Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Lokakuussa 1990 Malevin Tu-154 Budapestiin kärsi ilmeisesti pienoisista nopeusongelmista laskussa Fegiherylle. Onneksi lentäjä oli purjekokemuksen omaava, ainakin vauhtia kuoletettiin pitkillä peräsinpolkemisen aiheuttamilla sivuluisuilla, joiden takia tavarahyllyiltä lenteli tavaroita lattioille, lentokenttä näkyi vuoroin molemmilta kyljiltä ja ihmiset pitivät hienoista kiljuntaa... Vauhti ei täysin kuoleentunut sivuluisuissa vaan pomput olivat melkoisen pitkät ja rajut Ko. lennolla myös varauloskäynin seinä oli täysin jäässä sisäpuolelta. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Eipä ole paljon mieleenpainuvia lentoja tullut vastaan. Mutta viime kesänä lasku/lähestyminen Nizzaan Finnairin 757:llä oli melkoista ryskettä. Lähestyttäessä Nizzan kenttää kone pomppi ja heilui todella rajusti. Viellä, kun niissä 757:ssä on ne näytöt, joista näkee mm. lentokorkeuden, niin niistä oli aika huimaa seurata, kun se korkeus lukemakin pomppi koneen mukana. Kun päästiin koneesta ulos Nizzan kentällä, niin kaikki oikeastaan puhuivat tosta laskusta. En sitten tiedä, että kuinka tavallista tuollainen "ryske" on Nizzaan laskeuduttaessa/lähestyttäessä. Myös lähdettäessä Nizzasta kohti Suomea tapahtui Nizzan kentällä kaikenlaista pientä lentoa viivästyttävää sähläilyä. Toki mieleenpainuvinta noilla lennoilla oli, että Toni Halme oli mukana molemmilla lennoilla. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Olen ennenkin tämän tarinani kertonut, mutta laitettakoon se vielä kerran: Taphtui siis lennolla Ivalo-Helsinki. Lähtöselvitykseen tultuani virkailija kysyi, että onko kauhea kiire Helsinkiin. Minä kysyin että miksi niin ja vastauksena tuli, että kone on ylibuukattu yhdellä ja tarvittaisiin yksi vapaaehtoinen korvausta vastaan. Korvaussumma olisi ollut 150€ ja opiskelijalle kuin lottovoitto. Sanoin kuitenkin, että onhan siellä ohjaamossa yksi paikka ja voisin mielelläni mennä sinne. Virkailija sanoi, että sinne pääsee vain henkilökuntaan kuuluva tahi sen sukulainen. Seuraava lento olisi lähtenyt illalla. Noh, mietin jatkoyhteyksiä Tampereelle ja lopulta päätin ilmoittautua vapaaehtoiseksi. Menin kuitenkin norkoilemaan lähtöportille, josko sieltä koneesta paikka irtoaisikin. Kun muut matkustajat olivat menneet, portilla oli enää minä ja kaksi ID-matkustajaa. Naiselle löytyi paikka takajumpperilta ja mies pääsi (PRKL!) ohjaamoon, vaikka ei olisi halunnut! Mies sanoi virkailijalle, että haluaisi mieluummine takajumpperille, koska hän saattaisi olla häiriöksi ohjaamossa. ::)Virkailija kuitenkin sanoi, että näin on määrätty ja menet ohjaamoon... Minä ja ne kaksi ID-matkustajaa lähdettiin virkailijan kanssa koneeseen katsomaan, että onko vapaita paikkoja. Äijä meni ohjaamoon ja nainen takajumpperille. No entäs minä sitten; pahaksi onnekseni jouduin viimeiselle penkkiriville moottorin viereen, ja mikä pahinta, toisella puolella istui haiseva japanilainen! Eikä kohdalla ollut edes ikkunaa! Siinä sitten piti kököttää 1h 20min metelin ja hajun keskellä... Toinen mieleenpainunut lento tapahtui Helsingistä Ivaloon. Suunnilleen Oulun korkeudella ukkosrintama ulottui itärajalta länsirajalle, joten rintaman kiertäminen oli mahdotonta. Ei muuta kuin rintaman läpi... Ja sitten se kunnon vaappuminen alkoi! Kone heilahteli puolelta toiselle ja korkeuskin taisi vähentyä "muutamilla" jaloilla. Ei mennyt kauaa kun alkoi kuulua oksennuspussien rapinaa ympäri konetta. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin... Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Kaksi löytyy. Ensimmäinen lienee useimmille jo tuttu juttu... 1. Helsingistä Frankfurthin kautta Rioon ja siitä edelleen Nataliin. 17h lentoa takana (+ välilaskut) ja Varigin MD11 laskeutui ja luisui Natalin kentällä kaatosateessa 150m kiitotien päästä ulos mutaan tehtyään ensin 3 ylösvetoa...Juttua löytyy mm. airdisasters.netistä... 2. Qantasin koneessa istumista Adelaidessa +35c helteessä 4h. Koneen piti laskeutua Melbourneen (SIN-MEL), mutta Tullamarinen kentällä oli sumu CAT II kenttä ja kone ei päässy alas (B747-400ER) - siinä kirkkaan kaupungin päällä kierrellessä kapteeni teki päätöksen mennä varakentälle Adelaideen ja sinnehän mentiin. Kone parkkeeras ja show alkoi. 30min välein tuli kuulutus, että ootellaan vielä hetki...Neljän tunnin kohdalla kun kaik olis ollu valmista Melbourneen lähtöön tuli kapteenin kuulutus, että: "Miehistö kyllä haluaisi lentää teidät Melbourneen, mutta koneen päällikkönä en lähde, koska sallitut tunnit työnteolle ovat täynnä - en ota riskiä - lisäohjeita myöhemmin". Meidät siirrettiin Adelaideen transithalliin odottaamaan - tottakai siihen sattuu se pakollinen n. 70v miehen sydänkohtaus myös odotellessa...Kahden tunnin transithalliodotuksen jälkeen tuli ilmoitus, että vaihtomiehistö Sydneystä läks matkaan ja ovat 1,5h:n päästä Adelaidessa. Vaihtomiehistö chekkaili konetta oman aikansa ennen kun päästiin liikkeelle. Koneen piti alunperin olla Melbournessa klo 06 paikallista-aikaa ja nyt oltiin sitten n. klo 15. perillä. Ei siinä muuta mieleenpainuvaa ollut kun se odotus koneen sisällä 4h mitään syömättä ja paikallaan - muita koneita tuli ja meni siitä viereltä. Keljutti. TLi Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Kun muistellaan positiivisesti, tulee mieleen: - tavallinen työmatkalento Tukholma-Helsinki. Kas kumma kun normaalin SAS:n MD:n tilalla olikin yhtäkkiä Airbus 340! "Crew Familiarization Flight" uudelle koneelle, taisi olla selitys. Ihan jees, vaikka kone ei kokonsa johdosta mahtunutkaan normaalille EFHK:n matkustajaputkipaikalle, vaan tuli maassakin bussikyyti. Tietenkin ennen kamera-aikaa - Ne pari kertaa jolloin olen saanut istua ohjaamossa laskun aikana. Oi niitä aikoja ennen 9/11 - Laskeutuminen Kai Tak-lentoasemalle, Hong Kong, kerrostalojen välistä. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Olen minäkin varmaan nämä tarinani kertonut joskus mutta tulkoon nyt sanottua uudestaan. Olen ennenkin tämän tarinani kertonut, mutta laitettakoon se vielä kerran: Taphtui siis lennolla Ivalo-Helsinki. Lähtöselvitykseen tultuani virkailija kysyi, että onko kauhea kiire Helsinkiin. Minä kysyin että miksi niin ja vastauksena tuli, että kone on ylibuukattu yhdellä ja tarvittaisiin yksi vapaaehtoinen korvausta vastaan. Korvaussumma olisi ollut 150€ ja opiskelijalle kuin lottovoitto. Sattui aika lailla samanlainen tapaus, lensin Helsingistä Tukholmaan ja Tukholmasta Keflavikiin. Tukholmassa kuuluteltiin vapaaehtoisia ja tarjottiin muistaakseni 150$ jos lentää Lontooseen ja sieltä Kefavikiin. No minä mietin muutaman minuutin ja ilmoittauduin tiskille.... vaan eipä siitä sitten mitään tullut. Näytti siltä että ottivat 5 hlön perheen ja laittoivat heidät Lontooseen. Ei mikään suuri vahinko minulle... hauskaa vaan että kun kerrankin vapaaehtoisesti voisi tehdä jotain niin ei. Toinen sattui vuonna 2000, asuin silloin Hannoverissa. Oli tarkoitus käydä Islannissa äänityssessiossa, sellainen lyhyt maanantai-torstai matka. Liput odottivat valmiina kentällä ja en tiennyt että nämä olivat business luokan liput, mikä ainakin silloin oli halvin vaihtoehto koska en ollut perillä la-su vastaista yötä. Anyway.... olin Berliinissa keikalla ja tulin kotiin sunnuntai-iltana väsyneenä ja menin aikaisin nukkumaan. Heräsin myöskin aikaisin maanantai-aamuna ja siinä mietin että piruako täällä kyttään, lähden kentälle. Keskustaan -> S-Bahn -> Lentokenttä. Kävelin sisään.... SAS lento Kööpenhaminaan .... canceled, itse asiassa kaikki SAS lennot oli peruttu. No minä tiskille kyselemään ja lippua hakemaan... virkailija totesi vain että SAS on lakossa ja kaikki lennot peruttu. Johon minä sitten vastasin että mitäs nyt tehdään. Nainen ei sanonut mitään ja alkoi vain naputella tietokonettaan ja minä jo luulin että hän ignoroi minut täysin eikä ollut mitenkään valmis auttamaan. Vaan toisin kävi... sain lipun, lento muutettiin niin että lensin ensin Frankfurtiin ja sieltä Islantiin ja virkailija sanoi että mene nyt heti mihin tahansa lähtöselvitykseen ja suoraan portille, Lufthansan kone on lähdössä. No minä juoksin, suoraan koneeseen, ovet kiinni ja Frankfurtiin. Koneessa vasta tajusin että koska minulla oli Business-luokan lippu niin tämä lentojen vaihto onnistui. Kaikki tämä nyt on tavallaan pientä... mutta ajatelkaapas tätä, mikä ihme sai minut aamulla menemään kentälle 2.5 tuntia ennen SAS koneen suunniteltua lähtöaikaa. Jos olisin mennyt puoli tuntia myöhemmin, puhumattakaan siitä että olisin mennyt suositeltua tuntia ennen koneen lähtöä kentälle, en olisi enää ehtinyt Frankfurtiin ja Islantiin meneviin koneisiin sinä päivänä. Vaisto varoitti... Kun pääsin Frankkiin niin menin sitten Icelandairin business check-inniin ja ennen kuin ehdin edes lippua näyttää niin virkailija sanoi töykeästi että menkääpä jonottomaan niin kuin kaikki muutkin. No jos olette Saksassa käyneet niin tiedätte millaisia he voivat joskus olla... minä kuuliaisesti menin jonon hännille, 200 henkilöä ennen minua jonossa. Kun pääsin tiskille vihdoin niin virkailija katsoi lippua ja totesi että miksi te jonotatte täällä, business check-in on tuossa vieressä. Right... Saksa, Saksa... Lennot olivat muuten kyllä ihan mukavia. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 4, 2006 Eiköhän se ole taannoin A300:sella, en muista nyt oliko Kar Air vai Finnairin värit sillon jo, mutta 3h istuttiin siinä suurinpiirtein 123 standin tuntumassa kun bensapumpun merkkivaloa vaihdettiin. Kolmetuntia siinä meni ja sitten lennolle, eli kokonaiset 9h tuli sitten mittaa koneessa istumiselle. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 5, 2006 Kokemuksesta ylitse muiden taitaa olla lasku Fär-saarten Vagar kentälle talvimyrskyssä. Vuosi oli jotain 2000 paikkeilla. Kööpenhaminasta lähtö Fär-saarelaisten Atlantic Airways:n koneella (luultavasti BAe 146-200) nätissä kelissä. On varmaan viimeisistä lennoista, jossa sai takaosassa polttaa vielä tupakka. Parin tunnin lento ja pilvikerros alla sankkenee. Lähestyminen ja pilvistä läpi alle pilvien. Kone kierti saaria meren puolella ja lentokorkeus muutama tuhat jalkaa. Välillä sankkoja lumi kuuroja. Jonkin verran kolisteli, muttei pahemmin. Sitten laskuun... lähestyminen tapahtuu vuonoa pitkin ja kentälle käännytään vuonolinjasta tiukka vasen. Samalla hetkellä kun kone ajoi mereltä vuonoon. Alkoi pyöritys. Molemmin puolin vuorenrinteet ja pyörretuulissa löytyi. Ylös, alas sivulle. ikkunoista näkyi vuorta-taivasta-vuonoa-vuorta- taivasta- vuonoa. Tuntui ettei tää pääty hyvin. Kone tuli alaspäin ja sitten karkea pomppulasku, kentälle tultiin. No verenpaine ja adrenaliini taso laski. Odoteltiin rappuja kipparikin keräili laukkunsa. Ja heitti piipun valmiiksi huuleen. Jotenkin tuli silloin mieleen että n. 60 vuotiaan harmaantuneen kapteeni olemus kertoi.... Hoh hoijaa.. päivän työ tehty ja nyt kotiin laskemaan mukuloita. Ajattelin että tämä on elämän tyyli täälläpäin ja pienet keikutukset mitään hetkauta. Kentällä sitten puskin vastatuuleen nappaskengillä lumimyrskyssä kenttärakennukseen. Ja välillä tuuli yksinkertaisesti työnsi taaksepäin jäisellä kentällä. Bussilla lauttamatkan kautta Torshaveniin. Matkalla katselin lampaita, jotka olivat matalana makuulla rinteissä pää tuuleen ja villat pöllysivät. Kyselin paikallisilta kenttä historiaa. Kenttä on ainoalla mahdollisella paikalla saarilla. Maailmansodan aikana englantilaiset hallinoivat kenttää. Ja sanoivat että vaikka olisi ollut mahdollisuus, eivät saksalaiset olisi uskaltaneet laskea kentälle, joka on lyhyt, vaikea lähestyä ja sääolot vaihtuu tunneittain. Poislähtiessä oli aikaa tutkailla kentällä, jossa sai vapaasti liikkua! Kenttä nousee vuonosta loivaa rinnettä ylös. Kiitotie on n.1200m ja päättyy lautarima seinään. Jonka takana n.50 m syvä jyrkänne. Eli pitkäksi ei tuolla kentällä kannata laskea. Uutta kenttää suunnittelevat Torshavn kaupungin viereen. Vanhalla on liian paljon crash historiaa. Siellä vuorenrinne leikattaisiin alas ja kenttä olisi pitkin rinnettä tehdyllä hyllyllä. Mutta tuokin taitaa olla melko mahdoton tehdä. Paluulento lähtikin sitten sujuvasti alamäkeen lasketelle. Paluukonetta ei tankattu, syystä että saapuvalla koneella täytyy olla reilut 2 tuntia vara lentoaikaa Norjan suunnan varakentille. http://www.randburg.com/fa/vagarair.html Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 5, 2006 Viime talvena käytiin lomailemassa Dominikaanisessa tasavallassa Finnairin 757:llä. Välilaskun piti tapahtua menomatkalla Islannissa ja paluumatkalla Irlannissa, mutta jostain syystä molempiin suuntiin mentäessä pysähdyttiinkin Kanadassa. - Lento Helsingistä oli 45 minuuttia myöhässä - Välilaskun aikana joku tantta sai sydänkohtauksen ja siellä sitten odoteltiin 3,5h kun lääkärit sähläsivät koneessa. Kaiken kruunaa se, että heti maahan päästyämme lähdin vierailemaan käymälässä ja takaisin tultaessa olikin siinä sitten nainen paareilla poikittain käytävällä eli koko riivatun aika siinä piti seistä ja katsoa heidän väittelyä siitä että jatkaako nainen matkaa vai viedäänkö lekuriin. - Puerto Platasta kotiin lähdettäessä kone oli 1h myöhässä. - Välilaskuun tultaessa oli melkoinen lumimyräkkä ja voimakkaan rytinän saattelemana päästiin maahan. - Kaikki näytti menevän hyvin, kunnes tankkauksen jälkeen kapteeni kuuluttaa: "kiitorata on niin jäässä että sinne on jäänyt kone jumiin". Siinä sitten odoteltiin 3,5h kun kenttähenkilökunta rupesi sulattamaan toista kiitorataa kuntoon. Kapteenin ääni jälleen: "jos täältä ei päästä puolen tunnin sisällä pois, joudumme turvautumaan paikallisiin hotelleihin". Tuskallisen odotuksen jälkeen kuitenkin päästiin liikkelle Yhteenveto: molempiin suuntiin mentäessä ~4h ja rapiat ylimääräistä sähläystä, lentoaika 15h per suunta Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 5, 2006 Mäkin olen tän jo kertonut, mutta mieleenpainuvin oli viime kesäinen lento Helsinki-Kuopio Finnairin A319:llä kun salama iski koneeseen. Toinen ei-kaupallinen, mutta unohtumaton juttu oli tää MD-11 välilasku Kuopioon. Olin Piperin kyydissä paikallislennolla ja tultiin laskuun ennen MD:tä. Kiitotien varsi oli laskeutuessamme jo täynnä pelastusyksiköitä, mikä herätti lievää hämmästystä: "Eihän meillä mitään hätää ollut?!" Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 5, 2006 BX CV990 PMI-HEL SR DC-8-62 GVA-ZRH AY CV440 useita AY DC-9-14/15 useita IB DC-9-32 BCN-TFS AY CRV useita TRANSWEDE CRV HEL-KAJ-HEL CLASSIC AIR DC-3 GVA-ZRH DA B-111 BRU-LGW IF IL-18 HEL-SXF PA B727 HEL-OSL-LHR IF TU3 HEL-STO (IF:n viimeinen lento Hesasta) TW L1011 JFK-SAN ME B707 FRA-CPH SR B747-300 ZRH-GVA LF F28 STO-JKG vv. HV B732 LGW-AMS LH D10 FRA-SXM PELANGI AIRWAYS F50 KUL-JHR Tässäpä pari joiden muisteleminen saa hyvälle tuulelle... CONVAIR-CONNA Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 6, 2006 Viime kesänä Air Koryon Pyongyang-Peking, koneena Il-62M (P-885). Pyongyangin kentältä lähti tuona päivänä tasan kaksi lentoa: meidän lento Pekingiin ja toinen Shenyangiin (myös Kiinassa). Lentokentällä oli tasan yksi turvatarkastuspiste ja sen takana yksi lähtöportti, jolta kuljettiin portaat alas platalle, josta bussiin ja sillä koneen viereen. Oppaat (pakolliset) olivat hoitaneet lähtöselvityksen ja päädyimme moottorien viereen, mikä mahdollisti kivat näkymät mutta aivan järkyttävän metelin ja vinkunan vanhoista kannuista: [ attachment removed / expired ] Kone oli viimeistä paikkaa myöten täynnä (Pekingissä alkoivat kuuden maan neuvottelut) ja nousukiito loivin, mitä koskaan olen kokenut. Itse olin innnoissani, mutta kaverini, joka ei pahemmin lentokoneista välitä, puristi penkkiä rystyset valkoisena. Matkatavarahyllyt olivat mallia juna, eli jos sää olisi ollut heittelevä, kaikki kamat olisi olleet niskassa. Lennon kruunasi hymyttömien lentoemäntien tarjoilema lämmin välipala - hampurilaiset! Eli kokonaisuudessaan aika lailla juuri sitä, mitä olin odottanutkin. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 6, 2006 Vuonna 1998 NorthWestin DC-10 Sciphol-JFK. Kone pantiin odotukseen manhattanin eteläkärjen tuntumaan ja koneen siinä pyöriessä joku lihava ja tummaihoinen tantta otti ja veti aivan hervottomat suup***at paperipussiin. Voi hyvä isä sitä löyhkää! :P Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 7, 2006 Ja tässä hieman linjasta poikkeava mutta edelleen erittäin mieleenpainuva! Olin työreissulla Japanissa ja paluu oli Tokiosta reittiä Tokio-Frankki-Hesa-Oulu. Lipussa luki Tokiosta hansa mutta koneena oli ANA:n jumbo. Kaikki OK, eikun koneeseen riviin 51 (jos oikein muistan) ja jalat suuhun sillä penkkivälissä ei 189 cm kaverilla ollut hurraamista. Pian nousun jälkeen alkoi ruokailu ja minä otin kalaa, kaveri kanaa. Kun oltiin syöty, niin ehkä 15 min myöhemmin tunsin että nyt tulee ruoka ylös ja vauhdilla, en edes kerennyt yrjöpussia ottaa kun istun onnellisena oksennus sylissä ja matkaa Frankkiin oli enää 10+ tuntia........ Että se siitä ANA:n cateringistä, kanaa ottanut kolleega oli OK! No ei muuta kuin jumbon vessaan, housut pyykäten lavuaarissa ja märkinä jalkaan ja istumaan paikalle. Housut kyllä kuivui lennon aikana mutta haju ei. Oli hieno fiilis lentää hesan yli ja todeta että enää 3 h frankkiin. Sieltä sitten mutkien kautta housut oksennukselle tuoksuen Oulun koneeseen joka meni kemiin kiitotierempan vuoksi, laukku hukassa (ei siis vaihtovaatteita) ja eikun bussilla Ouluun. Koko bussi tuoksu oksennukselle (kiitos mun housuista) mutta Ouluun päästiin. Se mikä jurppi eniten oli se että luonnollisesti kaikki piti mua vodakturistina ja jälkiviisaana olisikin vissiin pitänyt vetää anyway lärtsät niin olisi ollut jo hajukin valmiina! Matkailu avartaa!!! Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 7, 2006 Matkailu avartaa, ja kokemus opettaa sikälikin, että aina kun edessä on mantereen vaihto, on allekirjoittanut ottanut tavaksi pakata (kevyen) varavaatekerran käsimatkatavaroihin...erittäin käytännöllinen myös tavaroiden kadotessa...siperia opettaa tällä saralla varsin nopeasti Jep - tuttu juttu, mutta kotiapäin mennessä ei vaan jaksa..... Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 7, 2006 Ja tässä hieman linjasta poikkeava mutta edelleen erittäin mieleenpainuva! Olin työreissulla Japanissa ja paluu oli Tokiosta reittiä Tokio-Frankki-Hesa-Oulu. Lipussa luki Tokiosta hansa mutta koneena oli ANA:n jumbo. Kaikki OK, eikun koneeseen riviin 51 (jos oikein muistan) ja jalat suuhun sillä penkkivälissä ei 189 cm kaverilla ollut hurraamista. Pian nousun jälkeen alkoi ruokailu ja minä otin kalaa, kaveri kanaa. Kun oltiin syöty, niin ehkä 15 min myöhemmin tunsin että nyt tulee ruoka ylös ja vauhdilla, en edes kerennyt yrjöpussia ottaa kun istun onnellisena oksennus sylissä ja matkaa Frankkiin oli enää 10+ tuntia........ Että se siitä ANA:n cateringistä, kanaa ottanut kolleega oli OK! No ei muuta kuin jumbon vessaan, housut pyykäten lavuaarissa ja märkinä jalkaan ja istumaan paikalle. Housut kyllä kuivui lennon aikana mutta haju ei. Oli hieno fiilis lentää hesan yli ja todeta että enää 3 h frankkiin. Sieltä sitten mutkien kautta housut oksennukselle tuoksuen Oulun koneeseen joka meni kemiin kiitotierempan vuoksi, laukku hukassa (ei siis vaihtovaatteita) ja eikun bussilla Ouluun. Koko bussi tuoksu oksennukselle (kiitos mun housuista) mutta Ouluun päästiin. Se mikä jurppi eniten oli se että luonnollisesti kaikki piti mua vodakturistina ja jälkiviisaana olisikin vissiin pitänyt vetää anyway lärtsät niin olisi ollut jo hajukin valmiina! Matkailu avartaa!!! Hehhehee! -Omat parhaat muistot: Matkalla Kanarialle, avasin viinipullon,,ja ja. Thaimaan tai Kreikan reissuista ei sitten olekaan mitään muistikuvaa. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 7, 2006 Se oli viime huhtikuussa, kun menin välin Montreal-Vancouver (välil. Torontossa) Westjetillä. Torontossa portille rullatessa lentoemäntä laulaa luikautti laulun ja Vancouveriin laskeuduttua soitti kipaleen huilulla. Lisäksi vielä kyselivät tyyliin : Hands up who thinks the live-TV made your flight more fun?! Samalla yhtiöllä myös: Turvademon jälkeen kysyttiin: Who actually took the safety instructions out of the seat pocket? Three? It's gonna be a quick round with the coffee...(tjsp) Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 7, 2006 Minun mieleenpainuvimmat lennot koostuvat My Travel Airwaysin lennoista Hki-Vantaalta Teneriffan Los Rodeosin kentälle ja takaisin. Menomatka lähtee hienosti liikkeelle, kun vien työvälineeni (n. 350 kg:n edestä travel caseja) lähtöselvitykseen. Virkailija on enemmän kuin keskimääräisenä h-moilasena, vaikka olen tietenkin sopinut asiasta etukäteen lentoyhtiön kanssa. Hirveän sähläämisen jälkeen kamat otetaan kyytiin ja meikäläinen saa käteen boarding passin A321:n viimeisen penkkirivin käytäväpaikalle, juuri siihen vessojen eteen. Olin ehkä sitten hankala asiakas, kun pidin kiinni siitä, mistä oli sovittu - konetta kun muuten alettiin täyttää edestä päin... Koneeseen noustaan hieman etuajassa. Istuimelle mahtuminen on tuossa sillipurkissa (heh, täällä kehuttiin, että markkinoiden tihein pitch..) 195-senttiselle kaverille hieman työlästä. Onneksi lentoemäntä auttaa survomalla kaksin käsin toisen jalkani käytävältä penkkien väliin. All set and ready for take-off... Paitsi, että kuulutuksen mukaan Ranskan lennonjohtajat ovat menneet lakkoon ja koneelle tehdään kovalla kiireellä uutta Ranskan ilmatilan kiertävää reititystä. Varttitunnissa koneeseen tuodaan ilmeisesti uusi plaani ja kovalla hopulla pannaa taas ovet säppiin ja touhutaan lentoonlähtöä. Juuri, kun kaikki näyttää lupaavalta, kuulutetaallaan, ettei päästäkään lähtemään. Kiitoratoja aletaan kohta aurata lumesta puhtaaksi, joten odotellaan.. Lopulta koneen tassut irtoavat kiitotieltä hyvinkin kaksi tuntia koneessa istumisen jälkeen. Lento suuntautuu Ranskan ilmatilaa pohjoispuolelta kiertäen kohti Kanarian aurinkoa. Matka menee mukavasti - lukuunottamatta sitä, että vessajonolaiset nykivät tauotta penkkiäni, kun eivät muustakaan pysty pitämään kiinni. Välillä jonkun ohikulkevan henkilön lantio tai rinnat pyyhkäisevät naamani yli, kun vastaantulevat on tietenkin ohitettava työntämällä koko ruho syliini. Polvia ja lantiota särkee, kun istun tiukasti penkkien välissä jäkissä. Toivon salaa, että lentokone ei kiertäisi Ranskaa ja pohdin, tarvitaanko lentohenkilökunta myös irrottamaan minut perillä.. Reilun yhdeksän tunnin istumisen jälkeen tuntuu yllättävän hyvältä, kun veri kohisee jaloissa ja olen yhä osapuilleen täyspäinen.. Paluumatka tuntuukin sitten jo aivan liian helpolta. Istun ikkunapaikalla konee etuosassa ja saan kohtuu mukavasti nostettua toisen polveni edessä olevan penkin ja koneen seinämän väliin - tämähän tuntuu jo tilavalta melkein.. Eikä kukaan ränklää tauotta istuintani.. Aurinko laskee Atlanttin yllä ja melkein nukahdan, kun kuulen englanninkielisen kuulutuksen, jossa todetaan vastatuulien Euroopassa olevan niin kovat, ettei polttoaine riitä Helsinkiin asti. Niinpä lennämmekin nyt - Glasgowiin, Skotlantiin. Reittivalinnassa on varmaankin joku logiikka, kun ilmeisesti yhtiön kotikentälle on siis matka. Ehkä vastatuuli on vienyt Jetin koko Euroopasta mennessään.. Loppumatka menee siis niin mukavasti kuin voi. Viitisen tuntia Glasgowhin, siellä 45 minuutin pysähdys ja vielä loput kolmisen tuntia takaisin Helsinkiin. Jälleen tuntui lento ihan mannertenväliseltä, vaikka Kanarialta vaan tultiin... Tavaroitani vastaanottaessani huvitun siitä, että joku muukin on ilmeisesti joutunut kärsimään; suurimman ja raskaimman laatikon kylkeen on tussilla tuherrettu kansainvälisesti tunnettu kirkkovenesymboli. Siihen kirkkaanpunaisen "Heavy" -tarran viereen. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 8, 2006 ...Juu,se tapahtui ennen syyskuun 11....! Eli olin BA:n 744 matkalla Heathrowsta kohden Meksikon pääkaupunkia Mexicoa,ja aika oli muuten 8.lokakuuta 1996. ;)Tosi hyvä muisti 8) No matkasin ihan normaalisti turistissa,jossa muuten ihan kohtuu hyvin jalkatilaakin...Ja tietysti oli pakko kysyä jossain Atlantin päällä lennettäessä mahdollisuutta käydä ohjaamossa. Eikä aikaakaan kun kutsu sinne tuli.. ...Siellä sitten turinoin noiden Brittilentäjien kanssa tunnin verran.Olivat kait tyytyväisiä kun joku tuli pitämään heitä hereillä. Sain sitten muistoksi tuollaisen printin sen aamun sääkartasta,johon oli tuo lentoreitti tietenkin piirretty. Sattui muuten olemaan sellainen päivä,kun hurrikaani Josephine jylläsi tuolla Bermudan kohdalla ja jouduimme hiukan eteläisempää reittiä kiertämään. Sellainen vielä jäänyt tuosta mieleen,että vaikka olimme pinnalla 350,niin ilmeisesti sen myrskyn "läheisyys" aiheutti sen että koneen ulkopuolella ei näkynyt kuin vitivalkoista.Oli ilmeisesti jotain haituvapilveä,mitä lie. Ei noita huonoja tai pelottavia kokemuksia ole ikinä ollut lennoilta vaikka minäkin aikanaan jo 5-vuotiaasta olen kaikille lomille(silloin sellainen sininen Finskin yksinmatkustavan lapsen läpykkä kaulassa) lennellyt. Ensi lentoni oli muuten parin kk ikäisenä Rissalaan Convairilla,äitylin kanssa.Se oli joulukuussa -69. Siitä lennosta en valitettavasti mitään muista.Mutta todennäköisesti hykertelin onnesta! Mukava lukea noita muidenkin stooreja,kun tulee monia omia lentoja mieleen!! -Jukka Tietysti noi FinnCommin Emppu lennot on ihan ykkösiä Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 8, 2006 Jos sitä sitten muutama muistikuva menneiltä ajoilta jotka tallentuneet muistiin. Aikoinaan 80-luvun loppupuolta taisi olla kun olin Rovaniemelle matkustamassa Tätini kanssa. Lähtöporttina B0, lentäjät olivat käyneet kahvilla tms ja konetta kohden tullessa sitten huomasin saattoporukassa mukana olleen isäni kanssa että perämieshän oli tuttumme. No muutama pikainen sanan vaihto siinä ja lentäjät toimistoonsa ja hetken kulttua myös matkustajat koneeseen. Kone oli vielä putkessa paikallaan kun emo tuli kysymään josko nimeni olisi Antti ja että olenkohan oikea henkilö kun ohjaamosta kyselivät. Vastasin tietysti heti että olenhan minä ja ei muuta kuin ysin keskipenkille ja itseä vyöttämään kiinni. oli noin 10 vuotias poika aikasta hienossa paikassa. Lento oli Helsinki-Oulu-Rovaniemi ja matkan aikana pari muuta lasta kävi katsomassa ohjaamoa, Kapteeni oli minulle pitänyt esittelyn mittareista jne niin mun hommaksi jäi pitää samainen 'kierros' näille muille katsojille. Välilasku Ouluun meni ihan mallikkaasti mutta kun Rovaniemelle päästiin laskuun ja saatiin rullausohjeet joita yllättäen ei kukaan kolmesta ohjaamossa olleesta enää muistanut (eikä tietenkään älynnyt uudelleen kysyä) niin kapteeni päätti että otetaan ny varmuuden vuoksi rullaustien kautta. Hetken kulttua kuului torni radiosta ilmoittavan paipperille vai mikä siellä rullasikaan että varo pikkuse se ysi näköjään tuleekin sitä rullaustietä (eikä selvityksen mukaista kiitotietä). Toinen lento mistä jäänyt mielenkiintoinen yksityiskohta on noin 5 vuoden takaa laskeutuminen Rovaniemelle finskin kapteeni ilmoitti että noin 5 minuuttia höyhenen kevyeen laskeutumiseen ja sitä se todellakin oli, en ole toista kertaa kokenut niin hienoa laskua. ihan kuin höyhen kasaan olisi laskeuduttu. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 8, 2006 Kyllä näitä pieniä sattumuksia on riittänyt lyhyen elämän varrelle: hurrikaanin takia diverttaus pitkän kentän päällä pyörimisen jälkeen, erinäisiä myöhästyneitä jatkolentoja, oikean matkatavarahihnan etsimistä DeGaulla (ranskalaisen järjestelmällinen kenttä), ukkosmyrskyssä laskeutuminen melkein tyhjällä SAS:in MD:llä (aikuisilla naamat valkoisina, pikkulapsilla ja minulla hauskaa). Tai ihan vaan melkein normaali Nykin lento pitkän maassaolon jälkeen. Sillä lennolla jollekkin vanhemmalle Americanolle annettiin happea koko matka ja perillä ambulanssikuskit hakivat sen ensimmäisenä. Vuoden 95- Amerikanmatkalla äiti voitti huvipuistossa hervottoman ison pehmolelun, joka järjestettiin suhteilla kyytiin ja oli meillä vuosia. Vanhemmat kertovat kuinka sitä rahdinkäsittelijät odottivat sitä: Oh here it comes! Niin se hurrikaanijuttu. Alunperin ei meinattu päästä Suomesta ollenkaan lähtemään, koska virkailijoille ei oltu kerrottu ettei myrsy enää estä lentämistä. Väittelyn jälkeen päästiin eteenpäin Pariisiin. Sieltä seuraavana päivänä joku lentämiseen liittyvä unioni meni periranskalaiseen tapaan lakkoon, jolloin lähtö viivästyi ja koneelle jo viedyt matkalaiset tuotiin takaisin. Atlantin ylityksen jälkeen ei päästy St. Martinille laskuun vaan mentiin Guadelupelle, jossa oltiin yötä (lupasivat jälkkärin, saatiin banaanit. ) Seuraava päivä jatkolennon odottelua Martinille, norjalaisilla paloi hermot virkailijoihin, jonka jälkeen ne katosivat takavasemmalle. Takaisin tullessa Martinilla keksittiin joku ylimääräinen lentokenttävero, kone tuli Gaulelle myöhässä katseltiin vaan jumbosta että sielläkö se meidän lento menee. Sen takia päästiinkin kotiin Finskillä. Sentään olin ensimmäistä kertaa 747:kan kyydissä. Erään kerran tultiin yksinmatkustavina lapsina siskojen kanssa Vaasaan, perillä meidän vastaanottaja myöhästyi eikä meidän perään katsonut kenttävirkailija puhunut suomea. Pelotti! Paljon pientä sattunut matkan varrella... Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 8, 2006 Noita on paljon, niin kuin noista lukuisista Keljis-jutuista on varmaan käynyt ilmi. On taas kertynyt laariin sen verta paljon kamaa, että pitäisi scrapata pahimmat päältä. Tässä kuitenkin ehkä eniten mieleen jäänyt. Eka kertaa Hki-NY, joskus -96 (?): Kone myöhässä taulun mukaan 20min...40min...1h...2h ja sitten viimeinen niitti, 7h! Painuin vanhan ulkomaanterminaalin nurkasta kierreportaat alas ja känkylle. Maha täynnä pizzaa ylös jossa tuli kuulustus:"Ne finnairin lennon xxx matkustajat jotka eivät vielä ole saaneet illalliskorttia, ottakaa yhteys infoon". Bugger! :'( Kone lähti joskus, olin busineksessä, kolme matkustajaa, kuusi emoa hääräs koko ajan. Oltiin viimeinen kone joka laskeutui JFK:lle, kenttä kiinni meidän jälkeen (karu lumimyrsky). Rullauksessa meidän edessä oleva jumbo veti penkkaan ja odoteltiin 2h että se saadaan sieltä veks, kapteeni arveli, että paikalliset lähtivät hakemaan traktoria Bostonista...viimein portille, melkein. Pysähdyttiin 10m päähän ja kapteeni vitt*untuneella äänellä että "ammattiliike ei anna meidän ajaa porttiin vaan niiden pitää vetää meidät siihen itse...mistähän ne nyt hakee traktorin?". 20min odotusta ja kentälle. Mun jatko San Diegoon oli mennyt 6h sitten, tiskille ja panivat johonkin lähihotlaan yöksi. Aamulla ehdin juuri ja juuri bussiin joka lähti kentälle. Bussin ovea ei saatu kiinni, koska siellä oli niin paljon porukkaa. Seisoin itse kuskin vieressä ja pidin vyötäröstä kiinni jotain paksua kiinalaista joka roikkui osittain ovesta ulkona. Tiskille ja sain liput America Westin lennolle. Sanoivat että pidä kiirettä, lähtee toisesta terminaalista. En paljon jäänyt shuttlea odottamaan, käsi ylös ja Raul nappas mut kyytiin. "Maksan tuplasti, jos saat mut tonne xx terminaaliin 10 minuutissa". Katsoi hieman kieroon, pisti lipan ja ratin kieroon ja kaasun pohjaan. Lumisohjossa isokin auto menee lujaa, vaikka sitä ei osaa ajaa pätkääkään! Raul sai mut terminaalin eteen ajoissa, heitin $10 ja painelin terminaaliin....ööö...siis terminaalin edessä olevaan 200m jonoon. Alkoi pinna palamaan joten painelin katsomaan ikkunasta monitorista, että mikä on meininki. Meininki oli huono, kaikki koneet peruutettu. Paitsi mun American West!! ON TIME! Vieressä seisoi T.Halmeen kokoinen kissalanpoika, nappasin hihasta, näytin mun konetta ruudulta (10 min aikaa lähtöön) ja kysyin: "Can I make it?". "U bet!" sanoi iso poika ja sitten mentiin. Vedin pollan hartioiden väliin kun kaveri lähti painamassa tungoksessa läpi karjuen "Coming through!!!", turvatarkastukkseen ennätysvauhtia, paiskasin kättä Pojan kanssa ja lähdin juoksemaan kohti portteja. Noin 200m juoksua ja saavuin tyhjälle portille. Kirosin minuutin suomeksi kunnes joku siivooja tuli paikalle. "Going with American West xxx?". "Yeah..."."Oh they changed port, it's xx now". PRKLPRKL, se oli 100m sinne turvatarkastukseen päin, eli juoksin siitä ohi romujeni kanssa! Taas mentiin ja ehdin kuin ehdinkin koneeseen. Kone oli joko dc-9 tai mädäri, istuin viimeisessä rivissä käytäväpaikalla ja hetkeä ennen takeoffia kuulin emojen sanovan takana "heh heh, George is the only guy man ebough to take-off from this icy field"...ei hyvä! Kaveri veti hanat ihan kaakkoon ja koneen perässä tuntui kun kone alkoi hieman kääntyä pystyakselinsa ympäri. Hirmu kiihdytys ja tikkana ylös. Hetkeä myöhemmin tuli tarjoilukärry pitkin käytävää...suoraan mun polvilumpioon ja piti huolen siitä ettei tarvinnut nousta lennolla paikaltaan hetkellisen halvauksen takia. -Kähmy Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 8, 2006 Tässä kuitenkin ehkä eniten mieleen jäänyt. -Kähmy Jopas sulle sattui yhden reissun aikana! Vaikka tuossa tilanteessa ei varmaankaan hymyilyttänyt, niin ainakin tekstiä lukiessani pari hymyn nokaretta saattoi kasvoille ilmestyä. Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
Kirjoitettu Helmikuu 8, 2006 Varmaan mieleenpainuvin reissu oli n. 7 v sitten Sveitsistä finskillä kotia hiihtoreissunjälkeen. Oltiin siskon kanssa ainoat matkustajat Saatiin hyvää palvelua, olihan meillä noita lentoemäntiä tarpeeksi per matkustaja. Istuivat melkein koko reissun meidän vieressä höpöttämässä. Ruokaa ja juomaa oli "riittävästi". Ihmettelin jälkeenpäin miksi edes lensivät tuon reitin sinä päivänä kun ei ollut kun kaksi matkustajaa... J Jaa viesti Link to post Jaa muulla sivustolla
