kympin kipparit

[Jan Augustsson 6]

Oli  Hjelmiä , Kuosmasta ja muita ,mutta onko "vanhanliitonmiehillä" jotain hauskaa kerrottavaa Eki Eskelisestä ? Ainakin legendaarinen maine on miehellä!

[Jaakko Kuusisto 3]

Niemen Pena, Aaltion Hanski, Laaksonen, Niittunen, lisänimiä mainitakseni.

 

"Iso" Eskelisestä on vaikka kuinka monta mehukasta juttua. mm. sulkuristien päälle laskusta, Miksi?

Armoton tähtinavigaattori yms.

kertoi meille Liikennelentäjäkurssilla, kuinka foiniikkialaiset suunnistivat kookospähkinän kuoren avulla keskellä atlanttia oleville saarille.

 

 

[Guest tornadof36]

Terve!

 

Börje Hjelmistä on paljon mukavia muistoja siltä ajalta kun tuli nappulana hieman useammin museolla käytyä...

 

Mm.Hän aina auliisti päästi meidät mihin tahansa simulaattoreihin/ohjaamoihin leikkimään.Kerran joskus 70/80 lukujen taitteessa kun olin tilannut jotain pienoismalleja museolta,niin oli todella mukava yllätys pikkupojalle,kun ihka oikea lentokapteeni tuli ne koneet illalla kotiovelle tuomaan.

Niin Börje kun sattui asumaan naapurikylässä siihen aikaan..

 

Muutenkin hän aina kertoili hyviä tarinoita,silloin kun sattui kerkiämään...

 

Rauha Hänen muistolleen!!

 

-Jukka

 

 

[Guest TLinkku]

Moi.

 

Jaakko Larkan muistan eritoten. Sain matkustaa ohjaamossa (15 -vuotiaana) Helsingistä - Tel Aviviin (YK:n huoltolento). Muistan kun vielä juuri ennen kosketusta Larkka tumppasi tupakin - siis siten, ettei se tupakki haittannu loppuvetoa... (imutteli röökiä koko lähestymisen muuten)    Tämän todistin itse.

 

TLi

[Jaakko Kuusisto 3]

Niemen Pena,  kuten Aaltion Hanskikin, ovat lentäjäpoikia henkeen ja vereen.

 

Aaltion Hanski on kirjoittanut oppikirjoja ilmailijoille ja nyt on tekeillä  lentäjille hieno opettava opus, pakkotilanteita myöten.

Hanski harrastaa myös vesilentoa yms ja on ottanut aktiivisesti osaa ko.tapahtumiin.

 

Niemen Pena opettaa vieläkin uusia taimia ilmailun saralle, että innostusta riittää.

 

Niemen Pena lentää vieläkin mm. Airveteranin kipparina DC-3:sta,mm. Heikkalan Karin kanssa

 

Heikkalan Kari on myös pitkänlinjan lentopoika ja pirskatin hieno ihminen, kuten nuo yllämainitutkin.

 

Ihan tiedoksi. Eskelinen varmisti aikoinaan tähtisuunnistuksensa avulla DC-8:n sijainnin koneen saapuessa esim New Yorkkiin inertian avulla. Eetun laskelmien mukaan, inertian näyttämä paikka oli 400m metriä pielessä.

 

 

 

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Kun nuo lentopojat olivat kursseilla Jenkkilässä, kertoi eräs koulutettava eräästä pulmasta.

Tuli rullatua liian lujaa. Opettaja hätisteli jarruttamaan. Inertia näytti rullausnopeudeksi 72 kts.

 

Muutamaa noista pojista opastin yksimoottorisen mäntämopon sarviin.

Annoin ohjeeksi: " kun mopolla sattuu moottorihäiriö startissa, älä jatka nousua" 

[Hannu Aaltio 1]

Ehdinpä lentää monen legendan arvonimen ansaitsevan kipparin kanssa pitkin taivasta, mutta mieleeni jäi erikoisesti Kirsin Manu, joka rakentaa tällä hetkellä Hinua Jyväskylässä eläkepäivillään. Olimme kerran matkalla navan kautta Tokioon, kun jossain Jäämerellä Huippuvuorten ja Pohjoisnavan välillä kysäisin, paljonko mahtaisi olla maileja Thulen tukikohtaan. Manu otti pitkät haiut sinisestä Belmontista, nojasi päänsä taakse ja kohta tokaisi lukeman. Naputtelin koordinaatit samantien, ja kas,  Manun mainitsema lukema 704  ilmestyi samalla hetkellä ruutuun, kun valitsin etäisyysnäytön. Istuin pitkään aivan äimänä Manun vedellessä sauhuja tyytyväisenä myhäillen. Olin varma, että hitonmoinen tuuri oli ainoa selitys. Mutta navan ylityksen jälkeen kokeilin taas samaa; olihan edellisestä kulunut jo parikin tuntia, ja taas oli tulos hämmästyttävän tarkka, heitti ainoastaan kolmisen mailia. Väitti meridiaanien olevan päänsä sisällä tallessa... ei ainakaan pystynyt mistään lunttaamaan. Miten tuollaisen pystyisi selittämään. Joka tapauksessa Manu oli pitkän linjan ilmailija, sai yksinlentäjän lupakirjan jo 17-vuotiaana, ja lenteli Ilta-Sanomia Cessna-kalustolla ympäri Etelä-Suomea aikoinaan. Pyrki Finnairillekin Riekin Ollin kehoituksesta, mutta kansakoulupohja oli esteenä. Keskikoulu pitäisi vähintään löytyä. Manu varmisti, että se vain tarvittaisiin, muuten kokemus riittäisi. Sanoi itsensä silloisesta poliisin hommistaan irti (olivat Niemen Penan kanssa samoissa hommissa), luki puolessa vuodessa keskikoulun oppimäärän, ja tentittyään sen meni takaisin Finnairille lyöden paperit pöytään, ja nyt oli muodollisuudet täytetty. Kolmosta, Konnaa, Caravelleä, Kasikymppistä ja Kymppiä lensi ennen eläköitymistään 52-vuotiaana. Jatkoi lentämistään pikkukoneilla senkin jälkeen. Muistan, kun hän Petäjäveden suksileirillä lähestyi Jaatisen Matin Cessna 195 OH-CSE:tä ja kysyi olisiko mahdollista saada lentääkin moista. Matti ei tuntenut miestä, mutta kun Manu näytti päiväkirjaansa, jossa Finnairia edeltävä viimeinen lento oli ollut juuri kyseisellä koneella, ovi aukesi ja Matti tarjosi ohjaajan jakkaraa välittömästi. Ja tuntu oli kuulemma tallella; oli kuin olisi viimeksi eilen lentänyt samalla koneella, vaikka väliin mahtui kolmisenkymmentä vuotta. Legendat lensivät! Manu muuten joutuu uusien määräyksien mukaisesti  tenttimään yksityiskohtaisesti kaikki PPL-teoriat, mistä kokenut mies on oikeutetustikin harmissaan; koululennot on helpompi ymmärtää, vaikka hänellä onkin jo pelkkää rullaustiimaa enemmän kuin monella kokeneeksi katsotulla opettajalla...