Ilmapuolustus sotapäiväkirjat

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Iisalmen Ilmapuolustus sotapäiväkirjassa on seuraavat merkinnät pvm. 13.7.41:

" Klo 10.20: 1/2 viholliskone pommitti Iisalmea pudottaen 3/50 pp ampumaradan viereiselle pellolle, Vaurioita ei tullut"

"Klo 11.02:  2/2 viholliskonetta pommitti Lapinlahtea pudottaen 5/50 ja 2/50 pp. Pommit putosivat n. 1 km asemalta pohjoiseen olevan rautatiesillan luo. 1 nainen kuoli ja 1 naishenkilö haavoittui lievästi. Nahkuri Vilhusen navettarakennus vaurioitui osittain."  (Mainittakoon, että Vilhusen sika antoi myös henekensä isänmaan puolesta!)

Kun itse muistan osia Lapinlahden pommituksesta, niin nämä merkinnät herättävät muutamia kysymyksiä:

Mitä tarkoittaa 1/2 ?  ja 2/2?  Tarkoittaako nämä sitä, että esim. 1/2 oli yksi 2-moottorinen pommikone ja 2/2 kaksi 2-moottorista pommikonetta? On kai epätodennäköistä, että toinen kakkonen tarkoittaisi saattohävittäjien lukumäärää. Tietääkseni NL ei niitä jatkosodan alussa tavallisesti käyttänyt (eikä heikon ilmapuolustuksen takia Pohjois-Savossa tarvinnut).

Merkintä "pp" tarkoittaa todennäköisesti palopommia, jonka paineaalto oli varmaan paljon pienempi kuin samankokoisen sirpalepommin. Asuimme silloin n. 200 m päässä maintusta sillasta ja meiltä särkyi paineaallon vaikutuksesta sillanpuoleiselta seinältä ikkunaruudut. Ihmetteln kuinka 200 metrin päähän järveen pudonnut palopommi voi aiheuttaa tällaisen vahingon. Olikohan se sittenkin ollut sirpalepommi!

Riippuen siitä kuinka ym. 2/2 tulkitaan, koneiden lukumäärässä on myös eroja siihen mitä silminnäkijät kertoivat. Heidän mukaan niitä oli kolme. Pommeja silminnäkijöiden ja osumien mukaan oli neljä (ei 5 + 2 päiväkirjassa), joista yksi putosi järveen ja loput kolme maalle kylän laitaan.

Olisiko kenelläkään kokemusta kuinka näitä sotapäiväkirjan merkintöjä pitäisi tulkita?

 

[Jukka Nisula 2 235]

Mielenkiintoinen kysymys, johon löytyi vastaus Ilmavartion ohjekirjasta vuodelta 1941, painanut Suojeluskuntain yleisesikunta. Eli kyllä ensin on koneiden lukumäärä ja sitten moottorien lukumäärä. Ohessa sivu, jossa ohjeistetaan ilmavartiossa olevaa lottaa tai sotilasta. Tämä alkuperäinen kirja on ollut omistajansa vaasalaisen ilmavalvontalotta Tellervo Kiviojan mukana mm. Tiiksjärvellä.

Kuten tuossa kirjassa on, niin ”3/1” tarkoittaa 3 kpl:tta yksimoottorisia koneita ja ”9/2” 9 kpl:tta kaksimoottorisia.

Jukka

Muokattu: Joulukuu 21, 2021, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jukka Nisula 2 235]

Tässä vielä kirjan lopussa olevassa liiteosassa olevia esimerkkejä lomakkeiden täyttämisestä.

Jukka

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Kiitos Jukka Nisulalle vastauksesta. Jos nyt joku voisi vielä valottaa 50kg palopommin vs. sirpalepommin räjähdysvaikutusta ja paineaaltoa niin olisin kiitollinen.

Ilkka

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Tässä olisi taas eräs kysymys, johon kaipaisin vastausta. Kuopion ilmapuolustus sotapäiväkirjassa on seuraava merkintä talvisodan ajalta:

"Pvm. 28.1/40  Klo. 10.09 –10.41

Alueella vieraili vihollisen lentokoneita Iisalmen kaupunkia kierrellen n. 2000 m korkeudessa Lapinlahden, Varpaisjärven, Iisalmenmaalaiskunnan,  Sonkajärven, Vieremän ja Rautavaaran kunnissa n. 500m korkeudessa. Lentoja oli kaksi kahden pommikoneen erissä. Pommeja ei heitetty. Sensijaan koneista avasivat useilla paikoilla kk tulen. Lapinlahdella ampuivat asemalla seisovaa tavarajunaa ja kirkonkylässä rakennuksia ja siviiliväestöä. Lapinlahden kunnantoimistotalo syttyi palamaan valojuovapanoksista, mutta ripeän palotorjunnan ansiosta saatiin sammumaan. Ihmishenkien menetyksiä ei ollut. Kuopio oli hälytetty 10.44 – 11.13 välisen ajan."

Isäni oli VR:llä töissä ja oli yllämainttuna aikana työvuorossa. Hänen kertoman mukaan kone, joka tulitti tavarajunaa (muuten isän kertoman mukaan ammusjuna!) oli hävittäjä eikä pommikone kuten yllä mainitaan. Samoin erään toisen silminnäkijän kirjoittaman muistion mukaan se oli hävittäjä, joka tulitti kunnantaloa. Todennäköisesti tämä oli sama kone kuin se, joka tulitti tavarajunaa. Löysin myös itse 50-luvun alussa aseman peltikatolta sen harjan saumasta n. 10 mm reiän, joka ei mielestäni voinut syntyä muuten kuin pienikaliperisen aseen luodista, ehkä 7.62.

Kysymys: Olen yrittänyt selvittää oliko se pommikone vai hävittäjä. Jos se oli pommikone, niin olisiko se tehnyt tämän kk hyökkäyksen palatessaan pommituslennolta johonkin muuhun kohteeseen vai suorittiko se koko taistelulennon ilman pommeja?. Olen selaillut C-F Geustin kirjaa Red Wings..., mutta en ole löytänyt (ainakaan vielä) pommituslentoa, joka olisi suoritettu jonnekin Keski-Suomeen ym. päivänä. En ole löytänyt myöskään tietoa hävittäjähyökkäyksestä ym. päivältä tälle alueelle.

Kysymys: Oliko NL:n ilmavoimilla tapana lähettää näin pitkälle yksistään  hävittäjiä tulittamaan (ja terrorisoimaan) siviiliväestöä?

Kysymys: Mitkä olisivat todennäköiset tukikohdat olleet, joista Iisalmen ja Lapinlahden pommitukset tai hävittäjähyökkäykset olisivat tapahtuneet? Uhtua, Repola, vai jokin muu?

Ilkka

 

 

[Raimo Heikkinen 2 474]

22.12.2021 at 19.05, Ilkka T Pylkkänen kirjoitti:

Kiitos Jukka Nisulalle vastauksesta. Jos nyt joku voisi vielä valottaa 50kg palopommin vs. sirpalepommin räjähdysvaikutusta ja paineaaltoa niin olisin kiitollinen.

Ilkka

Tässäpä talvisodan aikaisia kokemuksia mainituista pommeista.

Lähde: Kansallisarkisto.

 

 

 

 

 

Muokattu: Joulukuu 24, 2021, käyttäjä: Raimo Heikkinen

[Jukka Nisula 2 235]

Digiarkistosta löytyy tämä aihetta käsittelevä kapteeni E.T. Lappalaisen 151-sivuinen Sotakorkeakoulun diplomityö vuodelta 1975. Loppupuolella on lukuisia talvisodan liitekarttapiirroksia, joihin on piirretty viholliskoneiden tulosuunnat ja reitit eri kuukausina. Myös käytetyt lentokentät ja eri pommituskohteet on merkitty omiin karttoihinsa. Diplomityössä on paljon muutakin mielenkiintoista liittyen pommituksiin ja ilmavalvontaan. 

http://digi.narc.fi/digi/slistaus.ka?ay=392995

Jukka

Muokattu: Joulukuu 24, 2021, käyttäjä: Jukka Nisula

[Carl-Fredrik Geust 842]

Esko Lappalainen luovutti diplomityönsä karttaliitteet käytettäväksi Punailmavoimat talvisodassa-kirjassa,  kartat oli valitettavasti tiivistettävä kirjan viimeiselle sivulle, ks. sivu 352!

Muokattu: Joulukuu 24, 2021, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Kiitos taas kaikille hyödyllisistä vastauksista. Näyttää siltä, että Punailmavoimat talvisodassa kirjan englanninkielisestä versiosta (joka minulla on) on poistettu Carl-Fredrik Geustin mainitsemat kartat (tilasin tämän englanninkielisen version kun asun Floridasa ja sain sen siten noepammin.). Sen lopussa (viimeinen sivu 352) on vain värikuvia venäläisistä ja suomalaisista pommikoneista ja hävittäjistä. Muuten kirja on hyvin perusteellinen. Sitävastoin Esko Lappalaisen diplomityöstä löytyy erinomaisia karttoja koneiden toimintasäteineen ja lähestymisreitteineen. Raimo Heikkisen liittämä tutkimus pommilaaduista ja niiden vaikutuksesta antaa lisätodisteen siitä, että pommit, joita käytettiin Lapinlahden pommtuksessa eivät voineet olla palopommeja kuten sotapäiväkirjassa mainitaan vaan joko räjähdys- tai sirpalepommeja. Kuva yhdestä neljästä pommista, joka jäi puoliksi suutariksi ja joka löytyi nahkuri Vilhusen pellolta on alla. En ole tarpeeksi "ekspertti", että pystyisin sanomaan onko se räjähdys- vai sirpalepommi. Olisiko kenelläkään mielipidettä?

Ilkka

[Tapio Heinomaa 355]

FAB räjähdyspommi
ZAB palopommi
AO sirpalepommi

[Carl-Fredrik Geust 842]

Liittyen Ilkka Pylkkäsen yllä olevaan viestiin:

Viime vuonna ilmestyneet talvisota-kirjani (Punailmavoimat talvisodassa ja Red Wings in the Winter war) ovat taiton ja viimeistelyn osalta täysin erilaiset. Puolalainen Mushroom-kustantaja halusi välttämättä teettää väripiirrokset omalla taiteilijallaan, sekä pyysivät lisäkappaleen Suomen ilmavoimien toiminnasta (joka minusta oli taas suomenkielisessä kirjassa tarpeeton), mutta jättivät kaikki Punailmavoimat-kirjan liitteet (taulukot ja Punailmavoimien laajan tappioluettelon) julkaisematta!

Muokattu: Joulukuu 26, 2021, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Luulen, että Tapio Heinomaan lähettämät kuvat eri pommilaaduista ja Raimo Heikkisen kopioima raportti pommien räjähdysvaikutuksesta todistavat, että pommit olivat räjähdyspommeja. Saksalainen ZAB-50-Tg 48 kg pommi on hyvin samannäköinen kuin se suutari, josta lähetin kuvan. Venäläisille oli tyypillistä kopöioida saksalaisten ja muiden lentokonekonstruktioita ja moottoreita 30-luvulla joten tämä pommi voisi kuulua samaan luokkaan.

PS. Syynä tähän kyselyyni on se, että minua, joka on yksi niitä harvoja elossaolevia, jotka muistavat jotakin näistä kahdesta ilmahyökkäyksestä Lapinlahdelle, pyydettin kirjoittamaan  tarinat Lapinlahti-Seuran arkistoon. Kun olin liian nuori muistamaan Talvisodan hävittäjähyökkäyksen perustuu tarinani etupäässä isäni kertomukseen (joka suojautui rautatieasema konttorin "pönttöuunin" taakse hyökkäyksen ajaksi), ja erääseen toiseen silminnäkijän kertomukseen sekä arkistotietoihin. Jatkosodan 13.7.41 tapahtuneesta hyökkäyksestä muistan pätkiä kuten ikkunoiden korjaus, Vilhusen osittain sortunut navetta ja pommikuopat. Näistä tapauksista on lyhyitä mainintoja muutamissa Lapinlahtea koskevissa kirjoissa, mutta tähän saakka ei ole ollut mitään tietoa yksityiskohdista, joita nyt yritän tällaisena "500 tunnin sunnuntailentäjänä" selvittää.  Siksi kiitokset kaikille avusta tähän saakka.

 

[Tapio Heinomaa 355]

Kuvat on kirjasta:
Flugzeuge Ausruestung Sovjetunion (1942)
Neuvostoliiton lentokoneiden varusteet

FAB, ZAB, AO ovat Neuvostoliittolaisia pommityyppejä.

[Ari Saarinen 107]

26.12.2021 at 09.35, Carl-Fredrik Geust kirjoitti:

Liittyen Ilkka Pylkkäsen yllä olevaan viestiin:

Viime vuonna ilmestyneet talvisota-kirjani (Punailmavoimat talvisodassa ja Red Wings in the Winter war) ovat taiton ja viimeistelyn osalta täysin erilaiset. Puolalainen Mushroom-kustantaja halusi välttämättä teettää väripiirrokset omalla taiteilijallaan, sekä pyysivät lisäkappaleen Suomen ilmavoimien toiminnasta (joka minusta oli taas suomenkielisessä kirjassa tarpeeton), mutta jättivät kaikki Punailmavoimat-kirjan liitteet (taulukot ja Punailmavoimien laajan tappioluettelon) julkaisematta!

Tervehdys Carl- Fredrik.

Löysin mielenkiintoisen Juupituupi- keskustelun Brewsteristä. Aiheena WW2:n huonoimmat lentokoneet.

Siellä ilmeisesti Venäläinen kaveri kirjoitti Brewster- pilottien ilmavoittoja suuresti liioitelluiksi. Miten näet asiantuntijana yleisesti ilmavoittojemme todenperäisyyden myös Puna-Ilmavoimien omien tilastojen perusteella. https://youtu.be/fXoscIeGTO0

 

ASa

[Carl-Fredrik Geust 842]

Ari,

tärkeään kysymykseen haluan vastata filosofisesti:

Talvisodassa oli suomalaisten hävittäjälentäjien ns. "overclaim-suhde" vielä kohtuullinen (jos sitä ylipäätään esiintyi) - ilmataistelut käytiin lähes poikkeuksetta Suomen ilmatilassa, ja pudotettujen koneiden hylyt löydettiin. Valitettavasti samaa ei voi sanoa jatkosodasta - ilmataisteluja käytiin usein vihollisen ilmatilassa sekä merialueen yllä - niinpä voitiin verifioda vain osa pudotusilmoituksista. Kun palkitsemiskriteerinä oli vielä pudotettujen viholliskoneiden lukumäärä (mikä oli tilanne miltei kaikissa maissa) löytyi heti monenlaisia "over-claim" syitä (suoranaista vilppiäkin esiintyi!).

Kiivaassa ja tiukassa koiratappelussa missä usea hävittäjä on tulittanut putoavaa konetta syntyy tietysti helposti (ja vilpittömästi) useita pudotusilmoituksia samasta alasammutusta koneesta. 

Hyvin kyseenalainen tilanne muodostui muuten hiljaisen asemasodan aikana (kesäkausina 1942 ja 1943), kun kiivaita ilmataisteluja käytiin Suomenlahden pohjukan ilmatilassa (Suursaari-Lavansaari-Kronstadt kolmio), mistä mm. Joppe Karhunen on laajasti kirjoittanut. Koska muita silminäkijöitä ei ollut niin taisteluun osallistuneet hävittäjälentäjät todistivat ilmavoitot toisilleen ristiin - mikä tietysti helposti johti (tahattomaan tai tahalliseen) over-claimiin. 

Todettakoon vielä että Suomen radiotiedustelijat tiesivät suht. tarkasti todelliset pudotusluvut siepatun vihollisen radioliikenteen perusteella, mutta toisaalta eivät halunneet mollata omia suorituksia (ja palkitsemisia), eivätkä toisaalta muutenkaan voineet paljastaa hankkimiaan tietoja (tiedustelujaostossa palvelleen kapt. G-E. Strömbergin kertomus).

Itämeren laivaston ilmavoimilla oli varsinkin 1942  hyvin vaikea konetilanne, eikä ilmaan voitu lähettää edes niin monta konetta kun suomalaiset väittivät pudottaneensa. Jopa kenraali Lundqvist kiinnitti asiaan huomiota elokuussa 1943, oheisena Ilmavoimien komentajan paimenkirje!

Myös kesäkuun 1944 torjuntataisteluissa esiintyi huomattavaa over-claimia. Venäläisissä "Flightforum"-kaltaisissa nettifoorumeissa käydään tällä hetkellä tästä asiasta hyvin vilkas keskustelu, mitä minulla on tarkoitus referoida kun tulokset kirkastuvat.

 

 

Muokattu: Joulukuu 29, 2021, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Ari Saarinen 107]

Suuri kiitos vastauksestasi. Totuus taitaa olla sittenkin tarua ihmeellisempää.

 

Luonnikasta tulevaa vuotta.

 

ASa

[Jukka Raunio 515]

Muuan vallan sivistynyt sotalentäjä, hävittäjälaivueen adjutanttinakin toiminut, totesi 80-luvulla kysymykseeni jatkosodan ilmavoittojen paikkansapitävyydestä: "Ehkä puolet". Aika lailla samaan tulokseen tulee, kun katselee yksittäisten ajanjaksojen claimeja ja toisen puolen tappioilmoituksia, joista löytyy tietoa.

 

[Carl-Fredrik Geust 842]

Eräs toinen tapahtumaketju missä syntyi paljon "over-claimia" oil Suursaaren valloitus maaliskuun lopussa 1942.

Tällöin monia venäläisiä I-153 -koneita oli ensimmäistä kertaa Suomen vastaisilla rintamilla varustettu RS-raketeilla siipien alla. Näitä - maamaalien rynnäköintiin tarkitettuja - raketteja laukaistiin ilmataisteluissa Curtiss-koneita vastaan. RS-rakettien osumatarkkuus ilmamaaleja vastaan oli tietysti olematon, mutta ilmassa räjähtävästä raketista syntyi virheellinen käsitys että kyseessä oli pommilastissa oleva viholliskone joka räjähti täysosumasta!  

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Kiitos Tapiolle venäläisten pommityyppien tietolähteestä. Nyt ymmärän paremmin C-F Geustin kirjassa “Red Wings...“ olevat merkinnät  ZAB-50, Fab-100, etc. Näiden tietojen ja todettujen vaurioiden perusteella perusteella olen vakuuttunut, että Lapinlahdelle pudotetut pommit olivat räjähdyspommeja eikä palopommeja niinkuin sotapäiväkirja mainitsee. Tätä tukee myöskin se, että pommituksen aikaan (13.7.41 oli sunnuntai)  kirkossa oli jumalanpalvelus. Aikalaisten kertoman mukaan mm. kattokruunut tulivat rysähtäen alas. Kun lähin pommi putosi n. 200 m kirkosta niin sen täytyi olla räjähdyspommi. Palopommi ei olisi saanut tällaista effektiä aikaan.  Kysymys, joka on vielä selvittämättä on pommien koko. Olettaen, että kaikki 4 pommia olivat samaa kokoa, niin koon voisi todeta mittaamalla suutariksi jääneen pommin koon. (Täytyy pyytää jotakin Lapinlahdella asuvaa ystävää mittamaan tämän suuutarin koon.)

Palaan vielä aikaisemmin tässä tietojen vaihdossa mainitsemaani  ilmahyökkäykseen  talvisodan aikana pvm. 28.1.40. Yrittääkseni selvittää ristiriidan joka vallitsee konetyypin tunnistamisessa sotapäiväkirjan merkintöjen ja silminnäkijöiden tekemien havaintojen välillä, olen tutkinut  y.m.C-F Geustin kirjaa sekä E. T. Lappalaisen diplomityötä. Sotapäiväkirja mainitsee, että kone, joka tulitti tavarajunaa sekä kunnantaloa oli pommikone kun taas kaksi silminnäkijää mainitsee, että se oli hävittäjä (ks. ote yhden silminnäkijän kertomuksesta alla).

“Tehtäviin kuului myös VPK (vapaapalokunta)-valmius. Eräänä kirkkaana pakkaspäivänä tuli ilmahälytys. Joukkomme kiirehti kunnantalolle, missä vaatimaton palokalusto oli. Letkut kuivatettiin silloin meijerin pannuhuoneessa. Pian kuului pohjoisesta lentokoneen jurina. Nähtyämme kahden koneen olevan jo Honkaniemen päällä syöksyimme piharakennuksen seinustalle heinäpaalien suojaan. Hävittäjät, jotka myöhemmin tunnistettiin MIG 5:ksi*), lensivät matalalla rautatietä seuraten etelään päin. Hetkisen kuluttua ne kuitenkin palasivat vielä matalammalla lentäen ja kylää konekivääreillään tulittaen. Yksi räjähtävä luoti sytytti kunnantalon läntisen päätyseinän täytteitä kytemään. Osa palokuntaa oli onneksi valmiina paikalla! Lapinlahdella ei sattunutkaan talvisodan aikana muita sotavahinkoja.”

*) Ylläolevassa koneet oli tunnistettu hävittäjiksi, mutta konetyyppi on väärin. MIG-5 suuniteltiin myöhemmin, mutta se jäi prototyyppiasteelle eikä siten tullut sarjavalmistukseen.

Tähän asti olen tullut seuraavien tietojen perusteella siihen tulokseen, että nämä koneet olivat hävittäjiä:

1.       Kaksi silminnäkijää ilmoittaa, että koneet olivat hävittäjiä. Molemmat kuuluivat Suojeluskuntaan, joten on todennäköistä, että heille oli opetettu viholliskoneiden tunnistamista. On myöskin suhteellisen helppo erottaa 1-moottorine hävittäjä 2-moottorisesta pommikoneesta.

2.       En ole löytänyt mitään tietoa siitä, että pommituslentoja olisi suoritettu y.m. päivänä Pohjois-Savossa ja että pommikoneet olisivat paluulennolla suorittaneet mainitut kk. hyökkäykset. On myös epätodennäköistä, että pommikoneita olisi käytetty hyökkäämään maaleihin yksinomaan konekivääreitä käyttäen. Jos ne olisivat olleet pommituslennolla niin voisi olettaa, että ne olisivat “tyhjentäneet panosvyönsä“ paluulennolla. Ilmatorjunta kun tällä alueella oli melkein olematonta, eikä siihen tarvainnut varautua. Näin ei kuitenkaan ollut.

Seuraavana on arvoitus se mistä nämä kaksi hävittäjää tulivat ja mitä tyyppiä ne olivat. Nojautuen yllämainittuihin tietolähteisiin olen tullut seuraavin päätelmiin:

1         Yksikkö voisi olla 80 IAP (englanniksi 80^th Mixed Aviation Regiment), joka oli alistettu 28.12.39 VSS.9.A:lle. Tietojen perusteella päätukikohta oli Uhtua, mutta osia siitä operoi myös jääkentiltä Repolassa. Yksikkö oli toimintakykyinen näissä tukikohdissa  joulukuun lopussa 39.

2         Paitsi pommikonettyypejä SB ja TB-3, yksikköön kuului hävittäjiä kuten I-15, I-153 ja I-16. Osia näistä oli toimintavalmiina jo tammikuun alussa: täydennystä saapui myöhemmin.

3         Käyttäen E. T. Lappalaisen diplomityössä (Liite 1.5) olevia suoritusarvoja y.m. hävittäjät olisivat pystyneet suoritamaan taistelulentoja Kuopio-Iisalmi rataosalle vain Repolan alueelta; Uhtua tai muut E.T: Lappalaisen liitteesä 1.4 näkyvät kentät olisivat olleet näiden hävittäjien toimintasäteen ulkopuolella ja siten liian kaukana.  Suora Lentomatka Repolan alueelta Lapinlahdelle on n. 170 km. Käyttäen I-15 suoritusarvoja tällä hävittäjällä olisi teoreetisesti ollut n. 20 minuuttia maalialueella etsiä maali, suorittaa hyökkäys (ja vielä tarpeeksi poltoainetta palatakseen tukikohtaan). I-153:lla vastaava aika olisi ollut . 25 minuuttia. Sama diplomityö mainitsee, että lisätankeilla toiminta-aikaa voitiin jatkaa 45 minuutilla, mutta en ole tietoinen, että (tässä talvisodan vaiheessa) näitä olisi käytetty(?) En tiedä myöskään kuinka suuren polttoainereservin NL:n ilmavoimien ohjekirjat määräsivät päivälenoille(?)

4         Tietojen perusteella hävittäjät olisivat olleet joko I-15, I-153 tai I-16, mutta toistaikseksi jää epäselväksi mikä näistä.

*) Lähteet tietoihin 1 ja 2 tulevat C-F Geustin kirjasta, siv. 201 (eng. kiel. versio)

Onko kenelläkään mielipidettä?

Ilkka

[Ilkka T Pylkkänen 4]

Anteeksi tuli virhe y.m. kohdassa 2. Sen piti olla DB-3 ei TB-3!

Ilkka

[Carl-Fredrik Geust 842]

Vielä selvennykseksi: Kenraali Lundqvistin yo. kirjelmä (5.8.1943) on tietysti kirjoitettu peitetysti "kukkaiskielellä", mutta jos sen lukee "rivien välistä" ilmenee varsinainen sanoma hyvin selvästi, ettei hän usko hävittäjälentäjien pudotusilmoituksiin!

Lundqvist oli ehkä tässä vaiheessa saanut tiedustelujaostolta vihjeen ettei kaikkiin pudotusilmoituksiin voi luottaa...

Muokattu: Joulukuu 30, 2021, käyttäjä: Carl-Fredrik Geust

[Raimo Heikkinen 2 474]

Kaksi eri aihetta herttaisesti ristissä.

Muokattu: Joulukuu 30, 2021, käyttäjä: Raimo Heikkinen
Hymiö poistettu

[Carl-Fredrik Geust 842]

Filosofinen keskustelu ilmavoittoilmoitusten paikkansapitävyydestä voi minusta hyvin siirtää omaksi viestiketjuksi - ehkä sivuston ylläpito voi hoitaa?

[Jukka Raunio 515]

Tai voihan joku aloittaa uuden ketjun jostakin tietystä ajanjaksosta tai ilmataistelusta. En tiedä, ketkä ovat Tiede-foorumilla jo pitkään keskustelleet aiheesta. Päällepäin uskottavaakin, koska viittaavat NL:n arkistoihin ja liittävät papereitakin mukaan. Suomenlahdella 1943 käydyt ilmataistelut voisivat olla kiinnostava aloitus.

[Tapio Heinomaa 355]

I-15 ja I-153 koneiden pommikuorma oli 2x25 kg ja 2x50 kg yht. 150 kg