Ruutukartta

[Tapio Heinomaa 360]

Saksalaista ruutukarttaa, oliko suomalainen yhteneväinen?

[Raimo Heikkinen 2 495]

On yhteneväinen tämän Suomenlahden Valvontakartan (1:800 000) kanssa. Punakynällä merkityt kohdat liittyvät sukellusveneiden jättämiin öljyläikkiin, jotka merkattiin kartiopoijulla tai punaisella lipulla. Ainakin osa merkinnöistä on vuodelta 1943.

[Kari Lumppio 252]

Ensimmäisen viestin ruutunumerointi tuli käyttöön keväällä 1942, kun Laivasto-osasto K aloitti toimintansa Laatokalla (kts: https://fi.wikipedia.org/wiki/Laivasto-osasto_K ). Laatokan rannikkoprikaatin mukaan aikasempi ilmavalvontakartta oli joutunut vihollisen käteen ja numerointi piti uusia. Tai sitten vain yhtenäistettiin ruudukko suomalaisten ja saksalaisten toimijoiden kesken. Luftwaffella oli oma ruudukkonsa mitä käytettiin esim. 1944 kesällä ja oli erilainen (hyvä lähde esim: https://www.gyges.dk/reporting_grids.htm ).

Osasto Phillipin (JG 54) toiminta liittyi laivasto-osastoon K. Muistan, että jotain JG 54 ilmavoittoilmoituksen ruutua on ihmetelty maailmalla. Suomalaisen ilmavalvontakartan ruuduissa ko, numero oli noin keskellä Laatokkaa. Osa Phillipin voittojen paikkailmoituksista taisi olla ns. selväkielisiä tyyliä 2 km Valamosta länteen jne.

Tuo ruutunumerointi oli sitten käytössä Suomessa vielä 1970-luvulla ellei pidempäänkin.

Kari

[Tapio Heinomaa 360]

Nysväsin ruutukarttaa Suomenlahden ilmoitus-ja valvontakartan (1942) ruutunumeroinnin pohjalta.

[Timo Partanen 210]

Noita ruutukarttoja on ilmeisesti vaihdeltu sodan kuluessa. Kun selvitin lentolaivue 12:n tekemiä lentoja ennen talvisotaa ja talvisodan alkuviikkojen aikana, niin noiden ruutujen osalta tuntui vallitsevan melkoinen sekamelska. Tässä yksi näkemys ruudukosta, mutta nämä numeroinnit eivät istuneet suureen osaan lennoilta tehtyjä havainnointeja. Usein havainnot oli kirjattu esim. siten, että kun detaljikarttaan oli merkitty esim. Toivolan tila, niin raporttiin  merkittiin, että vihollisen kolonnan alkaa Toivolan i:n kohdalta ja päättyy esim Peltolan risteykseen. Tämä oli varmasti riittävä raportointitarkkuus, koska siitä kävi ilmi suoraan kolonnan pituus ja kun se vielä yhdistettiin siihen, mitä kolonnassa oli.

[Tapio Heinomaa 360]

Yksi ilmoitustapa

[Tapio Heinomaa 360]

Vanhaa ja uutta ruutukarttaa

[Jussi Harola 90]

Koska asia on tapetilla, niin laitan tähän lyhennelmän kirjassani kerrotusta ilmavalvontakarttojen kehityksestä. Tämä koskee vain IV-karttaa, jota käytettiin yleisesti raporteissa ja ilmoituksissa. Lisäksi käytettiin merivoimien ilmoituskarttaa ja lukemattomia laivueiden kehittämiä ruudustoja hävittäjien ohjauksessa ja lennonvarmistuksen ruutukarttoja.

Syksyllä 1939 julkaistiin ensimmäinen varsinainen ilmavalvontaruutukartta. Sen pohjana oli 1:1 000 000 Suomen yleiskartta, jossa oli päällepainatuksena suorakulmainen 40 x 40 km ruudusto. Ruutuja oli 580 ja numerointi juoksi vaakasuoraan, alkaen vasemmasta alakulmasta. Nimiön päälle oli painettu ohje ruudun jakamisesta neljään osaan A…D. Kirjaimella osoitettu ruutu voitiin jakaa vielä osiin 1…9. Suomenlahti jäi suurelta osin ruudutuksen ulkopuolelle ja merialueella käytettiinkin yleisesti Merivoimien ilmoituskarttaa. 10.12.1939 annettiin määräys täsmällisen ruudun peittämisestä varsinkin puhelinviestityksessä (Tapion asiakirja ylempänä).

Välirauhan aikana ruutukartta painettiin uusien valtakunnanrajojen mukaiselle kartalle, mutta ruudutusta tai sen numerointia ei muutettu.

Jatkosodan alussa ilmavalvontaruudusto painettiin uudelleen saksalaiselle yleissilmäyskartalle ”Übersichtskarte von Finnland”. Elokuussa 1941 ruudustoa jatkettiin kohti itää kartalle ”Übersichtskarte Karelien–Kola”. Alkuperäisen ruuduston vaakarivit olivat juoksevassa numerojärjestyksessä, joten uusia ruutuja numeroitiin vanhojen jatkoksi ja lisättiin eteen ykkönen. Näin esimerkiksi kartan oikeassa reunassa olevan ruudun 120 itäpuolelle muodostui ruutu 1121 ja sen itäpuolelle 1122.

Vanhojen suomalaisten ja saksalaisen ”Übersichtskarte Karelien–Kola” karttojen ruudutus ei ollut täysin yhteneväinen. Vuoden 1941 vaihteessa määrättiin suunnilleen Mikkelin kautta kulkevan pystyrivin itäpuolella käyttämään saksalaista karttaa ja länsipuolella suomalaista.

Ilmavalvontaruudusto vaihdettiin 16.5.1942. Se perustui edelleen saksalaisiin karttoihin. Ruudusto oli sidottu maantieteellisiin pituus- ja leveysasteisiin. Numerointi juoksi vaakasuoraan ja sen laajuus vaihteli eri leveysasteilla, ylettyen vähintään 42. pituusasteelle. On karttoja, joissa numerointi jatkuu pidemmällekin ja toistuu samana kuin kartaston länsireunalla. Ruudun jako osiin noudatti aikaisemman ilmavalvontakartan periaatetta. Paitsi kirjainruutu voitiin jakaa tarvittavasta tarkkuudesta riippuen joko yhdeksään tai sataan osaan. Molemmissa tapauksissa numerointi juoksi vasemmasta yläkulmasta vaakasuoraan.

Jussi

Muokattu: Maaliskuu 20, 2022, käyttäjä: Jussi Harola
Korjattu rivitystä

[Ari Oksanen 322]

Esimerkki Lentorykmentti 4:n käyttämästä ruudukosta ja sanomien salausjärjestelmästä.

Lähde Kansallisarkisto