Ilmailukirjoja ja "ilmailukirjoja"

[Jouni Laukkanen 55]

Terveeks.

 

Tulipa tuossa vuodenvaihteen jälkeen hommattua verovähennyskirjallisuutta eli muutama tuore suomalainen ilmailukirja. Ostoskoriin eksyi Jukka Piipposen Aunuksen ässä sekä Matti Hämäläisen Pommituslentolaivue 46. Piipposen tiedän, taiteilijaluonne ja entinen ilmailunharrastaja, mutta mielestäni kirjoittanut erittäin mielenkiintoisen henkilöhistorian (taas kerran) tällä kertaa Jakko Hillosta. Hämäläisen kirjaa en ole vielä aloittanut, mutta tasoltaan näyttää pääsevän Jukka Raunion tekstien tasolle, joissa on faktat luurankona ja sitten kertomuksia lihana luiden päällä. Näyttää erittäin hyvältä.

 

Mutta sitten tuli ostettua kirja, jossa esitellään kaiken ohessa myös kirjailija itse ja aika mittava ansioluettelo näyttää olevankin, toisin kuin esimerkiksi Piipposen kohdalla. Kirjaa ostaessa tiesin kyllä mitä olen hankkimassa - olin nimittäin hankkinut erään suomalaisesta hävittäjälentäjästä kertovan kirjan, jonka hän oli tehnyt erään toisen ilmailukirjalilijan kanssa. Silloin oli, ensimmäistä kertaa oman muistini mukaan, tullut huono olo kirjan lukemisesta. Ei ne faktat, eivätkä ne kuvat, mutta se teksti ja sen jäsentely... voisinpa sanoa tunteneeni huimausta. Tai sitten ärsytyskynnykseni oli moninkertaisesti ylitetty. Sinänsä harmi, kun vieläpä tunnen ko. hävittäjälentäjän jälkeläisiä kahdessa polvessa.

 

Mutta tähän uusimpaan kirjaan:

Kirja kertoo eräästä hyökkäyksestä, jonka yhteydessä kaksi ilmavoimien konetta miehistöineen tuhoutui.

 

Teksti on sinänsä siististi aseteltu sivulle, mutta sen jäsentely väliotsikoineen pirstoo tiedon erillisiin, mielestäni sattumanvaraisiin kappaleisiin. Tekstin seasta on mahdotonta löytää ns. punaista lankaa, koska se muistuttaa lähinnä jonkin kuvitteellisen laitteen käyttöohjekirjaa. Käyttöohjekirjassa kuitenkin on esitelty jokin ominaisuus loogisesti samassa kappaleessa, mutta tässä kirjassa ei niin käy.

 

Kirjassa on aavistuksenomaista tautologiaa: ensin esitellään väljästi auki tulkittu selostus laivueen sotapäiväkirjasta neljän sivun verran. Tämän jälkeen seuraa kolme valokopiosivua ko. sotapäiväkirjan sivuista. Sitten karttakuva hyökkäykseen osallistuneiden koneiden reiteistä.  Sitten seuraa lisää kopioita: yksi sivu Juurikkaan Lentomestarit-kirjasta, 2 kuvakaappaussivua Sankarivainajat netti-sivustolta, 2 sivua kopioita kaputin tutkintopöytäkirjasta.

 

Yksi sivu käytetään Suomen lentomerkin vaatimusten kuvaamiseen. Seuraavalla sivulla on lyhyt teksti, joka kertoo toisen koneen tyypin, tunnuksen, tuhoutumispaikan, päivämäärän sekä ohjaajan nimen. Jotta sivu ei olisi aivan tyhjä, on teksti tulostettu isolla fontilla ja siihen on liitetty mv-profiilipiirros ko. koneesta. Jotta lukijalle jäisi jotain pohdittavaa, ei ensimmäisestä koneesta tällaista vastaavaa sivua löydy. Hetken aikaa on sellainen olo, että tulikohan alkupuoli huonosti luettua. Ei tullut.

 

Seuraavan sivun täyttää toisen koneen ohjaajan henkilöhistoria kuten se on Lentomestarit -kirjassa kuvattu. Tällä kertaa sivu ei ole suora kopio vaan ihan rehellisesti kirjoitettu. Seuraavalla sivulla onkin sitten kopio, tällä kertaa ohjaajan saamasta talvisodan aikaisesta mitalista, seuraavilla loogisesti kopiot VM2:n ja seuraavalla VM1:n  kunniakirjoista. Sitten seuraa samat jutut VR4:sta sekä VR4:sta surunauhoineen.

 

Seuraa sodanaikainen lehtijuttu, jonka on kirjoittanut TK-mies, johon menee 3 sivua. Artikkelin päähahmo on kuitenkin em. lentomestari. Sitten kaksi sivua otteita toisen koneen tutkintapöytäkirjasta. Seuraa 4 sivua kopioita samasta tutkintapöytäkirjasta. Sitten jo aiemmin mainittu kartta lentoreiteistä ja sitten yllätys: kopio Hyväsen kohtalokkaat lennot -kirjasta. Taas selailua: ei samaa sivua ei löytynyt edellisestä koneesta... Taas kaappaus Sankarivainajat-nettisivulta. Seuraa 10 sivua mielenkiintoisia kuvia konetyypistä. Sitten sivu, jolle on kuvattu valokopio 2. koneen ohjaajan kuolinilmoituksesta, kuva haudasta sekä tapahtumapaikkakunnan sankarihaudalla oleva muistokivestä kuva. Seuraavan sivun täyttää taas mainittu lentoreittiä kuvaava kartta.

 

Oikeastaan ensimmäistä kertaa seuraa vapaamuotoista kerrontaa, konen hylystä sekä tapahtumista hylkypaikalla. Sitten seuraa 48 (!) sivua 2. koneen päällikön henkilöhistoriaa. Jotta tähystäjän kuolinpäivästä ei jäisi jo esitettyjen dokumenttien lisäksi epäselvyyttä, ilmoitetaan se ensimmäisellä sivulla kahden kuvan ja tekstin kera. Koska päällikkö oli suomenruotsalaisia, on hänen sinänsä kiinnostava henkilöhistoria käsitelty sekä suomeksi että ruotsiksi. Pientä hämmennystä herättää tosin se, että kopiot Lyseon 3. luokan päästötodistuksesta sekä 2. palkinnon kunniakirja Ahvenanmaa-Turunmaa maakuntakilpailussa saavutetusta korkeushypyn tuloksesta vievät kumpikin yhden sivun.

 

Henkilöhistoriaan sisältyy viisi sivua kopioita tähystäjäkoulutuksen kurssiohjelmasta, kopio kenttäpostikortista suomennoksineen, lentopäiväkirjan viimeinen sivu, kopio kirjeestä ruotsiksi - alla suomennos (lähettäjää ja vastaanottajaa ei tiedetä), kopiot muistorahastoon annetusta lahjoituksesta, suruviestistä, ilmavoimien komentajan kirjeestä omaisille, rykmentin komentajan kirjeestä, 2 sivua lentolaivueen komentajan kirjeestä, sankarivainajan lyseon rehtorin muistosanoista, 2 sivua sankarivainajaa koskevista lehtikirjoituksista -kopioita kaikki tyyni ja toistamiseen kuva tapahtumapaikkakunnan sankarihaudalla sijaitsevasta muistokivestä.

 

Toisen koneen sähköttäjän tiedot sankarivainajat-nettisivuilta. Seuraa erittäin mielenkiintoinen luettelo kk-ampuja/radiosähköttäjistä, joilla ei ollut lentomerkkiä ja jotka kaatuivat tai kuolivat lento-onnettomuuksissa tai joutuivat sotavangeiksi sotatoimissa talvi- ja jatkosodan aikana. Kuin panottaakseen luettelon arvoa se esitellään 12 sivua myöhemmin uudestaan. Seuraa 5 sivua kirjoitusta siitä mitä tapahtumapaikkakunnan harrastajat ovat saaneet tutkimuksissaan tapauksesta selville. Kuin huipennuksena nousee esiin kysymys, missä on toisen koneen kk-ampujan ruumis oikeasti haudattu - jännitystäkin on siis ilmassa. Pian taas kirja eksyy tapauksen nähdeiden kk-ampujien omiin henkilöhistorioihin.

 

Loppupuolella on 11 sivua henkilöhistoriaa Seppo Saariosta. Mielenkiintoisin osuus on 2,5 sivua joissa hän kertoo turmakoneen lento-ominaisuuksista ja se onkin tämän irralliselta näyttävän jakson linkki kirjan aiheeseen. Olen vaan sitä mieltä, että Seppo Saariosta pitäisi kirjoittaa ihan oikea kirja.

 

Noh, aikamoinen seikkailu ko. kirjan läpikäyminen oli. Henkilökohtaisesti jäi ns. punainen lanka löytymättä, mutta sepä voikin olla pitkälti makuasia mistä sen kaivaa. Kuin tätä painottaakseen on kirjan takakannessa kuva konetyypistä, joka ei varsinaisesti liity onnettumuustyyppiin, eikä varsinaisesti henkilökään johon kuvateksteissä viitataan.

 

Hienoa on, että tällaista tutkimusta tehdään ja niistä kirjoitetaan kirjoja, mutta tuntuu kuin asia olisi voitu tiivistää vähemmällekin paperille. Ja kun oikein tarkkaan katsoo etukantta, niin siitä löytyykin disclaimerina teksti: "Kirjaksi koonnut..."

 

 

 

 

[Juha Klemettinen 28]

Tiedän hyvin mitä kirjaa tarkoitat. Ja mukava kuulla, että joku on tutkinut sen ajatuksella (?) läpi, ja vahvistaa omat vain pikaiseen selaamiseen perustuvat päätelmäni. Aihe mistä saisi niin paljon enemmän irti...

Juha. 

[Jussi Rantala 1]

Tiedän hyvin mitä kirjaa tarkoitat. 

 

Minä taas en, joten saisiko kirjan nimen myös julkisuuteen?

 

Jounin esittämä kritiikki on mielestäni varsin rakentavasti esitetty - onko kirjan nimen salailun takana pelko, että kirjoittaja vetää kritiikistä herneen nokkaan?

 

[Hannu Aaltio 1]

Jouduin viime syksyn kirjamarkkinoilla museolla myös lähes pakkomyynnin kohteeksi ja hankin ensin mainitun opuksen. Esite antoi kieliasullaan jo esimakua mitä piti tuleman, mutta toivoin silti parasta ja petyin Jounin lailla. Kirjan nimeen viitaten olisi ollut parempi, jos vaiteliaana olisi pysytellyt ihan muu henkilö kuin k.o. ässä... Näköjään ilmailuaiheita metsästetään kirjoitettavaksi vailla sen kummempaa ammattitaitoa. Ikävää, jos ansiokkaat päähenkilöt painuvat kirjoittajiensa mukana sekundan sekaan. Taisi tulla sopivasti kyssäriä sekaan...?

[Antti Laukkanen 15]

Mikähän mahtaa olla pointtina kirja-analyyseille, joissa ei mainita kirjojen nimiä??? Se on vähän sama kuin tarina epäoikeudenmukaisuudesta, jossa henkilöä verettiin lättyyn tuntemattomassa paikassa syystä, jota ei mainita. Kuten todettua, kritiikki sinällään soljuvine teksteineen on todennäköisesti hyvinkin osuvaa ja ansiokasta...

 

-A-

[Jouni Laukkanen 55]

Jussille ja Antille: täytyy sanoa, että on pieni kynnys kertoa kirjan nimi, jonka on juuri repinyt kappaleiksi. Olen vähän kahden vaiheilla pitäisikö tällaista kirjoittamistyyliä tukea vai ei: onko sitten parempi että näitä kirjoja ei tehtäisi ollenkaan? Teenkö väärin kun sanon ettei näitä kannattaisi lukuilon takia ostaa.

 

Tarkoitus oli lähinnä kertoa, että mielestäni melkoista huttua on laitettu Suomessakin kansien väliin ja kiinnittäkää huomiota tähän, ettette harmittele rahan tuhlausta. Kontrasti on varsin suuri kun luki tämän retostellun kirjan jälkeen Hämäläisen PLeLV 46:n. Tykkäsin aikoinani Tuomo Soirin Iskulaivueesta, koska se vei ikäänkuin yksikön sisälle seuraamaan tapahtumia. Mutta kyllä Hämäläisen kirja oli mielestäni vielä parempi.

 

Nooh... hyllystäni puuttuu edelleen Ujeltava kuolema, Ujeltavien Siipien alla kuolema, Magnussonin Brewstereiden potkurit ujeltavat kuolemaa ja Ritarilaivue ujeltaa ynnä muita suomalaisen ilmailukirjallisuuden klassikoita vai mitä niitä nyt olikaan ja aion ne silti joskus hankkia. Voihan se kirjan omistaminenkin olla tärkeää...

 

No tehdäänpä tästä sitten salapoliisihomma. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä. Kyseessä on siis kaksi kirjaa. Hanski jo tuossa edellä leikittelikin ensimmäisen kirjan nimellä. Ensimmäisessä kirjassa kanssakirjoittajana on ollut viime vuosina melko tuottelias sotahistoroitsija, jota täälläkin on lainattu suhtkoht tiheään - ei siis voi olla aivan turha mies. Kummastuksekseni Wikipedia ei vielä tänään tuntenut tämän kanssakirjoittajan omia teoksia, mutta molemmat kritiikin kohteena olleet kirjat kyllä.

 

Edit: nyt vasta mä hokasin, että Hanski oli jo tehtävän asettanut.

 

[Juha Paulavuo 21]

 

No tehdäänpä tästä sitten salapoliisihomma. Ei pitäisi olla mahdoton tehtävä. Kyseessä on siis kaksi kirjaa. Hanski jo tuossa edellä leikittelikin ensimmäisen kirjan nimellä. Ensimmäisessä kirjassa kanssakirjoittajana on ollut viime vuosina melko tuottelias sotahistoroitsija, jota täälläkin on lainattu suhtkoht tiheään

 

Selvisi mulle noin kahden minuutin haulla...

 

IMHO porukka turhaan ujostelee huonojen arvostelun kohteiden paljastamista. Kertovathan mm. lehtien arvostelijat suoraan oliko  elokuva/kirja/näytelmä hyvä vai huono. Huonon arvostelun saaneiden nimet kerrotaan mediassa siinä kuin hyvienkin.

[Guest petri2]

parempi.

 

Nooh... hyllystäni puuttuu edelleen Ujeltava kuolema, Ujeltavien Siipien alla kuolema, Magnussonin Brewstereiden potkurit ujeltavat kuolemaa ja Ritarilaivue ujeltaa ynnä muita suomalaisen ilmailukirjallisuuden klassikoita vai mitä niitä nyt olikaan ja aion ne silti joskus hankkia. Voihan se kirjan omistaminenkin olla tärkeää...

 

 

 

Nyt taisi Jounilla ujeltaa korvien välissä

Mun kirjahyllyssä ei ihan noin montaa ujellusta kuulu, vaikka sieltä löytyy voittoisaa fokkeria,brewsteriä, välttämättömyyttä, pari ujellusta ja siipien alta löytyy myös kuolemaa. Suurin osa alkuperäispainoksina, kiitos divareiden!

Hommaa vain sinäkin täysi sarja...

[Pentti Hyvärinen 1]

Jouni ja Hannu ovat hyvin hienotunteisia jättäessään kyseessä olevan tosi pitkän linjan ilmailijan nimen "kyssärin" taakse.

Ensimäinen, hänen (heidän)  parempi? kirjansa, joka kertoo vaiteliaan ässän tarinan on jo sekin aikamoinen kokoelma eri teoksista kerättyjä juttuja. Siinä on kuitenkin jonkinlainen linja nähtävissä teoksen mitalla. Ihmettelin kyllä minäkin kirjan "erilaisuutta".

Jos haluaa tietää jotakin kirjan päähenkilön urasta, kyllä tietoa tästä kirjasta jonkinverran selaamalla löytyy.

[Antti Laukkanen 15]

Ookoo, Jouni. Ymmärrän pointin. Siltikin, kun kaikki ihmiset eivät kaikkia kirjoja viitsi ostaa, kritiikki on joskus ihan miellyttävä asia hankintaa suunnitellessa. Toki aina voi olla paikallaan miettiä kannattaako repivää arvostelua julkaista, mutta toisen kautta miksipä ei?

[Erkki Mikola 1]

mutta tasoltaan näyttää pääsevän Jukka Raunion tekstien tasolle, joissa on faktat luurankona ja sitten kertomuksia lihana luiden päällä. Näyttää erittäin hyvältä.

 

Liekö aasinsilta, mutta ajattelin vihjaista, että tänään oli Tekniikka&Talous -lehden Torstai-liitteessä sivulla 16 Marko Laitalan kirjoittama arvostelu (tai esittely) Jukka Raunion kirja(sarja)sta Valtion lentokonetehtaan historia osa 1: Pioneerivuodet 1921-1932.

 

Ja jutun otsikkona osuvasti "Pakkolaskujen lyhyt oppimäärä".

Onko kirja tullut jo luettua? Oletteko samaa mieltä kuin Laitala, että "Suomalaisen ilmailun ja lentokoneenrakennuksen historiasta kiinnostuneille teos on mukavaa ja sopivan yksityiskohtaista luettavaa"?

 

Kirja näköjään mainitaan myös jo täällä http://fi.wikipedia.org/wiki/Ilmailukirjallisuus

missä näyttää olevan aika kattava lista aiheesta...

 

Kirjasta kiinnostuneille tiedoksi myös tämä

http://www.lahdenilmasilta.com/yleinen.html

-----------------------------

2.3.2006  Kuukausikokous. Aiheena Di Jukka Raunio esitelmöi uudesta kirjastaan "Valtion Lentokonetehtaan Historia, osa 1". Kokouspaikkana Kauppahotelli Grand.

 

Lahden Ilmasillan kuukausikokouset ovat tarkoitettu kaikille ilmailusta ja ilmailuhistoriasta kiinnostuneille. Tervetuloa!

-----------------------------

 

Edit: Tuosta näyttää löytyvän tarkempaakin tietoa:

http://www.virtualpilots.fi/forum/article.php?id=564&group=virtualpilots.tiedotus

-----------------------------

Torstaina 02.03. 2006

 

alkaen klo 19:00 pidetään Lahden Ilmasillan kuukausikokous Kauppahotelli Grandin 2. kerroksen tiloissa. Osoite Vapaudenkatu 23.

 

Di. Jukka Raunio "Valtion Lentokonetehtaan Historia, Osa1"

 

esitelmöi uudesta kirjastaan sekä kertoo mielenkiintoista faktaa mm. "Ripon oli ylivoimaisesti kallein Ilmavoimien 20-luvun ja 30-luvun alkupuolen hankinnoista. Sen lisenssivalmistuksessa kohdattiin suuria vaikeuksia ja käsiin vanhentuneella hitaalla koneella jouduttiin menemään vielä jatkosotaankin. Jukka Raunio kertoo uuden kirjansa "Valtion Lentokonetehtaan Historia, Osa1" pohjalta Riponin kehityksestä, hankinnasta, lisenssivalmistuksesta, käytöstä ja lento-ominaisuuksista." Blackburn Ripon - aikansa tärkein sotakone Ilmavoimissa

 

Jukan kirjoja on saatavilla kuukausikokouksessa

 

Parkkitilaa löytyy Grandin kattotasanteelta. Ajo Kauppakadun puolelta " rampin" kautta. Poletin puomin aukaisuun saa baaritiskiltä tai hotellin vastaanotosta. Esitelmien täydennyksenä katselemme aiheeseen liittyviä videofilmejä. Kokouksissa pidämme yllätysarpajaiset ja saatavilla on ilmailukirjallisuutta, pinssejä ja tarroja.

-----------------------------

Ja tässä esimakua kirjan ja esitelmän sisällöstä: (?)

http://fi.wikipedia.org/wiki/Patria_Aviation

 

Tuon kun luette, niin voitte osallistua vaikkapa Hesarin ajankohtaiseen keskusteluun Wikipedian luotettavuudesta vrt. perinteiset tietosanakirjat http://www.hs.fi/keskustelu/thread.jspa?threadID=18434&tstart=0

[Mikko Isoviita 0]

En tiedä oletteko törmänneet tähystäjäritari Lauri Äijön elämänkertaan (http://www.koalakustannus.fi/kirjat/ilmailu/aijo.htm). En ole aikaisemmin pahemmin innostunut sotaa käsittelevistä ilmailuaiheisista kirjoista. Tähän kirjaan törmäsin sattumalta appiukon pöydällä ja jäin kiinni saman tien. Tuli kahdessa päivässä kahlattua kirja kannesta kanteen. Mielenkiintoinen kirja myös sinänsä, ettei käsittele perinteisesti itse lentäjän "elämää" vaan nimenomaan tähystäjän toimia.

Jukka Piipponen tuonkin on kirjoittanut ja täytyy ilmeisesti siirtyä lukemaan nuo muutkin Piipposen kirjat.

[Guest MOYA]

Niin se on ihmeellinen tuo Wikipedian maailma. Pienen yösurffin huipentuma oli kuitenkin Vinkan suurin nousunopeus (jolla varmaankin tarkoitetaan kohoamisnopeutta) 696m/min! Vaakaan ehkä juuri ja juuri tuon verran, mutta että pystyynkin.  Nopeus korkeudeksi, siinä koko homma.

[Mikko Suomela 7]

MOI!

 

En tiedä kuluuko tämä tähän ketjuun mutta itelläni on muistaakseni J.Luukkasen Hävittäjä lentäjänä kahdessa sodassa ja Lentomestari Juutilaisen Punalentäjien kiusana.( pahus kun en Luukkasen sotilasaarvoa muista enkä Juutilaisen etu nimeä. )

[Mikko Maliniemi 5]

MOI!

 

En tiedä kuluuko tämä tähän ketjuun mutta itelläni on muistaakseni J.Luukkasen Hävittäjä lentäjänä kahdessa sodassa ja Lentomestari Juutilaisen Punalentäjien kiusana.( pahus kun en Luukkasen sotilasaarvoa muista enkä Juutilaisen etu nimeä. )

 

Eino Ilmari "Illu" Juutilainen

 

 

[Ilkka Mäkelä 1 218]

MOI!

 

En tiedä kuluuko tämä tähän ketjuun mutta itelläni on muistaakseni J.Luukkasen Hävittäjä lentäjänä kahdessa sodassa ja Lentomestari Juutilaisen Punalentäjien kiusana.( pahus kun en Luukkasen sotilasaarvoa muista enkä Juutilaisen etu nimeä. )

 

Taitaa olla Eino Antero Luukkanen: Hävittäjälentäjänä kahdessa sodassa.

 

Luutnantti 1935, kapteeni 1940, majuri 1942.

 

[Veli-Matti Karppinen 12]

MOI!

 

En tiedä kuluuko tämä tähän ketjuun mutta itelläni on muistaakseni J.Luukkasen Hävittäjä lentäjänä kahdessa sodassa ja Lentomestari Juutilaisen Punalentäjien kiusana.( pahus kun en Luukkasen sotilasaarvoa muista enkä Juutilaisen etu nimeä. )

 

Eino Antero Luukkanen yleni sodan aikana luutnantista majuriksi. Sodan jälkeen everstiluutnantin arvoon.

 

t: Veli-Matti

 

Edit: Sori, Ilkka ehtikin ensiksi...

[Ilkka Mäkelä 1 218]

Niin se on ihmeellinen tuo Wikipedian maailma. Pienen yösurffin huipentuma oli kuitenkin Vinkan suurin nousunopeus (jolla varmaankin tarkoitetaan kohoamisnopeutta) 696m/min! Vaakaan ehkä juuri ja juuri tuon verran, mutta että pystyynkin.  Nopeus korkeudeksi, siinä koko homma.

 

Siltä tosiaan tuntuu, että jotain on tuossa luvussa numerollisesti pielessä. Jalkoina mitattuna tuo tekisi nousunopeudeksi (=nousukyvyksi) 2283 ft/min.

 

Esim. Zlin Z 242 L, jossa on täsmälleen sama Lycomingin 200 hp moottori, nousee taitolentoon riisutuissa painoissa 1080 ft/min.

 

Ja tavallisemmat 1-moottorimäntäkoneet nousevat parhaissa olosuhteissa jotain välillä 500 ft - 1100 ft/min.

 

Joko jalat ovat vaihtuneet vahingossa metreihin tai sitten numeroissa on painovirhe. Näin kai sen on oltava. Jos nousukyky olisi yli 2000 ft/min Lycoming AEIO-360-A1B6-moottorilla, olisi kone lentokonerakennustaidon ihmeenä varmaankin mennyt kaupaksi ulkomaille kuin häkä.

 

Jos jollakulla on parempaa tietoa, niin sitä vastaanotetaan kiitollisuudella.

[Mikko Suomela 7]

Kiitos täydennyksistä.

[Harri Koskinen 290]

Jos jollakulla on parempaa tietoa, niin sitä vastaanotetaan kiitollisuudella.

 

Encyclopedia of World Milltary Aircraft, Volume Two mukaan Vinkan suurin kohoamisnopeus merenpinnan tasalla on 342 m (1120 ft) minuutissa.

[Ilkka Mäkelä 1 218]

No, tämä siis vahvistaa Wikipedian artikkelien luotettavuustason.

 

Ilmavoimien sivuilta puuttui juurikin tuo nousukyky jalkoina/metreinä minuutissa, joten hyvä, että Harrilla on alan kirjallisuutta.

[Jukka Nisula 2 279]

WSOY:lta näyttää ilmestyneen tuore kirja hävittäjälentäjä Lauri Pekurin elämästä. Löytyy ainakin Suomalaisesta kirjakaupasta, jossa huomasin sen tänään. Näyttää laadukkaalta teokselta, ja mukana paljon mielenkiintoisia valokuvia:

 

http://www.wsoy.fi/index.jsp?c=/product&isbn=951-0-31907-4

 

Jukka

[Juha Ritari 243]

Ei ole Brewster-aihekaan kaluttu loppuun. Heimo Lammen tytär Marja Lampi on toimittanut isästään kirjan: Heimo Lampi: Brewster-lentäjä. Hobby-Kustannus Oy 2006, 183 s. Kirja on omistettu Brewster-372:n etsintäryhmälle. Uusimmassa Sotaveteraani (samma på svenska)-lehdessä monella tapaa ilmailussa mukana ollut ja sotahistoriat hyvin opiskellut Kai R. Lehtonen arvioi kirjaa. Marja Lampi on koonnut isänsä hävittäjälentäjän vaiheita käsitelleistä teksteistä tämän teoksen. Mukana on katkelmia Heimo Lammen kolmesta kirjasta ja Kansa taisteli-miehet kertovat-lehden artikkeleita. Parhaimmat palat ovat mukana sekä runsas ja monipuolinen kuvitus. Lampi lensi sodassa Brewsterillä ja Messerscmitt 109:llä pitäen BW:tä rakkaana ystävänä ja MT:tä kovana tappelijana mutta vailla inhimillisyyttä. Lehtonen löysi kirjasta muutamia detaljiepätarkkuuksia, mutta piti sitä muuten painonsa arvoisena. Itse en ole kirjaa vielä nähnyt, mutta todettakoon että Heimo Lammen ja Yrjö Turkan kirjoittama kirja "Viimeiset syösksykierteet" ( WSOY 1967 ) on mielestäni yksi parhaista aiheesta kirjoitettu.

 

 

[ attachment removed / expired ]

Laitoin tähän varmuuden vuoksi Brewsterin pölyisestä 1:48 mallista kuvan, että kaikki tietävät mikä kone on kyseessä. Malli on lentäjää, potkuria ja kumeja lukuunottamatta ollut Trollhättanin väreissä (maalaamaton) noin 20 vuotta. Gamouflage-väreihin se menee ja sitähän voi tehdä vaikka vapisten kiikkutuolista käsin sitten vanhana ukkona, joten pidetään se työjonossa kaikessa rauhassa.

[Guest carita]

Hyvä Juha Ritari!

 

Kiitos kirjan Heimo Lampi: Brewster-lentäjä huomioimisesta.

 

Myös minun ja sisarusteni mielestä Viimeiset syöksykiereteet on erinomainen kirja ja pyysinkin useaan otteeseen monen vuoden ajan WSOY:tä julkaisemaan siitä uuden painoksen. Koska he päättivät, etteivät he sitä tee, otimme julkaisuoikeut isäni osalta pois ja kokosin edellämainitun kirjan. Sitä on nyt monien vaiheiden ja puhelujen jälkeen vihdoin myytävänä Suomalaisessa kirjakaupassa, ainakin toistaiseksi niitä on Aleksanterinkadun myymälässäkin.

 

Parhain terveisin

 

Marja Lampi

[Seppo Pietikainen 0]

Hyvä Juha Ritari!

 

Kiitos kirjan Heimo Lampi: Brewster-lentäjä huomioimisesta.

 

Myös minun ja sisarusteni mielestä Viimeiset syöksykiereteet on erinomainen kirja ja pyysinkin useaan otteeseen monen vuoden ajan WSOY:tä julkaisemaan siitä uuden painoksen. Koska he päättivät, etteivät he sitä tee, otimme julkaisuoikeut isäni osalta pois ja kokosin edellämainitun kirjan. Sitä on nyt monien vaiheiden ja puhelujen jälkeen vihdoin myytävänä Suomalaisessa kirjakaupassa, ainakin toistaiseksi niitä on Aleksanterinkadun myymälässäkin.

 

Parhain terveisin

 

Marja Lampi

 

Kiitti Marja!

 

Taidanpa laukata huomenna Akateemiseen...