintaan - en ole varma, tepsiikö se paremmin, mutta ainakin kyytiläiselle jäisi mieleen, että "ei se kauheasti maksanut".

Entä jos joku kaikesta huolimatta eksyy kerhotalolle ja jopa alkaa innostuneesti järjestämään lentelyä. Monesti hän törmää sääntöviidakkoon. Varsinkin suurissa kerhoissa tarvitaan sääntöjä, jotka helposti lisääntyvät koko ajan, eikä ikinä mitään oteta pois tai yksinkertaisteta. Eräs ilmailuhallituksella aikoinaan työskennellyt ystäväni sanoi kerran, että hänen mielestään "byrokratia on hyvä asia, sillä se varmistaa, että asiat tehdään oikein". Mielipiteensä kullakin - mutta ei se ainakaan helpota uusien tulokkaiden mukana pysymistä.

Silloin tällöin kerhot järjestävät lentonäytöksiä tai muita yleisötilaisuuksia. Ehkä ajattelemme niiden suhteen liikaa lentonäytöksiä. Voisi olla hyvä myöntää, ettei tavallisella kerholla juurikaan ole mahdollisuutta hurjiin esityksiin - se koneen ajaminen kun kuitenkin vie rahaa. Voisi olla tarpeen keksiä muita, halvempia tilaisuuksia, joihin lähiseudun asukkaita houkuteltaisiin. Tavallaan Malmin fly-in ilman lentonäytöksiä. Lapset saisivat istua koneen ratissa ja leikkiä lentävänsä. Jälleen kokemuksesta voin kertoa, että poikkeuksetta isit ja äidit ottavat innoissaan kuvia silmäteristään. Tähtiharrastuskerho URSAn tilaisuuksissa lapset piirtelevät ja rakentelevat pahvista satelliitteja. Miksei täällä lentokoneita?

Paljon muutakin on mielessäni, mutta tästä jo tuli turhan pitkä vuodatus. Mitä olette keksineet jossain korvessa? Mitä voisimme tehdä lisää? Astuinko jonkun rahastonhoitajan varpaille? Onko mielessäsi jotain, jota ei vielä ole kokeiltu (minulla on paljonkin)? Odotan kiinnostuksella ajatuksia.

Hannu

[Olli Luoma 79]

Tämä aihe pitäisi huolestuttaa paljon enemmän harrastajia. 
Esille tuomasi probleemat tunnistan hyvin. Mielestäni ne kiteytyvät pariin asiaan:

- olemme aivan liiaksi keskittyneet vain omaan harrastamiseen, muu ei kiinnosta.

- olemme aivan liian lupakirjakeskeisiä. Lähes kaikki koulutus keskittyy lupakirjan saamiseen. 

Asiat eivät tietysti ratkea vain ongelmia ja vaikeuksia esiin tuomalla. Yritän iltapäivällä laittaa tekstiä ajatuksista, jotka mielestäni voisivat parantaa tilannetta. 
 

Lämpimin palloterveisin

Olli L 

[Hannu Tiitu 26]

Moi! Tässä kerhoilla on paljon mahdollisuuksia kehittää toimintaansa.

- Lapsille ja nuorille ilmailukerhoilla on haastavaa alkaa järjestämään pitkäjänteistä toimintaa. Vaatii kokonaan uudenlaisten toimintojen järjestämistä ilmailukerhoon.
- 20-40-vuotiaat: tämän ryhmän houkutteleminen mukaan on kerhoille ydinkysymys. Tässä kerhot voivat tehdä paljon.
- Jos henkilö haluaa aloittaa ilmailuharrastuksen, jossa varsinainen lupakirja ja lentäminen ei ole keskiössä, niin sellaiseen ei oikein ole väyliä nykykerhoissa. Toki varmasti jotain on, mutta ei mitenkään selvästi tarjolla taviksen näkökulmasta.
- Yleensä harrastajia kyllä tulee, jos heille on tarjolla hyvä väylä harrastukseen. Kerhojen pitäisi siis rakentaa tämä valmiiksi ja markkinoida se ihmisille. Muuten ollaan nykytilanteessa, että vain aiheesta (lupakirjasta) todella kiinnostuneet tulevat mukaan.
- Kaikkien alojen kerhotoiminta on haasteiden edessä. Resurssit ja kerhotoimintahenkiset ihmiset ovat vähenemään päin.

Siinä pari nopeata...Olllin analyysia odottaessa.

Tiesitkö muuten, että SIL:la on nuorisotyöryhmä -- Ilmapartiota on nyt myös Nummelassa ja Raumalla (Piikajärvellä). Nämä siis lasten ja nuorten harrastusskenestä, mutta mielestäni tuo täysi-ikäisten houkutteleminen on tästä hieman eri juttu ja siinä kerhoilla on paljon mahdollisuuksia!

[Olli Luoma 79]

Tässä pari ajatusta kehitettäväksi (osuu muuten aika hyvin Hannu T:n tekstiin):

• keskitymme vain omaan harrastamiseen.

Tämä on valitettavasti nykypäivää yleisestikin. Jollain tavalla pitäisi saada aikaan kerhokokoontumisia. Stuttgartin pallokerhossa on viikottainen ”hallipäivä”, jolloin laitetaan kerhon halli järjestykseen. Yleensä siellä ei nyt niin paljon ole laitettavaa, mutta tuleepahan tavattua väkeä ja turistua. Ainakin kerran kuussa heillä on tapaaminen ravintolassa illalla ruokailun merkeissä. Tällöin kerrotaan edellisen tapaamisen jälkeen tehdyistä lennoista ja myös tulevista tapahtumista. 

Tärkeä anti näille tapaamisille on se, että tällöin myös lentämättömät jäsenet voivat olla mukana ja he voivat tuntea kuuluvansa joukkoon. Ei lentäviä jäseniä tarvitaan, jotta pystytään pitämään yllä muutakin toimintaa kuin vain sitä ”omaa lentämistä”. Näihin kokoontumisiin voi tulla myös uusia jäseniä, jotka eivät vielä ole päässeet harrastuksessa alkuun. Tutustutetaan heidät porukkaan ja samalla he kuulevat ”sit kun mä kaarsin-tarinoita”. 

Kerhossa pitäisi olla toimintaa, joka ei vaadi lupakirjaa. Olisiko simulaattoreista tällaiseksi toiminnaksi. Näillä saataisiin nuorta väkeä mukaan ja sieltä sitten kokemaan lentämisen fiilis oikeasti lentävässä koneessa. 

Edellämainitut toiminnot tarvitsevat jonkun promoottorin, joka ylläpitäisi toimintaa. Ja tässä olisi ei lentäville jäsenille mielekästä toimintaa. Simulaattoritoiminta edellyttää myös luonnollisesti pysyvää kerhotilaa. 

• lupakirjakeskeisyys

Kun henkilö kiinnostuu ilmailusta ja etsii tietä harrastukseen niin ensimmäisenä tulee tavoitteeksi lupakirjan hankinta. Tämä on liian suuri kynnys. Tätä voitaisiin madaltaa jo aiemmin mainituilla simulaattoreilla. Toinen keino on ”lupakirjaton lentäminen”. Tällä en tarkoita Sanginjoen kerhon mallia. Löytyisikö keino, jossa lentämistä voisi harrastaa lupakirjallisen lentäjän kanssa. Ei tutustumislentoa, vaan aitoa harrastamista. Lennetään kahdestaan ja tehdään tehtäviä mitä harrastukseen kuuluu. Tämä pitäisi vain kerhossa saada järjestelmälliseksi toiminnaksi. Tiedän, että nyt otetaan esille määräykset ja ansiolentotoiminta ym. Olen tasan varma siitä, että tällaiseen toimintaan löytyy mahdollisuus jos sitä oikeasti ryhdytään edistämään. Me harrastajat olemme usein itse niitä suurimpia jarruja tällaiselle toiminnalle, ei viranomainen.

Näissä molemmissa jutuissa tärkeimpänä on kynnyksen madaltaminen harrastuksen aloittamiseen. Liian helposti todetaan, että tämä nyt vaan on niin vaikea ja kallis harrastus ettei tästä voi tulla massojen lajia. Näin varmasti todettiin 70-luvulla golf-harrastajien piirissä. He löysivät keinot ja tekivät siitä massojen harrastuksen. Onko meillä oikeasti halua löytää ne keinot ilmailussa vai vaalimmeko me vain omaa mahdollisuutta harrastamiseen. Valitettavasti tällöin jossain kohtaa tulee luu vetävän käteen.

 

Lämpimin palloterveisin

 

Olli L

[Juri Pelkonen 595]

Golf nousi suureen suosioon kun (ei mitenkään erityisessä järjestyksessä):

• Nenänvartta pitkin katsominen loppui (tai oikeastaan pääasiassa perustettiin klubeja joissa ei katsottu kieroon vieraita, tietyissä edelleen katsotaan)
• Ei tarvinnut pukeutua kuin pelle (liittyy edelliseen, mutta haen tässä kulttuurimuutosta: pelaaminen oli tärkeintä, spedeily tiputettiin pois)
• Harrastamisen hinta romahti ilman että laatu merkittävästi laski
• Greencardi muutettii muodollisuudeksi (nykyään käyt pro:n kanssa muutaman tunnin ja pääset kiertämään kenttää)

Kaksi ensimmäistä teemaa ovat ihan harrasteilmailijoitten itsensä käsissä, pystyttekö yhdessä noihin?

Kahdelle jäljemmälle ei oikein mahda mitään. Lupakirjat ja lentäminen vaan nyt ovat de facto ihan saatanan kalliita (varsinkin jos joutuu oikeudessa suttaamaan lentokoulun kanssa), ja se pahvi on pakko olla. Olen hieman eri mieltä tuosta porttiteoriasta, että esim. simulentämisellä saataisiin lisää harrastajia irl lentämisen pariin.

[Olli Luoma 79]

Kuumailmapalloharrastuksessa tehtiin lajille iso karhunpalvelus kun kilpailuissa jätettiin pois tarkkailija. He olivat tuomarin kaltaisia henkilöitä, jotka valvoivat kilpalentäjän suoritusta. Heitä oli yhtä paljon kuin kilpailijoita. Heille järjestettiin koulutusta ja ymmärtääkseni siinä joukossa oli paljon väkeä, jotka eivät itse edes aikoneet ryhtyä lentäjiksi. Kuitenkin he levittivät palloilun ilosanomaa lähipiirissään ja olivat todellisia palloilun harrastajia. 
Heidät poistettiin digitaalisuuden ja gps-trakkereiden myötä. Yksi syy varmaankin oli myös raha, koska kilpailijoiden piti tuoda kilpailuihin mukanaan tarkkailija. Eli siis siirryimme nykyaikaan, mutta samalla poistui harrastuksesta suuri joukko väkeä. 

edit: onko niin, että moottorilentopuolella on jossain tarkkuuslentämisen lajissa joukkuekilpailu. Joukkueeseen kuuluu lentäjä ja suunnistaja/tähystäjä

Olli L 

Muokattu: Marraskuu 14, 2021, käyttäjä: Olli Luoma

[Hannu Tiitu 26]

PIKAVINKKI KERHOLLE

Tehkää itsellenne kerhotila hallitilojen yhteyteen, joka on hienosti sisustettu ilmailuhenkeen. Siis eräänlainen miesluola---tai ilmailijaluola. Voisin lyödä vetoa, että tämä saisi aikaan Ollin mainitsemat "viikkoboogiet" sekä uusia kiinnostuneita jäseniä hengailemaan.

[Hannu Häkkinen 42]

Erittäin hyviä ajatuksia teillä kaikilla, ja on ilo huomata, että muutkin miettivät samaa ongelmaa.
Tuo lupakirjakeskeisyys pani miettimään yhtä ongelman ydintä: miksi lentokerhoja perustetaan? Pohjimmainen tarkoitus lienee alentaa lentokuluja jakamalla koneen pitokustannukset useamman käyttäjän kesken. Paritaloissa asuvat ymmärtävät, ettei kimppakone ole yleensä kovin hyvä ratkaisu, jos halutaan pysyä ystävinä - kerhokone on siinä suhteessa parempi. Mutta jos kerho vetää ei-lentävää toimintaa, se ei yleensä alenna lentokuluja; parin kympin jäsenmaksu kun on vain pisara meressä. Kuitenkin tuon "turhan" sivutoiminnan vetäminen vaatii aikaa ja vaivaa - tuloksena saattaa myöhemmin olla lisää lentäjiä jakamaan kuluja, mutta vasta hamassa tulevaisuudessa. Ehkä se on yksi syy, miksi näitä sivutoimia ei juuri harrasteta. Jos toisaalta ei lisää väkeä saada lentämään, jossain vaiheessa kulut jäävät niiden muutaman kerholaisen harteille, ja koko toiminta hiipuu pois.

Toinen selvä ongelma on se, että yleensä lentokenttä on jossain hornan tuutissa. Poikkeuksia on mm. Nummelassa, Kärsämäessä, Mäntässä - ja oli Malmilla, joka taisi liian myöhään havahtua pr-toimintaan. Ei-lentävä toiminta pitäisi olla mieluiten kävely/pyöräilymatkan päässä asukkaista, jotta siitä tulisi koko kansan toimintaa. Se pitäisikin ehkä (?) ajatella enemmän pr-toimintana kuin kuluja jakavana touhuna. Monelle pikkukentälle voisi olla hyvä saada paljon myönteistä julkisuutta kunnan asukkaiden keskuudessa, joka turvaisi edes kentän olemassa olon ja mahdollisen kunnan avustuksen jatkossakin. Ei ole kovin montaa vuotta, kun Nummelankin vihreät yrittivät saada kenttäalueen täyteen kerrostaloja. Ja joissain paikoissa on kunta lopettanut auraamisen tai muun tukemisen. Ehkä ei lopettaisi, jos kerho näyttäisi tuottavan iloa muillekin kuin itselleen.

Hyvinkäällä Jukolan Piloteilla on hieno tapa pitää useita esitelmiä vuosittain, ja jotkut ovat olleet todella mielenkiintoisia. Esim. miten toin lentokoneen jenkeistä Suomeen laivakyydillä, miten hankin ammattilentäjän paperit.. jos esitelmiä pidettäisiin keskellä kaupunkia ja mainostettaisiin hiukan kouluissa, uteliasta yleisöä voisi olla aika tavalla. Joissain kunnissa koulun salia voi käyttää ilmaiseksi yleishyödyllisiin tarkoituksiin, olisiko se hyvä ratkaisu? Joka tapauksessa parempi kuin kerhotila siellä jossain. Jos toiminta tähtää nuorisoon, joskus saa nuorisotiloja käyttää vapaasti.

Tiitu mainitsi harrastajat, joilla lupakirja ei ole välttämättä tavoitteena, ja Olli toi esille nuo tarkkailijat ja suunnistajat - mielestäni hieno ja kehittämisen arvoinen ajatus. Jossain tarkkuuslentelyssä tosiaan käytetään suunnistajaa. Kerho voisi järjestää omat pienet leikkimieliset suunnistuskilpailut, ja mainostaa (kouluissa/ilmoitustauluilla/paikallislehdessä?) hakevansa tavallisia kiinnostuneita maallikoita suunnistajiksi. Halukkaita tulisi varmasti, kun tietäisivät pääsevänsä kyytiin. Heille annetaan muutaman illan koulutus lentosuunnistuksesta ja jokaiselle valitaan pariksi oma lentäjä, jonka kanssa suunnistaja käy läpi jatkosuunnitelmia jne. Toki tässä on se hankala puoli, että tuo suunnistaja ei osallistuisi kuluihin, vaan pääsisi lentämään siivellä - onko lentäjä halukas maksamaan normaalin konevuokran kyydityksestä vai pitäisikö kerhon tai jonkun sponsorin subventoida kuluja? Tuon ympärille voisi ehkä kehittää jopa oman toimintahaaran kerholle!! Mielipiteitä?

 

[petri a hiltunen 68]

Juuri tuon teeman takia FAI GAC:ssa on nähty paljon vaivaa viimeisen 12v aikana.

On kehitetty uusia (kilpailu) tai muuten vain "ilmailuun mukaan" harrastusmuotoja kuten ANR (Air Navigation Race) ja perinteisen rallilennon sääntöjä on muokattu siten, että navigaattori/tähystäjällä ei tarvitse enään olla lupakirjaa. Kiinnostus lajiin riittää ja se, että löytää lupakirjallisen pilotin jolla kone jolla lentää. Treenaaminen on hauskaa ja aina ei todellalkaan tarvitse kilpailla ellei halua! Noissa lajeissa äkkiä huomaa oman ja pilotin kehittymisen!

Suomeen on tehty tarkoitukseen 19 kentälle 23 reittiä tuohon tarkoitukseen.

https://bit.ly/3sl99Wj

Treenitapahtuman järkkäämiseen tarvitaan 2 heppua ja maaliinlaskusaralle treenajista 3 ukkoa tuomaroimaan nollaviivan molemmin puolin.

 

'Siinä se!

 

Terv

 

Pete

Muokattu: Marraskuu 15, 2021, käyttäjä: petri a hiltunen
typot taas...

[Jorma Kosonen 1 679]

22 minuuttia sitten, petri a hiltunen kirjoitti:

3 ukkoa tuomaroimaan

Eli kuitenkin vielä ukkoutunutta hommaa!

Rod 

[petri a hiltunen 68]

Thanks Rod....Tarkoitin kyllä heppua eli nuori vanha mies tai naispuolinen mut oma vika...

 

[Jaakko Rantavuori 71]

Tutustumislennolle tulee hintaa vaikka sillä ei kerhon kassaa täytettäisikään. 
 

Mutta harrastaja lentelee omaksi ilokseen omalla kustannuksellaan joka tapauksessa. Tekee sen hyvin usein kaksi- tai nelipaikkaisella koneella, yksin. Entä jos ottaisi ilmaiseksi kyytiin matkustajan innostumaan ilmailusta? Polttoainekustannus ei kovin paljoa nouse yhdestä matkustajasta. 
 

Amerikassa vapaaehtoistyön asema on perinteisesti paljon suurempi kuin Suomessa. EAA:lla on valtava koneisto houkuttelemassa uusia harrastajia mukaan. Young Eagles ja Kidventure (googleta) tekee valtavasti työtä että jo lapsena innostuttaisiin ilmailusta. 

[Pekka P Korhonen 17]

Sivusta ehdotettuna: auttaisiko jos virikesetelillä voisi maksaa esittelylentoja? En tiedä missä kohtaa raja menee mitä virikesetelillä voi maksaa (rajoittuuko vain esittelylentoihin), mutta ainakin Oulun ilmailukerholla purjelennon esittelykurssiin käy virikesetelit (https://www.oulunilmailukerho.fi/). Mainontaa täytyisi asiasta olla jotta ihmiset tietäisivät mahdollisuudesta. Monella vanhenee nuo setelit aina välillä ja silloin täytyy etsiä käyttöä niille. En itse tiedä kuin Oulun ilmailukerhon ja sitten ilmailumuseon simut joihin noita seteleitä voi käyttää ilmailuun liittyen.

 

 

[Hannu Häkkinen 42]

Paljon on vettä virrannut vantaassa marraskuun jälkeen. Noiden tosi hyvien kommenttienne jälkeen keksin tehdä kokeen elävässä ympäristössä: jo ennen joulua sovin eräällä lähialueen yläasteella, että kevätpuolella pidän iltaisin lentosuunnistuskurssin, jonka lopussa osallistujat voivat kilpailla toisiaan vastaan suunnistamalla oikealla lentokoneella jonkun lenkin. Halusin tietää, herättääkö lentsikkaan pääsy kiinnostusta ja varauduin kuluttamaan muutaman satasen näihin lentoihin.

Helmikuun alussa mainos oli yläasteen seinällä ja kurssi alkoi 4.3. Olin aidosti yllättynyt, että sadoista oppilaista löytyi vain kaksi osallistujaa! Päätin kuitenkin edetä lupauksen mukaan ja käyttää tämä tilaisuus ainutlaatuiseen kokeiluun hyväksi. Ja se kannatti, sillä opin muutamia mielenkiintoisia asioita.

Tutustuimme ilmailukarttoihin, kompassivirheisiin, magneettinavan liikkeisiin, leveyspiireihin ja miljooniin muihin asioihin hyvin yksinkertaistettuina versioina. Suunnittelin oikein  yksinkertaisen tavan laskea tuulikorjauskulmia kotitarpeiksi riittävän tarkasti, ja harjoittelimme laskuja jonkun verran joka kerta. Kerroin, että lentopäivää aletaan katsomaan, kunhan osaavat ilman apua tehdä nämä yksinkertaiset laskelmat annetulle reitille ja tuulitiedoille. Ilmeisesti vaatimus oli kuitenkin liian kova, sillä kumpikaan ei ilmeisesti kerrannut opeteltuja asioita koskaan kotona, vaan joka kerta tavallaan alettiin alusta. Ja viiden käyntikerran jälkeen molemmat luopuivat leikistä. Säästin siis rahani.

Siispä empiirisen kokeilun jälkeen vaikuttaakin siltä, ettei lentäminen voita puhelinta. Ja jos tarjoat lentomahdollisuutta, se pitää saada ilman omia ponnisteluja. Paljon on muuttunut niistä ajoista, kun lentäminen oli pikkupoikien suurena haaveena, ja luulen suurimman ongelman nuorilla olevan se, että nykyään olemme liian rikkaita aineellisesti. Kun totutaan saamaan kaikki isin rahoilla, ei oikein jakseta itse vaivautua.. niinpä ihmettelen edelleen alkuperäistä kysymystä: miten saada uusia harrastajia mukaan?

[Hannu Häkkinen 42]

Joudun kommentoimaan omaa kirjoitustani pienellä selvennyksellä: olisi pitänyt mainita, että ko. kurssi oli iltaisin, joten oppilaat eivät voineet sitä hyödyntää kouluaikana. Mainos alkoikin näin:

7-10 luokkalainen, oletko kiinnostunut suunnistamisesta, kartoista, laskemisesta ja ilmailusta?
Jos vastasit kaikkiin myöntävästi, kiinnostaisiko sinua osallistua lentosuunnistuskilpailuun?

Hiihtoloman jälkeen koululla aloitetaan 8-10 perjantai-iltaa kestävä kurssi, jolla opit suunnistuksesta, kartanluvusta, lentämisestä ja monesta muusta mielenkiintoisesta asiasta. Opit mm. laskemaan kompassin virheitä ja tuulen vaikutusta lentokoneen ohjaamiseen.

Ahkerat osallistujat pääsevät keväällä koettelemaan oppimiaan suunnistustaitoja oikean lentokoneen kyydissä. Voittajat palkitaan vähintään suklaalla ja kunnialla.

Oppitunnit pidetään 4.3.22 alkaen perjantai-iltaisin klo 18-20. Ota kynä ja vihko mukaan, jos aiot oppia.
Lennolle osallistumiselle vaaditaan aikanaan holhoojan lupa, mutta kaikki kiinnostuneet ovat tervetulleita kurssille.

 

[Petri Hiltunen 20]

Yksi ongelma on se, että kentät suomessa on kuin savusaunat eli sisäänpäin lämpiäviä. Tunnetko olevasi tervetullut tutustumaan toimintaan?

Aiemmin ketjussa mainittiin klubitila jonne voi tulla muitakin kuin jo ilmailevia imemeään vaikutteita + yleensä motivoiva kerhotoiminta. Tällaisiin törmää yleisesti maailmalla mutta siellä myös toiminnan volyymit ovat runsaampia ja meitä pidemmän lentokauden aikana on harvemmin täysin kuolleita päiviä. Klubeilta siis aina löytyy henkilö joka kykenee esittelemään tai ainakin infolappu koska toimintaa seuraavan kerran on.

Miten kevyesti mukaan ilmailuun?

Lajeja joissa mukana voi olla "kokematon ei vielä ilmaileva kaverina suorittamassa jotakin järkevää tehtävää ilma-aluksessa" on aika vähän poislukien:

-purjelento / MGPL  joissakin tapauksissa

-rallilento (navigaattori/tähystäjällä ei tarvitse olla lupakirjaa)

-Air Navigation Race (navigaattori/tähystäjällä ei tarvitse olla lupakirjaa).

-SLPS/palolentotoiminta mutta koneeseen mukaan päästäkseen joutuu käymään aika pitkän koulutuspolun- harvalla nuorella riittää motivaatio siihen.

Yllämainittuja ei tarvitse olla tekemässä hampaat irvessä vaan homma on ihan hauskaa itsekseen tai kimpassa touhuttuna.

Kaikessa ilmailutoiminnassa on vain yksi varjopuoli kaikenlaisten tapahtumien osalta:

Tapahtumien järkkäämiseen tarvitaan apukäsiä. Mistä niitä? No, tulevana sunnuntaina kokeillaan Oripäässä uutta sidosryhmää eli enduro moottoripyörät vievät havaintolakanamerkkimme maastoon. Niille on suunniteltu autosuunnistusta muistuttavat tehtävät lakanamerkkien viemiseksi paikoilleen.

Saa nähdä miten homma toimii- toivottavasti hyvin koska muuten alamme olla aika lopussa tapahtumien järkkäämisen suhteen. Esim intin res moottoripyörälähetit vosivat olla kiinnostuneita tuollaisesta toiminnasta mutta niille ei löydy mitään toimintaa MPK/ResUL skenestä eivätkä  yksiköt suostu välittämään tietoa asiasta parhaimmillaan palveluksessa oleville. Kokeiltu on, ainakaan KaartinJR ja Niinisalo kohteliaasti kieltäytyivät asiassa koska "ei kuulu toimenkuvaan". Lähettien henkilöllisyyksiä tietysti suojataan parhaan kyvyn mukaan.

Ulkopuolisten käyttö tietenkin johtaa kustannusten nousuun. Tällä kertaa on siis tarkoitus testata tuomarointijärjestelmän ja kuljetusten toimivuus sekä antaa muutamalle paikalle ilmoittautuneelle pilotille mahdollisuus treenata.

Nyt lentäjät itse tekevät kentällä kaiken työn mikä ei tietenkään onnistu oikeassa kisatilanteessa.

On mahdotonta mainostaa harjoitustapahtumia jos ei ole varmutta että pystyy tapahtumaa järkkäämään => myöhäinen tiedotus => vähemmän osanottajia. Kierre on valmis.

Ollaankin tilanteessa jossa Suomi joutunee v. 2022 ilmoittamaan olevansa jatkossa ulkona Pohjoismaisista mestaruuskisoista oikeinpäin lennettävien perinteisten moottorilentolajien osalta koska emme niitä enään kykene vuorollamme järjestämään vaikka tietotaitoa ja kaikki välineet homman hoitamiseksi löytyy. Yksin tai kaksin tuollaisia tapahtumia ei noin vaan järkkäillä.

Kai tämä on sitten sitä yleisilmailun evoluutiota, lajeilla on pitkä noin 7. vuosikymmenen historia takanaan. 

Aikansa kutakin?

-P-

 

Muokattu: Toukokuu 14, 2022, käyttäjä: Petri Hiltunen
lisäys

[Pauli Hankonen 670]

39 minutes ago, Petri Hiltunen said:

Yksi ongelma on se, että kentät suomessa on kuin savusaunat eli sisäänpäin lämpiäviä.

Tämän olen kokenut ongelmaksi jopa lupakirjallisena. En ole kokenut olevani tervetullut vieras, kun olen saapunut paikalle mopocessnalla. Joku kyräilee jossain kentän reunalla, mutta harvoin jos koskaan kukaan tulee sanomaan tervetuloa, tai edes moi. No kuuluu lienee suomalaiseen luonteenpiirteeseen ettei täällä turhia länkytetä, eikä sille mitään voi, mutta ei tuo ainakaan edistä lajia kun ilmailijatkaan eivät toisisiaan moikkaa

[Juri Pelkonen 595]

Maailma muuttuu. Mielestäni on ihan ookoo että harrastus on kiva, helppo ja halpa. Lentäminen ei ole kahta jäljempää. Ilmailu kilpailee nykyää niin monen muun harrastuksen kanssa että elintilaa on ohkaisesti.

Itse tykään lenkkeilystä. Se(kin) on tietty nykyään vähän heikoilla tuon titaanipolven kanssa, mutta pää lepää, valmistautumiseen menee kaksi minuuttia, jälkitoimenpiteisiin vartti ja rahaa varusteisiin ehkä 150€ vuodessa. Ilmailussa tunti on lyhyt aika kentälle saapumisesta siihen että olet ilmassa, ja tosiaan sinne kentällekin pitää ensin rymytä. Jälkikäteen pitää myös puuhastella sitä sun tätä, ja vielä palata kotiin ettei hellasärö kasva kohtuuttomasti. Minulla ei ole mitään käsitystä nykyisestä kustannustasosta, mutta arvaan että persaukisen ei kannata yrittää ilmailla, jää tunnit liian vähäiseksi. Meillä perheessä riittää yksi kallis harrastus (taitoluistelu), perse on ihan tarpeeksi auki jo sen tiimoilta vaikka tuloissa ei ole vikaa.

Ja: komppaan myös Petrin lausumaa porukan "sosiaalisista taidoista". Riittää kun seuraa ajoittain tälläkin foorumilla läiskähtävää keskustelua, niin käy ilmeiseksi ettei kyseessä ole mikään eriryisen intensiivisesti yhteen hiileen puhaltava porukka.

Ilmailun kustannuksille ei mahda mitään. Ratkaisu niihin ei ole "matalan kynnyksen vaihtoehtojen" tarjoaminen. Pätäkkää pitää olla että harrastaa voi. Ei lentosuunnistuksen kartturina oleminen paljon mieltä lämmitä jos haluaisi itse lentää konetta, mutta kukkaro ei kestä.

Ajankäytön suhteen ei myöskään paljoa pysty tekemään. Ilmailu on aikaavievää ja vaivalloista, eikä asiaa yhtään auta se, että kovin moni ei asu ihan kentän laidalla.

Jäljelle jää asiakastyö. Se, että yhteishenki ilmailijoiden kesken olisi hyvä ja suhtautuminen keltanokkiin positiivinen. Tiedä sitten miten silläkään saadaan uusia harrastajia.

[Mikko Kartano 157]

19 tuntia sitten, Pauli Hankonen kirjoitti:

Tämän olen kokenut ongelmaksi jopa lupakirjallisena. En ole kokenut olevani tervetullut vieras, kun olen saapunut paikalle mopocessnalla. Joku kyräilee jossain kentän reunalla, mutta harvoin jos koskaan kukaan tulee sanomaan tervetuloa, tai edes moi.

Pakko kertoa tähän väliin anekdootti, kun vuonna 2011 saavuin Finnairin lentokerhon C172:lla, OH-CAY:llä Kiteelle. Kaksi paikallista käveli koneen ohi, eivät moikanneet nekään, mutta ohi kulkiessaan toinen sanoi vaan "Homo, saatana!". 

Todetaan nyt kuitenkin, että on monella kentällä myös tultu saapuvaa vierailijaa moikkaamaan ja koneeseen tutustumaan. Yleinen puheenaihe on ollu myös lajin kustannustason kasvu ja alati vähenevät lentotunnit. Mutta ehkäpä harrastamiseni viimeisinä vuosina yleisintä oli, ettei kentillä ollut enää ketään...

[Timo Hyvönen 216]

Mikähän siinä lienee mutta minä olen aina päässyt juttuun jos kentällä vain joku on ollut paikalla. Ehkäpä se johtuu siitä, että olen yleensä se aloitteellinen osapuoli Kyllähän noissa vierailevissa koneissa on aina jotain mielenkiintoista katsottavaa, lähtien mopocessonista - "ai käytät tommosia renkaita". 

Taas alkuperäiseen kysymykseen - hankalahan niitä nuoria on pakottaa, mutta tekemällä houkutus riittävän isoksi niitä tuntuu ilmaantuvan kentille. Hyvinkäällä on nousemassa ihan merkittävä määrä nuoria (purje)lentäjiä. Kuhmossa olemme järkänneet pari lennokkikurssia ja nyt kokeillaan Fly Inin yhteydessä nuorisoleiriä - ohjelmallinen ilmailuun tutustuminen pe-la yön yli. Yksi hyvä keino kyllä on järkätä noita SIL Eagles -tapahtumia ja viedä junnuja ilmaan, jos vain kerho tai yksittäiset lentäjät raskivat sen muutaman kympin investoida markkinointiin - https://eagles.ilmailuliitto.fi/ .  

Jos jossain päin on onnistuttu saamaan enemmältikin nuoria mukaan, näistä kokemuksista olisi mukava kuulla. Itse ainakin teen aina parhaani saadakseni nuorisoa ymmärtämään, miten älyttömän hienoa hommaa ilmailu on. Jokunen niistä hehkutuksista on tuottanutkin tulosta. 

 

t. Timo

Muokattu: Toukokuu 15, 2022, käyttäjä: Timo Hyvönen