Guest jokke29

Mieleenpainuvimmat lentosi

59 viestiä aiheessa

Vuonna noin 1988 (?) laskeuduttaessa ysillä Rovaniemelle kone tuli liki oikealle siivelleen maahan. Sitä kirkunaa matkustamossa... Minusta ysi vain tuli maahan oikeanpuolimmaiselle telineelleen ja sen jälkeen kokonaan päätelineelleen. Seuraavan päivän lehdet kertoivat, että "koneen siipi raapi kiitotietä". Höpsistä. Mieleen jäi se naisväen lujavolyyminen kiljunta.

 

Jenkkieksotiikkaa olisi kerrottavana 45 retken ajalta. Iso osa todella ikäviä jetlag-muistoja kentiltä, joiden taulut huusivat CANCELLED-tekstejä. Sen jälkeen täysiä hotelleja, shuttle vaneja hotelliin jne. Sitten hyvässä lykyssä saa oman huoneen, jonka tv rikki ja muutenkin jokin pielessä. Ja parhaimmillaan double-upgradea, yöpymistä Four Seasonsissa ja kuljetusta golf-autolla portilta toiselle... Silti Pohjois-Ameriikkaan se veri aina vetää. Kuitenkin mieluiten New Yorkin aikavyöhykkeelle ja max. kahdeksi yöksi.

 

Jessus että nuo jetlagit vain iän myötä pahenevat... Nykyään elänkin Jenkeissä aina Suomen ajassa. Kadehdin niitä, jotka osaavat ja pystyvät hyppäämään aikaan kuin aikaan jamesbond-tyyliin. Minä en pysty. En.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mieleenpainuvin lentoni sijoittuu noin 1,5 viikkoa ajassa taaksepäin. Mitään erikoista lennossa ei ehkä teille ole, mutta minulle se oli merkittävä kokemus. Matkustimme silloin Kanarialle MyTravelilla (juu, jalkatila oli jopa minulle tuskainen. Olen 178 senttiä pitkä). Lentoaika oli arvioitu olevan 6h10min, mutta kippari hoiti koneen perille hienosti 5h 30minuutissa. Olimme etukäteen puhuneet, että ohjaamossa saattaisi olla minulle tilaa nousun ja laskun aikana. Istuuduimme Airbussiin omille paikoillemme ja kone lähti ajallaan liikkeelle. Ajattelin että näinköhän tässä käykin, kun rullattiin hyvää vauhtia kohti 04R:ää ja istuin vöissä omalla paikallani. Hetken päästä lentoemäntä tuli kuitenkin koneen takaosasta pyytämään minut mukaani. Olin tietysti tyhmänä ahtautunut ikkunapaikalle, ja sieltä oli taiteileminen pois.. Oli kuitenkin mukavaa kun sain kanssamatkustajilta hämmästyneitä ja ehkä kateellisiakin katseita kävellessäni matkustamon läpi koneen etuosaan  8).

 

Lentoemäntä ohjeisti minut jump seatille, 5-pistevyö kiinni ja tein nopean analyysin koneen mittareista että missä mennään. Lentäjät olivat tanskalaisia, mutta juttelu onnistui englanniksi. Nousu 04R:ltä tuntui aivan uskomattomalta. Yritin katsoa joka suuntaan samaan aikaan. Oli aivan CAVOK-keli tuona aamuna, ja heti nousun jälkeen myös aurinko alkoi nousta. Komeat näkymät joka suuntaan. Kun pääsimme pinnan 200 tienoille, tulivat emot repimään minua jo kiireesti matkustamon puolelle. Olisin mielelläni viettänyt siellä vielä tovin jos toisenkin, mutta ymmärtäähän sen. Matkalento meni ihan normaalin kaavan mukaan, ja jälleen lähestyessä Gran Canariaa tuli taas lentoemäntä pyytämään mukaansa. Olimme juuri aloittaneet todella nopean korkeuden pudottamisen ja kävellessä matkustamon läpi tuntui jo siltä että lähtee lattia alta. Istuuduttuani näin selvästi koneen oikealla puolella Las Palmasin kaupungin. Todella kaunista ilmasta katsottuna. Pilvien välistä sukellus, kierros etelän kautta kohti kiitorataa 03L. Vastatuulta olikin sitten enemmän kuin olen koskaan nähnyt/kokenut, n. 35 solmua. Kone rytyytti todella ilkeästi, mutta lentäjät hoitivat lentämistä tyynesti. Visuaalina tultiin alas, perämiehen ohjaamana.

 

Nämä olivat ensimmäiset nousu ja lasku minulle ohjaamossa. Suuri ja merkittävä kokemus, tuonne kun ei nykyään enää ollenkaan helposti pääse  :-\.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Terve

 

Paljon on tosiaan sattunut yhtäsuntoista lennoilla. Ehkä mieleenpainuvin oli vuosia sitten, kun piti noutaa, ja saattaa Suomeen vanhahko mies Espanjan Alicantesta. K.o. potilas oli jo viikkoja sitten saanut toispuolisen halvauksen. Mukana lievästi heikkolahjainen samanikäinen vaimo. Sairaalasta vakuutettiin potilaan olevan täysin istumakuntoinen, ja hyvävointinen. Ja katin kontit !

Sairaalassa selvisi, että kaveri oli maannut reporankana sängyssä koko ajan räkä poskella. Vaihtoehtoja ei kuitenkaan ollut, sairaala halusi päästä miehestä eroon.

Ambulanssi, joka oli tilattu kuljettamaan meidät lentokentälle, saapui (luonnollisesti) 1,5 tuntia myöhässä. 160 lasissa ajettiin pikkukylien läpi lentokentälle, jonne saavuimme aivan viime tingassa. Pyörätuolia (joka sekin oli tilattu ajat sitten) etsiskeltiin vartin verran. Kohtalaisen nolona pääsimme viimein koneeseen, joka oli odottanut meitä 20 minuuttia.

 

Tapahtumaköyhän, lyhyen lennon jälkeen laskeuduttiin Madridiin, jossa piti olla 4 h odotus seuraavalle lennolle Amsterdamiin. Istuimme odotusaulassa rauhassa pari tuntia. Siinä välissä olin onnistunut venäyttämään selkäni punnertaessani potilasta pyörätuolista WC-pöntölle ja takaisin. Äkkiä pari virkailijaa tuli hosuen paikalle viittoen joka suuntaan. Huonosta englannista huolimatta minulle selvisi, että nyt on TODELLA kiire. Meidät vietiin pakettiautoon, ja kiidätettiin koneelle. Ähisten ja puhisten miehet kantoivat pyörätuolin koneeseen, ja istuttivat meidät paikoilleen businekseen. Koneen portaita oltiin jo hinaamassa pois, kun mieleeni tuli kysäistä emolta, minneköhän tämä kone mahtaa olla menossa. Hieman nimittäin ihmettelin, että Madrid-Amsterdam -väliä lennetään B747-koneella. Iloinen vastaus kauniin hymyn kera: "To Hong Kong, Sir".

 

Jep jep... ::)

 

Eikun portaat takaisin, ja ulos. Sain kohtalaisen murhaavia katseita muilta koneessa istuvilta. Kone oli ilmeisesti myöhässä, koska meitä oli odoteltu.

 

Jälleen aulaan odottelemaan. Oma koneemme oli luonnollisesti myöhässä. Selkä vihloen punnersin potilasta välillä WC-pöntölle ja takaisin (edellisellä kerralla käynti ei ollut tuottanut tulosta).

 

Viimein meitä tultiin hakemaan koneelle. Samat Manolot jälleen. Tällä kertaa varmistelin perinpohjaisesti, että kyseessä VARMASTI on oikea kone. Ainakin merkit viittasivat paremmin siihen, sillä kyseessä oli MD-sarjan kone. Manolot kantoivat pyörätuolia portaita ylös hyvin palvelualttiina, eivätkä antanee minun edes koskea potilaaseen - puhumattakaan turvavöiden kiristämisestä. Puolessa välissä portaita potilas tipahti kantotuolista, ja kieri portaat alas takaisin asematasolle. Tässä vaiheessa olin varma, että tämä reissu ei hyvin tule päättymään. Onneksi ei kummempia käynyt. Pölyt pyyhittiin vaatteista, ja uudelleen ylös.

 

Koska lentomme oli myöhässä jo alunperin, jännitin koko matkan jatkolentoamme Amsterdamista Helsinkiin. Finnairin kone ystävällisesti odotteli meitä 25 minuuttia, kun tiesi meidän olevan tulossa. Tuhatta ja sataa juosten lähtöportille, turvatarkastukseen. Siinä hässäkässä unohdin puolet tavaroistani läpivalaisuun, mutta pääsimme kuitenkin koneeseen.

 

Mielellään ei enää samanlaisia reissuja, kiitos.

 

Arttu

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kaikkea on sattunut vuosien varrella, mutta ehka odotetuin ja mieliinpainuvin lentoni oli kuitenkin 8.3.2002, BA 001, LHR-JFK, lentoaika 3 tuntia 18 minuuttia... ;D

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

No mulla on ihan tämmönen tavallinen muisto. :)

Olisko ollu vuonna -97 ja lennettiin Teneriffalle ja pääsin 12 vuotiaana pojan nulikkana ohjaamoon käymään.

Sellaset muistikuvat on että toinen sedistä kysyi että tiedänkö missä on Gibraltarin salmi. No minä siihen jotain että empä nyt tiiä. :P No setä sanoi että meitin alapuolellahan se.  ;)

Sitten ne kyseli kaikkea tyyliin onko sulla mopo jne jne...... ;D

Olihan se tietysti elämys sen ikäisenä vaikka en paljon ilmailuasioista sillon vielä ymmärtänyt.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

No joo, heti tulee mieleen yölento Las Palmasiin 1999. Kone oli Finnairin MD-11 ja minä 9 vuotta. Matkustajat kuulutettiin koneeseen eikä aikaakaan, kun pääsimme istumaan, niin jo kuulutettiin lääkriä. :-\ Vanhempieni onneksi, jotka hekin ovat lääkäreitä, joku muu ehti ensin. Joidenkin tutkiskelujen jälkeen tämä "sairastunut" vietiin sitten pyörätuolilla ulos koneesta ja matka alkoi puolisen tuntia myöhässä. ;) Kaiki meni hyvin Ranskan ilmatilaan saakka. Kaiuttimista kuului se "pium poum" ja kapteeni Matti Sorsa kertoo havainneensa teknisen vian.  :( Hänen sanojensa mukaan olisimme voineet lentää perille saakka, mutta sieltä kone ei olisi enää pystynyt nousemaan. Niimpä tehtiin 180" ja lennettiin Helsinkiin. Siellä katsoimme kuinka neon-värisine liveineen tuli holtomies, käveli ohjaamoon, ja hetken kuluttua pois. Jälleen pääsimme lähtemään. ;D En enää muista kuinka monta tuntia oltiin myöhässä, mutta lopulta päästiin perille. Eli loppu hyvin kaikki hyvin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Onhan näitä tullut jo kerrottua eri ketjuissa, mutta mainitaan nyt muutama, mukaanlukien ohjaamokäyntejä, niihin aikoihin, kun siihen ei ollut esteitä:

 

PanAm 707, ohjaamossa laskussa Vantaalle, 1971.

 

Finnair DC-9, ohjaamossa laskussa Vantaalle 1975.

 

Finnair DC-8, usein ohjaamossa Atlantin ylityksellä.

 

United 747, vuonna 1971 Chicago-San Francisco, kun 747 oli uusi ja mahtava kokemus. Welcome to the friendly skies of United. Turistiluokassakin oli painettu, kahden vaihtoehdon menu ja luurit ja juomat ilmaisia (poislukien terävät).

 

Ilmainen lippu 1976 Westernin DC-10:een Vancouver- Los Angeles firstissä. Siis firstissä. Erittäin hyvännäköiset relat emot toivat jatkuvasti ilmaista wiinaa. Olin lopulta kännissä kuin käki  :laugh: Ja Vancouver on muutenkin länsirannikon reloimpia kaupunkeja, mitä Losista ei välttämättä voi sanoa.

 

Ja Luftiksen 747:issä 1976 useasti ohjaamoissa eri puolilla Aasiaa. Hyvästä saksan taidosta oli apua. Taisin jo mainita, että juttelin yhdellä legillä pitkään sen LH:n perämiehen kanssa, joka oli ohjaimissa silloin, kun LH:n 747 putosi lentoonlähdössä Nairobissa 20.11.1974 ja 59 ihmistä kuoli. Hiljainen, mutta harvinaisen asiallinen mies.

 

No, nämä olivat silloin ennen. Enää ei ohjaamoon pääse tuosta vain kysymällä. Tavallaan vahinko. Useimmat pilotit olivat pelkästään mielissään siitä, että heillä oli pitkien, tylsien legien aikana joku, varsinkin lupakirjanhaltija, jonka kanssa keskustella lentämisestä - ja muusta maailman menosta.

 

Typo korjattu, ennekuin jku humautaa.

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mulla on jääny ikuisesti mieleen yks luffen lento STR-FRA-HEL, jossa kummallakin koneella(737-500?) oli yhtä helvettiä lentää tällaisen lentopelkoisen ihmisen. Vielä kauheessa sivutuulessa laskeuduttiin kumpikin lento. En tiedä mistä johtuu, mutta turvallisin tunne meikäläisellä(joka pelkää paljon lentämistä)on lentää potkurikoneilla(Dash, ATR, Saab)  tai esim. Finncommin empulla tai Airbussilla. Liekkö tossa viimesessä vaihtoehdossa se että näkee näytöltä sen laskeutumisen. Kuitenkin noi kaikki Boeingit on aika pelottavia. :'(

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kaksi lentoa on erityisesti jäänyt mieleen.

 

B777:llä LHR-PHX. Heti nousussa tuli katosta iso kasa vettä (arvaus: puoli litraa tai litra) hattuhyllyltä päälle. Juuri tuossa tilanteessa on sattuneesta syystä vaikea väistellä. Pöksyt oli melkoisen märät. Lentoemon mukaan kondensoitunutta vettä. Anteeksipyyntöä tms. ei herunut. Vallan mukava tapa aloittaa noin kymmenen tunnin lento. Viis A380:n huhutuista keilaradoista, B777:ssä on suihkut!

 

Toinen oli ERJ-145:llä ORD-ROC. Lentoemo oli vallan mainio. Mikään kuulutus ei mennyt ihan kaavan mukaan. Harmi ettei tullut kirjoitettua tarkemmin ylös. Muistan vain että laskeuduttaessa emo huusi edestä "Geronimoooo!". Ja antaessaan pikkuruisen pähkinäpussin (tai varmasti kaikkia company policyjä rikkoen kaksi sellaista kerralla!) hän mitä kohteliaimmin totesi että "Here is your dinner". Myöhemmin matkustaessani samalla reitillä oli taas samainen lentoemo. Muistin hänet ja kerroin hänelle että hän oli myös edellisellä lennollani. Emo ihmetteli kuinka voin muistaa ja vastasin että hän on aika lailla unohtumaton. Ymmärsi ottaa sen kohteliaisuutena.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joitakin vuosia sitten, kun Swissair oli vielä olemassa, lensin Ateenasta Zürichiin. Heti kun kone oli kerinnyt sen verran korkealle, että lentoemännät alkoivat liikuskella matkustamossa, takanani istunut vanhempi amerikkalainen herrasmies laski pöytänsä ala-asentoon ja alkoi takoa sitä nyrkeillään hokien samalla "I am hungry, I am hungry ...". Ajankohta oli sen verran aikainen, että oli tainnut jäädä aamiainen väliin.

 

Hän sai muuten aamiaisensa kiitettävän nopeasti ;)

 

-Juha

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Tuossa viime kesänä menin lappiin kalaan lentämällä Ivaloon. Koneena oli vinskin MD-80, ja matkustajia oli ehkä 30-40. Ivalossa oli pilvet todella matalalla ja kentän ILS-järjestelmä oli kuulemma huollettavana ja poissa käytöstä, joten autolandia ei voinut tehdä. No niinhän siinä kävi, että puolityhjä mädäri teki jopa kaksi ylösvetoa! Aaah sitä voimaa  ::). Kolmannella kerralla sitten harmikseni onnistui. Olisi vielä muutaman vedon voinut tehdä  ;D.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Omat "parhaat kokemukset":

 

Vuonna 1995 kun Delta vielä lensi JFK-HEL-LED, sain tilaisuuden lentaa TriStarin ohjaamossa HEL-LED legin. Ohjaamossa oli kolmen pilotin ja itseni lisäksi vielä mekaanikko. Mieleen jäi erityisesti "Traikun" isot ikkunat ja luureista kuulunut posmotus venäjäksi. Lähestyminen Pietariin oli hienon näköinen. Kiitorata oli ainakin tuolloin kuin perunapeltoa. Pietarissa siten shoppailin duty-freessa muina miehinä lentoemäntien kanssa. Kun menin takaisin koneeseen, näin venäläistä lentokonesiivousta parhaimmillaan; kaksi huivipäistä mummoa (yksi per käytävä) harjasi varpuluudalla käytävät puhtaaksi koneen takaosasta aina förstiin asti. Kun konetta työnnettiin irti putkesta, tuli sellainen vaikutelma että koko maahenkilökunta koneen ympärillä oli ainakin pienessä maistissa, osa vähän isommassakin.

 

Kesällä 2001 olin matkalla Kairosta Budan kautta Helsinkiin Malevilla. CAI-BUD legi oli yölento joka laskeutui Budaan aamulla viiden jälkeen. Budassa vietetyn aamupäivän jälkeen odotin innolla pääsyä kotiin ja lepäämistä lennolla. Malev oli kuitenkin vaihtanut konetta 737:sta F70:iin sillä seurauksella että kone oli aivan täynnä. Maahenkilökunta järkkäsi minulle kuitenkin paikan ohjaamosta. Normaalisti se olisi ollut kiva ylläri mutta siinä väsymystilassa meinasi itku tulla..! No, ihan hauskaahan se oli, unkarilaispilotit olivat mukavia ja kertoilivat siitä miten erilaista on lentää länsikoneilla vs. Tupoilla.

 

Jokusen kerran on tullut lennettyä cockpitissa HEL-ARN-HEL väliä Finskillä ja kerran jumpseatilla Sabenan 321:ssä AGP-BRU väli. Ihan ok.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mitään kovin erikoista ei minun kohdalleni ole sattunut, mutta tässä pari mieleenpainuvinta lentoa.

 

Joskus 80-luvun loppupuolella lennettiin Helsingistä Kyprokselle ja takaisin Airfastin b720:lla. Itse olin niin pieni että kovin tarkkaan en kaikkia yksityiskohtia muista, mutta joka tapauksessa paluumatkalla oli "jotain hämminkiä". Jossain vaiheessa kannettiin koneesta baareilla joku ambulanssiin (lentoemäntä?), mutta sitä en muista, tapahtuiko tämä EFHK:lla vai tehtiikö tätä varten jopa välilasku. Kovin turvallinen mielikuva kyseisestä yhtiöstä ei jäänyt, vaikka kovin vähän lennoista muistankin.

Sitä vain edelleenkin harmittelen, että muistikuvat noista lennoista ovat niin heikot. Voi kun voisi kokea nuo päivät uudelleen, nykypäivänä kun ei tule ihan heti mahdollisuutta lentää enää noilla koneilla.

 

Toinen tapaus sijoittuu myöskin n. 20 vuoden päähän. Lento oli muistaakseni Tallinnasta Moskovaan, jollain kaksimoottorisella propellirotiskolla. Konetyyppiä en ole tähän päivään mennessä saanut vielä selvitettyä. Voin sanoa että kyllä pientä lasta siinä vaiheessa vähän välillä pelottikin, varsinkin kun sattui matkalle jonnin verran turbulenssia. Tosin nykypäivänä samassa koneessa saattaisi pelottaa enemmänkin, jopa ilman sitä turbulenssia ;).

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Laitetaas nyt vähän keveämpääkin viestiä, kun on kerran tultu kaapista ja alettu kirjottelemaan tänne, eikä vaan lukemaan muiden kirjotuksia  ::)

 

Varmaan mieleenpainuvimmat kaupalliset lennot oli kaksi ensimmäistä lentoani Komiavialla. Reitti oli ULLI-UUYY (Syktyvkar)-ULLI. No tietysti piti kysyä heti ruokatarjoilun jälkeen lentoemolta, josko sitä voisi piipahtaa ohjaamossa. No asiahan järjestyi ja siinä kommunikoitiin huonolla englannilla. Istuttivat minut TU-134:n lentoteknikon, vai millä nimellä se nyt menee, penkille. Siinä sitten ihmettelin systeemeitä ja jotain yritettiin jutustella reitistä, navigoinnista ynnä muusta. Pilotit olivat hyvin ystävällisiä ja ajattelin, että käskevät mut sitten kyllä takasin omalle paikalle kun sen aika tulee. No, siinä sitten lentäjät alko valmistelemaan lähestymistä ja ohjasivat minut kohteliaasti seisomaan perämiehen penkin taa, kun neljännen pilotin piti päästä omalle paikalleen. No minä tietty aattelin edelleen, että laittaavat mut omalle paikalleni kun se aika tulee. Sitten kuitenkin jossain vaiheessa totesin, että kiitotie on suoraan edessä ja korkeusmittari näyttää 300 metriä. Päätin ottaa tukevan otteen perämiehen penkin selustasta. Rullattuaan koneen parkkiin kapteeni kysyi, että mitäs pidin lennosta ja laskusta. Sanoin että pidin kovasti  :)

 

Takastulomatkalla kuvio oli pitkälti samanlainen. Taaskaan minua ei häädetty matkustamoon, vaan seisoin jo tutulla paikalla perämiehen takana. Tällä kertaa en ollut ainoa joka seisoi. Suunnistaja nimittäin seisoi myös siinä takanani. Tässä mallissa kun ei ollut suunnistajalla paikkaa siellä lasikeulassa. Jäi mieleen se lasku, kun oli aikasta kova sivutuuli, joka ei kuitenkaan ollut kovin puuskainen. Tai sitten se vaan ei tuntunut isossa koneessa siltä. Erikoista laskussa oli se, että kapteeni lensi konetta pystysuunnassa ja perämies sivusuunnassa, tai toisinpäin. Jokatapauksessa molemmat olivat ohjaimissa kiinni. Suuresta tuulikorjauskulmasta huoilmatta ULLI:n 28R:n keskiviiva näytti menevän kiltisti päätelineiden välistä, keskeltä konetta.

 

Tuon koneen pilotit esittelivät minulle myös heidän uutta hienoa GPS:äänsä. Valittelivat vaan sitä, ettei se toimi kun rullatessa ja vähän aikaa lähtökiidossa. Oli kuulemma tarkotettu se GPS johonkin ihan muuhun kun lentämiseen. En sitten tiiä, pitääkö tuo paikkansa, että nopeusnäyttö menee sekasin marjastajan GPS:ssä, jos sitä kiikutetaan ilmassa liian kovaa? Näin ainakin väittivät ettei se kepsu toiminu heillä ja uudet on tilattu. Mutta jos kepsu ei toiminu, ni olipahan sitten suunnistajalla ainakin sen kokoluokan ADF näyttö, etten oo monessa paikassa nähny niin isoa seinäkelloakaan.

 

--Harri

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Kyllä se varmaan on se kun tultiin Lanzarotelta talvella takaspäin. Koneena oli A300 KarAir muistaakseni ja Helsingissä oli sellanen asiallinen räntä-lumipyry tuulen kera. MItään ei ikkunasta nähnyt. Ainoo mitä näki oli kiitotien reunavalot ja siitä 3 sekkaa oltiin maassa.

Ja toinen, samalla A300 KarAirilla Kreetalle Heraklinioniin tehtiin kerran Go Roundi laskussa.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Viime kesänä lähdin Finskin B757 Kreetalle.Lentoajan piti olla neljä tuntia.Lähdimme rullaamaan kiitorataa kohti.Yht´äkkiä oikean puoleisesta moottorista alkoi tulemaan savua.Aloin vähän ihmettelemään,mutta ei kauaan kestänyt, kun kapteeni ilmoitti,että toisen moottorin generaattori oli hajonnut.Rullasimme sitten Gargo alueelle.Koneen korjaus kesti 40 minuuttia.Kun kone oli korjattu,niin kapteeni ilmoitti, että meidän piti odottaa seuraavaa lentolupaa, koska joku toinen oli ottanut meidän vuoron.Kun 1 tunti 20 minuuttia oli kulunut,niin pääsimme vihdoin matkaan.4 tunnin päästä laskeuduimme onnellisesti kreetalle.Melkoinen matka! ;DLento kesti yht.6h.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

melkein 1 luokan matkustusmukavuutta  :)

 

2v sitten tulin perheen kanssa 2 aikuista ja 2 lasta (8v ja 10v) dominicaanisesta finnairin B757 koneella. minä sain ylipuhuttua emännälle et voin ottaa yhden penkkirivin (3 rinnan) lasten kanssa ja huolehtia niiden syönnit yms ja se saa istua rauhassa käytävän toisella puolella ja katsella elokuvia ;). noh kun oltiin lennetty pari tuntia ja ruokailut oli hoidettu niin mukuloita alkoi nukuttamaan. minä sit hokasin et niittenhän on paljon parempi nukkua lattialla siinä jalkatilassa. eikun tyynyt ja peitot lattialle ja mukelot nukkumaan. siinä ne sitten nukkui n 6-7h välilaskuun asti ja minä sain koko penkkirivin käyttööni olipas muuten lokoisat oltavat jalat penkillä seinään nojaten lueskella kirjaa. eikä lentoemännätkään tuumaillu muutaku et lapsethan löyti hyvän nukkumapaikan ja hymyili, ja parempihan se oli siinä tasasella lattialla torkkua kuin retkottaa penkillä. Emäntä katteli välillä vähän karheana mun tiloja. aikoi kuulemma itse hoitaa lasten hoidon koneessa ensi kerralla.

 

niin joo ja silloin kone teki välilaskun Tukholmaan oli niin hyvä myötätuuli et yrittivät lentää suorana vantaalle mut ei riittänyt kerosiini. välilaskun piti olla alun perin muistaaksen irlannissa. 

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Muutama vuosi sitten Malaga -> Helsinki Afi:n 757:lla. Tietysti olen saanut korvatulehduksen uima-altaasta pari päivää ennen ja paineen muuttuessa koneessa alkaa sattumaan. Lasku yhtä helvettiä, meinasi pää räjähtää :P. Hengissä kuitenkin selvisin. Siitä lähtien on ollut mukana varmuuden varalle sellaisia korvaventtiileita jotka tasaa painetta. Sama tunne tulee myös jos on nuha. Varmasti muutkin kokeneet joskus saman.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Muutama vuosi sitten Malaga -> Helsinki Afi:n 757:lla. Tietysti olen saanut korvatulehduksen uima-altaasta pari päivää ennen ja paineen muuttuessa koneessa alkaa sattumaan. Lasku yhtä helv****ä, meinasi pää räjähtää :P. Hengissä kuitenkin selvisin. Siitä lähtien on ollut mukana varmuuden varalle sellaisia korvaventtiileita jotka tasaa painetta. Sama tunne tulee myös jos on nuha. Varmasti muutkin kokeneet joskus saman.

 

Olen itsekin kokenut moista useammankin kerran, en vaan ole koskaan kuullut 'korvaventtiileista'. Mistakohan mahtaa olla kyse?

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Heh muillakin samoja "oho hajos ootellaan" juttuja. Samainen Lanzaroten lento, Helsinki-Lanzarote, oltiin jo A300:sella portilta työnnetty käynnistelemään kun kapteeni ilmotti, että polttoainepumpun merkkivalo ei toimi. No joo siinä meni sitten 3 tuntia, kun istuttiin siinä ulkoständillä kun tuo valo korjattiin, käsittääkseni oli vaan lamppupalanut. Kokonaisaika lennolle 9h.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Joo, nuo flunssalentämiset  :( Joskus yhdeksänkymmentäluvun lopussa Newcastlesta Amsterdamin kautta kotiin poskiontelon tulehduksessa ja reilussa kuumeessa jouluaaton aattona. Tämän jälkeen kuulani onkin toiminut kohtuullisen hyvin kalibroituna painemittarina.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Muistan kun erittäin nuorena poikana menimme vanhempieni kanssa käymään Turkissa. Poislähtiessä(en muista mikä kone, koska oli silloin jotain 5), juuri ennen rotaatiovaihetta koneestamme puhkesi toinen päälaskutelineen renkaista. Konen nytkähti sille puolen ja capitaano tyrkkäsi täydet reverssit. Renkaan vaihtoon turkkilaiset mekaanikot saivat aikaa menemään n 7 tuntia, ja koko koneellinen kärsimättömiä suomalaisturisteja odotteli kentällä.. Olin kuulemma nukkunut koko tuon 7 tuntia, niin eipä se kuulemma ollut minua haitannut :laugh: 

Muistan sen kun kone tärisi yms...Ei ollut kiva(näin jälkeen päin on ihan kiva muistella :P) kokemus silloin...

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään