Ilmailuteollisuuden tulevaisuus

[Esa Karanko 1 232]

Joulukuussa 1961 tunsin olevani kehityksen aallonharjalla. Kuuntelin  BC-348  (USAAF) liikennevastaanottimella ja rakentamallani nuvistorikonvertterilla radioamatöörisatelliitti Oscar 1:n taajuutta 144,983 mHz. Ihmettelin nopeuden aiheuttamaa taajuusmuutosta. Myöhemmin ELT -satelliitit hyödynsivät samaa Doppler ilmiötä.

 

Tavallista fysiikkaa vielä jotenkuten ymmärrän. Kvanttifysiikka ja pimeä aine ja energia menevät yli hilseen. Tieteistarinoiden poimunopeus, teleportaatio, madonreiät ja epätodennäköisyysmoottori lienevät silkkaa mielikuvitusta.

 

Lyhyen aikavälin kehitystä yleensä yliarvoidaan ja pitkän aikavälin kehitystä aliarvoidaan. Ehkäpä elämä on vain välttämätön välivaihe ylivertaiselle kvanttiälylle. Keinotodellisuus ja uudet oivallukset muuttavat tulevaisuuden matkustamiseen.

 

Radiosähköttäjät, suunnistajat ja lentoinsinöörit ovat jo historiaa. Mitenkähän käy lentäjille ja lennonjohtajille ja koko ilmailuteollisuudelle kaukaisessa tulevaisuudessa?

 

Esa