Fw-190 maahansyöksy Malmilla?

[Risto Suomala 83]

Aiemmin Malmilla työskennelleen kaverin kanssa tuli puhetta että Malmilta olisi löytynyt joskus 10-15 vuotta sitten maanrakennustöissä maahan pudonneen koneen osia ja että kone olisi ollut FW-190. En löytänyt pikaisella haulla lisätietoja asiasta, onko foorumilla aihetta käsitelty aiemmin..?

[Jukka Lahtinen 334]

https://www.pelastamalmi.org/fi/tiedotteet/fw-kuhlmey.html

Tässäpä tämä löytö.

Jutussa mainitaan,  että Koller oli viemässä konetta korjattavaksi Viroon.  Miksei Porin suuri lentovarikko olisi hoitanut hommaa.

Ampui vielä matkalla Il-2:sen alas Suomenlahdella. Kyllä kunnioitus tuota porukkaa kohtaan vaan kasvaa. 

Kättä lippaan!

Muokattu: Elokuu 29, 2024, käyttäjä: Jukka Lahtinen

[Jukka Nisula 2 317]

DC-yhdistyksen Tähtimoottori-lehdessä 1/2017 on yhdistyksen edesmenneen mekaanikon Eino ”Eikka” Elorannan muistokirjoitus ”Viipurin poika on poissa”. Eikka, joka poseeraa myös lehden kannessa, oli sodan aikana silminnäkijänä tälle Kollerin onnettomuudelle ja tapasi Kollerin Malmilla myöhemmin. He kävivät yhdessä paikan päällä koneen maahansyöksypaikalla. 

https://dc-ry.fi/Ext/Tahtimoottori_2017-2.pdf

Jukka

Muokattu: Elokuu 29, 2024, käyttäjä: Jukka Nisula

[Jukka Nisula 2 317]

Täällä toisella foorumilla on keskusteltu aiheesta aikanaan paljon:

http://forum.12oclockhigh.net/showthread.php?t=4036

Jukka

[Jukka Nisula 2 317]

Raimo Malkamäen hieno muistokirjoitus Heribert Kollerista Feeniks-lehdessämme numerossa 4, vuonna 2017.

toimitus / Jukka

Muokattu: Elokuu 30, 2024, käyttäjä: Jukka Nisula

[Timo Partanen 210]

Muistelen kuulleeni, että sen koneen putoamispaikka olisi tuossa vasemmassa alakulmassa, vähän ennen poikittaiskiitoradan kynnystä.

[Jukka Nisula 2 317]

31.8.2024 at 11.18, Timo Partanen kirjoitti:

Muistelen kuulleeni, että sen koneen putoamispaikka olisi tuossa vasemmassa alakulmassa, vähän ennen poikittaiskiitoradan kynnystä.

 

Kollerin tapaukseen liittyy jatkotarina 2000-luvulta.

”Kollerin onnettomuuden silminnäkijänä oli nuori Eino Eloranta, joka sittemmin toimi Malmilla lentomekaanikkona. 2000-luvun alussa hän halusi lähteä tutkimaan koneen putoamispaikkaa metallinetsimellä. Maastosta löytyikin koneen osia ja konekivääri, jotka vietiin Ilmailumuseoon. Selvisi, että Heribert Koller oli edelleen elossa ja hänet kutsuttiin tänne Malmille. Hän vieraili koneen putoamispaikalla ja hänelle luovutettiin muistolaatta, jossa oli koneen palanen. Hän oli hyvin liikuttunut”, Haikarainen kertoo.

https://www.is.fi/hs-helsinki/art-2000006376275.html

Jukka

[Juha Lampi 282]

Olin Ilmailumuseolla näkemässä, kuulemassa ja kokemassa Kollerin vierailua. Lämmin vastaanotto seisten auditoriossa sai hänet aivan häkeltymään  Ikimuistettava kohtaaminen!

[Jukka Nisula 2 317]

Ä

29.8.2024 at 19.51, Risto Suomala kirjoitti:

Aiemmin Malmilla työskennelleen kaverin kanssa tuli puhetta että Malmilta olisi löytynyt joskus 10-15 vuotta sitten maanrakennustöissä maahan pudonneen koneen osia ja että kone olisi ollut FW-190. En löytänyt pikaisella haulla lisätietoja asiasta, onko foorumilla aihetta käsitelty aiemmin..?

Ja vielä vastaus tähän tämän ketjun postauksen aloituskysymykseen: On.

https://www.flightforum.fi/topic/5707-osasto-kuhlmeyn-fw-190n-osia-päivänvaloon-malmilla/

Jukka

[Risto Suomala 83]

Jälleen kerran foorumilta löytyi varsin perustellinen pläjäys tietoa, lakki päästä ja kumarrus kaikille!

[Topi Falkenberg 417]

Melkoista kohellusta, epäammattimaista toimintaa ja suuret kustannukset tästä savotasta saatiin aikaiseksi. Hävettää kertoa, mutta ehkä tästä tarinasta voi ottaa jotakin opiksi tulevia operaatioita varten. Olin SIM:n edustajana paikalla, kun hylkyä alettiin kaivamaan esille - puolen päivän varoitusajalla. Tässä jälkiviisautta:

1. Sotaromua ei pidä kaivaa esiin ilman asianmukaisia lupia.

2. Kaivauspaikalle ei pidä lähettää ammattitaidotonta museoammattilaista. (en ole argeologi)

3. Kun ensimmäinen ammus tai räjähde nousee pinnalle, on toiminta keskeytettävä ja soitettava 112. Paikka on eristettävä viranomaisten saapumiseen saakka.

4. Kaivuu-urakoitsijan on selvitettävä paikalla oleva yhteiskunnallinen infra.

Tiedettiin hyvin, että saksalaiset korjasivat koneen romut pois heti onnettomuuden jälkeen. Kukaan ei kuitenkaan tiennyt kuinka paljon niitä jäi maan alle. Ja suurimpana innoittajana tässä oli sitkeästi elänyt taru saveen uponneesta koneen moottorista, jota silloin lähdettiin ylös kaivamaan.

Ensimmäisenä pinnalle saatiin yhtenä savimöykkynä koneen keskirunko ja oikean siiven pätkä sekä 20 mm tykki ammuksineen. Samalla kertaa valutettiin polttoainetankissa ollut lentobensiini laskuojaan, mistä se jatkoi virtauksen mukana Longinojaan, joka jo silloin oli tunnettu jalokalaoja.

Kaivamista jatkettiin, ja jo seuraavalla kauhaisulla konekuski ilmoitti, että nyt kauhassa on jotakin painavaa, nostanko? Operaattorin esimies kysyi minulta nostetaanko? Vastasin, että museon puolesta voi nostaa. Ei irronnut, tällöin paikalla ollut lentokenttätyöntekijä kysyi onko se putkilinja? Toinen duunari sanoi, että ”Reiska” tietäisi, mutta hän on lomalla. Tämän jälkeen esimies totesi, ettei tässä mitään linjaa mene nosta. Kuski nosti yhden pätkän betonista viemäriputkea. Oja tyhjeni kuin kylpyamme tulpan poiston jälkeen.

Sitten paikalle tulikin poliisi, sotaväki ja vesi- ja viemärilaitoksen työntekijät. Seuraavana päivänä Uponor työnsi ainakin kilometrin verran muoviputkea kohti Vasaratien omakotialuetta. Ja skeidaa valui Pekiin kalojen ruuaksi sen pari päivää ainakin.

Koneen osat ja läpi ammuttu (oma paukku) aseen piippu jäivät Ilmailumuseolle. Tykin majuri Tee toimitti Sotamuseoon.

Näin se jotenkin meni, älkää kaivelko kaupunkialueella, ainakaan kovin syvälle…

Tuossa on turmapaikka: