Anekdootteja lennonjohdosta

[Jaakko Rissanen 53]

Tornin jaksolla muutama laskuun tulossa oleva kone.

 

BLFxxx: "May we vacate via ZG?"

TWR: "Approved."

BLFxxx: "ZG Approved, xxx."

FINyyy: "And may we vacate via ZD, Finnair yyy."

TWR: "Approved."

--

BLF vapauttaa kiitotien ja FIN saa laskeutumisluvan. FIN vetäisee kuitenkin ohi Zulu Deltasta, ilmoittaa sen ja kyselee Zulu Golfia.

 

FINyyy: "... and may we vacate via ZG?"

TWR: "Approved, but if you want you may backtrack and vacate via ZD..." 

 

[Niko Pursiainen 0]

ATC: FINXXX, Contact Swiss Radar on 133.900, bye.

FINXXX: Swiss Radar on 133.900. Kiitos ja moi, terveiset kaikille!

 

[Esa Karanko 1 232]

SIMULAATTOREISSA

 

CAE-Link toimitti Ilmailulaitokselle tornisimulaattorin. Olin muutaman tekniikan asiantuntijan kanssa Saksassa mallintamassa tornin visuaaliympäristöä. Saksalaisille selvisi, että osaan lentää. He antoivat minun kokeilla Panavia Tornado hävittäjän visuaalisimun prototyyppiä. Laite oli suunniteltu matalalla lentämiseen. Istuin ohjaamoon. Sain päähäni virtuaalikypärän, joka toimi lasereilla. Näkymät kiitotieltä lähtien olivat häkellyttävän realistisia. Kun katsoi taakse, niin Tornadon siivetkin näkyivät. Ilmassa Saksan maaseutu vilisti kovaa vauhtia allani. Lentämisen illuusio oli täydellinen. Pelkäsin koko ajan särkeväni kalliin hävittäjän. Hengenvaarakin uhkasi selvästi, enkä edes tiennyt miten heittoistuin toimi. Oli helpotus päästä takaisin tornisimuun. Se ei ainakaan liikkunut mihinkään.

 

Tornadosimun visuaalinäytön toteutus oli erikoinen. Projektoreita ja valkokankaita ei ollut. Kypärä näytti tarkkana vain juuri se kohdan, johon silmä katsoi. Tarkan näköalueen ulkopuolella resoluutio heikkeni nopeasti. Sitä ei huomannut mitenkään. Näkökentän ulkopuolella olevaa maisemaa ei näytetty lainkaan. Prosessorin teho keskitettiin oleellsiseen.

[Janne Hannula 6]

Simulaattoreista puheenollen, Hawk-simulaattorin visuaali oli mielenkiintoinen. Kuskin pään kohdalla "leijui" pallo, johon pään pistäessään näkyy kuva. Pallon ulkopuolelta katsottuna ei näy mitään. Arvostaisin jos joku osaisi selittää miten tuollainen tehdään...

[Esa Karanko 1 232]

KANANLIHALLA

 

Olin työvuorossa Dubain tornissa. Lennonjohtokelpuutukseni oli hyvin tuore. Edesäni avautui eksoottinen ja vähän pelottavakin aavikko. En ollut vielä tottunut näkemään sellaisia outoja lentokoneita, joita 80 -luvun alussa kävi Helsinki-Vantaalla vain harvoin.

 

Emiraattien taistelujohto soitti ja ilmoitti, että kahdeksan Bell UH-1N Huey helikopteria tulee Dubaihin. Ehdin juuri saada laskua varten sovitun rullaustien vapaaksi, kun aavikkoväreissä olevat helikopterit kaartoivat jonossa aivan tornini vierestä finaaliin. Katselin tapahtumaa aitiopaikalta silmät pyöreinä. Edessäni lensi enemmän helikoptereita kuin Suomen puolustusvoimissa tuolloin oli. Niiden isojen kaksilapaisten roottorien jyskytys oli hirmuinen. Ihoni oli kananlihalla. Tuntui, kuin olisin ollut mukana vähän aikaisemmin näkemässäni Vietnamin sotaa käsittelevässä elokuvassa "Ilmestyskirja. Nyt". Suomalaispoika oli päässyt suureen maailmaan.

[Esa Karanko 1 232]

TOSITILANNE

 

Lentopelastusharjoituksia järjestetään säännöllisesti myös keskellä normaalia toimintaa. Sillä tavalla kaikkien rutiinit pysyvät hyvinä.

 

Cessna C-150 kutsui illalla Helsingin tutkaa. VFR-pilotti kertoi joutuneensa pilven päälle ja olevansa eksyksissä. Polttoainekin oli vähissä. Kysyimme, koska hän oli viimeksi ollut maanäkyvyydessä. Lentäjä vastasi rauhallisesti, ettei maata ollut näkynyt pitkkiin aikoihin. Tajusimme heti, että harjoitus oli käynnissä. Yleensä joku Ilmavoimien lentokone näytteli hädässä olevaa. Hoidimme tilannetta tarkistuslistojen mukaan. Paikansimme koneen pian. Pilvikatostakin löytyi reikä. Ilmapiiri lennonjohdossa oli rento ja toivoimme, että Ilmavoimien pilotti olisi näytellyt roolinsa uskottavammin. Yritimme tunnistaa häntä äänen perusteella. Lentokone tuli pilven alle ja ilmoitti tekevänsä pakkolaskun edessä olevalle pellolle. Olimme varmoja, että pellolle oli etukäteen viety joku lentokoneen romu pelastajien löydettäväksi. Ilmavoimien pilotti laskeutuisi pakkolaskupaikan yllä aivan pintoihin ja luikkisi sitten koneineen huomaamatta karkuun. Onnittelimme toisiamme nappiin menneestä harjoituksesta. Minun työvuoroni loppui ja lähdin White Ladyyn, jossa oli erään kolleegan läksiäiset.

 

Kerroin parhaillaan porukalle innoissani harjoituksesta, kun toinen samasta vuorosta vähän myöhemmin lähtenyt lennonjohtaja saapui ravintolaan. Hänellä oli uutinen. Se ei ollut harjoitus, vaan tositilanne. Cessna ja hieman tohkeissaan ollut lentäjä löytyvät pellolta ehjinä. 

 

 

 

 

[Mikko Isoviita 0]

"Tajusimme heti, että harjoitus oli käynnissä"

[Jouni Laukkanen 55]

TOSITILANNE

 

Lentopelastusharjoituksia järjestetään säännöllisesti myös keskellä normaalia toimintaa. Sillä tavalla kaikkien rutiinit pysyvät hyvinä.

 

 

Oliskos se Esa tämä sama tapaus: http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,19133.msg175592.html#msg175592

 

Ja tässä tutkimusraportista kirjatut tiedot: http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,59315.msg644919.html#msg644919

[Esa Karanko 1 232]

Hei Jouni,

 

En ole enää varma ollenkaan. Kun nyt luin tuon OH-CNZ:n tapauksen, niin tuttu se on ja siinä monta hyvin tuttua yksityiskohtaa. Varsinkin tuo pilotin itsevarma pohjalainen käytös. Ravintola White Ladyn nimeä ei ollut vielä muutettu. Vuosi olisi noin 1977. Yritän parhaillaan selvittää kenen lennonjohtajan läksiäisiä vietimme silloin. Sen tiedon avulla paljastuisi päivämäärä.

 

Kun kerroin aikaisemmin täällä Lamminpartaan kaappauksesta, jota olin hoitamassa, niin muistin tapauksen lopun väärin. Kovan paineen alaisena työskentelevät ihmisaivot ilmeisesti suojelevat itseään ja häivyttävät stressaavat muistot jonnekin alitajuntaan. Kummallista on myös, että stressi ei tunnu tapahtuman aikana pahalta.

 

Esa     

[Jaakko Rissanen 53]

APP: "..and you are number last in traffic."

[Esa Karanko 1 232]

KUULARUISKU

 

Kelpuutuksellani Lappeenrannan torniin 90 -luvun alussa oli tarkoitus. Neuvostoliiton juutalaisia suunniteltiin kuljetettavaksi busseilla Lappeenrantaan. Sitten El Alin lentokoneet hakisivat Israeliin matkalla olevat siirtolaiset yöllä Lappeenrannan lentoasemalta. Ilmailuhallituksen pääkonttori halusi lentojen ajaksi yövuoroon oman lennonjohtajansa. Minut.

 

Suunnitelma juutalaissiirtolaisten kuljettamiseksi vuoti julkisuuteen. Palestiinan vapautusjärjestön Helsingin tiedotustoimiston edustaja Al Wazir ilmoitti, että hän ei voi taata juutalaisten kuljettamiseen osallistuvien suomalaisten turvallisuutta. Arabimaissa kuusi vuotta asuneena kerroin, että verhotut uhkaukset eivät pelota minua. Pyysin, että saisin Lappeenrannan torniin turvallisuuteni tueksi kuularuiskun.

 

Suunnitelmaa ei tarvinnut toteuttaa Neuvostoliiton romahtamisen vuoksi. Juutalaiset siirtolaiset pääsivät Israeliin helpompaa reittiä myöten.

[Harri Koskinen 290]

APP: "Finnair XXX, cleared for visual approach, follow the beautiful MD-11, maintain own separation."

[Esa Karanko 1 232]

SUURI SEIKKAILU

 

British Airwaysin (BA) tytäryhtiö International Aeradio Ltd (IAL) ilmoitti 80 -luvun alussa Flight International lehdessä hakevansa lennonjohtajia Lähi-Itään. Vaatimuksena oli ICAO:n tutkakelpuutus. Edut olivat houkuttelevia. Soitin ilmoituksessa mainittuun puhelinnumeroon ja sain pian postissa IAL:n hakulomakkeen. Täytin ja postitin sen sekä unohdin asian. En ollut uskoa silmiäni, kun postiluukustani tipahti kirje haastatteluun ja edestakainen lentolippu Lontooseen sekä voucher BA:n miehistöhotelliin Viking Houseen Southallissa. Vaihdoin kiireesti vuoroja kolleegoiden kanssa ja lensin parin päivän päästä illalla BA:n Hawker Siddeley Tridentin kyydissä Lontooseen. Aamulla menin haastatteluun. Sitten oli lääkärintarkastus. Minut ohjattiin hämärään huoneeseen vuoteeseen ja käskettiin rentoutua verenpainemittausta varten. Heräsin, kun hoitajatar sanoi "mister Karanko, you are really relaxed". Lensin takaisin Suomeen ja mietin, että olipa kiva ilmaismatka. Muutaman viikon kulutta postiluukustani tipahti työsopimus allekirjoitettavaksi. Kuukauden kuluttua työpaikkani olisi Dubai. Järjestelin asioitani sähäkästi. Ehdin hakea ja saadakin virkavapaata lennonjohtajan tehtävästäini Helsinki-Vantaalla. Sitten alkoi Suuri Seikkailu.

[Jaakko Rissanen 53]

A/C: "Tuulet kahessa tuhannessa jalassa on 210 astetta 50 solmua, tää on ku betonimyllyssä istuis."

APP: "Hehe.. ymmärrän."

[Esa Karanko 1 232]

KAUHUN TASAPAINO

 

Helsinki-Vantaan lentoaseman italialainen Selenia tutkajärjestelmä tuli 80- luvun loppupuolella valmiiksi. Järjestelmän ominaisuuksiin kuului monitutkaseuranta (Multi Radar Tracking). Toisiotutkatieto tuli Vantaalta sekä aluelennonjohdosta Tampereelta ja ensötieto pelkästään Vantaalta. Ongelmana oli sovittaa eri aikaan ja eri tahdissa päivitetty tutkatieto yhteen. Tutkan näytöllä blippi hajosi välillä kahdeksi maaliksi, jotka alkoivat elää omaa elämäänsä vähän matkan päässä toisistaan. Meidän oli pakko viilata tutkatiedon assosiointia koskevia sääntöjä. Lopulta ne olivat täydellisiä. Olimme varmoja, että maalit eivät enää hajoa. Käynnistimme tutkan. Kaikki näytti hyvältä. Kun pyyhkäisyviiva oli kiertänyt myötäpäivään 330 asteen kohdalle, niin se hyppäsi pohjoiseen ja aloitti uuden kierroksen. Näyttämättä jäi 30 asteen sektori. Olimme sääntöjä parannellessamme ylittäneet tietokoneen suorituskyvyn. Pyyhkäisyn aikana prosessori jäi koko ajan jälkeen, kunnes 330 asteen kohdalla tuli seuraava pohjoispulssi. Uusi kerros alkoi. Vastoinkäyminen oli vakava. Algoritmejä oli kehitetty ja turhaa ohjelmointityötä oli tehty. Tuolloin suosittu kotitietokone Commodore 64 oli tehokkaampi. Ensin murjotimme vähän aikaa. Suomalaiset ja italialaiset molemmat omilla tahoillaan. Sitten me suomalaiset kävimme sotilasapteekissa. Kun järkemme alkoi onnistuneen buuttauksen jälkeen taas toimia, niin tajusimme, että meidän oli pakko sopeutua tietokoneen kapasiteettiin. Assosioinnin sääntöjä piti heikentää. Saavutimme lopulta kuitenkin jonkunlaisen kauhun tasapainon ja Selenia otettiin käyttöön. Myöhemmin minulla oli aina kylmä rinki, kun Helsinki-Vantaalla sattui jotain. 

[Esa Karanko 1 232]

PYHÄPÄIVÄN KOHOKOHTA

 

Kruunupyyssä oli rauhallinen kesäinen sunnuntaiaamupäivä 70 -luvulla. Pääskyset lensivät kirkuen lentokentän yllä. Katselin tornista, kun kentän reunalle kerääntyi vähitellen paljon ihmisiä. Heitä tuli autoilla, polkupyörillä ja jalan. Joukossa oli perheitä pienine lapsineen. Arvelin, että joku kuuluisuus olisi tulossa Finnairin päiväkoneella. Caravelle tuli ja lähti. Ihmiset poistuivat kentältä. Sama juttu seuraavana sunnuntaina. Pienellä paikkakunnalla ison suihkumatkustajakoneen vierailu oli pyhäpäivän kohokohta. Sitä tultiin joukolla katsomaan.

[Jukka Nisula 2 265]

PYHÄPÄIVÄN KOHOKOHTA

 

Kruunupyyssä oli rauhallinen kesäinen sunnuntaiaamupäivä 70 -luvulla. Pääskyset lensivät kirkuen lentokentän yllä. Katselin tornista, kun kentän reunalle kerääntyi vähitellen paljon ihmisiä. Heitä tuli autoilla, polkupyörillä ja jalan. Joukossa oli perheitä pienine lapsineen. Arvelin, että joku kuuluisuus olisi tulossa Finnairin päiväkoneella. Caravelle tuli ja lähti. Ihmiset poistuivat kentältä. Sama juttu seuraavana sunnuntaina. Pienellä paikkakunnalla ison suihkumatkustajakoneen vierailu oli pyhäpäivän kohokohta. Sitä tultiin joukolla katsomaan.

 

Aivan näin, Esa! 1970-luvun alussa tultiin aina joskus isän ja äidin kanssa Kokkolasta Ford Anglialla katsomaan jopa Convairia, ei tarvinnut aina olla edes Caravelle! 

 

Jukka

[Guest petri2]

Aivan näin, Esa! 1970-luvun alussa tultiin aina joskus isän ja äidin kanssa Kokkolasta Ford Anglialla katsomaan jopa Convairia, ei tarvinnut aina olla edes Caravelle! 

 

Jukka

 

Samoin täällä! (tosin, ei Anglialla vaan Cortinalla... ) Joskus pääsin jopa torniin kun vanhempieni työkaverin mies oli lennonjohtaja... Hyvä etten tukehtunut vaatteisiini kun katselin muita "osattomia" kun heillä ei ollut näin hienoa näköalatornia...

[Jukka Nisula 2 265]

Samoin täällä! (tosin, ei Anglialla vaan Cortinalla... )

 

Unohdin kertoa, että tuo valkoinen Anglia vm.-66 oli De Luxe-mallia, siinä oli sellaiset aukeavat saranoidut takasivu-ikkunat (kiva kesällä), ja tietenkin se "tyylikäs" viisto takalasi. "Sydämen asialla-Heartbeat"-tv-sarjan tyyliin! Mukavia aikoja!

 

Ja olihan se Super Caravelle vaan hieno kone...

 

Jukka

[Esa Karanko 1 232]

ENSIMMÄINEN KERTA

 

Pan Amin Boeing 707 oli lyhyellä loppuosalla Helsinki-Vantaan kiitotielle 22. Selvitin odotuspaikalle tulevan Finnairin Caravellen sitä ennen välittömään lähtöön ja kerroin lähestyvän Pan Amin etäisyyden. Finnairin kapteeni näki 707:n suurenevan finaalissa. Hän antoi hanaa. Katselin, että tiukaksi menee. Clipper kysyi onnistuukohan tämä? Vastasin, Sir I have done this many times before, expect landing clearance over treshold. Lentoonlähtöä tekevän Caravellen nokka alkoi kohota. Se oli ylittänyt V1 -nopeuden, eikä enää keskeyttäisi lähtöä. Kiitotielle se ei ainakaan jäisi. Pian pystyin antamaan kynnyksen ylle tulevalle Clipperille laskuselvityksen. Puristus onnistui. Clipperin kapteeni ei tiennyt, että kun kerroin tehneeni saman monta kertaa aikaisemmin, niin puhuin muunnettua totuutta. Ensimmäinen kerta se oli.

 

Tein aktiivurani aikana tietysti lukemattomia tiukkoja puristuksia, mutta tämä jäi hyvin mieleeni. Monesti yksikin puristus riitti helpottamaan alkavaa ruuhkaa. FAA:n Anticipating Separation sallisi näissä tilanteissa enemmän pelivaraa kuin Euroopassa käytössä olevat ICAO:n normit.

[Heikki Pullinen 134]

Onnettomuustutkija Seppo Hämäläisen suusta kuultuna.

 

Kuopiossa tornimies antoi ilmavoimien koneelle lähtöluvan. Samaan aikaan hän huomasi kenttäpäivystäjän auton lähestyvän kiitotien laitaa. Pikainen tuumaus.

 

Hän antoi molemmille saman selvityksen.

 

Älä mäne.

 

Heikki

[Mika Jylhä 0]

Kotiinpaluu Barkarbystä:

 

Turun tornille: OH-X** lähiaule ulos, päivänjatkot.

Turun torni: OH-X** selvä, missä käytte tullissa ?

OH-X**: OH-X** menee suoraan Hyvinkäälle laskuun ja päättää plaanin joko ilmassa alueelle tai puhelimella.

Turun torni: OH-X** mutta, missä käytte tullissa ?

OH-X**: OH-X** öö, tota me tullaan schengen maasta, joten meidän ei tarvii käydä tullissa ollenkaan.

Turun torni: OH-X** aijaa, no hyvät päivänjatkot.

 

[Jaakko Rissanen 53]

A/C: "Was it for xxx to pick up the localizer and down to 4000?"

APP: "Affirm. Hard to remember what I said but that sounds good enough."

[Mika Myöhänen 0]

Aamu unisuutta ilmassa. Taisi olla vuosi 1993

Olin aikoinaan yö vuorossa ilmatieteenlaitoksen meteossa efhk ja alkoi jo aamu valjeta ja ekat koneet tulossa alas ja meillä oli se radiopuhelin tais taajuus olla 122.8 siinä kaikkien sää laitteiten vieressä josta alkoi kuulua tornista selvä laskuun jne..   . Juu otan jo säät valmiiksi tai kerro mielummin se lentokoneelle niin mun ei tarvi niitä onnettomuus säitä otaa. Radiosta kuulu thanks.

[Guest tornadof36]

ENSIMMÄINEN KERTA

 

Pan Amin Boeing 707 oli lyhyellä loppuosalla Helsinki-Vantaan kiitotielle 22. Selvitin odotuspaikalle tulevan Finnairin Caravellen sitä ennen välittömään lähtöön ja kerroin lähestyvän Pan Amin etäisyyden. Finnairin kapteeni näki 707:n suurenevan finaalissa. Hän antoi hanaa. Katselin, että tiukaksi menee. Clipper kysyi onnistuukohan tämä? Vastasin, Sir I have done this many times before, expect landing clearance over treshold. Lentoonlähtöä tekevän Caravellen nokka alkoi kohota. Se oli ylittänyt V1 -nopeuden, eikä enää keskeyttäisi lähtöä. Kiitotielle se ei ainakaan jäisi. Pian pystyin antamaan kynnyksen ylle tulevalle Clipperille laskuselvityksen. Puristus onnistui. Clipperin kapteeni ei tiennyt, että kun kerroin tehneeni saman monta kertaa aikaisemmin, niin puhuin muunnettua totuutta. Ensimmäinen kerta se oli.

 

Tein aktiivurani aikana tietysti lukemattomia tiukkoja puristuksia, mutta tämä jäi hyvin mieleeni. Monesti yksikin puristus riitti helpottamaan alkavaa ruuhkaa. FAA:n Anticipating Separation sallisi näissä tilanteissa enemmän pelivaraa kuin Euroopassa käytössä olevat ICAO:n normit.

 

Moikka!

 

Samankaltaiset oli viilikset taannoin Finncommin ohjaamossa,kun Stugusta kotiin lähdimme...

 

Kauukana näkyi lähestyvän koneen valot ja twr antoi luvan välittömään lentoonlähtöön,jolloin perämies ja kippari kävivät lyhyen,ytimekkään ja erittäin ammattitaitoisen keskustelun asiasta,kuinka kaukana tuo lähestyvä kone on.

 

Ja kaukanahan se vielä oli.Laskeutumisvalot vain hämäsivät... 8)! Todellisuudessa kone ei ollut vielä UNSER:inkaan(kiitotielle 25)kohdalla,eli finaalin alussa.

 

-Jukka

 

Terveisiä vaan FC:n crewlle taas kerran..