Pari maata Balkanilta ja Star Alliance Senator testailua

[Pauli Hankonen 663]

Matkoja on aina hyvä suunnitella ja lopulta toteunut matka on luultavasti aivan muuta, kuin mistä suunnitelma lähti liikkeelle. Näin kävi tälläkin kertaa. Alunperin viime talvena suunnitellessa matkaa keväälle, oli ajatuksena matkailla Lähi-idässä, mutta monen mutkan kautta matkakohteeksi valikoitui lopulta Bosnia ja Kroatia, jotka olivatkin viimeisiä puuttuvia maita maalistalla Euroopassa (edit, prkl, Armenia ja Azerbaijan taitaa kuulua jonkin määrittelyn mukaan Eurooppaan?). Olen kyllä käynyt Jugoslavian aikaan Dubrovnikissä vuosina -87 ja -89, mutta nyt maa on Kroatia, josta saa uuden maan ja oli hauskaa lähteä aikuisena katsomaan miltä mestat ja meno näyttää. Ja toki hakemaan myös Bosnia maalistalle.

Lennoiksi valikoitui Star Alliancen lennnot, sillä halusin päästä kokeilemaan Starin loungeja Euroopassa SAS:n kultakortin voimin ennen kuin homma vaihtuu Skyteamin puolelle ensi syksynä. Meno Sarajevoon kuljettiin Lufthansan ja Austrianin kyydillä Frankin ja Vienin kautta. Paluusta huolehtisi Ryanair maltillisella 22 euron hinnalla. (No maksoin minä totuuden nimissä siihen päälle vielä isommat käsimatkatavarat, niin lipulle tuli hintaa hieman alle 40 euroa.) Tästä tuli pitkästä aikaa ei-oneworld matka ja pikkuhiljaa varmaan näitä tällaisia tulkee lisää, kun yhtiön uudet AY+ systeemit tekevät kanta-asiakas ohjelman niin kalliiksi, että itselleni siitä tulee kyllä enemmän tai vähemmän adios ohjelma.

Sarajevosta Dubrovnikiin matka taittui mukavasti bussilla vajaan neljänkympin hintaan ja Sarajevossa meillä oli myös yhtenä pävänä auto vuokralla, jolla käytiin tutustumassa Sarajevon 1984 talviolympialaisten mäkihyppypaikkaan, sekä hylättyyn hotelliin lähellä kisapaikkaa.

Lennot tälle reissulle sattuivat tällaisillä ilma-aluksilla:

HEL-FRA Lufthansa Airbus A321-231 D-AISK
FRA-VIE Austrian Airlines Airbus A320-214 OE-LBY
VIE-SJJ Austrian Airlines Airbus A320-214 OE-LBV
DBV-HEL Buzz Boeing 737-8200 MAX SP-RZG

Ja tällainen karttakuva lennettiin.

 

Matka alkoi kaverin Priority passilla Helsingissä Aspire loungessa. SAS:lla ei ole minkäänlaista sopimusta minkään loungen kanssa Helsinki-Vantaalla, eikä tainnut olla Austrianillakaan, niin OS:n lipulla ja SK:n kortilla ei Helsingissä päässyt ainakaan huhtikuun lopulla yhtään minkään valtakunnan makeaan elämään kiinni. Onni on kaveri jolla PP.

 

Lufthansan Airbus A321-231 D-AISK ponnistaa ilmaan kiitotieltä 22 vasen.

 

Vanhojen Lufthansa pisteiden tuhlausta.

 

Jossain Euroopan ilmatilassa.

 

Lähestymisen aikana kuvattu EDFG - Gelnhausen Airport.

 

Frankissa kennolle takertunut Lufthansa Cargo Boeing 777-F1H D-ALFJ ja sen takana sisarkone D-ALFF.

 

United Airlines Boeing 777-222ER N229UA.

 

Condorin mielipiteitä jakava nykyisen värityksen puolitoistavuotias Condor Airbus A330-941 D-ANRA.

 

Sekä saman firman kuukauden nuorempi Condor Airbus A330-941 D-ANRI.

 

Parkkipaikka löytyi Turkkilaisen vierestä.

 

D-AISK kääntyi tuosta seuraavaksi Edinburgin lennolle ja ajettiin siksi non-Schengen portille, jonka vuoksi koneesta tultiin ulos takaportaiden kautta ja siitä bussikuljetuksella Schengen terminaaliin.

 

Lento Helsingistä Frankkiin olikin mukavasti etuajassa, niin kerettiin käydä syömässä läskiä ja makkaraa Frankin Senator loungessa pikaisesti.

 

Mun on pakko myöntää, että tämä etiketti puhutteli. Lisäksi tuo oli vieläpä ihan maukasta väkijuomaa.

 

Sitten portille ihmettelemään jatkoa Viennaan. Mutta nyt kävi niin, että lintumme OE-LBT päätti hajota portille ja meidät reititettiin uudelle tuntia myöhemmin lähtevälle lennolle. Ei jaksettu enää juosta takaisin lounkeen, vaan jäätiin koomailemaan porttialueelle.

 

Lopulta päästiin koneeseen ja kohti Viennaa Airbus A320-214 OE-LBY:n kyydillä, joka näyttää sisältä tältä.

 

Ekan kerran tuli vastaan kahden turvan systeemi. Eikö tuo nyt olisi helpompaa printtaa yhdelle taitetulle lapulle?

 

Austrian Airlines Airbus A320-214 OE-LBT jäi portille odottelemaan korjausta. Kone lensi vielä myöhemmin samana iltana flightradarin mukaan Viennaan.

 

Lufthansa Boeing 747-430 D-ABVZ. Frankfurt on nykään maailman jumbopääkaupunki Hansan jäätyä koronan jälkeen suurimmaksi Boeing 747 matkustaja operaattoriksi.

 

Lufthansa Airbus A319-112 D-AIBG.

 

Matkaan kiitotieltä 18.

 

Tarjoilua saa kun vilauttaa maksuvälinettä. Tai en tiedä olisiko tuo suklaa tullut peräti ilmaiseksi ilman ostoksia?

 

Lähestyminen kiitotielle 11 tulee mukavasti Tonavan vartta pitkin.

 

VIE - LOWW Vienna International Airport (Flughafen Wien-Schwechat).

 

Parkkiin saman firman 321:n viereen. Austrian Airlines Airbus A321-211 OE-LBD.

 

Viennassa on kaksi Senator loungea, toinen Schengen ja toinen non-Shengen puolella.

 

Kävimme molemmissa, mutta nyt ei kyllä enää pysty muistamaan mitkä kuvat ovat mistäkin. Tässä nyt muutama kuva malliksi Austrianin Senator meiningistä.

 

Kun erottiin, oli pimeää.

 

Perillä Sarajevossa joskus yhdentoista aikaan illalla.

 

Majatalona toimi tässä kaupungissa Courtyard Marriot parin ekan yön ajan.

 

Maakalja numero 122.

 

Aamulla näkymää hotellihuoneen ikkunasta. Oikealle tuota joen rantaa jatkamalla pääsee paikkaan, jossa kruununprinssi Frans Ferdinand murhattiin vuonna 1914 ja siitä alkanut  tapahtumaketju aloitti hieman myöhemmin ensimmäisen maailmansodan.

 

Bosnialainen tapa pysäköidä on mielenkiintoinen. Harmikseni en ottanut kuin tämän kuvan aihen tiimoilta. Tässä umpikujan päähän ona vedetty vain maltillisesti kahteen jonoon, mutta kolmen ja jopa neljänkin vierekkäisen jonon pysäköintejä näkyi. Jäi vaivaamaan millä systeemillä autoja siirrellään, jos joku tuolta välistä haluaa lähteä? Mutta ilmeisesti jollain hyvin nerokkalla tavalla se onnistuu, sillä seuraavina päivinä pysäköityinä oli eri autoja.

 

Olympiareliikkejä osa 1. Mirza Delibašić Hall (1984 nimellä Skenderija Center). Täällä pelattiin käsittääkseni olympiakiekkoa sekä luisteltiin taitoluistelua.

 

Tuolla sillan kohdalla tapahtui maailmanhistoriaa ravisuttanut salamurha vuonna 1914.

 

Illalliseksi herkullisia vartaita.

 

Ja vielä pieni iltakävely keskustassa hotellille. Sarajevo teki positiivisen vaikutuksen. Hauska kaupunki.

 

Seuraavana päivän otettiin vuokra-auto alle ja lähdettiin tutkimaan lisää olympiareliikkejä.

 

Hotel Igman rakennettiin vuoden 1984 Olympialaisten majapaikaikaksi ja se oli varsin tasokas hotelli. Bosnian sodassa hotelli joutui sotatoimien keskelle ja se toimi käsittääkseni pidätyskeskuksena Serbialaille ja Kroatialaisille sotilaille että siviileille. Hotelli kärsi sodassa huomattavia vaurioita ja hylättiin. Nykyään se lahoaa ja entisestä loistosta on jäljellä vain betonikuoret. Täältä löytyy pari kuvaa siitä minkälainen Paikka on ollut 80-luvulla https://architectuul.com/architecture/hotel-igman

 

Takapihan luultavasti suihkulähde ravintolan edessä.

 

Pääsisäänkäynti.

 

Ensimmäisen kerroksen käytäviä aulan hissien luona.

 

Taidettakin meillä on.

 

Tässä on ollut hotellin ravintola.

 

Kerroksissa on surullinen meininki.

 

Tämä on ollut jonkinlainen panorama baari ylimmässä kerroksessa. Näköala on kieltämättä hulppea.

 

Nyt siellä kasvaa puita.

 

Yläkerran huone. Aika pieniä huoneita hotellissa on ollut, eikä suurimmassa osassa huoneita ole ollut parvekkeita.
 

 

Hotellin kisu.

 

Olimme tuolla vappupäivänä ja paikka tuntuu olevan todella suosittu piknikille. Perheitä oli todella paljon liikkeellä grilleineen.

 

Seuraava olympireliikki. Igmanin mäkihyppyrinteet, jotka toki nekin ovat hylätty. Tämä podium on alkuperäinen, mutta joku on maalannut tekstit uudestaan. Jonkun tarinan mukaan tätä käytettiin sodassa teloituspaikkana.

 

Meidän Matti hyppäsi tuosta kultaa 1984. Nevö foget https://youtu.be/ecLZVR0UGKo?feature=shared

 

Aika on tehnyt täälläkin työnsä.

 

Takaisin Sarajevoon ja hakemaan kamat Courtyardista.

 

Viimeinen yö nimittäin vietettäisiin Hotel Holidayssa, joka on myös valmistunut vuoden 1984 talviolympialaisiin. Vaihdettiin majapaikkaa, koska meillä oli seuraavana aamuna aikainen bussi Dubrovnikiin ja tämä hotelli sijaitsee hyvin lähellä bussiasemaa.

 

Pidän näistä uhmakkaista sloboarkkitehtuurin tuotoksista. Jollain kummalla tavalla betonibrutalismi on kaunista.

 

Modernisoitu huone. Oli parivuode, mutta ei enää tässä kuvassa. Aika paljon joutui askartelemaan, että sai sängyt irti toisistaan, Ne olivat lukittu metallihässäköillä yhteen, mutta sai ne hetken pähkäilyn jälkeen erilleen. Helpompaa olisi ollut mennä respaan ruikuttamaan toista huonetta, mutta eipä jaksettu, vaan hoidettiin asia itse!

 

Näkymä huoneesta.

 

Illaliseksi kepappia.

 

Aamiaistarjoilu alkoi kuudelta ja mina olin jo viittä vaille kuusi fiilistelemässä pimeitä ja tyhjiä käytäviä, jotka johtivat aamiaissaliin.
 

 

Aamiaissali itsessään oli aika retro.

 

Mutta itse aamiaistarjoilu oli kyllä hyvin asiallinen. Tässä laiskuuttani vain yksi kuva. Säilykkeet tuossa oikessa laidassa ovat tonnikalasäilykkeitä! Enpä ole aikaisemmin törmännyt tölkkitonnikalaan hotellin aamiaisella.

 

Pari kuppia kahvia koneeseen, muutama leipä naamariin ja tonnikalatölkki taskussa kohti bussiasemaa ja Dubrovnikin bussia.

 

Matka kesti kuutisen tuntia rajamuodollisuuksineen ja matkalla pidettiin muutamia taukoja. Suositeltava tapa siirtyä tuolla maasta ja kapungista toiseen.

 

Perillä Dubrovnikissä.

 

Hotellin tervetuliaiasdrinkki olikin vähän tymäkämpää tavaraa. Pullo oli myös vapaasti tarjolla ja siitä sai ottaa lisää jos tuntui siltä.

 

Huone näytti tältä.

 

Maakalja numero 123.

 

Illalliseksi pizaa. Dubrovnik on aika kallis kaupunki ja siellä pääsee helposti rahoistaan eroon. Pizzaa saa joissain paikoissa alle Suomen hinnoilla, mutta muuten muutaman pävän aikana kaikki tuntui olevan yhtä kallista tai kalliimpaa kuin Suomessa.

 

Illan päätteeksi virkistävä kaatosade, jonka alta juuri kerettiin hotellille nauttimaan mukilliset iltarakia.

 

Seuraavana aamuna olikin aurinkoista ja ihanaa.

 

Ceasar salaatti muistaakseni 16 euroa.

 

Dubrovnikin kisut.

 

Pakollinen kuva vanhan kaupungin muureista. Ei jaksettu tällä kertaa lähteä kiertämään muuria, sillä olenhan sen tehnyt jo Jugoslavian aikaan kahdesti vuosina 1987 ja 1989.

 

Joku lisko.

 

Illalliseksi hampurilaiset.

 

Pitihän se käydä fiilistelemässä vanhoja mestojakin. Tällä laiturilla uiskentelin uimapatjan kanssa 80-luvulla ja poltin myös itseni tyylikkäästi auringossa. Nyt pysyi paita päällä, eikä ollut uimapatjaakaan mukana. 

 

(Huomatkaa faijan aistikas Lada logolla varustettu kassi kuvan alareunassa)

 

Ne lapsuuden kesät..

 

Panoraamaa tuolta Lapadin rannalta.

 

Vähän keväistä kukkaloistoa.

 

Ja pasta carbonarea lounaaksi 15 eurolla.

 

Tällä pääsisi seikkailulle lähialueen saarille.

 

Hotellin kisu.

 

Iltaporsasteluna mereneläviä. Tämä oli kallis ateria. Maksoi ilman viinejäkin jotain viitisenkymmentä euroa.

 

Kissaakin irvistyttää hinnat.

 

Lapsuuden paikkojen muisteluun piti vielä sisällyttää käynti vuorella näköalapaikalla.

 

Samalta näytti kuin 35 vuotta takaperin.

 

Kukkia ja öttiäisiä.

 

Ritariperhonen ja joku ohdakelajike.

 

Päiväkävelyn jälkeen shopska salaattia ja pizza myöhäiseksi lounaaksi.

 

Aamulla klo 6.30 lähtevät lennot ovat rikos ihmisyyttä kohtaan.

 

Mutta minkäs teet, kun halvalla pääsee. Finnair olisi ajanut puolenpäivän tienoilla yli sata euroa kalliimmalla hinnalla kotiin.

 

Tarjoilu lennolla.

 

Maailman pienin vessa. Näitä on toki muillakin yhtiöillä, eikä tämä ole Ryanair konsernin yksinoikeus.

 

Tunnelmaa lennolla jossain päin eurooppaa. Buzz oli positiivinen yllätys. Jalkatilaa oli edessä minun kokoiselle vajaa 180 senttiselle kaverille mukavasti ja homma toimi kaikinpuolin hienosti. Mitään en ostanut lennolla, mutta hinnat olivat mielestäni ihan ok tasolla.

 

Lopulta laskuun kotisuomeen ja kone parkkiin kauas ATR-terminaalin päähän.

 

Kiitos taas jos jaksoit loppuun saakka ja seuraavaa suurta talvireissua tässä jo suunnitellaankin. Kalenterissa on jo joitain lyhyitä reissuja kesälle ja syksylle, mutta katostaan tuleeko niistä tehtyä tänne rapareita.

Muokattu: Heinäkuu 6, käyttäjä: Pauli Hankonen
typoja korjaillaan..

[Kalle Heinonen 72]

Siinäpä rappioromantiikkaa kerrakseen! Kroatia on kyllä hinnoissaan... Paulin matkakertomuksia on aina ilo katsella.