Onko sinulla musikaalista lahjakkuutta?

[Guest northernlight]

No joo, jotain tulee tehtyä.  Enimmäkseen soittelen kuitenkin kurttua...

 

Tuossa viimeisin tekele. www.simnet.is/tatu/MP3/Chrystals.m4a

Wow!    Upea biisi, todella kaunis.  Enpä ole ennen tuon tyylistä musiikkia harmonikalla kuullutkaan!?!

 

[Jukka Siirilä 80]

No joo, jotain tulee tehtyä.  Enimmäkseen soittelen kuitenkin kurttua...

 

Tuossa viimeisin tekele. www.simnet.is/tatu/MP3/Chrystals.m4a

 

Toihan on suoraan hanurista 

 

Oikeesti aika... Sanoisinko mielenkiintoinen biisi. (Niin, tää on sitten kehu) Hiukan erilaista musiikkia kuin normaalit haitaribiisit.

[Guest Aaltonen]

Öö on joo, aina kun alan laulamaan, alkaa sataa kirjoja ja kattiloita....

Eli ei ole lahjakkuutta.....

[Antti Kähönen 0]

Lahjakkuudesta en tiedä, mutta yritystä riittää. Keväällä tein laulun I-tutkinnon ja C-kurssia kohti tässä mennään vaihtelevalla menestyksellä.

 

Alkaa muuten säveltapailun C-taso oikeasti vaatia sitä lahjakkuutta... Suosittelen lämpimästi, jos haluaa kokea olevansa pihalla jossakin asiassa  

[Ilkka Mäkelä 1 206]

On tullut soitettua etupäässä koskettimia ja laulettua kolmella LP:llä, yhdellä EP:llä (kuka muistaa?) ja parilla singlellä. Siispä olen vihattujen Teoston ja Gramexin asiakas vuodesta 1966 

 

Tosin yksi niistä LP-levyistä vedettiin koelevyjen prässäyksen jälkeen painosta...oli niin p-kaa.

 

Lavalla Tavastialla ensimmäisen kerran v. 1971 (Orient Express), viimeiseksi jääneen kerran 1980 (M. Perusjätkä).

 

Pohjoisin keikka Lea Lavenin orkesterissa Sodankylän työväentalolla (70-luku). Myös Eeki Mantere oli bändikaveri aikoinaan.

 

Ja äänitelty on Finnvoxissa, Takomossa, ja tuotettu Hanoi Rocksin ensimmäinen single (I Want You/Kill City Kills) 1980. Siis silloin, kun Andy ja Mike olivat vielä vesiselviä.

 

Soitettu on myös Finlandia-talossa (viulua) ja Kulttuuritalolla (sähköurut) sekä Tuomiokirkon urkuja inttiaikana intin jumalanpalveluksessa, kuin myös jazzia Oudon Musiikin Orkesteri OMO:ssa Vanhalla Ylioppilastalolla...

 

Sitten vielä bassoa Anni Helenan humppaorkesterissa. Ja kerran säestetty Irwin Goodmania.

 

Viimeksi lavalla tänä syksynä, lähinnä terapiamielessä.

 

Eli, onhan tuota tullut kokeiltua, eri tyylejä joka lähtöön, mutta ei leipätyöksi asti. Siis silloin nuorempana...Ja nähty esim. Love Recordsin nousu ja tuho, sekä usean muusikkokaverin ennenaikainen kuolema, ikävä kyllä.

[Tommi Manninen 0]

Onko teillä minkäänlaista musikaalista lahjakuutta, soitatteko mitään instrumenttia aktiivisesti?

 

Musikaalista lahjakkuutta? Tuohon on vaikea vastata. Rumpuja soitan aktiivisesti, olen soittanut jo erilaisissa bändeissä yli 20 vuotta. Viime vuosina n.30-40 keikkaa vuodessa, vuosien varrella on tullut heitettyä ehkä tuollaiset about 500 keikkaa.

[Hannu Virpi 1]

Soitan ovikelloo, soitan puhelinta, vastaan kännykkään

 

Edellyttävätkö nuo musikaalisuutta...  En ole ennen kuullutkaan. Mutta täällähän on muusikoita enempi ja vähempi. Itse olen soittanut pianoa n. 25 vuotta ja urkuja parikymmentä. On tullut sormeiltua isohkoakin soittokalustoa (meinaan siis noita pilliurkuja ja miksei flyygeleitäkin...  ). On tullut Hynnisen Jormaakin säestettyä...  8)  Ja Teoston asiakkaana vuosikaudet. Kyllä tämä ihan työstä käy.

[Guest outipo]

Ja äänitelty on Finnvoxissa, Takomossa, ja tuotettu Hanoi Rocksin ensimmäinen single (I Want You/Kill City Kills) 1980. Siis silloin, kun Andy ja Mike olivat vielä vesiselviä.

 

Olen ymmärtänyt että tuo Takomon studio on Pitäjänmäessä, mutta missähän mahtaa olla tarkka sijainti? Ollaan poikaystäväni kanssa sitä mietitty, Pitäjänmäessä kun asutaan..

[Guest antchen]

Mä oon älyttömän hyvä ostamaan levyjä muun elintason kärsiessä! Ja ennen tuli paljonkin kitaraa soitettua, nykyään vähemmän.

 

T:A

[Ilkka Mäkelä 1 206]

Olen ymmärtänyt että tuo Takomon studio on Pitäjänmäessä, mutta missähän mahtaa olla tarkka sijainti? Ollaan poikaystäväni kanssa sitä mietitty, Pitäjänmäessä kun asutaan..

 

Sorry, Outi, Takomo studio, joka kuului Fazer Musiikki-konserniin ja rakennettiin isolla rahalla Eastlake Audio-studiomallin mukaiseksi 1976-77 Takomotiellä (siitä nimi) sijainneelle Finnlevy/Musiikki-Fazer-konsernin tontille, on purettu jo noin 15 vuotta sitten.

 

Koko suuri kortteli nimittäin myytiin ja lanattiin maan tasalle, ja rakennettiin uudelleen täyteen toimistotaloja tms.

Eräänäkin yönä kävin purkutyömaalla katsomassa, olisiko Takomo-studioiden kyltti vielä pöllittävissä, mutta joku oli ehtinyt ensin 

 

Ensimmäinen siellä äänitetty tuotos oli muuten Wigwamin Dark Album tammi-helmikuussa 1977, äänittäjä/tuottajana englantilainen Mick Glossop, uusia studiosysteemejä vasta tutkivana apulaisäänittäjänä Tom Vuori ja takapiruna istumassa minä. Niin modernia studiota ei Suomessa ollut silloin muualla nähty. Ja paljon senaikaista huipputavaraa siellä äänitettiin, Dingosta alkaen.

 

Korttelin kauppa oli niin iso bisnes, että yksi äänitysstudio ei siinä paljon painanut. Fazer siirsi toimintansa Finnvoxiin, ehkä jopa osti osuuden, en tiedä. Finnvoxin omisti aikoinaan Lejos-konserni ja ehkä omistaa edelleen. Studion johtaja Risto Hemmi on tuttu, myös äänittäjänä esim. J.Karjalaisen levyiltä ja taitaa olla nykyään toimitusjohtaja.

 

Siis, Outi, Takomo Studiot In Memoriam, kalusto myyty (mm. Pave Maijanen osti 24-raitanauhurin) mutta paikasta ei jäljellä muruakaan.

 

Jos vielä vanhempia aikoja muistellaan, niin Love Recordsin konkurssin yksi syy oli, että he halusivat oman studion, jonka suunnittelijana oli silloin Suomen musiikkielämässä vaikuttanut toinen britti, Richard Stanley, ja se rakennettiin kalliilla - vaikkakaan ei yhtä kalliilla kuin Takomo - ja kävi aivan liian kalliiksi Love Recordsille. Sijaitsi keskustan korttelin sisäpiharakennuksessa lähellä Johanneksen kirkkoa. Tehtiin sielläkin toki jotain, kuten M. Perusjätkän ensimmäinen single.

 

Täydellisen äänitysstudion rakentaminen ja suunnittelu on vaikeata puuhaa...Tarvitaan kokonaan ympäristöstä kelluvalla rakenteella erotettu tärinävapaa, äänieristetty ja oikein akustoitu tila ja miljoonaluokan laitteet ja tukku erikoismiehiä.

Alalla on silti Suomessakin ylikapasiteettia. En suosittele kenellekään ison äänitysstudion perustamista, etenkin kun tietokonepohjainen, digitaalinen kotistudio voi nykyisin tuottaa joissakin musiikin genreissä ihan studioluokan äänitteitä murto-osalla investointien määrästä.

[Guest outipo]

Kiitos, Ilkka, kattavasta vastauksesta. Luin muutamia kuukausia sitten jutun Dingosta, missä mainittiin "Pitäjänmäen Takomon studio" enkä tullut yhtään ajatelleeksi että ko. studio voisi olla purettu. Kuulin vastikään Esa Pulliaisen haastattelun (2000-luvun puolelta), ja hän mainitsi siinä jotain Pitäjänmäen uudesta studiosta. Mikähän tämä studio mahtaa sitten olla, onko tietoa?

[Ilkka Mäkelä 1 206]

Enpä ole viime aikoina studioiden toimintaa seuraillut, mutta Pitäjänmäki ja sen lukuisat teollisuustalot ovat aikojen kuluessa pitäneet sisällään useita studioita, mm.

 

Soundtrack, sijaitsee vanhassa elokuvateatterissa, äänittänyt mm. jazzia 70-luvulta alkaen

 

Sun studio, (entinen PhotoSonic, entinen TopSonic, entinen Soundman), Höyläämötie 5, 70-luvulta alkaen

 

Ilkka Vainion studio (en muista nimeä), Höyläämötien toisella puolella, myös vanha

 

Pitäjänmäentien varrella ns. Suikin studio(täsmällistä nimeä en muista eikä se näy keltaisilla sivuilla). (Suikki taisi olla Vaasasta tjsp kotoisin oleva ex-muusikko), myös vanha. Siellä pidettiin/pidetään Sibelius-Akatemian äänityskursseja. Itse äänitin siellä mm. Poverty Stinks-yhtyeen apuna. Ensimmäinen paikka muuten, missä näin naispuolisen äänittäjän tai itse asiassa kaksi  Äänittäminen kun on yleensä ollut musiikkiteollisuudessa ns. miesvaltainen ala.

 

Finnvox, sijaitsee myös Pitäjänmäen pohjoisella teollisuusalueella, niin iso ettei sen tarvitse mainostaa

 

---

 

Ainoa uusi, minkä löysin keltaisilta sivuilta, on Master Recording Oy, Kutomotie. Siitä ei ole sen enempää tietoa.

 

Suomenlinnassa lienee Seawolf, mikä on aika uusi, muttei Pitäjänmäessä päinkään.

 

Kiva, että sinua kiinnostaa tällainenkin asia.

 

Yksi pikkudetalji omasta musiikkimausta: Jos äänittäjänä tai masteroijana oli luottonimet kuten Roger Nichols, Bob Ludwig tai Bob Clearmountain, jotka eivät mihin tahansa roskaan suostuneet, niin sellaisen levyn voi yleensä ostaa tyytyväisyystakuulla.

 

Ja äänittäjien ja muusikoiden suosimista CD-levyistä ylitse muiden on yksi: Donald Fagen: The Nightfly.

Vaikka se on tehty jo 1982, on se edelleen kärjessä. Yksi ensimmäisiä täysdigitaalisesti äänitettyjä ja masteroituja levyjä, joissa äänitys, tuotanto, sovitukset, sävellykset, sanoitukset, lauluharmoniat ja loistavat muusikot kohtaavat. Suosittelen.

 

Mm. muuan Alanko-niminen muusikko sanoi haluavansa mieluiten olla Jeff Porcaron virvelirumpu nimenomaan tällä levyllä.

 

No, tämä vain vanhan patun mielipide.

[Tommi Manninen 0]

Pitäjänmäentien varrella ns. Suikin studio(täsmällistä nimeä en muista eikä se näy keltaisilla sivuilla). (Suikki taisi olla Vaasasta tjsp kotoisin oleva ex-muusikko), myös vanha. Siellä pidettiin/pidetään Sibelius-Akatemian äänityskursseja. Itse äänitin siellä mm. Poverty Stinks-yhtyeen apuna. Ensimmäinen paikka muuten, missä näin naispuolisen äänittäjän tai itse asiassa kaksi  Äänittäminen kun on yleensä ollut musiikkiteollisuudessa ns. miesvaltainen ala.

 

---

 

Ainoa uusi, minkä löysin keltaisilta sivuilta, on Master Recording Oy, Kutomotie. Siitä ei ole sen enempää tietoa.

 

Suomenlinnassa lienee Seawolf, mikä on aika uusi, muttei Pitäjänmäessä päinkään.

 

 

Suikin studio on juuri tuo Master Recording. Toinen naispuolisista äänittäjistä oli varmaankin Silja Suntola? Hän on kirjoittanut sittemmin kirjan "Luova Studiotyö" ja opettaa tätänykyä eräässä suomalaisessa alan instituutiossa.

 

Seawolf Studios, jonka johtohahmoihin kuuluu Hannu Leiden (joka aikanaan 90-luvun alkupuolella oli lähellä läpimurtoa ameriikan markkinoilla Havana Black-s bändin kanssa) tarjoaa erilaisen, uniikin ympäristön tehdä äänityksiä.  Jotkut ulkomaalaiset ovat olleet kiinnostuneita menemään tuonne äänittämään, eikä kai vähiten sijainnin takia. Olisikohan ainoa studio maailmassa joka on Unescon maailmanperintöluetteloon kuuluvassa paikassa? Ja onhan Hanoi Rocks tehnyt viimeisimmät kaksi levyä tuolla. Hmm, Hanoi Rocks ja Unescon maailmanperintöluettelo?

 

Yksi varteenotettava uusi studio on kaiketi Sonic Pump Studios, "erikoistunut" hevimpään musaan. Oli ennen pitskussa (yllätys, yllätys) ja nyttemmin Hermannissa, siellä teollisuusalueella, tuntuis että melkein kaikki studiot stadissa on teollisuusalueella.

 

Uusia "studioita" ja studioita syntyy suomeen kun sieniä sateella. Niinkuin Ilkka taisi mainita, ison "oikean" studion perustaminen vaatii paljon tietotaitoa ja rahaa. Sitäpaitsi ei se ole niin kallista lähteä ulkomaille äänittämään kuin yleisesti luullaan.

 

[Timo Pöntinen 0]

Morjens!

 

Musiikkileikkikoulussa aloitin joskus 4-5-vuotiaana, kannelta soittelin ehkä vuoden pari ja ala-asteen alettua aloitin kitaran soiton Itä-Helsingin Musiikkiopistossa. Seuraavaa 7 vuotta meni niissä hommissa ja sitten... lopetin.

 

Tuosta musiikkinumerosta. Mitähän sekin kertoo lahjakkuudesta?  Olin yläasteen Kruununhaan yläasteella, samasta koulussa on tullu mm. TikTak:n tyttöjä ja myöhemmin Indican rumpali (oltiin neidin kanssa samalla luokalla). Itselläni taisi olla päättötodistuksessa numero 9, eli suht hyvä. Eiköhän mun pitäisi siis kohtapuoliin perustaa bändi ja ruveta soittelemaan radio Novalla

[Guest HarriRis]

Kitaraa 7 vuotta , nyt tullut yhdelle jantterille pidettyä tuntejakin 

[Guest timoturunen]

Kitaraa noin 15 vuotta, en nyt tiedä onko hevin soittamisessa mitään tekemistä musiikillisen lahjakkuuden kanssa 

[Antti Laukkanen 15]

Hui! Täällähän asuu muusikkous  Jonniilaisia pieniä lahjoja kenties on olemassa. Laiskuus asioiden treenaamiseen vie kuitenkin kaikesta voiton  Pianoa on tullu kilisteltyä, kun semmonen meillä on aina kotona ollut. Nykyisin tosin tommonen digitaaliversio omassa nurkassa. Ihan liian hiljaa se on saanu olla viime aikoina. Sitten joskus vuonna -80 tjsp. sain koulun musakerhossa sähköbasson kouraani. Sitä sitten vuosien myötä on sen verran tullut narisutetuksi, että pari omaakin on nurkissa. Kitara seurasi sitten ja meni kai vähän ohikin. Musaopistossa soittelin pasuunaa ja malliksi noita puhaltimia on tullu kokeilluksi laajemminkin. Nurkissa makaa yhtä jos toista soittopeliä, muttei niistä ihmeitä irtoa...

 

Vuosien varrella kuitenkin on ollut kaikennäköistä soittokunta- ja bändiviritystä. Jokunen ihan mielenkiintoinen solistivieras on ollut vuosien varrella enimmäkseen big bandien edessä. Vaikkapa malliks Bianca Morales, Kaija Pohjola, Antti Sarpila, Kirka, Harri Marstio, Marjorie, Pepe Willberg, Eino Grön.... Tällä hetkellä aktiivisia projekteja ovat eräskin jopa globaalisti sangen ainutlaatuinen big band, kellarirokkipändi ja alkutekijöissään oleva toinen bändiviritys. Yhdessä jopa joutuu rääkymään mikkiin. Oonpas mä näköjään levymuusikkokin sekä näinollen Gramexin leivissä.

[Guest petri2]

Suihkubasso, joka mielellään osaisi myös laulaa

 

Vaahtosammuttimen mittaisena tuli soitettua Baritoni puhallinta. Meirän poppoo voitti jopa muutamat kisatkin! On siitä aikaa

[Ilkka Mäkelä 1 206]

 

Ja äänittäjien ja muusikoiden suosimista CD-levyistä ylitse muiden on yksi: Donald Fagen: The Nightfly.

Vaikka se on tehty jo 1982, on se edelleen kärjessä. Yksi ensimmäisiä täysdigitaalisesti äänitettyjä ja masteroituja levyjä, joissa äänitys, tuotanto, sovitukset, sävellykset, sanoitukset, lauluharmoniat ja loistavat muusikot kohtaavat. Suosittelen.

No, tämä vain vanhan patun mielipide.

 

Lainaan huvikseni itseäni, kun tuli nähtyä TV:stä eilen pätkä, jossa haastateltiin Ruotsin prinsessoja Madeleinea, Victoriaa ja Silviaa ja kunkkua. Taustamusapätkänä nimittäin tuli pitkää instrumental-introa tämän levyn kappaleesta "New Frontier".

 

Enpä tiedä, kenen musiikkimausta oli kysymys, mutta luulisin, että imagostaan tarkka kuningashuone oli vähintäänkin antanut suostumuksensa ko. musapätkän esittämiseen... Tai sitten itse kunkulla on sama kalkkis jazzahtavan AOR:n maku kuin minulla.

 

[Guest Mikk0]

No kai sitä pitää itekkin laittaa omia soittimia:

Rumpuja olen soittanut 2 vuotta hevi bändissä, hajosi vuosi sitten kun yksi muutti pois Helsingistä  . Olen myös ollut bändissä sähkö kitaristi. Nyt ollaan perustamassa uutta hevi bandiä saa nähä kuka menee rumppuihin kun mun veroista kitaristia ei meidän kavereista löydy  8) . (nyt kyllä on koviksen fiilis  )

[Juha-Matti Korvanen 4]

Lukiosta oli musiikin päättönumero 10, vaikka en osaa soittaa tai laulaa yhtään mitään. Kävin musiikki 1 -kurssin kolme kertaa.

[Sami Virkkula 0]

Lukiosta oli musiikin päättönumero 10, vaikka en osaa soittaa tai laulaa yhtään mitään. Kävin musiikki 1 -kurssin kolme kertaa.

 

päättönumero taisi olla käytyjen kurssien numeroiden summa 

[Guest Jack]

Musiikillisen lahjakkuuden kanssa on vähän niin ja näin, mutta musiikillista uskallusta olen kerran osoittanut. Poikani häissä oli sovittu, että morsiamen isän sijaan puheen pidän minä, ilmeisesti suupaltimpi appiukko valittiin hommaan. No, joka tapauksessa, puheenteon kanssa pähkäilessäni totesin, että näitä puuduttavia hääpuheita jokainen häävieras on kuullut varmaan ikävystymiseen asti. Ne ovat aina täynä niitä samoja kliseitä elämisestä ja avio-onnesta ja hyvän avioliiton salaisuuksista jne. Mikä minä olen muka neuvomaan kahta aikaista ihmistä avioliittonsa järjestämisestä?

 

Niinpä päätin puheen sijasta laulaa! Sanoitin uudelleen Rosvo Roopen, koskapa sävellaji sopii äänelleni ja koskapa poikani nimi on Roope. Vaimolleni en uskaltanut puhua koko hankkeesta mitään. Harjoittelin aamuisin yksin toimistossani ja autolla ajaessani. Lauluhan kuulosti joltiseltakin, ainakin kovaa seinäpintaa vasten kaiutellessa. No sitten häähuoneistossa (kartanoravintola) oli helkkarinmoinen sali ja 60 vierasta eli sama kuin olisi metsään laulanut, ei minkäänlaista kaikua eli omaa ääntään ei kuullut pihaustakaan. Saattoi olla hyvä niin.

 

Kahviin ja konjakkiin tultaessa hääaterialla marssin sitten hääparin viereen, kaivoin (varmuuden vuoksi) sanat taskustani ja parin avaussanan jälkeen vetäisin sanoittamani kappaleen ilman säestystä täysin palkein. Hääväki katsoi suu ammollaan, vaimoni oli vajota häpeästä pöydän alle jne., mutta aplodit olivat myrskyisät ja morsian antoi kyynelsilmin pusun! Koska koko homma oli salaisuus, ei kukaan saanut esitystäni edes nauhalle, sanoituksen signeeratun originaalikappaleen annoin morsiusparille lahjaksi. Mutta kyllä esityksen jälkeen pari ylimääräistä konjakkia oli tarpeen!

[Harri Heikkilä 16]

On tullut soitettua etupäässä koskettimia ja laulettua kolmella LP:llä, yhdellä EP:llä (kuka muistaa?) ja parilla singlellä. Siispä olen vihattujen Teoston ja Gramexin asiakas vuodesta 1966 

 

Tosin yksi niistä LP-levyistä vedettiin koelevyjen prässäyksen jälkeen painosta...oli niin p-kaa.

 

Lavalla Tavastialla ensimmäisen kerran v. 1971 (Orient Express), viimeiseksi jääneen kerran 1980 (M. Perusjätkä).

 

Pohjoisin keikka Lea Lavenin orkesterissa Sodankylän työväentalolla (70-luku). Myös Eeki Mantere oli bändikaveri aikoinaan.

 

Ja äänitelty on Finnvoxissa, Takomossa, ja tuotettu Hanoi Rocksin ensimmäinen single (I Want You/Kill City Kills) 1980. Siis silloin, kun Andy ja Mike olivat vielä vesiselviä.

 

Soitettu on myös Finlandia-talossa (viulua) ja Kulttuuritalolla (sähköurut) sekä Tuomiokirkon urkuja inttiaikana intin jumalanpalveluksessa, kuin myös jazzia Oudon Musiikin Orkesteri OMO:ssa Vanhalla Ylioppilastalolla...

 

Sitten vielä bassoa Anni Helenan humppaorkesterissa. Ja kerran säestetty Irwin Goodmania.

 

Viimeksi lavalla tänä syksynä, lähinnä terapiamielessä.

 

Eli, onhan tuota tullut kokeiltua, eri tyylejä joka lähtöön, mutta ei leipätyöksi asti. Siis silloin nuorempana...Ja nähty esim. Love Recordsin nousu ja tuho, sekä usean muusikkokaverin ennenaikainen kuolema, ikävä kyllä.

 

Melko vakuuttava lista. Rispekt!

 

/Harri  8)

[Guest petri2]

Musiikillisen lahjakkuuden kanssa on vähän niin ja näin, mutta musiikillista uskallusta olen kerran osoittanut. Poikani häissä oli sovittu, että morsiamen isän sijaan puheen pidän minä, ilmeisesti suupaltimpi appiukko valittiin hommaan. No, joka tapauksessa, puheenteon kanssa pähkäilessäni totesin, että näitä puuduttavia hääpuheita jokainen häävieras on kuullut varmaan ikävystymiseen asti. Ne ovat aina täynä niitä samoja kliseitä elämisestä ja avio-onnesta ja hyvän avioliiton salaisuuksista jne. Mikä minä olen muka neuvomaan kahta aikaista ihmistä avioliittonsa järjestämisestä?

 

Niinpä päätin puheen sijasta laulaa! Sanoitin uudelleen Rosvo Roopen, koskapa sävellaji sopii äänelleni ja koskapa poikani nimi on Roope. Vaimolleni en uskaltanut puhua koko hankkeesta mitään. Harjoittelin aamuisin yksin toimistossani ja autolla ajaessani. Lauluhan kuulosti joltiseltakin, ainakin kovaa seinäpintaa vasten kaiutellessa. No sitten häähuoneistossa (kartanoravintola) oli helkkarinmoinen sali ja 60 vierasta eli sama kuin olisi metsään laulanut, ei minkäänlaista kaikua eli omaa ääntään ei kuullut pihaustakaan. Saattoi olla hyvä niin.

 

Kahviin ja konjakkiin tultaessa hääaterialla marssin sitten hääparin viereen, kaivoin (varmuuden vuoksi) sanat taskustani ja parin avaussanan jälkeen vetäisin sanoittamani kappaleen ilman säestystä täysin palkein. Hääväki katsoi suu ammollaan, vaimoni oli vajota häpeästä pöydän alle jne., mutta aplodit olivat myrskyisät ja morsian antoi kyynelsilmin pusun! Koska koko homma oli salaisuus, ei kukaan saanut esitystäni edes nauhalle, sanoituksen signeeratun originaalikappaleen annoin morsiusparille lahjaksi. Mutta kyllä esityksen jälkeen pari ylimääräistä konjakkia oli tarpeen!

 

Loistavaa! Niin sitä pitää...

 

Mulla oli aikoinaan tapanani laulaa lapsille tuutulauluja sadunlukemisen sijaan... ties monetko pavarottiakin paremmat aariat tuli lasten huoneessa esitettyä(huudettua... )

 

Jossain vaiheessa poikani kumminkin kyllästyi ja sanoi että isi, saat tulla nukuttamaan vain satukirjan kanssa...

Palasin kumminkin takaisin lauluun, syy oli hyvin yksinkertainen; jos luit sadun niin piti aina vain lukea yksi lisää, kun lauloin, he rupesivat välittömästi nukkumaan! hyvä itsesuojeluvaisto pennuillani; silmät sulkeutuu, isi vaikenee... :laugh: