Vello Loemaa - kirja NL:n hävittäjäpommituslentäjän urasta

[Kari Lumppio 252]

Hei!

Jouluna törmäsin tarttolaisessa kirjakaupassa täysin yllättäen kirjaan

Vello Loemaa: Sinisilmselt untistuste poole (sinisilmäisesti unelmia kohti), Argo 2021

 

493 sivua erinomaisesti kirjoitettua tekstiä. Ahmin kirjan kolmessa illassa työpäivien jälkeen.

Loemaa oli yksi harvoja (ellei peräti ainoa?) virolainen taistelulentäjä NL:n modernin ajan ilmavoimissa.

Hänet koulutettiin hävittäjäpommittajalentäjäksi (806 APIB ,Lutsk, Ukraina). Eteni esikuntapäälliköksi (274 APIB, Tver), rykmentinkomentajaksi (1989-1986 168. APIB, Didi Siraki, Gruusia)), ja divisioonankomentajan sijaiseksi (1989-1992 36. ADIB, Gruusia) lentäen silloin jo Su-24-koneella. Loemaa EI lentänyt Afganistanissa.

Wikipediassakin jotain hänestä:

https://en.wikipedia.org/wiki/Vello_Loemaa

Aloitti L-29 Delfinillä, jatkoi MiG-15Bis ja UTI, MiG-17 ja Su-7 koneiden kautta Su-17 -koneisiin ja lopulta lensi Su-24 -koneella. Kirjan perusteella piti Su-17m3 ja m4 koneita parempina kuin Su-24 ja Su-24M!

Lentotunteja 2150, ampumaharjoituksia puolen tuhatta, pommitusharjoituksia yli kolme sataa.

 

Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Loemaa osallistui Õhuväen luomiseen ja oli sen komentajana 1994-1996. Tähän kirjaan Viron aika ei sisälly.

 

Loemaa on kirjoittanut kirjan itse ja teksti on suurimmaksi osaksi nautittavaa. Hän on ollut hyvä kirjoittaja jo kouluaikana. Kirjassa on jonkun verran venäjänkielistä tekstiä, jota ei ole avattu. Ilmeisesti lukijan oletetaan tuntevan venäjää ja jopa "katukieltä" jonkun verran. Virossa ehkä toimii.

Kirjan loppupuolella on noin 50 sivua lisiä. Valokuvia, karttoja, dokumentteja on ripolteltu kirjaan ehkä pari-kolmekymmentä sivua, en laskenut niitä. Muutama väripiirroskin Loemaan koneista (Arvo Vercamer).

Itse nautin eniten Loemaan kuvauksia koulutusajoista ja ajasta rivilentäjänä ja lentueenpäällikkönä Ukrainassa. Niihin sisältyy paljon kertomuksia, kokemuksia ja lentojen yksityiskohtaisiakin kuvauksia. 

Sen jälkeen juoni jonkun verran katoaa ja loppupuolella on joissain kohti jopa toistoa. Mielekiintoinen on luku väliaikaisesta siirtymisestä Mongoliaan näyttämään kiinalaisille ilmavoimaa Kiinan ja Vietnamin välisen lyhyen sodan aikana 1979. Sen jälkeen lentotarinat alkavat hiukan väistyä neuvostoilmavoimien byrokraattisuuden, henkilösuhteiden ym. kuvauksien tieltä. Loppupuolella kirja kertoo enemmänkin sotilaan ja arkielämän haasteista Gruusiassa neuvostoajan lopussa.

Sivulla 380 Loemaa antaa mielenkiintoisia numeroita NL puolustusministeriön lentoturvallisuusosastopäälliköltä 1985-89. NL:n ilmavoimissa tapahtui onnettomuuksia Su 24 koneilla 1985 115 kpl, 1986 133 kpl, 1987 145 kpl ja 1988 120 (+6) kappaletta. Ihan selvää ei ole, onko kyseessä kokonaismäärä vai lentäjän virheen takia tapahtuneet onnettomuudet ja onko kyseessä tosiaan vain Su 24 -onnettomuudet. Yksi onnettomuus 23000 lentotuntia kohti eli 4,35 onnettomuutta per 100 000 lentotuntia.

Teos on Loemaan lentäjäelämänkerta, mutta samalla se aukaisee aivan uudenlaisen kuvan NL ilmavoimiin ja sen arkielämään. Hyvin todennäköistä on, että elämä Venäjän ilmavoimissa jatkuu monilta osiltaan samankaltaisena.

Tämä kirja pitäisi ehdottomasti kääntää suomeksi. Toinen vaihtoehto, että halukkaat opettelevat viroa ei liene kovin toteuttamiskelpoinen. Hinta Virossa on alle 30 EUR ja kirjaa saanee Suomeenkin esim. kirjakauppa Apollon kautta:

https://www.apollo.ee/sinisilmselt-unistuse-poole.html

Kirja on aivan uusi, ilmestynyt loppuvuodesta (joulukuu?) 2021. Postimees -lehdessäkin arvostelu on julkaistu juuri ennen joulua:

https://raamatud.postimees.ee/7414308/vello-loemaa-pani-kirja-enda-sojavaelenduriks-saamise-loo

 

Hyvää uutta vuotta lukijoille!

Kari

Muokattu: Joulukuu 31, 2021, käyttäjä: Kari Lumppio

[Jukka Juutinen 38]

Koala kuulolla? Suomennosta ajatellen.