Anekdootteja lennonjohdosta

[Jaakko Rissanen 53]

Esan juttuja mainostetaan jo Ilmailu-lehden kuppilatiima-palstalla, hieno homma! 

[Guest Masa]

Kieltämättä mielenkiintoisia nämä "tarinoita tosielämästä"-kirjoitukset.

 

SALAUSTA

....

Pian selvisi, että Ilmavoimat halusi sotilaallisista syistä salata antenninsa tarkan sijainnin ja oli siksi antanut meille siviileille hiukan virheelliset koordinaatit.

 

Tämä liittynee siihen aikaan kun Ilmavoimat uusivat ilmavalvontatutkansa. Oli niinä vuosia yllättävän paljon ranskalaisia Tikkakoskella.

Mutta tuo koordinaattien "salaaminen" kuvastaa sotilaspuolen ajattelua noin yleisemminkin; asiat ovat oletusarvoisesti salaisia, mitä tulee niiden kertomiseen siviileille.

On siinä toki perusteluja takana, mutta aina joskus homma menee ikäänkuin överiksi. Tuo tutkien sijaintitietojen kertominen on esimerkki siitä.

 

Suomessa toimivan ilmavalvontatutkan voi ristisuuntia todella tarkasti sekä rajojemme itä- että länsipuolelta. Juuri tuohon aikaan kun puoli maailmaa tiesi, mitä Suomessa oltiin tekemässä, ei mennyt montaa minuuttia uuden tutkan päälle kytkemisestä, kun se oli jo ristisuunnittu rajan takana.

[Heikki Pullinen 134]

 

Lensimme Learilla = OH-GLB usein Liegeen ( Belgia ), mutta silloin tällöin  sieltä ei saanut polttoainetta. Siispä lähin kenttä

oli Maastricht. Terminaalia vastapäätä sijaitsi aluelennonjohto ( ehkä vieläkin ). Muutama lennonjohtaja kävi meitä outoja kulkijoita moikkaamassakin.

 

Kerran lähestyimme kenttää pohjoisesta, olimme vielä alueen jaksolla.

 

OLB:  What is your weather like today?

Alue:  Shall i open the window?

OLB:  Why not, if the weather is good enough.

Alue:  Yes, it looks like.

OLB:  Thank you.

 

Tämän parenpaa säätä emme sillä kerralla saaneet.

 

[Esa Karanko 1 232]

VALOMERKKEJÄ

 

Lentosäännöissä kuvailtuja valomerkkejä käytetään nykyisin harvoin, koska melkein kaikissa lentokoneissa on ainakin yksi radio. Punainen valoammus tarkoittaa: huolimatta aikaisemmista ohjeista, älä laske toistaiseksi. En ole koskaan joutunut ampumaan sellaista, mutta minulle se on kerran ammuttu.

 

Vuokrasin vuonna 1967 Rotterdamin lentoasemalla (EHRD, RTM) Kuninkaalliselta ilmailuklubilta pikkucessnan monta kertaa. Kentällä oli erikoinen järjestely. Kiitotien viereen nurmikolle oli merkitty valkoisilla kepeillä pikkukoneita varten toinen kiitotie, jolta toimittiin ilman radioita. Kynnyksen vieressä oli lennonjohtoauto, josta annettiin lampulla valomerkkejä. Kun palasin eräältä hupilennolta kentälle, niin autosta ammuttiin punainen raketti. Hämmästyin aika tavalla ja harkitsin jo lennonjohtotornin häiritsemistä radiolla. Sitten auto ajoi kovaa vauhtia nurmikkokiitotien vieressä sen toiseen päähän ja näytti vihreää valoa. Tuulipussista äkkäsin, että tuuli oli kääntynyt.

[Ari Katajamäki 0]

Aivan mahtavia juttuja kyllä  Näitä jaksaa aina lukea uudestaan ja uudestaan Esalle suosittelen kirjan kirjoittamista...

 

246 478 latauskertaa tälle aiheelle!

 

Esaa ei kuulemma saa pelotella kirjalla

 

Itse keräsin syksyllä kaikki Esan kirjoitukset tiedostoon. Silloin siihen tuli 37 sivua, nyt olisi varmaan jo aika paljon enemmän.

Eli eihän sitä enää tarvitse kirjoittaa, senkun kerää jutut täältä talteen...

Jonkun taiteilijan kun saisi piirtelemään juttuihin sopivia kuvia, niin sehän olisi siinä, varma myyntimenestys - ainakin ilmailupiireissä.

 

 

[Guest siiran-3]

Upeata lukea Esan juttuja ja muisteloja, olemme olleet usein samoilla jaksoilla, muistat varmaan!

Tuli mieleen tässä yksi omista monista kokemuksistani. Olin Ysillä lähestymässä Köpistä, kun naislennonjohtaja sanoi. "AY813, join Alma holding", johon  perämieheni Koskenranta sanoi "Madam, you have a very beautiful voice", siihen lennonjohtaja: "Finnair, cleared for straight-in approach RW22" (herätti muuten edessämme olleessa SAS:n koneessa melkoisen protestin, mutta ei auttanut, me laskeuduimme ensin

Asi

 

 

[Jaakko Kuusisto 3]

On todella upeata  Asi, että liityit joukkoomme. 

Tervetuloa.

 

Nyt saamme kuulla lisää makeeta ilmailua.

Sulla on mahtava kokemus takana ja upea kokemus kanssamme, edessäsi.

 

Patisteletkos kollegoitas mukaan, olen muutamaa jo yrittänyt. 

[Esa Karanko 1 232]

olemme olleet usein samoilla jaksoilla, muistat varmaan!

Heippa Asi,

 

Kyllä minä hyvin muistan. Mukava tavata täällä netissäkin.

 

:-)   Esa

[Antti Lehtilä 0]

Terve!

 

On kyllä mielenkiintoista juttua! Tämä se vaan tuo inspiraatiota jaksaa koulussa opinnoissa, on joku mitä varten ponnistelee! 

 

Antti

[Harri Lonnqvist 0]

Esaa ei kuulemma saa pelotella kirjalla

 

Itse keräsin syksyllä kaikki Esan kirjoitukset tiedostoon. Silloin siihen tuli 37 sivua, nyt olisi varmaan jo aika paljon enemmän.

Eli eihän sitä enää tarvitse kirjoittaa, senkun kerää jutut täältä talteen...

Jonkun taiteilijan kun saisi piirtelemään juttuihin sopivia kuvia, niin sehän olisi siinä, varma myyntimenestys - ainakin ilmailupiireissä.

 

 

 

Tässä tullaankin siihen miten hyvää ja korkealaatuista jutustelua täällä käydään!Siinä on muutamakin kaveri pudonnut pöydänreunalta kun näitä juttuja on lukenut!

Toisilla taas tukka lievästi ollut pystyssä...tätäkö se ilmailu on??

 

Harri

[Esa Karanko 1 232]

VMC AND OWN SEPARATION

 

Kerroin lennonjohto-oppilaille monesti, että hyvä lennonjohtaja ei pyydä mittarilentosääntöjen mukaan lentäviä lentokoneita säilyttämään näkösääolosuhteita (VMC) ja porrastamaan itse. Aloitteen siihen pitää tulla lentäjiltä.

 

Olin tuuraamassa Lappeenrannan lennonjohdossa. Näkyvyys oli hyvä ja pilvien alaraja vajaat 2000 jalkaa. Ilmailulaitoksen lentokone oli ILS:n mittauslennolla ja Utista tullut kuljetuslentolaivueen helikopteri harjoitteli mittarilähestymisiä. Sitten alue luovutti minulle Helsingistä tulevan Finnairin vuorokoneen. Menetelmälennonjohtamisessa tarvitaan paljon ilmatilaa. Siksi se on hidasta. Yksi kolmesta koneestani saisi myöhästymistä. Jotta mittauskone saisi lentää rauhassa ja DC-9 pääsisi suoraan lähestymiseen ja laskuun, minun piti tehdä helikopterille jotakin. Pyysin sitä säilyttämään näkösääolosuhteet ja odottamaan myötätuulessa sekä kerroin sille muusta liikenteestä. Finnairin DC-9 pääsi viivytyksettä laskuun, sillä Ilmavoimien pilotit ovat erittäin yhteistyökykyisiä. Helikopteri kirjaimellisesti odotti myötätuulessa.

 

Onneksi lennonjohto-oppilaat eivät olleet näkemässä opettajansa puuhia.

[Markku Koponen 61]

Helikopteriparri

 

Tapahtui vuonna 1988, kun puhuin PAR-lähestymistä Kuljetuslentolaivueen Mi-8 (HS) helikopterille Utissa kiitotielle 25.

....

"Neljä mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme ja puoli mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme mailia-linjalla-liukupolulla"

"No niin pojat-lähestyminen päättynyt- jatka visuaalissa".

....

Velikullat tekivät uudelle parrimiehelle pientä jäynää ja pistivät lentolaitteensa leijuntaan loppuosalle.

[Mika B Virolainen 0]

;D Hehe, varmaan ihmetytti...?

[Heikki Pullinen 134]

 

Lensin Aztec:lla Hesasta Jyväskylän kautta Kajaaniin mittarissa, mutta VMC:ssä. Annoin Kajaanin tornille korkeuden ja arvion

majakalle. Hän kuitenkin pyysi paikkailmoitusta. Annoin arvion uudelleen. Edelleen hän halusi parenpaa paikkaa.

 

En voinut vastata muuta kuin : En tiedä tämänkään suon nimeä.

[Osmo Jalovaara 188]

Olin 60-luvulla tulossa Cherokee 140:llä IFR:ssä Oulusta Helsinkiin. Pian Oulusta lähdön jälkeen jouduin pilveen. Siinä sitten istuimme vastatuulessa pilven sisässä tietämättä vastatuulen todellsta voimakkuutta. Oulu kysyikin jo arvion mentyä ohi, joko olimme ohittaneet Haapan. No ei vielä, vastasin. Ilmoita sitten, kuittasi Oulu. Kun sitten lopulta Haapa kääntyi, ilmoitin siitä samantien Oululle. Onko sulla arviota Tikalle? kysyi Oulu. Mietin vähän aikaa ja vastasin: Arvioisin noin kello 18 - tänä iltana.

[Markku Koponen 61]

Aamuyön herätys

 

Olin kauniina kesäyönä yötuurissa Jyväskylän tornissa, kun aamuyöllä heräsin sohvalta sikeästä unesta helikopterin lätkytykseen. Nousin kattomaan, ja siellä pieni kopteri teki juuri laskua tornin viereen platalle.

Minä parvekkeelle kattomaan, että kuka aikainen kulkija se siellä tulee. Sehän olikin kotopuolen kaveri matkalla etelään. Huusin hänet torniin kaffelle. Hän kertoi, ettei ollut radio toiminut yrittäessään kutsua tornia. Juotiin sumpit ja sitten hän kauniina kesäaamuna jatkoi kohti etelää....radiotta.  

[Pentti Hyvärinen 1]

Helikopteriparri

 

Tapahtui vuonna 1988, kun puhuin PAR-lähestymistä Kuljetuslentolaivueen Mi-8 (HS) helikopterille Utissa kiitotielle 25.

....

"Neljä mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme ja puoli mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme mailia-linjalla-liukupolulla"

"Kolme mailia-linjalla-liukupolulla"

"No niin pojat-lähestyminen päättynyt- jatka visuaalissa".

....

Velikullat tekivät uudelle parrimiehelle pientä jäynää ja pistivät lentolaitteensa leijuntaan loppuosalle.

Taas nauratti, ettei ollut pappa penkillä pysyä.

[Esa Karanko 1 232]

KYMPPIHALLI JA ILS

 

Finnairin kymppihalli Helsinki-Vantaalla oli valmistuessaan Suomen suurin rakennus. Pan sen huomattiin vaikuttavan kiitotien 22 ILS:n suuntasäteeseen. Haitallinen heijastus tuli hallin valtavan kokoisista ovista. Kun hallin ovet avattiin, niin iso metallipinta pieneni sen verran, että suuntasäteen tarkkuus oli sallittujen rajojen puitteissa.

 

Mietin mitähän lentäjät ajattelisivat Notamista, jossa heitä kehotettaisiin pyytämään lennonjohdolta ILS -lähestymistä niin paljon etukäteen, että hallin ovet ehdittäisiin avata.

 

Ongelma ratkaistiin lisäämällä antennielementtejä suuntasäteen antennijärjestelmään.

[Petri Hiltunen 20]

TANGENTTI JUUTTUI

 

Erään vasta perustetun lentokoulun kone teki lentosuunnitelman Nokan kautta kaupungin melunvaimennusaluelle 2000 jalkaan. Kyydissä kaksi henkeä joista toinen selvästikin naispuolinen.

 

Aikanaan koneen mentyä Nokka ulos alkoi taajuudelta kuulua ääniä jotka olisi voinut ymmärtää miten vaan.

Välillä kuului verbaalista maiseman esittelyä ja välillä taas erilaisia oletettavasti positiivista mielialaa kuvaavia äännähdyksiä.

Lähetys kesti yhtäjaksoisesti kohtuullisen kauan ja kuuntelimme tornissa vilpittömän kiinnostuneina miten lento etenee.

 

Myöhemmin tahattoman lähetyksen päätyttyä ohjaaja tajusi radioliikenteen perusteella varanneensa taajuutta kohtuullisen kauan ja sehän harmitti tietenkin paljon hyvään suoritukseen tähtäävää kaveria.

Harmitti sen verran että halusi lennon jälkeen tulla torniin käymään ja sitten kyseli varovaisesti kauan häiriö kesti?

 

Soitettiin nauhalta kyseistä radioliikennettä ja kaveri alkoi punoittaa melkoisesti meidän ollessa tietty vilpittömän uteliaita pilotin reaktioiden suhteen. Äänitteen perusteella kaikki oli mahdollista…

 

Pilotti tietty huomasi meidän vilpittömän kiinnostuksen ja  kasvot punoittaen selitti tarkasti ketä kyydissä oli ollut sekä lennon tapahtumat varsin järkeenkäyvästi.

 

Pidettiin edelleen pärstä peruslukemilla ja kiitettiin selvityksestä.

 

En tiedä uskoiko kaveri meidän uskoneen selityksen mutta ihan kiva edelleen jatkuva ystävyys- ja kaverisuhde siitä syntyi!

 

[Osmo Jalovaara 188]

70-80-luvuilla kun mentiin eteläisen Itämeren poikki Visbystä Gdanskiin, piti matkalla ilmoittautua Riga Controlille. Usein sieltä vastasi nainen, joka hirveällä vauhdilla kimitti pitkän litanian, ilmeisesti englanniksi. Se kuitattiin kuitenkin vain lyhyesti "Roger" ja jatkettiin matkaa. Vielä tähän päivään mennessä minulle ei ole selvinnyt, mitä hän sanomillaan tarkoitti tai mitä se sisälsi. Ilmeisesti niissä ei ainakaan ollut mitään uusia selvityksiä, koska mitään kyselyjä tai muita ongelmia ei myöhemminkään tullut. Joku kolleega, jolle oli suotu värikkäämpi elämä, kertoi kuitenkin, että hänen siivelleen oli jollakin kerralla tullut MiG-21 laipat ja telineet alhaalla, lentänyt siinä vähän aikaa, siistinyt koneen, pannut jälkipolton päälle ja hävinnyt taivaan sineen.

[Ilkka Toivanen 2]

Voin kuvitella tilanteen tuon Osmon kuvauksen perusteella 

 

Meinasi rueta naurattamaan - tai no, ehkä annoin periksi 

[Heikki Pullinen 134]

 

Oli aika Ruotsissa joilloin lennettiin väylää etelästä Malmön, Snappan , Trosan ja Norteljen kautta Maarianhaminaan.

Tavallisesti Malmö käski vaihtamaan Snapalla Tukholman alueelle. Samoin tapahtui taas kerran. Olimme jo lähestymässä Norteljea kun alue kysyi , kutsuimmeko häntä Snapalla?

Vastaus : Enpä muista.

Alue : En minäkään, vaihda Helsingille 121.3

[Guest tornadof36]

Upeata lukea Esan juttuja ja muisteloja, olemme olleet usein samoilla jaksoilla, muistat varmaan!

Tuli mieleen tässä yksi omista monista kokemuksistani. Olin Ysillä lähestymässä Köpistä, kun naislennonjohtaja sanoi. "AY813, join Alma holding", johon  perämieheni Koskenranta sanoi "Madam, you have a very beautiful voice", siihen lennonjohtaja: "Finnair, cleared for straight-in approach RW22" (herätti muuten edessämme olleessa SAS:n koneessa melkoisen protestin, mutta ei auttanut, me laskeuduimme ensin

Asi

 

 

 

ÄHÄKUTTI 

 

-Jukka

[Osmo Jalovaara 188]

Tuli 80-luvun alussa käytyä pari kertaa Navajolla Izmirissä Turkissa. Välilaskut Prahassa ja Thessalonikissa. Toisella kerralla olimme lähdössä Thessalonikista Izmiriin viimeiselle legille lennonjohtajan antaessa selvitystä Se oli vähän kummallinen, mutta totesimme copilotin Heikki Saloniuksen kanssa että tuosta vaan 150 astetta ja sopivalla kohdalla Egean meren poikki Lesvokseen niinkuin viime kerrallakin. Kun sitten ilmottauduimme Lesvoksen päällä, ei Ateenan alue uskonut meidän olevan vielä siellä, vaan käski paikallisen lennonjohtajan kiikarien kanssa kirkkaassa säässä varmistamaan asian. Siellähän ne ovat, totesi lennonjohtaja. No ei muuta kuin kehoitus ottaa yhteys Izmiriin.

Kolme päivää myöhemmin olimme lähdössä paluumatkalle. Tavatessamme kentällä Heikki hymyili vähän muikeasti kertoen, että mellä onkin nyt vähän eri reitti Thessalonikiin. Vuoden aikana kreikkalaisten ja turkkilaisten välit olivat taas huonontuneet. Kreikkalaiset olivat julistaneet Egeanmeren alueen ilmavoimensa harjoitus- ja samalla lentokieltoalueeksi. Olimme vanhoilla kartoilla painaneet siitä suoraan poikki. Oikea reitti oisi kiertänyt Egeanmeren pohjoispuolitse, jota sitten paluumatkalla käytimme. Onneksi Kreikan ilmavoimillakin on virka-ajat, joiden ulkopuolella olimme heidän alueellaan, eikä kummempaa sattunut. Muutaman viikon odottelimme mahdollista incident reportia, mutta ilmeisesti kreikkalaisella lennonjohdolla oli vielä vähemmän kuin meillä käsitystä siitä, missä olimme olleet. En tiedä, kumman suoritus oli huonompi, meidän vai kreikkalaisen lennonjohdon. Kilpa on joka tapauksessa jalo.

[Esa Karanko 1 232]

EI VALKOISEN MIEHEN HOMMAA

 

Ilmailu-uransa alkuvaiheessa 70 -luvulla Kalle Ilvesmäki oli töissä Helsinki-Vantaan lentoasemalla lennonneuvonnassa. Hänestä tuli myöhemmin Finnairin kapteeni. Olin menossa lennonneuvonnan kautta vuorooni torniin ja tervehdin tiskin takana istuvaa Kallea sekä kysyin mitä kuuluu. Tummaihoinen Kalle vastasi tervehdykseeni hyväntuulisesti "tämä ei ole mitään valkoisen miehen hommaa".