DFS Weihe OH-WAA ja -WAB

[Jukka Nisula 2 236]

Tietoa kaivataan.

 

Jämin päärakennuksen katossa roikkuu pienoismalli DFS Weihe-purjekoneesta OH-WAA eli ex OH-JÄMI 2. Kone, kuten myös toinen Weihe OH-WAB, oli aikoinaan Suomen Ilmapuolustusyhdistyksen ja myöhemmin vuodesta 1945 Ilmailuliiton omistuksessa ja käytössä Jämillä vuosina 1939-1958, jolloin Vaasan Lentokerho osti sen romut tarkoituksena rakentaa siitä lentokuntoinen. Kone tuotiin Vaasaan 1958. Projekti jäi kesken, konetta ei kunnostettu, ja siivet ja peräsin luovutettiin Suomen Ilmailumuseoon 1972. Runko oli pahasti hajonnut, kuvista päätellen lähinnä takarunko oli ehjä.

 

Lähinnä kaipaisin tietoa OH-WAA:n mahdollisesta kaputista, kuka, mitä, milloin...Lisäksi huomasin penkoessani tietoa Weihen vaiheista (hauska sanonta), että miksi molemmat koneet olivat rekisteröity 5.6.1950-28.5.1957 moottorikoneiksi., OH-WAA numerolla 100, ja OH-WAB numerolla 101. Saattaa olla, että joskus olen jostain selityksen kuullut, mutta nyt ei tule mieleen.

 

Ennen vanhaan oli sanonta "ei oo Weihen voittanutta", eli oli se kova kone aikanaan, sanottiin "suurtehopurjehtijaksi".

 

[ attachment removed / expired ]

 

Jukka

 

[Jouni Laukkanen 47]

Tässä kuitenkin kopio Yleisten töiden ja Kulkulaitosten Ilmailuosaston ylläpitämästä ilma-alusrekisteristä:

 

 

[ attachment removed / expired ]

 

[Erkki Mikola 1]

Sattuu hyllystäni löytymään (lainaksi saamani) Ilmailu-lehti 6-7/1949

Sen sivulla 24 on juttu, joka läheisesti liittyy noihin OH-WAA:han ja OH-WAB:hen, joten päätin skannata sen muidenkin luettavaksi:

-----------------------

Purjelentäjiämme harjoituskursseilla

 

Maamme heikon tehokonekannan ja suurien järjestelykustannusten vuoksi SIL:n oli pakko jo toisen kerran luopua jokavuotisten purjelennon mestaruuskilpailujen järjestämisestä. Koska kuitenkin lähivuosina on tiedossa eräitä kansainvälisiä purjelentokilpailuja, joihin osanottomme on mahdollisuuksien rajoissa - esim. MM-kilpailut Ruotsissa 1950 - ei purjelentäjiemme valmennusta voida laiminlyödä. Valitettavasti SIL:n erittäin kireän talousaseman johdosta tämä valmennus on tapahtunut purjelentäjiemme oman kukkaron kustannuksella, vaikka se ilman muuta kuuluisi liitolle. Harjoituslentokurssi kokeneimmille purjelentäjillemme järjestettiin Jämin Ilmailukoululla 4.-17. 7. 49 välisenä aikana.

Kursseille osallistuivat seuraavat kahdeksan kokenutta purjelentäjäämme, joille järjestettiin harjoitusmahdollisuuksia pilvi- ja matkalentoihin:

Olavi Petrala Kemi, Seppo Saario Lahti, Harald Tandefelt Hämeenlinna, Vilho Svahn Jämijärvi, Juhani Heinonen Tampere, Erkki Jaakkola Utti, Inkeri Siltavuori Lappeenranta ja Ahti Laitinen Helsinki. Kurssin yliopettajana ja johtajana toimi dipl.ins. K. J. Temmes.  Teoreettisina aineina oli meteorologia, ohjaustekniikka, mittarilento ja »termiikkitekniikka».

Kurssin lentoaika oli 170 t. 39 min. ja starttimäärä 93. Keskimääräinen lentoaika starttia kohden oli siis 1 t. 50 min., vaikkakaan annetut lentotehtävät eivät edellyttäneet pisintä mahdollista lentoaikaa.

Kurssin tuloksista mainittakoon, että 4. 7. suoritettiin kertaus- ja verryttelylentoja V- ja L-lentoina. Seuraavana päivänä suoritettiin korkeuslentokilpailu, jolloin Inkeri Siltavuori saavutti 3,000 m korkeuden vapaan nousun ollessa 2,550 m eli paras naisten korkeuslento. Petrala irroitti 200 m:stä ja saavutti 1,900 m korkeuden WAA :lla.

Seuraavana päivänä 6. 7. järjestettiin jälleen korkeuslentokilpailu ja tällöin saavutettiin eräitä erinomaisia tuloksia. Tandefelt WAB:lIä irroitti 300 m:stä ja kapusi 4,400 m:iin saaden siten erinomaisen korkeuden 4,100 m ja vankan Kulta-C:n nousun. Jaakkola OAC:lIä irroitti 300 m:stä ja kiipesi 4,300 m:iin, Laitinen WAA:lla puolestaan 400 m:stä 4,000 m:iin ja Temmes WAA:lla 225 m:stä 3,350 m:iin ja Petrala OAA:lla 200 m:stä 2,400 m:iin. Kaikkiaan sinä päivänä lennettiin 29 t. 30 min., joka oli samalla paras kurssipäivä.

Matkanopeuskilpailu suoritettiin 7. 7. reitillä Jämi-Kilvakkala-Kovesjoki-Jämi, 56.5 km. Tandefelt kiersi radan WAB:Ilä ajassa t t. 15 min. ja Petrala WAA:lla 1 t. 19 min. Seuraavana päivänä ei ollut lentopalvelusta sään takia, joten pidettiin luentoja ja huollettiin koneita. Harjoituslentojen vuoro oli jälleen 9. 7. Inkeri Siltavuori »harjoitteli» itselleen Hopea-C:n lentämällä matkalennon Jämi -Pori.

Matkanopeuskilpailun vuoro oli jälleen 10. 7., tällä kertaa Jämi-Lavia-Kankaanpää-Jämi, 56 km. Laitinen kiersi reitin WAA:lla ajassa 1 t. 50 min. (100 p.) ja Tandefelt OAA:lla 2 t. 9 min. (97 p.). Seuraavana päivänä oli taas sään takia luentoja ja koneiden huoltoa.

Heinäkuun 12. pnä merkittiin ilmailumme aikakirjoihin ensimmäinen Kulta-C ja kaksi ennätystä Temmeksen lentäessä WAB:llä Jämiltä Lappeenrantaan matkan ollessa 300 km 800 m. Samaan aikaan harjoituskurssilaiset suorittivat korkeusnopeuskilpailun, jolloin Heinonen OAA:lla suoritti neljä nousua yhteensä 3,500 m, Saario WAA:lla samoin neljä nousua 3,350 ja Tandefelt OAC:lIä yhteensä 3,300 m. 13. 7. ei ollut lentopalvelusta sään takia ja 4. 7. oli jälleen korkeuslentokilpailu. Tandefelt lensi 350 - 2,600 m, Jaakkola 200 - 2,250 m, Heinonen 300 - 2,350 m ja Siltavuori 300 - 2,150 m.

Viimeisenä kurssipäivänä 16. 7. suoritettiin vielä kolmiolento Jämi-Lavia-Kankaanpää-Jämi. Jaakkola lensi WAA:lla reitin ajassa t t. 50 min. ja sai nousuksi 1,800m.

---------------------------

OAA ja OAB olivat Olympia Meise-koneita.

 

Sivulla 26 on toinen juttu "Jämillä lennettiin 176 tuntia", missä kerrotaan osittain samoja asioita, ja sivulla 28, että Martti Kahva lensi Jämillä 3.7.49 aikalennon SE:n Weihella 11t 32min.

 

SIL:in 75v-historiikissa kerrotaan näiden tehopurjekoneiden elinvuosiksi:

*OH-WAA 1945-58

*OH-WAB/OH-133, 1945-1960

OH-OAA/OH-134, 1945-62

OH-OAB, 1945-49

OH-OAC, 1945-63

*-merkillä merkityt purjekoneet olivat jo Ilmapuolustusliiton tai sen jäsenyhdistysten omistuksessa ennen vuotta 1945

 

 

[Jukka Nisula 2 236]

Kiitoksia paljon näistä mielenkiintoisista tiedoista ja dokumenteista. Pentti "Jänö" Kaukosen kirjassa "Irti", joka kertoo Jämin ajoista 1940-50-luvuilla, on myös paljon juttua ja lentämistä noilla Weiheilla, mutta siitä ei selviä, miksi OH-WAA oli niin pahoin vaurioitunut rungoltaan, kun se Vaasaan tuotiin. Edelleenkin minua mietityttää tuo Weihe-koneiden moottorikoneiden ilma-alusrekisteriin siirtäminen 1950. Mäkinen-Ritaranta kirjassa "Finnish Civil Aircraft 1926-2000" molemmat Weihet on luettelossa sekä moottorikonelistalla, että purjekonelistalla, sekä maininnalla tästä asiasta.

 

Jukka

[Esa Lehtinen 0]

Olisikohan niin, että silloin lähes aikojen alussa kaikki lentokoneet olivat samalla listalla (ilma-alusrekisteri), siis väkisin ilmassa pysyttelevät ja purjekoneet. Purjekoneet sitten on joskus 50-luvulla erotettu omalle listalleen (prjekonerekisteri). Ken tietää? ???

[Jukka Nisula 2 236]

Olisikohan niin, että silloin lähes aikojen alussa kaikki lentokoneet olivat samalla listalla (ilma-alusrekisteri), siis väkisin ilmassa pysyttelevät ja purjekoneet. Purjekoneet sitten on joskus 50-luvulla erotettu omalle listalleen (prjekonerekisteri). Ken tietää? ???

 

Ihan hyvä veikkaus, mutta miksi vain Weihet olivat k.o.listalla, eivätkä muut sen ajan purjekoneet? Oliko sillä tekemistä asian kanssa, että Ilmailuliitto omisti ne? Vuonna 1957 tehtiin kyllä purjekonerekisterissä täysremontti, ja koneet inventoitiin ja rekisteröitiin uudelleen, mutta miksi Weihet olivat jo vuodesta -50 moottorikone-ilma-alusrekisterissä? Kumma kyllä Ilmailuliiton Olympia-Meiset eivät myöskään olleet k.o.listalla, vaikka niitä käytettiin samaan aikaan.

 

Täytyyhän jonkun jossakin tietää tämä asia...ei muuta kuin vanhoja partoja haastattelemaan.

 

Jukka

[Markku Valkama 3]

Tarkentaisin tuota OH-WAB:n käyttöikää sen verran että viimeisin lentokelpoisuustodistus meni vanhaksi elokuussa 1972.

Kone on nykyisin esillä Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Allaolevasta linkistä löytyy kuvia joista yhdessä weihe pilkistää.

 

 

www.kolumbus.fi/porinik/PorIk/mucha.htm

 

[Jukka Nisula 2 236]

Tarkentaisin tuota OH-WAB:n käyttöikää sen verran että viimeisin lentokelpoisuustodistus meni vanhaksi elokuussa 1972.

Kone on nykyisin esillä Keski-Suomen ilmailumuseossa.

Allaolevasta linkistä löytyy kuvia joista yhdessä weihe pilkistää.

 

 

www.kolumbus.fi/porinik/PorIk/mucha.htm

 

 

Näin on. Mäkinen-Ritaranta-eepoksessa on merkitty, että OH-WAB tuli Ilmailuliitolta Jyväskylän PK ry:lle 24.8.1960 ja edelleen Keski-Suomen Ilmailijoille 30.1.1971. Poistettu 3.4.1978.

 

Mutta missä ja milloin OH-WAA särjettiin...? :-\

 

Jukka

[Jukka Nisula 2 236]

 

Mutta missä ja milloin OH-WAA särjettiin...? :-\

 

Jukka

Selvisipä tämäkin "mysteeri".

 

Vastaanpa itse kuitenkin, kun tietoa löytyi lähempää kuin arvasinkaan. OH-WAA:n konekirja on tallessa Vaasan LK:lla ja siinä on viimeisenä merkintänä, että kaputti sattui 7.8.1956 matkalennolla Jämi-Riekkola. Viimeinen merkintä kirjassa on: " Konerikko. Runko 100 %." Ohjaaja on ollut sukunimeltään Kalervo.

 

OH-WAA:n kokonaislentoaika oli 1144 h 44 min. Yhteensä 522 laskua.

 

Jukka

[Jouni Laukkanen 47]

Näin on. Mäkinen-Ritaranta-eepoksessa on merkitty, että OH-WAB tuli Ilmailuliitolta Jyväskylän PK ry:lle 24.8.1960 ja edelleen Keski-Suomen Ilmailijoille 30.1.1971. Poistettu 3.4.1978.

 

OH-WAB:lla eli Inkerillä on repliikit tässä filmissä

kohdissa 2:00, 3:15, 5:55 ja 8:50. Papa kertokoon nimestä enemmän.

[Pentti Hyvärinen 1]

Nimi Inkeri maalattiin OH-WAB:n eturunkoon 60-luvulla sen jälkeen, kun Inkeri Siltavuori teloi koneen rungon maastolaskussa epäkelpoon kuntoon. Inkeri rakennutti uuden rungon koneeseen omalla kustannuksellaan.

Vähintään ansaitsi nimensä koneeseen, vai mitä?

Itselläni ei ollut paljonkaan tietoa tapauksesta; Kippari Walden kertoi tarinan.

[Jukka Hälinen 1]

Tunnus OH-WAA kuluu nykyisin Wassmer CE43:lle. (Valmistunut 1974).

Vapautuiko tunnus, kun purjekoneisiin vaihdettiin numerotunnukset 1973?

Olen mmärtänyt, että Suomessa ei annettaisi kerran käytössä ollutta tunnusta uudelleen käyttöön.

[Jouni Laukkanen 47]

Tunnus OH-WAA kuluu nykyisin Wassmer CE43:lle. (Valmistunut 1974).

Vapautuiko tunnus, kun purjekoneisiin vaihdettiin numerotunnukset 1973?

Olen mmärtänyt, että Suomessa ei annettaisi kerran käytössä ollutta tunnusta uudelleen käyttöön.

 

Näitä on muitakin ollut. Ensimmäisenä tulevat mieleen:

SAB: Sisilisko, Skyvan

PAx-PBx-sarjat: PIK-5, Piper

HCx-sarja: Chipmunk, Helikopterit

KSA: Slingsby T.21, Boeing 747

KRx-sarja: Rhönlerche, ATR72

BAx-sarja: Grunau Baby, Beechcraft

 

Sääntöä on yleensä sovelletty vasta purjekoneiden tunnusten vaihtumisen jälkeen (toukokuu 1972), mutta ei siinäkään olla oltu jyrkän järjestelmällisiä. Täällä on jossakin asiaa käsittelevä ketju...

[Markku Kanninen 447]

Ja Karhumäellä noita oli useampia:

OH-VKD D.H.60 Moht ja DC-3

OH-VKM D.H.60 Moht ja Convair Metropolita

OH-VKN Beech D17 ja Convair Metropolita

OH-VKT Airspeed Oxford ja Cessna 188

Markku

[Markku Sipinen 52]

 

Sääntöä on yleensä sovelletty vasta purjekoneiden tunnusten vaihtumisen jälkeen (toukokuu 1972), mutta ei siinäkään olla oltu jyrkän järjestelmällisiä. Täällä on jossakin asiaa käsittelevä ketju...

 

Nykyään rekisterin pitäjällä on tiukka linja vanhojen tunnusten suhteen. Sen olen omakohtaisesti saanut kokea parikin kertaa uutta ilma-alusta rekisteröidessäni.

 

Kerhollamme (K-SI ry) osui ilmeisesti historiansa aikana kaksikin kertaa sama tunnus eri koneisiin: Meillä oli Weihe OH-WAB:n lisäksi Wassmer Europa OH-WAB sekä muistini mukaan myös OH-PAK purjekone ja myöhemmin Piper J-3 OH-PAK.

 

Ketjussa mainitaan Weihen kulkeentuneen Jyväskylän Purjelentokerho ry:ltä Keski-Suomen Ilmailijat ry:lle. Siltähän se asiakirjoista näyttää, eivätkä ne valehtele. Tekniikka kuitenkin oli sellainen, että siinä muuttui vain kerhon nimi. Se taasen johtui siitä, että kerho alkoi harjoittaa voimallisesti myös moottorilentotoimintaa.

 

Markku