Polikarpov I-153 Tsaikan lisätankit

[Jukka Nisula 2 235]

Facebookin englanninkielisessä Suomen Ilmavoimia 1918-45 käsittelevässä historiaryhmässä on kysymys koskien suomalaisten Tsaikkojen siiven alla olleita lisäpolttoainesäiliöitä. Näitä näkyy muutamassa sota-aikaisessa kuvassa. Löysin tietoa, että säiliöt olivat 80 litraisia. Olivatko ne venäläistä sotasaalista kuten koneetkin, vaiko jostain muualta? Olivatko ne yleisiä ja paljonko niitä oli käytössä? Lähinnä tätä siellä kysellään. Oheiset kuvat SIH 7 (Keskinen-Stenman-Niska) kirjasta Venäläiset hävittäjät. Samat kuvat ovat siellä facebookin ryhmässä. 

Englanninkielisen Wikipedian mukaan 50 kpl:tta I-153 -hävittäjää oli varustettu näillä lisäpolttoainetankeilla joka mahdollisti tuplasti pidemmän toimintasäteen sekä isommalla öljysäiliöllä. Koneita käyttivät pääasiassa NL:n merivoimien ilmavoimat.

SIH 7 -kirjan kuvien ja piirustusten perusteella ainakin koneissa IT-21, IT-24, IT-26 ja IT-27 näkyy säiliöt alla.

Jukka

Muokattu: Elokuu 5, käyttäjä: Jukka Nisula
Kuvien lisäys

[Tapio Heinomaa 355]

Hävittäjä I-153 Ohjekirja

[Jukka Nisula 2 235]

Kiitos Tapio. Sain juuri Pentti Manniselta muistutuksen, että asiasta ja aiheesta, eli suomalaisissa sotakoneissa käytetyistä lisätankeista on pitkä artikkelisarja Suomen Ilmailuhistoriallisen Lehden numerosta 1/2017 lähtien viidessä lehdessä loppuen numeroon 1/2018. No, niinpä onkin, ja lehdet on tallessa minullakin.

Lehdessä 2/2017 on juttua I-153:sta. Kuten Penakin mainitsi, niin aluksi säiliöitä pidettiin täysin tarpeettomina ja putkistot poistettiin koneista korjausten yhteydessä. Sitten tultiin toisiin ajatuksiin. Merialueilla lennettäessä ilman säiliöitä oli toiminta-aika kovin lyhyt.

Tsaikan säiliöt olivat sotasaalista Riikan varikolta, niitä saatiin marraskuussa 1943 noin 200 kappaletta. Tsaikan 30 litran öljysäiliö ei riittänyt pitkiin lentoihin, joten sen tilalle vaihdettiin 45 litran säiliö. Koneisiin, joissa ei ollut valmiita putkistoja säiliöille, rakennettiin Suomessa putkistot siipiin. Myös mm. IT-18 -koneessa oli lisäsäiliöt.

Vuoden 1944 lopulla I-153:n säiliöitä oli jäljellä enää 10 kpl:tta.

Pistin tietoa ja mistä sitä löytyy, facebookin k.o. ryhmään. Kiitokset Penalle. 

Jukka

Muokattu: Elokuu 5, käyttäjä: Jukka Nisula

[Tapio Heinomaa 355]

Venäläisissä I-153 hävittäjissä näyttäisi olleen käytössä neljä 50 litran tai kaksi 100 litran säiliöitä. Olisikohan 80 litran säiliöt jotain muuta perua?

Hävittäjä I-153 Ohjekirja: isompi öljysäiliö ollut jossain vaiheessa 40 litrainen.

 

[Raimo Heikkinen 2 474]

1 tunti sitten, Tapio Heinomaa kirjoitti:

Venäläisissä I-153 hävittäjissä näyttäisi olleen käytössä neljä 50 litran tai kaksi 100 litran säiliöitä. Olisikohan 80 litran säiliöt jotain muuta perua?

Hävittäjä I-153 Ohjekirja: isompi öljysäiliö ollut jossain vaiheessa 40 litrainen.

 

Kyllä juurikin niin kuten Tapio toteaa.

"Pommiripustimiin voidaan kiinnittää 2 x 100 ltr. lisäpolttoainesäiliöt. Lisäksi: "Öljysäiliöt 30 ja 40 kg."

Lähde: KA.

[Jukka Nisula 2 235]

Pentti Manninen kirjoittaa lehdessään SIH 2/2017 näin: "Riikan sotasaalisvarikolta saatiin marraskuussa 1942 noin 200 venäläistä I-153:n lisäsäiliötä. Huonokuntoiset ja kuljetuksessa vaurioituneet karsittiin pois, mutta VL sai silti kunnostettua peräti 154 kpl IT:n pudotettavia pahvisia 75:n litran lisäsäiliöitä." jne.

Edelleen: " Lisäsäiliöiden kanssa ei voitu käyttää I-153-koneen alkuperäistä 30 litran öljysäiliötä. Sen öljymäärä ei riittänyt pidentyneen lentoajan voitelutarpeeseen. Kaikkiin koneisiin hankittiin 45 litran säiliöt, jotka toimitettiin Suomeen Aeron DC-2-koneella."

Lehdessä on sama kuva kuin ylempi laittamani kuva IT-24:sta suksilla kuvatekstillä. "Siipien alla on 75:n litran pahviset lisäsäiliöt." Kuva: via Kari Stenman.

Eli näistä edellä olevista dokumenteista ja vastauksista päätellen Tsaikan DER-31 -ripustimeen voitiin kiinnittää maksimissaan 100:n litran säiliö. Suomalaiset käyttivät kuitenkin 75:n litran säiliöitä, 1kpl per siipi.

Jukka

Muokattu: Elokuu 6, käyttäjä: Jukka Nisula
typo

[Tapio Heinomaa 355]

Venäläisten 1938/39 aloittamat pudotettavien lisäsäiliöiden kokeilut päätyivät 100 litran alumiinisten kautta paperisäiliöihin. Samat PLBG-100 säiliöt olivat käytössa myös I-15bis ja I-16 koneissa. Samassa yhteydessä I-153 lisättiin 25 litran lisäöljysäiliö.
45 litran = 40 kilon säiliö?

Paperimassasäilöt oli P-51 Mustangeissakin käytetty ratkaisu.

 

[Jukka Nisula 2 235]

Hieman heittoja on eri dokumenteissa noissa litramäärissä. Säiliöiden kohdalla puhutaan 80 litrasta ja ”noin 80 litrasta” sekä 75 litrasta lähteestä riippuen. Sama öljysäiliön/säiliöiden kohdalla, 5 litran heitto. Mutta samapa tuo, lopputulos sama eli päämääränä pidempi toimintasäde pudotettavien pahvisäiliöiden ja isomman öljymäärän takia.

Jukka

[Jukka Nisula 2 235]

Vähän vielä täsmennystä näihin litroihin ja niiden eroihin, kiitokset siitä taas P. Manniselle, joka on tutkinut näitä koneenosia ainakin meikäläistä enemmän. Eli Pena laittoi näin:

"Lisäsäiliöiden ja muidenkin säiliöiden mitoissa ei ole vaihtelua: jos kokonaistilavuus on 80 litraa niin näinhän se on. Sitten on vielä käytettävissä oleva tilavuus, joka on aina vähemmän kuin "piripinta". I-153 säiliö oli tilavuudeltaan noin 80 litraa ja siitä käytettävissä noin 75 litraa, joka oli myös inventaariomitta. Oheisessa luettelossa viimeinen IT-säiliöitä (10 kpl) sisältävä inventaariolista."

Sama ero on muissakin öljy- yms säiliöissä lentokoneiden sisällä. Bf 109 G lisäsäiliön täystyhjennys ei ollut sallittua (300 litraa vain teoriassa) ja siirtopumppu oli suljettava heti, kun virtausmittarista näkyvä bensiini alkoi sakasta tummeta.

Öljysäiliöissä oli aina merkattu sallittu öljyn määrä ja ilman määrä."

Sain Mannisen mainitseman Ilmavoimien Esikunnan Ye-osaston inventaariotaulukon, jossa on mainittu MT-, MY- ja IT-koneissa käytetyt pudotettavat lisäpolttoainesäiliöt. Päivätty 13.9.1944./ luutn. Into Pitkänen.

IT-koneen kohdalla inventaariossa lukee: "L75 ltr IT- (pahvinen) Yht. (10)".

kuva: Kansallisarkisto via P. Manninen 

Jukka

Muokattu: Elokuu 7, käyttäjä: Jukka Nisula

[Raimo Heikkinen 2 474]

Pentti Manninen on ansiokkaasti kirjoittanut lehdessään I-153:n pudotettavien pa-säiliöiden hankintakiemuroista. Jatkeeksi heitän ilmaan joitakin asioita jotka eivät kopioimistani arkistopapereista käy ilmi. (Pitänee vain itse tehdä lisäkäyntejä arkistoihin kun aihe noin kiinnostaa)

Talvisodan aikana saatiin jokunen määrä I-153:n pudotettavia polttoainesäiliöitä sotasaaliiksi. Oliko jatkokäyttöä? Huomioi reunahuomautus: "VL tehnyt piirustukset. Ryhtyy valmistamaan samanlaisia paperista." Epäselväksi on jäänyt, mitä tuo VL:n piirustus D 38693 käsitti; koko säiliötä vai ainoastaan sen modifiointia?

VL:n Kuoreveden tehtaalla tehdyt IT-26:n korjaukset (ks. Säiliöt):

Liitteet: KA.

 

 

 

[Jukka Nisula 2 235]

Kiitos Raimo uusista hyvistä dokumenteista. Eritoten tuo luutn. Palosuun maininta, että jo talvisodassa sotasaaliina saatuja pahvisäiliöitä olisi ollut varastoituna Utin kentällä, alkoi kiinnostaa. Miltä venäläiseltä kentältä tai vaikka NL:n kuljetusjunasta tms. nämä I-153:ssa käytetyt säiliöt oli saatu Uttiin evakuoduiksi? Ehkä siihenkin joku paperi tai muu tieto löytyy. Edit: I-153 -koneita saatiin sotasaaliiksi 8 kpl:tta talvisodassa, mutta oliko yhdessäkään paperisäiliöt alla saataessa?

Edit: kävin läpi Ilmailukenttävarikko 1:n talvisodan aikaiset kuukausittaiset sotapäiväkirjaliitteet. Jokaisen kuukauden perässä on yhteenveto viholliselta evakuoidusta sotasaaliista eli lentokoneista ja niiden osista ja varusteista ja muusta romusta. En löytänyt niistä mistään suoraa mainintaa pudotettavista lisäpolttoainesäiliöistä. Joissain listoissa on kyllä mainintoja (ilmeisimmin normaaleista) alasammuttujen jne. koneiden romuista kerätyistä öljy- ja polttoainesäiliöistä.

Mannisen artikkelissa mainitaan myös, että venäläisissä Polikarpov I-16-koneissa oli käytössä talvisodassa ilmeisesti 93:n litran puumassasta laminoitu lisäsäiliö tyyppiä PSB-21. Se oli otettu käyttöön tammikuussa 1940. Sotasaaliskone VH-201:ssä, joka saatiin talvisodassa, oli ripustimet kyseiselle lisäsäiliölle. Samaten Manninen mainitsee, että I-15bis -koneessa oli käytetty tai ainakin kokeiltu kahta tai neljää 50 litran paperimassasta tehtyä säiliötä vuonna 1939. Mutta ne oli eri koneita ne.

Lisäksi mielenkiintoinen asia on tämä I-153:n eli Tsaikan mahdollinen lisäpolttoainesäiliöiden kotimainen "suunnittelu - kokeilu- valmistusprosessi", tehtiinkö säiliöitä sitten ollenkaan vai ei. Luutnantti Palosuohan tiedustelee asiaa lokakuussa 1941. Ilmeisesti ei alettu kuitenkaan valmistaa, vaikka piirustukset näköjään oli tehty, koska niitä kuitenkin tilattiin Saksan kautta Riikan sotasaalisvarikolta tuo suuri määrä eli n.200 kpl:tta marraskuussa 1942. Näille säiliöille piti vielä tehdä tarkastus ja kunnostettava korjauskelpoiset säiliöt. Ja 154 kappaletta niistä saatiinkin sitten käyttökelpoisiksi, ne joita käytettiin Tsaikoissa.

Jukka

Muokattu: Elokuu 10, käyttäjä: Jukka Nisula
korjauksia ja lisäyksiä

[Jukka Nisula 2 235]

Tuossa edellä mietin mistä mahtoi tulla Uttiin nuo talvisodan aikana evakuoidut I-153:n lisäsäiliöt. Pentti Manninenkaan ei ole löytänyt Ilmailukenttävarikko 1:n raporteista mainintoja niistä. Mutta samalla Manniselta tuli seuraavanlaista tietoa:

"Talvisodassa sotasaaliksi saadut paperisäiliöt menivät samaa reittiä kuin muutkin vastaavat. Voitiin täyttää vain kerran. Sama oli länsiliittoutuneillakin. Taisi polttoaineen kanssa reagoiva liima olla sama ja samasta lähteestäkin?

VL teki nähtävästi kunnostustyötä varten yleispiirustuksen, mutta sellaista paperia en ole löytänyt, jossa ehdotettaisiin ihan konkreettisesti paperisten säiliöiden uusvalmistamista Suomessa ja esikunta osoittaisi siihen rahat ja varikko tekisi työtilauksen. Tällaista varten tarvittaisiin yleis-, mitta, kokoonpano- ja osapiirustukset materiaaliluetteloineen. Hukka-investointi, kun sotasaalissäiliöitä saatiin puoli-ilmaiseksi Saksan varikoista.

Laivueen toive vuonna 1941 oli tietysti huomioitu ja polttoaineputkistot joulukuusta 1942 alkaen palautettiin siipiin ja lisäsäiliöitä hankittiin. Monesta syystä johtuen asennukset menivät hitaasti ja käyttö jäi vuonna 1943 vähäiseksi ja 1944 peräti olematonta. Varmistamattoman tiedon mukaan kunnostettuja IT-säiliöitä oli jäänyt kymmeniä, ellei peräti sata venäläisten saaliiksi.

Paperimassasta tehtyjen säiliöiden valmistusprosessi ei ollut hallussa, eikä liimaakaan ollut. Palosuon käsin kirjoittama merkintä, että säiliöitä oltaisiin valmistamassa Suomen Turussa, oli varmasti väärinymmärrys koska kyse oli kunnostamisesta. Turun korjaamolla ei ollut mitään mahdollisuutta valmistaa paperisia säiliöitä. Ainoa sopiva autoklaavi oli VTT:n ja se oli VL:n töihin varattuna Kyröskosken tehtailla.

VL teki korjausta varten piirustukset, ei uusvalmistukseen. VL hallitsi vain puuviilun laminoinnin autoklaavissa. Puuviiluisen säiliönkin kehitystyö vei vuosia.

Talvisodassa pommittajia saattavat NL:n hävittäjät käyttivät lisäsäiliöitä sodan loppupuolella. Ne pudotettiin pois tyhjennyttyään tai taistelukosketukseen jouduttuaan. Paperisäiliöitä ei takuulla ollut montaa kappaletta ja nekin pilallisia. Tuli tuossa mieleen olisiko luultu puuviiluisia paperisiksi?

IlmKV 1 raporteissa ei ole talvisodan kohdalla ainuttakaan evakuointikertomusta, jossa olisi mainittu lisäpolttoainesäiliöt. Ehkä Suojeluskuntien päiväkirjoissa on mainittu?

PSB-21 säiliöitä teki sama tehdas kuin I-16 koneita: Zavod 21. Ilmavoimien esikunnan valokuvassa SIHL 2/2027 s.16 oleva PSB-21 oli sarjanumero FF 21001013, jossa kaksi ensimmäistä on tehdasnumerot 21."

Säiliöiden käytöstä I-153 Tsaikoissa luovuttiin alkuvuonna 1944 huonojen kokemuksien vuoksi. Alla LLv 30:n komentajan kapteeni Arvo Hassisen esitys konetarkastaja H. Vehkoon "puoltamisella" via Pentti Manninen/Kansallisarkisto.

Jukka

 

Muokattu: Elokuu 11, käyttäjä: Jukka Nisula

[Raimo Heikkinen 2 474]

Noin kuukausi luutn Palosuon kirjeen 22.10.41 jälkeen, ilmoitti KLentoV1 konetekn.varastonsa varaosista/tarveaineista koskien konetyyppiä VH- (I-153). Luettelossa ei ollut riviäkään pudotettavista polttoainesäiliöistä, kuten ylempänä Jukan kirjoituksessakin todetaan.

Lisää aineksia soppaan: VL:n tarjous alumiinisista pudotettavista pa-säiliöistä, päiväys 10.4.42.

IT-koneen osa- ja varusteluettelossa 1.5.42, on varattu paikat (suluissa) pahvisille pa-säiliöille putkistoineen, hanoineen...

Liitteet: KA.

[Jukka Nisula 2 235]

Kiitoksia Raimo soppa-aineksien lisäämisestä alumiinilla!. Eli tuollainenkin metallisäiliö-tarjous tehty, joka ei kuitenkaan johtanut hyväksymiseen ja valmistukseen asti. On hyvin todennäköistä, että Riikasta valmiina saatavat ja osin kunnostettavat pahviset sotasaalissäiliöt olivat niin paljon halvempia, että ne valittiin. Aivan kuten P. Manninenkin ylempänä toteaa.

Ajatellen kalliita alumiinisäiliöitä ja niiden käyttöä taistelutilanteessa. IT-koneissa saatujen kokemusten perusteella lisäsäiliöt huononsivat koneen lento-ominaisuuksia. Ilmataistelun uhatessa säiliöt jouduttiin pudottamaan ties minne metsiin tai mereen missä nyt sitten satuttiin lentämään. Kuka ne olisi sieltä löytänyt ja mahdollisesti palauttanut oikeaan osoitteeseen? Ei kukaan. Varsinkin jos oltiin vihollisen maaperällä. Eli valtava hukkaprosentti. Halvoilla kertakäyttöisillä pahvisilla (tai puuviiluisilla) ollut väliä, sinne ne maastoon tai veteen mätänivät ajan myötä.

Jukka

Muokattu: Elokuu 13, käyttäjä: Jukka Nisula