Katsaus Madeiralle ja Azoreille

[Pauli Hankonen 676]

Viimeisestä reissuraparista onkin kulunut aikaa jo lähes kaksi vuotta, kun kirjoittelin sellaisen palattuani Tyyneltämereltä Aasian kautta Helsinkiin (juuri ennen koronaa) 2020. Silloin tarkoituksena oli, että Tyynenmeren valloitus jatkuu jo seuraavana talvena, mutta eipä sinne nyt ole ollut mitään asiaa pariin talveen. Tänä talvena sitten lähdin helpottamaan kaipuuta valtamerisaarille matkailemalla Madeiralle ja Azoreille. Madeiralla olin käynyt 24 vuotta sitten tammikuussa vuonna 1998, mutta Azorit olivat käymätön kolkka. No uutta maatahan niistä ei saa, mutta olosuhteet huomioon ottaen, nämä kaksi kohdetta olivat enemmän kuin tervetulleita.

Madeiran suhteen suunnitelma oli helppo. Ollaan pääasiassa Funchalissa ja vuokrataan auto jossain vaiheessa saaren kiertelyä varten. Azorien osalta piti vähän enemmän miettiä mitä haluaa. Saariryhmään kuuluu yhdeksän saarta ja pohdiskelimme mahdollista saarihyppelyä, kun jokainen saari kuulema on erilainen. Päädyimme kuitenkin lopulta yhden saaren taktiikkaan ja päätimme että pysyisimme pääsaarella Sao Miguelilla koko ajan. Toki sielläkin vuokrattaisiin auto saaren kiertelyä varten.

Jos koronassa jotain positiivista on, niin lentojen hinnat olivat erittäin sopuisalla tasolla. Portugaliin päästäisiin Lufthansalla hyvin edullisella 117 euron menopaluu hinnalla. Lissabonista pääsee sekä Madeiralle, että Azoreille hyvinkin huokeasti, kiitos Easyjetin ja Ryanairin. Yhdensuuntaiset liput Lissabonista noille saarille ovat halvimmillaan alle 20 euroa. Valintamme Lissabonista Madeiralle osui Easyjetin 30 euron hintaiselle lennolle ja Azoreilta takaisin Lissaboniin valitsimme Ryanairin sijasta TAP:n, jonka yhdensuuntainen lippu maksoi niin ikään 30 euroa. Madeiralta Azoreille lennettiin SATA Azores Airin Dashilla ja siitä lystistä köyhtyi 50 euroa. Alkuperäinen paluusuunnitelma muuttui, sillä emme palannetkaan Lufthansalla. Päätimme reissun aikana pidentää lomaa yhdellä vuorokaudella ja ostimme pisteillä Finnairin suoran paluun Lissabonista Helsinkiin päivää alkuperäistä paluuta myöhemmälle ajankohdalle. Pisteiden lisäksi Finnair pyysi euroopan rahaa noin 17 yksikköä.

Lisäksi kuluja tuli pakollisesta antigeenitestistä, jonka Portugali vaati tammikuussa. Madeiralle ja Azoreille olisi riittänyt pelkkä EU-rokotustodistus, mutta kun lensimme Lissabonin kautta, niin piti köyhtyä 50 euron testistä Malmin Medipulssissa. Ennen matkaa piti vielä täyttää Portugalin ja Madeiran pakolliset terveystietojen ilmoitukset. QR-koodi on tänäpäna matkaillessa kova juttu!

Reitti näytti tältä.

Lentolaitteet reissulle osuivat seuraavanlaisesti:

Lufthansa Airbus A320-271N D-AINI
Lufthansa Airbus A320-271N D-AINK
Easyjet Europe Airbus A320-214(WL) OE-IJV
SATA Air Acores Bombardier DHC-8-402Q Dash 8 CS-TRF
TAP Air Portugal Airbus A320-251N CS-TVA
Finnair Airbus A320-214 OH-LXK

 

Matka alkoi aivan liian aikaisella lähdöllä Helsingistä ja aamukahvi nautittiin Priority Passin turvin Aspire Loungessa.

 

Luminen Lufthansan Airbus A320neo odottelemassa aamuvirkkuja Frankfurtiin matkaavia.

 

Ilmaan päästyämme aurinkokin nousi.

 

Köyhäksi on mennyt tarjoilu turistiluokan puolella. Lufthansa tarjoilee maksutta vettä ja pienen suklaapalan. No eipä se matkalippukaan toisaalta paljoa maksanut, joten voiko siihen enää vaatia muuta?

 

Tunnelmaa 4,5 vuoden ikäisen neon matkustamosta.

 

Frankfurtissa sitten Priority Passilla mankumaan välipalaa LuxxLoungesta.

 

Condor Boeing 767-31BER(WL) D-ABUM retromaalauksessa. Melkein 28 vuotias kone toimitettiin China Southern Airlinesille vuonna 1994 ja neljä vuotta myöhemmin Euroflylle Italiaan. Kolme vuotta myöhemmin kone sai Alitalian värit ja Condorille se päätyi lopulta vuonna 2012.

 

Lufthansa Cargo Boeing 777-F1H  D-ALJF "I'm a natural beauty. Waiting for my Lufthansa Cargo make up."  -spesiaali. Kone on alunperin toimitettu Emiratesille vuonna 2011 ja Lufthansalle se on päätynyt viime vuonna.

 

Seuraava legi matkattiin niin ikää A320 neolla ja matkaan päästiin kiitotieltä 18.

 

Lennolla oli yllin kyllin tilaa.

 

Tällä legillä päätin tuhlata kolme euroa ja tutustua saksalaisen kahviin, joka ei ole pikakahvia vaan suodatinkahvia. Miehistö sotkee kuppiin purut ja kuuman veden..

 

..jonka jälkeen asiakas asettaa kupin päälle kannen, jossa on siivilä estämässä porojen suuhun kulkeutumisen. Ajatuksena hauska innovaatio, mutta en minä pysty erottamaan tuosta makueroa murukahviin. Ihan yhtä pahaa/hyvää molemmat (yliviivaa haluamasi vaihtoehto).

 

Maisemista päätellen se alkaa Lissabon olla aika lähellä.

 

Tuo lienee jonkin sortin vankila?

 

Laskuun kiitotielle 03. Ryanairin ja Easyjetin koneet parkissa terminaali 2:n edessä, josta halpikset operoivat.

 

Heittolaukaus nousevan Bombardier BD-700-2A12 Global 7500 LX-PAK koneen suuntaan. Koneen omistaa prinssi(?) Aga Khan IV. Wikipedian mukaan hän on yksi maailman varakkaimmista henkilöistä ja häntä pidetään profeetta Muhammadin jälkeläisenä 49:nnessä polvessa.

 

Vielä edellistä huonompi kuva, mutta TAP Air Cargo oli minulle täysin uusi ohi mennyt tuttavuus. Koneyksilöstä ei ole mitään käryä.

 

Aurinko oli jo kerennyt laskea, kun viisivuotias Easyjet Europe Airbus A320-214(WL) OE-IJV otti matkustajat kyytiin.

 

Tälle puolentoista tunnin kestoiselle lennolle oli myyty ihan mukavasti lippuja.

 

Mutta Madeira ei olisi Madeira jos sinne mentäisiin heittämällä. Jouduimme tekemään ylösvedon matalan pilvikaton vuoksi ja jäämään 30 minuutiksi odottelemaan holdingiin kelin paranemista. Ylösvedon aikaan metar näytti tältä METAR LPMA 172000Z 18013KT 9999 -RA BKN013 17/15 Q1022=.

No lopulta laskuun päästiin ja seuraavan päivän tutkimaan nähtävyyksiä.

 

Joku tyyppi.

 

Santa Maria de Colombo on vuonna 1998 valmistunut replika Kolumbuksen ameriikan matkan purresta. Käsittääkseni aluksella tehdään sightseen risteilyjä.

 

Pari isompaa alusta. AIDAmar ja Mein Schiff 4, joka on rakennettu Turussa.

 

Pitihän se myös käydä pällistelemässä maailman korkeimmaksi mainostettua jyrkännettä.

 

 

Pohdittiin kaverin kanssa että mitenköhän tuossa kävisi laskuvarjon kanssa? Painaisiko tuuli mereltä huimapään kallioon, vai onnistuisiko hyppy?

 

Tämä otus on kai Madeiranpeippo Fringilla coelebs maderensis.

 

Ja sitten kokonaan toiseen paikkaan. Saaren itäkärjestä löytyy tämän näköistä panoraamaa.

 

Välittömässä läheisyydessä on Madeiran VOR ja koneet tulevat laskuun tästä yli. TAP Air Portugal Airbus A319-112 CS-TTS saapuu Lissabonista.

 

Maisemat ovat kyllä karulla tavalla komeita.

 

Ja se VOR majakka.

 

Tämä kaveri taitaa olla Myskisorsa Cairina moschata.

 

Euroopanpiikkiherne kukkii Madeiran ylänkoalueilla.

 

Ja vielä yksi panoraama tien E110 varrelta.

 

Aikanaan kalenterissa tuli taas lentopäivä ja LPMA näytti tältä.

 

TAP Air Portugal Airbus A320-214(WL) CS-TNS tekee lähtöä Lissaboniin.

 

Maisema ei ole muuttunut, mutta 24 vuotta sitten vuoden 1998 tammikuussa TAP:n kalusto näytti tältä: TAP Air Portugal Boeing 737-282C(A) CS-TEQ. Kone rullasi Rentonista ulos vuonna 1983 TAPille ja se palveli yhtiötä aina vuoteen 1998 saakka. Vain puoli vuotta kuvan ottamisen jälkeen kone myytiin Aloha Airlinesille ja se sai tunnuksen N826AL. Heti aluksi kone oli liisattuna muutaman kuukauden Asianalle, mutta sen jälkeen toimi Alohalla matkustajahommissa vuoteen 2008 saakka jolloin kone muunnettiin rahtariksi ja lopulta kone ajettiin Tucsonin romuvarastolle vuonna 2011.

 

Tämän kyydillä päästäsiin Ponta Delgadaan Azoreille. SATA Air Acores Bombardier DHC-8-402Q Dash 8 CS-TRF.

 

British Airways Airbus A320-251N G-TTNM Heathrowlle.

 

British Airwaysin väreissä ajettiin vuonna 1998 tällaisella kalustolla. GB Airwaysille liisattu, mutta BA:lle operoinut Boeing 737-236(A) G-BGDS. Tämä kone luovutettiin BA:lle vuonna 1980 ja se liisattiin GB Airwaysille vuodet 1992 - 1998 operoiden kuitenkin tuona aikana BA:lle. Vuonna 2000 kone lähti Aerolineas Argentinalle ja edelleen vuonna 2011 Peruvian Airlinesille, jossa se lienee edelleen on rekisterillä OB-1957, mutta mahdollisesta aktiivisuudesta ei kyllä ole mitään hajua.

 

Easyjet Airbus A320-251N G-UZHJ lähdössä Gatwickiin.

 

Binter Canarias ATR 72-500 EC-KYI, jonka edessä oli joka kuvakulmasta jotain romua. Binter ajaa Kanariansaarten lisäksi myös Funchal - Porto Santo lentoja.

 

Boarding SATA:n Dashiin.

 

Todella naarmuisesta ja likaisesta ikkunasta saattoi ihailla Pratt & Whitney Canada PW150 moottoriin kinnitettyä Dowty R408 potkuria.

 

SATA tarjoili tällä vajaan kahden tunnin lennolla vettä ja pienen eväspaketin, joka sisälsi juustosämpylän ja keksejä.

 

Ponta Delgadan (PDL/LPPD) platalla näytti tältä.

 

Azores Airlines Airbus A321-253N CS-TSF on toimitettu yhtiölle vuonna 2017.

 

Ponta Delgada oli hyvin rauhallinen kaupunki. Tämä kuva heijastaa oikein hyvin tunnelmaa.

 

Saaren ehkä erikoisin nähtävyys on Hotel Monte Palace.

Tarina alkaa vuonna 1977, jolloin perustettiin ranskalais-belgialainen firma, jonka tarkoituksena oli rakentaa Azoreille kaksi viiden tähden hotellia. Hotellien oli tarkoitus aueta 80-luvun alussa. Projektissa oli alusta asti vaikeuksia ja vaikka se toinen hotelli saatiinkiin auki 1984, niin Monte Palacen rakentaminen viivästyi ja paikka saatiin avattua lopulta vasta vuonna 1989.

Hotelli oli auetessaan saaren ja itse asiassa koko Portugalin hienoin hotelli. Viiden tähden hotelli sijaitsi luonnonkauniilla paikalla, josta asiakkailla oli näkymät kraaterijärven yli Atlantille. Hotellissa oli 83 standardi huonetta, neljä luxury sviittiä ja yksi presidential sviitti. Vieraita palveli kaksi ravintolaa, baari, disko, kokoustilat, pankki, kampaamo sekä kellarikerroksessa sijainnut yökerho. Kaikkien standardien mukaan ylellinen viiden tähden hotelli.

Hotelli oli kuitenkin rakennettu väärään paikkaan ja väärään aikaan. Azoreilla ei vieläkään ole massaturismia, eikä sitä ollut myöskään 80-luvulla ja niinpä asiakkaita ei ollut toivotulla tavalla. Lisäksi hotelli sijaitsee, vaikkakin todella kauniilla paikalla, niin hyvin syrjässä eikä asiakkailla ollut juurikaan muuta tekemistä tai nähtävää kuin hotelli itsessään ja ympäröivä luonto. Viimeisenä niittinä oli hotellin sijainti sen verran korkealla merenpinnasta, että suurimman osan vuodesta se on pilvien sisässä ja hotelliasukkaat saivat katsella maisemien sijasta harmaata mössöä. Luonnollisesti aurinkoakaan ei voinut ottaa ja homma alkoi olla siinä.

Paikka suljettiin sen toimittua vain 19 kuukautta avajaisista. Tämän jälkeen paikkaa vahdittiin vartijan ja vihaisten koirien avulla vuoteen 2010 saakka, mutta kun pankit lopettivat palkan maksamisen vartijalle, hän pakkasi itsensä ja koiransa ja muutti pois. Vähän tämän jälkeen ensimmäiset ikkunat rikottiin rakennuksesta ja koska se aiheutti turvallisuusriskin ihmisille jotka kielloista huolimatta menivät rakennukseen, oli omistajien pakko poistaa kaikki ikkunat rakennuksesta. Kun ikkunat oli poistettu, niin rakennukseen alkoi virrata enemmän ihmisiä ja samalla kaikki mitä irti lähti joko ryöstettiin hyötykäyttöön, tai muuten vaan vandalisoitiin.

Hotelli myytiin vielä vuonna 2015 ja se oli tarkoitus kunnostaa. Mitään siellä ei kuitenkaan ole tapahtunut ja nykyisin se on suuri urban explorer kohde, jonne ihmisiä virtaa tasaisesti. Saa nähdä tuleeko rakennuksen kunnostamisesta enää koskaan mitään. Saarella on hyvin paljon sateita ja rakennus on ollut ilman ikkunoita jo toistakymmentä vuotta. En tajua rakentamisesta ja betonirungoista mitään, mutta kierrellessä taloa tuli kyllä selväksi, ettei mahdollinen remontti ole mikään pieni homma.

 

Aulassa näyttää tältä.

 

Maisema on kyllä komea! Meille sattui tuuri emmekä olleet pilven sisällä.

 

Panorama huoneen parvekkeelta.

 

Naapurin kanssa on voinut vaihtaa kuulumisia parvekkeella.

 

Käytävä ei ollut avoin, vaan ikkunat suojasivat vieraita. Nykyisin sää pääsee esteittä sisään.

 

Sviitin (?) kylpyhuoneesta ei ole mitään jäljellä. Kylpyamme on sijannut tuossa.

 

Aulasta kuljettiin maisemahisseillä kerroksiin.

 

Pitihän se katollekin kiivetä, kun kerran oli mahdolisuus.

 

Panorama katolta.

 

Toisesta suunnasta kuva käytävistä, jotka olivat ikkunoiden suojaamia.

 

Tämä on luultavasti ollut toinen hotellin ravintoloista.

 

Ja vielä kuva pysäköintialueen ja pääsisäänkäynnin puolelta.

 

Mikäli tarina kiinnostaa enemmän ja miltä paikka näytti vuonna 1989 sekä rakennustöiden aikana, kannattaa klikata tätä linkkiä https://sometimes-interesting.com/2017/01/02/azorean-palace-in-the-clouds/

 

Yksi maisemanpalanen saaren pohjoisrannikolta.

 

Laitetaan toinenkin maisema. Tämä on Furnasin liepeiltä.

 

Furnasista löytyy kuumia lähteitä.

 

Gato açoriano.

 

Azorien pääsaari Sao Miguel tarjoaa nähtävää varsinkin patikoimalla. Me emme moiseen sortuneet, vaan kiersimme saarta vuokra-autolla. Aikoinaan tuli aika lähteä vaeltamaan kohti pohjolaa ja siirtyminen Ponta Delgadasta Lissaboniin hoitui TAP Air Portugal Airbus A320-251N CS-TVA kyydillä.

 

Vajaan neljän vuoden ikäisen A320 neon lentoonlähtö kiitotieltä 12.

 

Tämäkään lento ei ollut lähelläkään täysi.

 

Lähestyminen Lissabonin yli kiitotielle 03.

 

Lissabonissa hengailtiin pari päivää. Näkymää hotellihuoneen 24 kerroksesta.

 

Ja taas aivan liian aikaisin lentoasemalle. Finnair tykkää yövyttää koneen Lissabonissa ja lähtö on klo 07.45. Aamiainen siis nautitaan loungessa. Ja Lissabonin ANA Lounge näyttää tältä (ei, nimestään huolimatta sillä ei ole mitän tekemistä All Nippon Airlinesin kanssa).

 

TAP:n kalustoa odottelemassa päivän lentoja.

 

Aina yhtä kiehtovan eksoottinen TAAG Angolan Airlinesin pitkä tripla.

 

Koska Lissabon, niin pakollinen Euro Atlantic Airways Boeing 767-36NER CS-TKR. Koneen ensimmäinen käyttäjä oli Kenyan Airways vuosina 2001 - 2015, jonka jälkeen se on ollut Euro Atlanticin rivissä.

 

Line up runway 03.

 

Ja siitä alkaa matka kohti Helsinkiä Finnair Airbus A320-214 OH-LXK siivin.

 

Vielä yksi aamuiselle Lissabonille.

 

Tarjoilu aloitettiin melko pian lentoonlähdön jälkeen. Päätin nauttia shampanja-aamiaisen.

 

Ja se itse aamiainen.

 

Pienet päiväunet brekkarin jälkeen ja maisema olikin muuttunut tällaiseksi.

 

Se siis enteili tätä.

 

Tähän sitä taas päädyttiin.

 

Kaiken kaikkiaan onnistunut reissu. Pitänee joskus lähteä tutkimaan noita muitakin saaria Azoreilla. Nyt ei olekaan oikein mitään ihmeellistä seuraavaa valmiina, kun ei oikein viitsi varata mitään, koska maailma tuntuu muuttuvan päivittäin. Ehkä tästä kuitenkin johonkin kohta taas pitää päästä!

 

Muokattu: Helmikuu 6, 2022, käyttäjä: Pauli Hankonen

[Markku Kyyrönen 209]

Tuo hotelli Azoreilla on ihan kuin rakennukset Ukrainan Prypjatista. Tuollaista jälkeä näköjään syntyy reilussa kolmessakymmenessä vuodessa kunhan vaan jättää paikat rempalleen. 
 

[Pauli Hankonen 676]

22 minutes ago, Markku Kyyrönen said:

Tuo hotelli Azoreilla on ihan kuin rakennukset Ukrainan Prypjatista. Tuollaista jälkeä näköjään syntyy reilussa kolmessakymmenessä vuodessa kunhan vaan jättää paikat rempalleen. 
 

Minun mielestä Pripjatissa rakennukset olivat paremmassa kunnossa. Toki Pripjatin vierailustani on aikaa jo melkein 12 vuotta, mutta rakennukset olivat silloin oleet tyhjillään 24 vuotta ja niissä oli ikkunat paikallaan, vaikkakin monet ikkunat olivat joko rikki tai avoinna. Tuolla tuo hotelli on sen sijaan ollut kokonaan ilman ikkunoita reilu kymmenkunta vuotta ja sää on päässyt raiskaamaan sitä pahemmin. Yht'äkkiä voisin kuvitella, että Atlantin kostea ilma on rakenteille raaempi, kuin Ukrainan kuivempi ilmasto? Toisaalta CCCP rakensi varmaan jo lähtökohtaisesti huonompaa laatua kuin Portugali

Muokattu: Helmikuu 6, 2022, käyttäjä: Pauli Hankonen

[Timo Partanen 210]

Hieno tarina ja hienot kuvat. Kiva kun jaksat tehdä näitä reportaaseja.

Noiden maailman loungejen taso tuntuu olevan aika lailla vaihteleva ja huomattavan erilainen kuin aiemmin. Kustannuspaineet tietysti vaikuttavat, mutta kun lentoyhtiö lupaa pitää huolta paljon matkustavista asiakkaista, niin jonkinlaista laatua piitäsi voida odottaa.

Timo