Wäinö Bremerin viimeinen lento

[Topi Falkenberg 417]

Elfving sillilaivaston 4 595,87 brt:n emälaiva S/S Petsamo (Suomi 5) ja tiedustelukoneena Bremer ja Junnu lähtivät Hangosta maanantaina 15.6.1931 kohti Islannin vesiä. Tietysti juhlallisin menoin, saattajina laiturilla oli kolmannes kaupungin asukkaista. 
(Helge Heikkinen, ISBN 951-9272-63-1 Mikkeli 1981)

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/S/S_Petsamo

Muokattu: Heinäkuu 26, 2024, käyttäjä: Topi Falkenberg

[Topi Falkenberg 417]

Toimiminen lentotukialukselta mielletään kaikkein vaarallisimmaksi tavaksi harjoittaa lentotoimintaa, joten viimeiselle Junnun lennolle olisi ollut jonkinmoinen tilaus jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Eikä seuraavana vuonna suoritettu Afrikan lentokaan ihan riskitön suoritus ollut. Suorastaan selviytymisen ihmeenä voidaan pitää Bremerin yritystä lentää maapallon ympäri vuonna 1933. Ehkä pakolliset laivamatkat pelastivat hänet silloin valtamerien pahimmilta vaaroilta. Onnekas kaveri kaiken kaikkiaan, ihan loppuun saakka se ei kuitenkaan kantanut, mutta vaikuttavan uran hän kyllä onnistui suomalaisen ilmailun parissa luomaan. Herran elämä ja kuolema ansaitsevat kyllä kunnianosoituksen turmapaikalle, kuten Jukka aloitusviestissään jo hieman maalaili. Wäinö Bremer kuoli niin kuin eli! Olen mukana muistolaattahankkeessa, jos sellainen saadaan aikaiseksi.

[Jorma Laiho 450]

Tässä olisi mainio aihe kunnon elämäkerralle !

[Seppo Kohonen 316]

Hangossa kerrotaan myös tarinaa, että kun laivoihin haettiin Puolasta kivihiiltä, sieltä otettiin mukaan myös reilu lasti pirtua. Islannissa oli voimassa kieltolaki, joten pirtu myytiin ja saaduilla rahoilla ostettiin valmiiksi pyydystettyä silliä.

 

 

[Jukka Lahtinen 334]

On 26.7.2024 at 9:30 AM, Topi Falkenberg said:

Toimiminen lentotukialukselta mielletään kaikkein vaarallisimmaksi tavaksi harjoittaa lentotoimintaa, joten viimeiselle Junnun lennolle olisi ollut jonkinmoinen tilaus jo näinkin varhaisessa vaiheessa. Eikä seuraavana vuonna suoritettu Afrikan lentokaan ihan riskitön suoritus ollut. Suorastaan selviytymisen ihmeenä voidaan pitää Bremerin yritystä lentää maapallon ympäri vuonna 1933. Ehkä pakolliset laivamatkat pelastivat hänet silloin valtamerien pahimmilta vaaroilta. Onnekas kaveri kaiken kaikkiaan, ihan loppuun saakka se ei kuitenkaan kantanut, mutta vaikuttavan uran hän kyllä onnistui suomalaisen ilmailun parissa luomaan. Herran elämä ja kuolema ansaitsevat kyllä kunnianosoituksen turmapaikalle, kuten Jukka aloitusviestissään jo hieman maalaili. Wäinö Bremer kuoli niin kuin eli! Olen mukana muistolaattahankkeessa, jos sellainen saadaan aikaiseksi.

Hienoa saada tukea ajatukselle muistolaatasta. Jätin ehdotuksesta kyselyn Ilmailumuseoyhdistykselle ja sieltä tuli joku viikko sitten vastaus, että ottavat asian käsittelyyn johtokunnan kokouksessa elokuussa. Kerava seura ilmaisi kiinnostuksensa myös, mutta haluaisivat juurikin jonkin ilmailuhistoriallisen tahon veturiksi. Kerava seura on käsittääkseni ollut mukana myös Klaus Alakosken muistolaattahankkeessa Savion kumitehtaan päärakennuksen seinässä. 

[Jukka Lahtinen 334]

Joskus etsityt asiat tulee esiin sellaisista paikoista, joista ei koskaan olisi tullut mieleenkään etsiä. Nyt kävi niin, että sain vinkin tällaisesta kirjasta ja sieltä löytyi aikalaiskertomus tapauksesta, jonka on dokumentoinut hänen poikansa. Nyt korjaantui ihmetyttäneet lehtijuttujen kertomukset. Luvan julkaisuun sain kirjoittajalta ja luotan siihen täysin ja nyt on varmaa mihin koneen hylky pysähtyi. Vähän oltiin väärillä jäljillä, mutta alkupiste, se mänty, on oikea. Nyt vaan uuteen haravointiin alueelle. Kertomuksen voitte lukea kuvista. Hannu Karpokin liittyy onnettomuuteen. 

Lähialueella on tapahtunut myös toinenkin lento-onnettomuus, joka ei oikeastaan ollutkaan onnettomuus. 

Muokattu: Elokuu 2, 2024, käyttäjä: Jukka Lahtinen

[Jukka Lahtinen 334]

Tähän tien viereen vasemmalle koneen hylky hajosi.

[Jukka Lahtinen 334]

Hahmottelin tuon Hesarin ns. tutkakuvan reitin nykykartalle. Tiedä sitten kuinka totuudenmukaista tuo on? Hassua, mutta Bremer lensi  lähestulkoon meikäläisen mökin yli.

[Jukka Lahtinen 334]

Aloitin tämän säikeen tasan puoli vuotta sitten. Täältä tuli innostavia viestejä ja sain oman pikku "tutkimukseni" käyntiin, mitä tapahtui 23.12.1964 Keravan  ilmatilassa. Matkan varrella kirjoitin onnettomuudesta jutun Kerava seuran julkaisemaan "Kotikaupunkini Kerava, Kerava 100 vuotta" kirjaan tästä surullisesta ja sen ajan keravalaisia koskettaneesta onnettomuudesta. Palaute on ollut todella yllätys minulle, kuinka ihmiset vielä muistavat, halusivat kuulla lisää ja halusivat kertoa muistoistaan tuona päivänä. Alkuperäinen tavoite oli saada onnettomuuspaikalle muistolaatta ja tähän hankkeeseen lähtivät innolla mukaan Kerava seura, Ilmailumuseoyhdistys ja viimeisenä minulle suurena yllätyksenä mukaan tullut tämän hankkeen toteutumisen varmistajana Aviators Association ry.  Nyt olemme siinä vaiheessa, että muistolaatta paljastetaan onnettomuuden 60 vuotispäivänä 23.12. 2024 klo 12.00 Keravan Keinukalliolla, osoite Keinukalliontie. Parkkipaikka heti hiihtosillallan jälkeen vasemmalla, josta vajaan 100 metrin matka laatan kivelle.  Tilaisuuteen on avoin pääsy kaikille ilmailun ystäville.

Tervetuloa mukaan. 

Jukka Lahtinen 

[Pauli Halme 40]

Hienoa Jukka!

Olet tehnyt kovan urakan asiassa ja lopussa kiitos seisoo!

Tapaamisiin viimeistään tuolloin.

[Jukka Lahtinen 334]

Tänään onnettomuuden 60-vuotispäivänä pidimme muistolaatan paljastustilaisuuden Keinukalliolla Keravalla klo 12.00.

Tilaisuus veti mukavasti väkeä,  päälle kolmenkymmenen, niin ilmailuihmisiä kuin paikkakunnan asukkaita. Koskettavaa oli, kun paikalle saatiin Bremerin pojanpoika Otso vaimonsa kanssa sekä keravalainen Teuvo Laine, joka omakohtaisesti havainnoi onnettomuuden ja kävi paikalla jo onnettomuusiltana.

Petteri Tarma piti Aviatorsien puolesta hienon puheen, josta suuret kiitokset.  Tämä hanke ei olisi päässyt maaliin ilman Aviatorsien,  Ilmailumuseoyhdistyksen ja Kerava-Seuran suurta tukea.

Kiitos!