Itsetehdyt radiolaitteet

[Tarmo Kallio 239]

Rakentelin melkein kaikkea elektroniikkaa 1970-1980 luvuilla. Vihreän sähkökitaran lisäksi on säilynyt vain viritinvahvistin. 

Siinä oli ensimmäisenä osana joululahjaksi saamani strereodekooderin rakennussarja. Tässsä juotettiin kaikki osat itse Lyijy-Tinalla piirilevyyn. Ostin myöhemmin itse omilla rahoilla virittimen. Se oli jo vaihelukituilla taajuuksilla oleva viritin. Säädin oli potentimetri. Kun kiersi edes lähelle toivottua taajuutta, niin viritin "otti" itse kyseisen taajuuden ja se pysyi siinä.

Vahvistimessa oli alunperin tasajännitteellä säädettävät esiasteet. Oli muistaakseni Philipsin mikropiirejä. Pääteasteet ovat myös Philipsiltä, mutta jäähdytyslevyt ovat isäni tekemiä. VU- mittarit Tekniikan Maailman lehdestä.

Petyin hieman alkuperäiseen esivahvistimeen. Siinä oli liikaa kohinaa. Muutin kytkentää ja suunnittiln itse oman kytkennän. Laitoin kaksi "valo"- LRD- vastusta pieneen filmipurkkiin ja keskelle tuli pieni polttimo. Säädin polttimon kirkkautta pieniohmisella potentiometrillä. LDR- vastukset säätivät sitten äänenvoimakkuutta. Muistaakseni vaihdoin silloin kaikki elektrolyyttikondensaattorit Tantaalimalleihin. Olen porannut aikonani kaikki potikoiden ja ledien paikat mustaan pleksiin käsidrilliporalla! 

Laite oli aikonaan varsin hyvä ja toimiva. Toimii varmaan vieläkin. Tässä vielä filmikuva laitteesta: Vehkeessä on kaksi eri virtalähdettä. Kokeilin laittaa vasemmanpuoleiset virtakytkimet ylös. Oikeat ledit syttyivät. Laite ei räjähtänyt. Töpseli laitteessa oli vanha pyöreä "nollaluokan" töpseli.  Piti tehdä "eräs" viritys, että sain jännitteen laitteelle. 

 

[Tarmo Kallio 239]

Tämän kirjan ohjeilla tein muutaman "taskuradion". Radioputkilaitteita en ole tehnyt koskaan. Kirjassa on kyllä ohjeet niihinkin.

 

 

[Tarmo Kallio 239]

Unohdin mainita, että kirja on vuodelta 1955 ja se on 2. painos. Kirjassa on paljon kytkentäkaavioita transistoripuolelle, mutta suurin osa kytkennöistä on tehty pienikokoisille radioputkille. Minua kiinnostaisi rakentaa joku vanha kytkentä radioputkilla. Radioputkien saatavuus taitaa olla tosin heikkoa 

Ei voi vain marssia suoraan johonkin komponenttimyymälään ja olettaa osan löytyvän sieltä. 1970-luvun loppupuolella Turussa oli eräs liike, josta löytyi melkein kaikki komponentit suoraan hyllystä. Kerran kyselin erästä fototransistoria, jossa on linssi päässä. Se löytyi heti hyllyistä. Kävinkin liikkeessä melken päivittäin ja minulla oli joku piirilevy jatkuvasti "syövytyksessä" FerriCloridi-liuoksessa. 

Rakensin kerran jotain kytkentää Hannu Miettisen Erikois Elektroniikka - kirjasta. Yhtä osaa ei löytynyt suoraan ja mietittiin korvaavaa osaa. Myyjä sanoi soittavansa suoraan Miettiselle ja hän soittikin. Sain muistaakseni korvaavan komponentin. 

Meillä oli "poikien" kanssa salaiset lähettimet ULA-taajuuksilla. Lähetin oli minun tekemä piirilevy. Minun laite lähti heti toimivaan, mutta "Pertin" ei. Tuttkittiin piirilevyä pitkään. Eräs vastus oli laitettu väärin. Saatiin laite toimintakuntoon. Me käytettiin tätä silloin "laitonta" ULA- lähetintä, kuin jossain seikkailuelokuvissa!  Vastaanottimina olivat taskuradiot. 

[Jorma Kosonen 1 679]

20 minuuttia sitten, Tarmo Kallio kirjoitti:

...suurin osa kytkennöistä on tehty pienikokoisille radioputkille. Minua kiinnostaisi rakentaa joku vanha kytkentä radioputkilla. Radioputkien saatavuus taitaa olla tosin heikkoa 

Tuo on ihan hyvää varautumista, sillä radioputket kestävät EMP:iä paremmin eli saattavat pysyä ehjinä, jos Putler alkaa pamautella isompia ilotulitteita.

Rod 

[Ilkka Mäkelä 1 209]

Vahvistimissa käytettäviä putkia kyllä löytyy. https://uraltone.com/putket.html

[Tarmo Kallio 239]

Laitan pari kuvaa isäni rakentamasta kidekoneesta. Kidekone ei tarvitse lainkaan virtalähdettä, vaan se "varastaa" käyttöjännitteensä radiolähetteestä. Tässä on ilmaisindiodina keskellä ylhäällä laitteen takana Philipsin Germaaniumpohjainen OA-91. Alunperin laitteen etupuolella banaaniliittimissä oli lasiputki, jossa oli toisessa päässä Germaaniumpala, jota tökittiin putken toisessa päässä olevalla neulalla. Kovalla tuurilla saatiin muodostomaan kärkidiodi. Itse en onnistunut koskaan.

Tämä osa on aikojen kuluessa hävinnyt johonkin. Samoin ilmaeristeisen säätökondensaattorin nuppi. Tämä kidekone on viritetty toimimaan keskiaaltotaajuuksilla. On mahdollista rakentaa myös ULA-taajuuksilla toimiva kidekone. Bakeliittisen kuulokkeet ovat viimeisintä huutoa .

 

Muokattu: Huhtikuu 23, 2022, käyttäjä: Tarmo Kallio

[Mika Virolainen 715]

Nämä löytyy edelleen 

https://www.antikvaari.fi/k/wiio-osmo-a/elektroniikkaa-sinulle/617bafe8d46147b10a4c1f74

https://www.antikvaari.fi/k/kirjailija/tuote/1411766

+ ainakin viisi länkkyä.

Kaikenlaista tuli muinoin rakenneltua. Aika siistiä jälkeä olet tehnyt, selvästikin isäsi jalanjäljissä kulkenut

PS: Ferrikloridi tuli tosiaan tutuksi.

Muokattu: Huhtikuu 25, 2022, käyttäjä: Mika Virolainen

[Tarmo Kallio 239]

Kun tuo viritinvahvistimeni oli uusi, niin Turussa oli vain kolme ULA-radioasemaa. Tarkemmin kolme eri taajuutta.  Oli yleisohjelma, rinnakkaisohjelma ja ruotsinkielinen kanava. Stereolähetyksiä oli harvoin. Lähinnä rinnakkaisohjelman puolella jossain musiikkiohjelmissa. Ja tietenkin stereotestissä. Radion stereotesti | Elävä arkisto | yle.fi

Oli jännää odottaa punaisen stereoledin syttymistä stereolähetteen alkaessa. Myös Euroviisut lähetettiin usein radion kautta stereona suorana lähetyksenä. Televisioon stereoääni tuli digitaalisena NICAM-äänenä analogisen kuvan yhteyteen vasta vuonna 1988: NICAM – Wikipedia

 

 

Muokattu: Huhtikuu 26, 2022, käyttäjä: Tarmo Kallio

[Seppo Koivisto 201]

Minulla oli joskus 60-luvulla Philips Radio Engineer RE1 radion rakennussarja, jossa komponentit kiinnitettiin ruuveilla muovialustaan. Kuvassa on tosin kaiuttimella oleva versio, kun RE1:ssä oli kaksi transistoria ja kuuloke.

https://www.worthpoint.com/worthopedia/philips-radio-engineer-kit-re1-248697955

 

[Tarmo Kallio 239]

Tämä kokonaan radioputkilla tehty radiovahvistin on myös isäni tekemä. On varmaan jostain rakennussarjasta, kun tässä on lasinen etulevy kaupunkien nimillä. Tämä etulevy on selvästi tehdastekoinen. Kotelo on isäni tekemä. Laitteen oikeassa yläreunassa oleva pyöreä "silmä" on näköviritysputki. Sillä saatiin radiokanava tarkasti kohdilleen. Radiopuolella oli muistaakseni lyhyet, keskipitkät ja pitkät taajuudet. ULA-viritintä ei ollut. 

Käytin tätä paljon 1970-luvulla kitaravahvistimena, kuten kuvasta näkyy . Vahvistimessa oli putkivahvistimelle tyypillinen "pehmeä ja lämmin" soundi. Nykyäänkin muusikot käyttävät kitaravahvistimina putkivehkeitä juuri niitten erikoisen soundin takia. Pöydän alapuolella oikella oli iso kaksoiskartiokaiutin. Edessä näkyy ruskea peitinkangas. 

Laite on edelleen tallella veljelläni. 

 

[Tarmo Kallio 239]

3 tuntia sitten, Seppo Koivisto kirjoitti:

Minulla oli joskus 60-luvulla Philips Radio Engineer RE1 radion rakennussarja, jossa komponentit kiinnitettiin ruuveilla muovialustaan. Kuvassa on tosin kaiuttimella oleva versio, kun RE1:ssä oli kaksi transistoria ja kuuloke.

https://www.worthpoint.com/worthopedia/philips-radio-engineer-kit-re1-248697955

 

Tutunnäköisiä komponentteja. Minulla oli joku myöhempi Philipsin sarja. Taisi olla EE-sarjaa. Oli sininen reijitetty alusta ja komponentit kytkettiin toisiinsa jousiliittimillä. Tästä pystyi rakentamaan lisäosilla jopa ULA- virittimen. Taajuus säädettiin tässä pienikokoisella keraamisella säätökondensaattorilla. Suurtaajuusaste oli pii-pohjaisella suurtaajuustransistorilla. Taisi olla BF-194. Antennina oli ohjeen mukaan kuparilangasta tehty noin 10 cm korkea pystyantenni. 

Tein ULA-radion ohjeen mukaan. En tehnyt omia viritelmiä. Kytkentä toimi hyvin. Huomasin myöhemmin jotain erikoista. Kun säätökondensaattori oli tapissaan oikealla, niin kuulin Turun ULA-taksien ja keskuksen välistä keskustelua. Kun säädin oli täysin vasemmalla kuului Turun lentokentän ja lentokoneitten välistä keskustelua. En kuunnellut paljon. Pelkäsin ääneni lähtevän eteenpäin, vaikka kytkennässä ei ollut mitään lähetinosaa.

 

[Tarmo Kallio 239]

Vielä tuosta Sepon kuvasta. Vasemmalla ylhäällä on musta Ferriittisauva. Tämän ympärillä on käämityksiä ohuella kuparilangalla. Oli pari-kolme-eri kelaa. Kaiutin näyttää samalta, mitä oli minun laitteessa. Kellertävän näköinen putkilo vasemmalla on polyesterikondensaattori. Siitä oikealle näyttää olevan elektrolyyttikondensaattoreita. 

Virtalähteenä on  9 Voltin paristo. Aivan kuvan alareunassa vasemmalla näyttää olevan uudempi värikoodattu kondensaattori.

Muokattu: Huhtikuu 29, 2022, käyttäjä: Tarmo Kallio