Muisteluita Santahaminasta

[Juha Ritari 243]

Luin äskettäin kirjaa erään tuntemani suvun vaiheista. Perheeseen syntyi kymmenen lasta, joista nuorimman pojan oli suoritettava asevelvollisuutensa itsenäisen Suomen armeijan alkuvaiheen aikana. Hänen vanhemmista veljistään kaksi pakeni Venäjän armeijapalvelusta Amerikkaan työmiehiksi, josta he palasivat takaisin 1922. Tässä kirjan ilmailukohtia eli muisteluista Santahaminasta.  Armas kirjoittaa siskolleen: 

Santahamina 2.5.1919. Jos kirjoitat kirjeen panisit samaan kuoreen jonkun verran lankaa ja neulan. Osoitteeni on Helsinki, Merimiehenk. 13. Kipinälennätinkoulu. Lomalle ei ole toivomista kunnes meidän kohotetaan rekryytistä sotamiehiksi. Eilen liihotteli yläpuolellamme amerikkalainen lentäjä  jota ihastuksella seurasimme kun se tehden kaikenlaisia koukeroita ilmassa liiteli kuin lintu laskeutuen aina vähän väliä mereen ja nousten sitten taas uudelleen. Tänäänkin se kuului lentäneen vaikka en minä sitä nähnyt jota paitsi nyt rankkasateen tähden ei kai ole haluakaannousta lintujen maailmaan. (JR: Minun käsitykseni on, että ehkä lentäjä oli sittenkin englantilainen.)

Santahamina 4.9.1919. Näinä viimeisinä aikoina on täällä Santahaminassa ollut ainoastaan onnettomuuksia toinen toisensa jälkeen. Kai olette siellä sanomalehdistä lukeneet kaikki spriijutut samoinkuin lento-onnettomuudenkin. Lento-onnettomuuden näin minä alusta loppuun sillä olin juuri halkoja lossaamassa rannassa onnettomuuspaikan kohdalla.Kauhealta se näytti kun lentokone alkoi tuon viimeisen alastulonsa. Huimaavalla vauhdilla aivan pystysuorassa keula edelä putosi mereen. Meidän joukostamme lähti heti vene paikalle mutta yksi pieni vene parin miehen kanssa ei voinut muuta kuin katsella voimatta auttaa ennen kuin tuli lisää voimia. Kaikki työhalu meni sinä iltana kokonaan eikä sitä muistanut kukaan vaatiakkaan. Onhan niistä onnettomuuksista kylliksi yhden saaren osaksi.  Selvitys löytyy Jaakko Hyvösen kirjasta Kohtalokkaat lennot 1918-1939: 1.9.1919 klo 14.20 syöksyi lentovene 3.B401 veteen Santahaminan edustalla. Kaikki kolme (yksi ranskalainen ohjaaja ja kaksi suomalaista res.vänrikkiä) koneessa ollutta saivat surmansa.)

RESIINA-lehden numerossa 3/2021 on useamman sivun artikkeli Suomen etelärannikon saariradat, jossa on useampi sivu asiaa ja kuvia Santahaminan merilentotukikohdasta.