Esa Karanko

Anekdootteja lennonjohdosta

1 744 viestiä aiheessa

Ottipa Malmilla yx blondi kopion asiapaperista, koska aikoi lähettää alkuperäisen Faxilla asiakkaalle.

 

:thmbup:

 

Hahahah :laugh:  :P

 

Ville

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

KONEKIRJOITTAJIA

 

Ennen tietokoneaikaa opettajat joutuivat kirjoittamaan lennonjohto- ja tutkakurssien todistukset vanhalla Remington kirjoituskoneella. Hakkasimme sitä kahdella sormella ja korjauslakkaa kului. Silti todistuksissa saattoi lukea jotakin tyyliin: Opilas on surittanut tuskakurssin.

 

Minä siirryin pääkonttoriin lennonjohtotoimistoon. Minusta tuli lennonjohtotarkastaja. Tuntui hienolta, kun kaikkea ei enää tarvinnut konekirjoittaa itse. Toimistosihteeri naputteli puhtaaksi viralliset asiakirjat. Olin äskettäin lähettänyt lentoasemille lennonjohtamista koskevan paimenkirjeen, josta tuli huvittunutta palautetta. Aloin epäillä, että kirjeessä oli joku sähäkän sihteerineitomme puumerkki, jota en ollut huomannut. Etsin mapista kopion kirjeestä. En ensin havainnut siinä mitään erikoista. Sitten äkkäsin, että allekirjoitukseni vieressä tittelinäni luki lennonjohtorakastaja.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

;D sinällään hyvä näppäilyvihre että nykyiset tekstinkäsittelyn oikoluvutkaan tuskin tuota rakastajaa niin ihmettelisivät.

 

Tämä kyllä tosiaan on hienoa kuulla=lukea näitä mahtavia tarinoita :)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

allekirjoitukseni vieressä tittelinäni luki lennonjohtorakastaja.

 

Onneksi ei reissurakastaja  ;D

 

Yhdyn muiden kommentteihin: Jutut vaan paranee! Kiitos niistä Esa!

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

MITTAUSLENTO

 

Helsinki-Vantaan lentoaseman Aircat -tutkajärjestelmä tuli valmiiksi. Jouduin järjestämään lentomittaukset, joissa selvitettiin tutkan peitto- ja katvealueet sekä tarkkuus. Maalikoneeksi vuokrattiin ilmavoimien Learjet 35A miehistöineen. Koska suunnistaminen tapahtui pääasiassa silmällä ja kartalla, niin oli odotettava kaunista säätä.

 

Aamu valkeni. Oli valtakunnan CAVOK. Nyt tehtäisiin yläkatvelennot. Selostin miehistölle piirtämääni kaaviota. Tutkan yli lennettäisiin edestakaisin suoria linjoja, joiden päissä tehtävien kaartojen aikana korkeutta lisättäisiin muutama lentopinta kerrallaan. Kippari hyväksyi suunnitelman ja lisäsi, että paljon yli pinnan 360 ei päästäisi. Lentokoneen mahan alla oleva tutka-antennin kupu huononsi aerodynamiikkaa. Lähdin lennolle mukaan hoitamaan radioyhteyttä mitausryhmään maassa.

 

Istuin matkustamossa tutkaoperaattorin vieressä selkä menosuuntaan päin. Lento edistyi hienosti. Olimme jo lentopinnalla 340 tulossa kääntöpisteeseen, josta noustaisiin pinnalle 360. Tutkaoperaattori alkoi kiskoa olkavöitä paikoilleen ja kertoi, että kun tätä viimeksi yritettiin, niin pyörähdettiin selälleen ja pudottiin monta tuhatta jalkaa. Kiinnitin heti omat olkavyöni. Mietin vöitä kiristellessäni miten ihmeessä jouduin tähän tilanteeseen. Minun pitäisi vastaisuudessa hillitä ilmailuintoani. Kun olimme pinnalla 360 kapteeni kysyi haluanko ylemmäksi. Aivoni vasta käsittelivät kysymystä, kun kuulin suuni käyvän ja ilmoittavan, että tietoa on jo riittävästi, voimme palata kentälle. Niin tehtiin.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

KOVA KIIRE

 

Finnairin DC-10 oli Helsinki-Vantaalla lähtöpaikalla kiitotie 04. Aioin antaa sille lähtöselvityksen, kun huomasin, että poliisiauto ajoi siniset valot vilkkuen teknilliselta alueelta kovaa vauhtia kiitotietä kohti. Poliisiauto hinasi peräkärryä. En ollut uskoa silmiäni, kun poliisiauto ylitti kiitotien. Radioyhteyttä siihen ei ollut. Lähetin starttimestarin Follow Me -autolla perään ja kerroin kympille, että tulee vähän odotusta. Oli saatava selville mitä poliisiauto aikoi tehdä seuraavaksi.

 

Helsingissä oli ollut pommiuhka. Epäillyttävä paketti siirrettiin erikoisvalmisteiseen perävaunuun, jota veti poliisiauto. ETYK -kokouksen aikana Helsinki-Vantaalla palvellut poliisi tiesi yhden ainoan pommille sopivan paikan. Se oli lentoasemalla kiitotien 04 pohjoispuolella sijaitseva pommibunkkeri. Oli kova kiire. Poliisiauto peräkärryineen ajoi vanteet soikeina Tuusulan moottoritietä myöten lentoasemalle. Poliisi kertoi arvioineensa ehtivänsä kiitotien yli ennen kymopin lähtöä ja autossahan oli sireeni sekä hälytysvilkut päällä. Peräkärry oli syvällä bunkkerissa.

 

Kymppi lähti ja paketti paljastui vaarattomaksi.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

TELEVISIOSSA

 

Helsinki-Vantaalla oli hiljainen sunnuntaiaamu. Lentoaseman tiedottaja toi torniin YLE:n lastenohjelmien kuvausryhmän, jolla oli mukanaan iso koiraa esittävä nukke. Kun paljastui, että ohjelma tehtiin ruotsiksi, niin muut kolleegat liukenivat taustalle. Minä en voinut lähteä vastaavan lennonjohtajan paikalta mihinkään. Ohjaaja selosti mitä tehtäisiin. Minun pitäisi vastata koiran tekemiin kysymyksiin ja esitellä lennonjohtoa. Ohjaajan mielestä ruotsinkielen taitoni oli erinomainen ja sovimme vuorosanoista suurinpiirtein.

 

Tunnelma tiivistyi. Valonheittimet syttyivät ja kamerat kävivät. Klaffi kalahti naamani edessä. Säikähdin ja unohdin vuorosanani tyystin. Tuijotin varmaan kameroita silmät suurina kuin pelästynyt jänis. Ohjaaja huusi poikki. Toisella yrityksellä olin jo kokeneempi ja episodi saatiin purkkiin. Sitten ohjaajan sihteeri tiedusteli henkilötunnustani ja pankkiyhteyttäni palkkion maksamista varten. Taustalla seisovien kolleegojeni ilmeet olivat näkemisen arvoisia.

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Hah haa!

 

Kolleegat taisivat olla "pakko-Ruotsi mielisiä"....Hyvä Esa!

 

-Jukka :laugh:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

TARKKUUSLENNON MM-KILPAILU

 

Ikimuistoinen tarkkuuslennon maailmanmestaruuskilpailu järjestettiin vuonna 1987 Nummelassa. Johdin Nummelan tilapäistä AFIS -yksikköä (Aerodrome Flight Information Service, AFIS). Lentotoiminta oli ennätyksellisen vilkasta ja monet ammatikseen lentävät irroittelivat sydämensä pohjasta. Kaikenlaista sattui. Tiukkaan puristetussa maaliinlaskussa yhdestä pikkucessnasta irtosi nokkapyörä. Pompun aikana pilotti avasi kaasun ja lensi sitten lennonjohdon iloksi Helsinki-Vantaalle. Eräs ulkomaalainen lentäjä eksyi joka lennolla. Osanottajien majoitusrakennus Päivölä paloi kilpailun aikana maan tasalle. Kukaan ei loukkaantunut.

 

Yhtenä aamuna pilvet hipoivat kiitotien pintaa. Muutama pilotti ilmoitti radiolla säähavaintolennon ja lähti saman tien. Katselin, kun he hävisivät pilveen ja tulivat heti laskuun. Oli pakko ottaa tiukempi rooli. Kerroin seuraaville yrittäjille, että jos sääminimejä ei noudateta niin seuraamuksia tulee: You will be prosecuted. Viesti meni perille. Kaikki kilpailijat kävelivät maassa ja vilkuilivat korvat luimussa vuorotellen pilviä ja AFIS -tornia. Kesäaurinko poltti pilviä ja kohta lentämistä harrastava meteorologi venytti omaatuntoaan ja ilmoitti VFR-kelin valitsevan. Riemullinen lentäminen jatkui.

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

...aijai,korvat luimussa...

 

Jotenkin tuli tuo meidän Nalle-koira mieleen.Pahan teon jälkeen...

 

Mainioita juttuja!

 

-Jukka :laugh:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

URAN HUIPULLA

 

Minusta oli tullut Kenttä- ja lennonvarmistustoimiston päällikkö lentoturvallisuushallinnossa. Tarvittaessa joku toimistopäälliköistä toimi myös ylijohtajan sijaisena. Siitä oli oiken liikenneministerin nimityspäätös.

 

Muut toimistopäälliköt ja ylijohtaja olivat kesälomalla. Minä olin ylijohtajan sijaisena ja käytin siksi tilapäisesti Suomen ylimmän ilmailuviranomaisen valtaa. Olin urani huipulla. Lennonjohtokoulutuksella oli päässyt aika pitkälle. Sitten teknillisen toimiston insinööri tuli luokseni ja kertoi, että minun pitäisi hyväksyä Finnairin uusimman McDonnel Douglas MD-11 lentokoneen lentokelpoisuus. Korttitaloni romahti. Ehdotin, että odotetaan ylijohtajan paluuta lomalta. Sain kuulla, että yksi ongelma kuitenkin olisi. Jonkun pitäisi selittää Finnairille, miksi huomista New Yorkin vuoroa ei saisi lentää. Pyysin tuomaan asiakirjat pöydälleni.

 

Papereita oli tuhansia sivuja. Selvityksiä oli lentokoneen rahoituksesta sekä omistussuhteista, tekniikasta, huolloista ja vaikka mistä. Insinöörit olivat tutkineet jokaisen yksityiskohdan ja kaikki näytti olevan kunnossa. Lopulta vedin syvään henkeä. Otin kynän ja allekirjoitin virka-asemani suomin oikeuksin lentokelpoisuustodistuksen. Lentoturvallisuushallinnon leiman poikki kulkeva nimikirjoitukseni oli nyt takeena siitä, että MD-11 täytti Suomen ilmailuviranomaisen turvallisuusvaatimukset. Huh!

 

PS. Hauskaa syksyä, minä häippäsen etelän lämpöön.

:-)   Esa

   

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Otin kynän ja allekirjoitin virka-asemani suomin oikeuksin lentokelpoisuustodistuksen. Lentoturvallisuushallinnon leiman poikki kulkeva nimikirjoitukseni oli nyt takeena siitä, että MD-11 täytti Suomen ilmailuviranomaisen turvallisuusvaatimukset. Huh!  

Ei kai vain kyseessä ollut ex-Varig LGG ??  ::)

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

VIESTITYSTÄ

 

Elettiin 70 -luvun alkua. Rajavartiolaitoksen helikopterilentäjä Jussi soitti Malmin torniin ja pyysi juttukaveria valvontalennolle. Vuorotoverini ilmoitti pärjäävänsä tornissa yksin. Lähdin Bell JetRangerin kyytiin. Lensimme matalalla meren yllä, kun havaitsin horisontissa valonvälähdyksiä. Vanhana ammattisähköttäjänä yritin heti lukea viestiä, mutta en saanut siitä mitään selvää. Osoitin välähdyksiä Jussille ja kysyin viestitetäänkö meille ehkä jotain. Paljon kokenut ja nähnyt Jussi katsoi välähdyksiä ja tutki karttaa. Sitten hän kertoi, että olimme keskellä aktiivista ammunta-aluetta. Välähdykset olivat tykkien suuliekkejä suoraan edestä päin nähtynä. Kranaatit lensivät korkealla ylitsemme, kun Jussi kiskoi pinnoissa tiukkaa kaartoa ja poistuimme ammuntasektorista. 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Mikäs on kun jutut loppui? :o Kansa vaatii niitä lisää.

Antakaa hyvät ihmiset Esankin hiukan huilata, kirjoittakaa itse pari kolme juttua viikossa muiden hommien ohessa. Uskon että tarinaa tulee kunhan jaksetaan olla kärsivällisiä? Esalle kiitos jo kirjoitetuista loistavista pätkistä elävästä elämästä ja aika erikoisen ammatin mukavista muisteloista. Aina tulee hyvälle tuulelle jos sattuu joku asia potuttamaan kun lukasee "anekdootit lennonjohdosta". :thmbup:

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

MENOLENTO BRASILIAAN

 

Olen kotiutunut hienolta matkalta Brasiliasta. Menolennolla sattui yllättävä tapaus. Vajaa tunti ennen Pinto Martinsiin (SBFZ, FOR) laskeutumista kuulutettiin, että mikäli koneessa on lääkäri tai sairaanhoitaja, niin häntä tarvitaan koneen etuosassa. Lääkäri löytyi. Toivoin, että etuosa ei tarkoita ohjaamoa. Kurkin käytävälle ja näin, että iäkäs nainen oli saanut sairaskohtauksen. Lääkäri alkoi helpottamaan käytävällä makaavan potilaan oloa koneesssa olevilla välineillä. Hän pisti potilaalle tipan ja antoi hänelle happea. Potilaan vointi näytti pian paranevan hieman. Matkustamon karttanäytöstä havaitsin kapteenin ja lennonjohdon päättäneen, että mikäli heistä riippuu, niin potilas ehtii ajoissa hoitoon. Lähestyminen tehtiin reippaalla vauhdilla. Laskeutumisen jälkeen potilas pystyi poistumaan koneesta brasilialaisen hoitohenkilöstön avustamana pyörätuolissa.

 

 

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

MENOLENTO BRASILIAAN

 

Olen kotiutunut hienolta matkalta Brasiliasta. Menolennolla sattui yllättävä tapaus. Vajaa tunti ennen Pinto Martinsiin (SBFZ, FOR) laskeutumista kuulutettiin, että mikäli koneessa on lääkäri tai sairaanhoitaja, niin häntä tarvitaan koneen etuosassa. Lääkäri löytyi. Toivoin, että etuosa ei tarkoita ohjaamoa. Kurkin käytävälle ja näin, että iäkäs nainen oli saanut sairaskohtauksen. Lääkäri alkoi helpottamaan käytävällä makaavan potilaan oloa koneesssa olevilla välineillä. Hän pisti potilaalle tipan ja antoi hänelle happea. Potilaan vointi näytti pian paranevan hieman. Matkustamon karttanäytöstä havaitsin kapteenin ja lennonjohdon päättäneen, että mikäli heistä riippuu, niin potilas ehtii ajoissa hoitoon. Lähestyminen tehtiin reippaalla vauhdilla. Laskeutumisen jälkeen potilas pystyi poistumaan koneesta brasilialaisen hoitohenkilöstön avustamana pyörätuolissa.

 

 

 

Tervetuloa takaisin, toivottavasti nautit lomastasi!

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

ILMAILUVIESTIKORJAAMON KAAPPAUS

 

Satuin löytämään vanhan sähkeen, johon liittyy tarina. Nuori ja taitava diplomi-insinööri, jota kutsun Liisaksi, viilasi Helsinki-Vantaalla ilmailuviestikorjaamolla (IVK) sanomavälityskeskuksen algoritmeja. Liisa oli tunnettu siitä, että hän vaati jatkuvasti lisää ROMMIA (muistia). Eräänä päivänä hän testasi tiedenaisen kammiossaan ohjelmiston toimivuutta kahdella tietokoneella. Hän lähetti kokeeksi koneesta toiseen seuraavan viestin:

 

nnnnzczc fna032 030627

ss efcczg

030630 efhkyr ****

ivk on kaapattu

 

(* hälytysmerkki neljä kertaa)

 

Toinen tietokone oli Liisan tietämättä kytketty AFTN-verkkoon (Aeronautical Fixed Telecommunications Network). Hätäviesti ilmailuviestikorjaamon kaappauksesta levisi ajatuksen nopeudella maailmalle. Kaikki sen vastaanottaneet luulivat, että joku terroristien uhkaamista työntekijöistä oli onnistunut lähettämään hätäsanoman. Tampereen aluelennonjohto teki hälytyksen. Vähän ajan päästä viestikorjaamolla arkirutiineissaan työskentelevät ihmettelivät ikkunoista varovaisesti sisään kurkkivia poliiseja.

 

Liisa oli jonkun aikaa herkkä tapausta koskevalle kritiikille.

1 henkilö tykkää tästä

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

VASEN JA OIKEA

 

Madridin rullauslennonjohtaja ojensi väärin rullanneen koneen lentäjää: "Left is on your left, not on your right."

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Lähettihän Siimeksen Ullakin Turusta hiekkamyrskyvaroituksen sääsähkeissään. Oli mennyt koodit sekasin.

 

(Terveisia Ullalle, jos lukee näitä )

Jaa viesti


Link to post
Jaa muulla sivustolla

Luo uusi käyttäjätunnus tai kirjaudu sisään

Sinun täytyy olla jäsen osallistuaksesi keskusteluun

Luo käyttäjätili

Rekisteröi uusi käyttäjätili helposti ja nopeasti!


Luo uusi käyttäjätili

Kirjaudu sisään

Sinulla on jo käyttäjätili?


Kirjaudu sisään