Anekdootteja lennonjohdosta

[Esa Karanko 1 232]

Kunniapaikka

 

International Aeradio Ltd:n pikkubussi keräili Sharjahissa ja Ras Al Khaimahissa lentokentälle vuoroon menevät työntekijät kyytiin asuntojensa edestä. Lennonjohtajalle oli bussissa varattu kunniapaikka. Se oli etupenkki kuljettajan vieressä. Turvavöitä ei ollut ja naama oli melkein tuulilasissa kiinni. Minä olisin halunnut istua millä muulla penkillä tahansa, mutta se ei ollut mahdollista. Lennonjohtajat olivat aina istuneet etupenkillä.

 

Liikennekulttuuri oli kammottava ja kuljettaja ajoi kuin mielenköyhä. Tiellä kulki kameleita, vuohia, lampaita ja tietysti arabeja. Toisinaan auto tuli väärää puolta vastaan. Jotkut eivät käyttäneet valoja yön pimeydessäkään. Tien varrella oli karsean näköisiä autonromuja. Välillä muessin minareetin huipulta kutsui uskovia rukoukseen. Silloin profeetan seuraajat olivat tiellä kontallaan. Minäkin opin rukoilemaan ja kiroilemaan arabiaksi. Vähitellen kehityin fatalistiksi. Tajusin, että jos onni hylkäisi, niin en ehtisi tuntea mitään. Totuin katselemaan tuulilasin läpi avautuvaa kaaosta kuin elokuvaa. Stuntit ja tehosteet olivat ennennäkemättömiä. Lennonjohtoon saapuminen tuntui aina huikealta harppaukselta kulttuurista toiseen.

 

Nyt jälkeen päin kaipaan noita kyytejä.   

[Esa Karanko 1 232]

Tepsu

 

Helsinki-Vantaan lentoaseman Plessey tutkajärjestelmää uudistettiin joskus 70 -luvulla. Ilmavoimilta vuokrattiin työn ajaksi Tepsu tutkalaitteisto. Se oli pelkkä ensiötutka. Transpondereista ei ollut hyötyä. Ajassa oli harpattu aimo askel taaksepäin. Tutkamasto antenneineen oli pystytetty kalliolle luolan katolle siihen missä nykyisin on Ilmailulaitoksen toimistorakennus. Lähestymislennonjohdossa oli yksi näyttölaite. Kartta oli piirretty huopakynällä suoraan kuvaputkelle. Siksi mittakaavaa ei voinut vaihtaa.

 

Tulin perjantaina iltapäivävuoroon. Vanhemmat kolleegat valitsivat minut ilmeisesti suulauteni vuoksi vastaavaksi tutkalennonjohtajaksi. Viikon vilkkain hetki lähestyi. Istuin putken äärellä ja katselin kohta aktivoituvien lennonjohtoliuskojen, stripsien, paljoutta. Tajusin olevani pian ihme liemessä ja aloin vähän jännittämään. Kohta saattaisin olla kuuluisa.

 

Yllätyksekseni ruuhka sujui ongelmitta, sillä veteraanit eivät jättäneet nuorta miestä yksinään pulaan. He seisoivat kuulokkeet päässä ympärilläni ja auttoivat puhelinliikenteen hoitamisessa sekä stripsien päivittämisessä. Heistä oli myös apua tunnistuksissa. Minä keskityin tutkajohtamiseen. Onneksi lentokoneet näkyivät Tepsulla hyvin. Kiire kyllä oli. Paita oli session jälkeen märkänä ja ääni käheänä.

[Guest tornadof36]

Jösses...

 

Noita Esan sanankäänteitä, "kohta saattaisin olla kuuluisa"...

 

Onneksi ei ollut mitään nestemäistä suussa...Taas olisi yksi näppis käyttökelvoton.

 

-Jukka

[Karri Himberg 2]

Eiköhän tuo Esa ala olla jo aika kuuluisa....

[Jouni Laukkanen 55]

Eiköhän tuo Esa ala olla jo aika kuuluisa....

 

Esa tietenkin tarkoittaa sitä tapaa olla kuuluisa, mitä kukaan lennonjohtaja ei halua olla. Muuten melko yleinen ammattipiireissä tämä nimenomainen haave.

[Jaakko Rissanen 53]

Kyllä siellä approach/departure on joku Suomalainen. Osa suomalaisäänistä välillä häkeltyy kun radiosta ei kuulukaan "Guten morgen xxx" vaan "Hyvää huomenta xxx" Aksentin perusteella voisin arvailla, että siellä olisi toinenkin Suomalainen ???

 

Terveiset vaan sinne Zurichiin jos satut lukemaan. Tulee kuunneltua oppimismielessä tuota Zurichin lennonjohtoa melkein aina kun tietokone on auki

 

Ville

Yksi suomalainen tällä hetkellä ZRH:ssa, lisäksi löytyy porukkaa mm. Virosta, Tanskasta, Saksasta, Itävallasta... Kansainvälinen työympäristö  Ja kyllä noita "Hyvää huomenta"-tervehdyksiä på finska käyttävät välillä paikan ei-suomalaisetkin, tosin aksentista tunnistaa 

[Guest tornadof36]

Aijai,

 

Perjantaina pääsee vihdoin Zürichiin .. Tosin jo lauantai-iltana pois, mutta kuitenkin...

 

-Jukka

[Esa Karanko 1 232]

Pikkujoulujuhlissa

 

Lennonvarmistusopistolla vietettiin pikkujoulua. Ilta oli pitkällä, kun lennonjohtotoimiston sähäkkä sihteeri Marjut soitti Ilmailuhallituksen puolelta ja kertoi, että heidän juhlansa kaipasi piristystä. Me opettajat otimme juomat mukaan ja rymistelimme pihan poikki pääkonttoriin. Kynttilöillä valaistussa hämärässä ja hiljaisessa kahviossa oli vaisu tunnelma. Istuimme vapaaseen pöytään pullot muovikasseissa kilisten. Legendaarinen tutkakouluttaja Eki alkoi hoilata kantavalla bassollaan "Keine Angst Rosemarie". Me muut kannustimme. Meno piristyi heti.

 

Nuori rusoposkinen ja kerubinkasvoinen tornikouluttaja onnistui ärsyttämään erään viehättävän lakineidon palkka-asioissa pois tolaltaan. Hirmuinen huuto sai minut pakenemaan pihalle. Seisoin yksinäni pakkasessa kirkkaan tähtitaivaan alla. Falsettiin yltävä kimakka kiljunta kuului ulos saakka. Siitä päättelin, että minä en ollut neidon vihan kohteena. Olisi turvallista mennä takaisin sisälle.

 

Palasin kahvilaan. Se oli virhe. Muut lennonjohtajat olivat piiloutuneet. Siksi minä olin lakinaiselle punainen vaate. Jouduin heti raivosta kihisevän juristin roskapöntöksi. Sanan säilällä huitovaa vihaista Valkyriaa oli turha hillitä kertomalla, että miehen ego on herkkä ja helposti haavoittuva. Kuuntelin hämmästyksestä mykkänä millaisia viiltäviä surrealistisia solvauksia tämä kauniimpaa sukupuolta edustava lainoppinut osasi keksiä. Opetetaanko oikeustieteellisessä haukkumaan? Karaistuneet taistelukoiratkin olisivat lähteneet korvat lepattaen käpälämäkeen. Minua pidätti paikalla hullunrohkea uteliaisuus.

 

Kävin kahviossa ensimmäisenä arkipäivänä pikkujoulujuhlien jälkeen. Rauha ja harmonia tuntuivat ihmeellisiltä.

[Jouni Laukkanen 55]

Nuori rusoposkinen ja kerubinkasvoinen tornikouluttaja onnistui ärsyttämään erään viehättävän lakineidon palkka-asioissa pois tolaltaan. Hirmuinen huuto sai minut pakenemaan pihalle. Seisoin yksinäni pakkasessa kirkkaan tähtitaivaan alla. Falsettiin yltävä kimakka kiljunta kuului ulos saakka. Siitä päättelin, että minä en ollut neidon vihan kohteena. Olisi turvallista mennä takaisin sisälle.

 

Hämmentävää... ajattelin ensiksi, että tämä on tapahtunut joskus ennen ajanlaskun alkua, koska Erkki-setäkin oli vielä makkinoita paimentamassa. Mutta kuvaus viehättävästä Valkyriasta osuu erittäin hyvin henkilöön, jonka suuttumuksen ja vimman erityisesti lennonjohtajien ammattiryhmä kokee tänäkin päivänä. Ja kun tarkemmin ajattelen, kyseinen lainoppinut oli töissä Ilmailuhallituksessa jo kesällä 1987 kun olin ensimmäistä kertaa kesäteekkarina lentoturvallisuusosastolla.

 

Jotkut asiat eivät koskaan muutu ja jotkut kokemukset ovat niin yhteisiä.

[Petri Hiltunen 20]

Hullu mummo

 

Ollessani joskus 90-luvun alkupuolella Kemin tornissa työvuorossa soi eräänä synkkänä syysiltana lennonjohdon ulkolinja (siihen aikaan vielä oli tornien puhelinnumerot yleisissä luetteloissa).

Naispuolinen soittajan oli hieman vaikea esittää asiaansa , ehkä  siksi että taustalta kuului miespuolisen henkilön välillä vallan tuskastuneelta kuulostanutta säestystä.

Säestyksen perusteella  olisi joku (ei selvästikään säestäjän verisukulainen) hullu mummo vietävä johonkin laitokseen.

Puhelimessa ollut rouva viimeisenä keinonaan –johtuen ehkä epäilystään perhepiirissä tehdystä diagnoosista mummon taudinkuvan suhteen- oli keksinyt soittaa jollekulle ja kysyä asiaa.

No, mikäs muu paikka on virka-ajan jälkeen auki kuin lennonjohto ja poliisille ei kerta kaikkiaan kehtaa soittaa?

Keskustelun aikana kävi ilmi että mummo kuulee ihmeellisiä lauseita, välillä melkein suomeksi ja välillä ei saa tolkkua. Joskus kuuluu numeroita. Tämähän on erittäin vakava ilmiö alueella jossa ymmärretään "kielillä puhumisen" päälle.

Jaahas, että tällanen tappaus........kaikkea sitä.....Hetkinen? Numeroita? Joskus suomea? Ei kai vaan..?

Hetken keskusteltuamme ja parin empiirisen radiokokeilun/testauksen jälkeen kävi ilmi että mummon uusi kuulolaite poimi tietyissä paikoissa asuntoa lennonjohdon radiolähetyksen ja tämä luonnollisesti oli aiheuttanut jonkinmoista hämmennystä perhepiirissä liki 90v. mummon alettua ihmetellä asiaa.

Oli mielenkiintoista kuunnella puhelimitse perhekeskustelua kun roudasivat vastaanhangoittelevaa mummoa vieläkin vastahakoisemman miehen avustuksella ympäri kämppää näiden testauksien aikana.

Loppujen lopuksi soittajan äänensävystä päätellen vävypoika ei päässyt anopistaan vieläkään eroon.

 

Pete

 

[Guest arttula]

Hetken keskusteltuamme ja parin empiirisen radiokokeilun/testauksen jälkeen kävi ilmi että mummon uusi kuulolaite poimi tietyissä paikoissa asuntoa lennonjohdon radiolähetyksen ja tämä luonnollisesti oli aiheuttanut jonkinmoista hämmennystä perhepiirissä liki 90v. mummon alettua ihmetellä asiaa.

 

Ohhoh !! Montakohan ihmistä olen tullut lähettäneeksi mielisairaalaan, vaikka syy harhoihin onkin tuossa... Miten muuten on, pitäisiköhän tuota mummoa syyttää viranomaisliikenteen salakuuntelusta ? (vaikka se nyt ei IHAN laitonta olisikaan)

 

Hauska juttu, anyway !

 

Arttu

[Petri Hiltunen 20]

Vaikea sanoa rikkoiko mummo tahattomasti jotakin lakia heh heh... olivat hankkineet hänelle vävyn vastustuksesta huolimatta sellaisen tuohon aikaan hemmetin kalliin langattoman kotiradioverkon jolla mummo kuuli kuulolaitteen avulla puheet kaikista huoneista... tämä lienee kalvanut vävypoikaa kuin rotta juustoa.

 

Tähän "Hulluun mummon tapaukseen" liittyi sitten tietenkin mukaan kolmaskin osapuoli, nimittäin iltafinnair matkalla Vantaalta Rovaniemelle.

Finskin koneilla oli joskus tapana kuunnella Kemin liikennettä ja kysellä samalla säitä , varakenttä kun usein oltiin.

Tämän tapauksen yhteydessä sattui sitten tietenkin niin että tuttu mies (Ari Komi, jos luet tätä niin moi vaan) istui MD:n perämiehen jakkaralla ja kuuli  tämän mummoa varten suunnatun radiotestausliikenteen.

Pimeällä taivaalla kiitävässä ohjaamossa oli kuulemma vallinnut hetken ihmetys joka poiki sitten taajuudelle lausahduksen "...Pete hei...sulla taitaa tulla aika liian pitkäksi siellä..?"

Arvasin että kotiin palattuani pääsen selittämään asiaa tuopposen jos parin ääressä.

 

Pete

[Jaakko Kuusisto 3]

Eivät nuo "taajuushyppelyt" ole kovinkaan epätavallisia.

Ostin aikoinaan pojalle jotkut Wookitookit, sellaiset kakaroille tarkoitetut radiopuhelin headsetit.

Pojat laskivat stigalla mäkeä ja pölisivät jaksolla.

Vantaan taksi huuteli sekaan. "kuka siellä pölisee?" 

[Esa Karanko 1 232]

Jotkut asiat eivät koskaan muutu ja jotkut kokemukset ovat niin yhteisiä.

 

Heippa Jouni,

 

Osaat jälleen mainioisti tulkita tekstiäni. Pääkonttorissa töissä olleena tunnet tietysti olosuhteet.

 

   Esa

[Guest tepatestaaja]

Eivät nuo "taajuushyppelyt" ole kovinkaan epätavallisia.

 

Huokeilla radiolaitteilla noita tuntuu sattuvan juu. Poikanikin mukamas jutteli vauvana vaunuissa päivänokosilla ollessaan itkuhälyttimeen rekkakuskivenäjäksi "Spasibaa" ja "Harashoota" niin uskottavasti, että vaimolta meinasi kahvikuppi pudota käsistä. 

[Esa Karanko 1 232]

Harvaan asuttu alue

 

Ilmailun harvaan asuttu alue peitti Itä- ja Pohjois-Suomen. Se oli seurausta muutamien pienkoneiden lennoista itärajan yli Neuvostoliittoon. Presidentin kanslia vaati ilmailuviranomaisia ryhtymään toimiin rajaloukkausten estämiseksi. Jotain oli tehtävä. Kaikki kyllä tiesivät, ettei mikään alue estäisi tahallisia lentoja Neuvostoliittoon. Alueella lentäviä valvoi Ilmavoimat lennonjohdon avustamana. Yleisilmailu koki alueen haitaksi, koska säännöt hankaloittivat lentotoimintaa. Alueella lentämisestä piti myös ilmoittaa etukäteen. 

 

Eräänä kesäkuisena aamuna 90 -luvun alussa puhelimeni soi. Langan päässä oli kesälaitumella oleva pomoni ylijohtaja Tapio "Tapsa" Kilpinen. Tapsa oli lentopoika sydämeltään ja puolusti ilmailijoita. Hän pystyi räväköihin toimiin. Nyt hän soitti joltain korpikentältä ja käski: Peruuta se harvaan asuttu alue.

 

Laadin peruuttamista koskevan kirjeen erään toisen pikkupäällikön kanssa. Tiesimme, että asiasta nousisi meteli. Siksi ajoitus oli tärkeää. Annoimme lausuntoaikaa heinäkuun loppuun saakka. Suomihan on kiinni heinäkuussa. Sitten me kaksi johtajien sijaista toinen toistamme tukien allekirjoitimme kirjeen. Lähetimme sen laajaan jakeluun presidentin kansliaa unohtamatta.

 

Kirjeeseen ei tullut yhtään vastausta. Siksi harvaan asuttu alue peruutettiin sopivana AIRAC-päivänä syksyllä. Ensimmäisenä sen huomasi Ilmavoimien esikunta, joka nosti kovan äläkän. Onneksi maailma oli tuolloin muutumassa niin nopeasti, että asia unohtui pian.

[Guest Simonen]

Harvaan asuttu alue

 

Siksi harvaan asuttu alue peruutettiin sopivana AIRAC-päivänä syksyllä.

Kovin hitaasti tuokin peruutus omaksuttiin tietyissä ilmailupiireissä. Vielä vuonna 2003 KILA jakoi ultraoppilailleen SIL/EUT laatimaa opintomonistetta jossa puhuttiin:  Lentäminen harvaan asutuilla alueilla

                                                      -edellyttää paikkailmoituksia väh. 40 min. välein

                                                      -tehdään yleensä aluelennonjohdon taajuudella

                                                      -saapumisilmoitus tulee tehdä

[Esa Karanko 1 232]

Hälylähtö

 

Helsinki-Vantaalla oli Ilmavoimien hävittäjien päivystyspaikka vähän ennen kiitotien 04 odotuspaikkaa. Vaikka kiitotie 22 olisi ollut käytössä, niin hälytyslähdöt pyrittiin tekemään muuta liikennettä vastakarvaan 04:ltä. Se aiheutti monenlaisia lennonjohdollisia ongelmia. Toisinaan haluttiin, että suomalainen hävittäjä ilmestyi Suomenlahdelle yllätyksenä kuin aave. Radioita ei silloin käytetty lainkaan. Pilotti ohjaamossa sai tehtävän puhelimella ja sata prosenttia korkeatehovaloja toimi lähtölupana.

 

Kiitotie 22 oli käytössä. Kaksi matkustajalentokonetta oli 22:n oikeassa myötätuulessa. MiG-21 oli hälylähdössä 04:ltä. Kerroin taistelujohtajalle matkustajakoneista ja annoin puhelimitse luvan lähtöön 04:ltä oikealla kaarrolla merelle.

 

MiG-21 lähti liekki pyrstössä ja kaartoi vasemmalle suoraan matkustajakoneita vastaan. Se ei ollut jaksolla ja kaikki oli ohi ennen kuin ehdin edesvaroittaa matkustajakoneita. Onneksi ei osunut.

 

Kävin tilanteen jälkeen hyvin kuumana. Haukuin luolassa olleen yhteysupseerin täysin lyttyyn. Lennonjohdon päällikkö, entinen sotalentäjä, Leo "Leka" Louhija ilmeisesti piti toimintaani oikeutettuna. Hän ei koskaan maininnut tapauksesta.

[Esa Karanko 1 232]

Tutkakoulutusta

 

Suomen ensimmäiset siviilipuolen tutkalennonjohtajat koulutettiin Saksassa ja Englannissa. Koulutus tapahtui oikeilla tutkilla ja kurssilaiset lensivät maalilentokoneita itse.

 

Minä suoritin tutkakurssin 70 -luvulla. Simulaattorina oli mekaanisesti toimiva Solartron. Se oli hieno laite. Tuulen suuntaa ja voimakkuutta pystyi säätämään eri korkeuksissa. Kun se oli käynnissä, niin rattaistosta kuului monenlaista kilinää ja kolinaa. Näyttönä oli tietysti kuvaputki, kuten oikeassakin tutkassa. Siinä oli kolme pilottipaikkaa, joista kustakin pystyi lentämään kahta maalia. Oppilaalle sai kuudella maalilla aikaan melko vaativia tilanteita.

 

Vanhat tutkakonkarit suhtautuivat terveen epäluuloisesti meihin nuoriin tulokkaisiin, jotka oli koulutettu keinotekoisella laitteella. Istuin kuulokkeet päässä putken äärellä 119,9:llä valmiina ottamaan vastaan liikennettä. Vuoroesimies Viljo "Vili" Suhonen koordinoi lentoliikennettä yksinään 119,1:llä. Luolaan tuli oppaan johdolla joukko vierailijoita. Vilin ympärille kokoontunut ryhmä häiritsi hänen työskentelyään. Vili osoitti minulle sähköisellä pointterilla yhtä maalia ja kysyi sisäpuhelimella pystynkö ottamaan sen. Vastasin myöntävästi ja sain häneltä heti sitä koskevan lennonjohtoliuskan, stripsin. Oli vierailijoiden ansiota, että luottamus oli saavutettu. Kohta johdin peräti kolmea lentokonetta. Puolta siitä mitä simulaattorilla.

[Teemu Siren 0]

Taitaisi tuolla koulutuksella olla hieman ongelmia nykypäivän HK liikenteessa, voisi kuuden koneen jalkeen tulla kulttuurishokki  jos kapasiteetti on mitoitettu tuolle maaralle

[Esa Karanko 1 232]

Siltasaari

 

Kulkulaitosten ja Yleisten töiden ministeriön Ilmailuosasto sijaitsi kerrostalossa Siltasaaressa Hakaniemen torin laidalla. Paikka oli hieno. Ympäristöstä löytyivat kaikki palvelut. Monet ilmailijat oppivatkin uusimaan lupakirjojaan läheisissä ravintoloissa. Oli myös tiedossa, että kulkumiesten ja yleisten naisten ministeriön ilmailuvirkamiehet ja -naiset viettivät usein iltaisin jatkoja neljannessä kerroksessa.

 

Olin eräänä viikonloppuna mukana reippaissa pippaloissa. Johtoryhmän neuvotteluhuoneessa oli iso hieno jalopuinen pöytä. Sille oli katettu baari. Kynttilät loivat tunnelmaa. Tulin huoneeseen, kun pöytä oli tulessa. Kaadoin jäät pöydälle ja hain vettä. Liekit sammuivat. Pöytään oli palanut iso pyöreä hiiltynyt kraateri. Oikea musta aukko. Pöytäliinassa oli vastaavan kokoinen reikä. Kaikki olivat kauhuissaan. Teekkari, joka eteni myöhemmin korkeaan asemaan, pelkäsi ilmailu-uransa katkeavan alkuunsa.

 

Jouduin lennonjohtajana ottamaan tilanteen hallinnan käsiini. Pöytäliina leikattiin kahtia ja puolikkaat vedettiin peittämään palanut kohta. Vannotin jokaista vaikenemaan asiasta. Sitten häivyimme.

 

Teko paljastui tietysti ja lukot vaihdettiin. Kaikkia epäiltiin. Syyllisiä ei saatu koskaan kiinni. Kenenkään päähän ei edes pälkähtänyt, että yksi pöydänpolttaja istui Malmin tornissa. 

[Guest tlajunen]

Hehehe!

[Esa Karanko 1 232]

Mathias Rust

 

Malmilta lentoon lähteneen Mathias Rustin lentokone oli seisonut Punaisella Torilla niin kauan, että tapauksesta alkoi tihkua tietoja uutisiin. Meillä Suomessa ei kuitenkaan ollut täyttä varmuutta, että täällä kadonnut Cessna C-172 oli Moskovassa. Sipoonlahdelta oli myös löytynyt öljyläikkä. Siksi etsintöjä ei voitu keskeyttää. Lentopelastusjohtaja Tampereen aluelennonjohdosta soitti minulle pääkonttoriin ja kertoi ongelmasta.

 

Pohdin hetken. Sitten soitin ulkoministeriöön. Esittelin itseni korkealle virkamiehelle. Kerroin tapauksesta ja käynnissä olevista pelastustoimista. Pitäisi saada selville Kremliin laskeutuneen lentokoneen kylkeen maalattu rekisteritunnus. Voisiko Moskovan suurlähetystö ehkä auttaa? En ilmeisesti osannut olla tarpeeksi tahdikas ja käyttää riitävän hienostuneita sanakäänteitä. Diplomaatti kieltäytyi kaikesta yhteistyöstä. Asia ei kuulunut ulkoministerölle. Sen sijaan hän oli hyvin kiinnostunut virka-asemastani ja valtuuksistani. Tunsin tarvitsevani kriisiapua.

 

Vahvistus lentokoneen rekisteritunnuksesta saatiin lopulta lennonjohtokanavien kautta ja etsinnät voitiin lopettaa.

 

 

[Guest tornadof36]

No johan oli joustavaa...

 

Hämärästi muistan vielä noista etsinnöistä jotain, mutta kauanko ne kestivätkään tuolloin..

 

Olihan tuo kaikenkaikkiaan aikamoinen temppu, tuolloisen NL: n ilmapuolustuksen läpi lentää. Mitähän Matias nykyään puuhailee? Kenties Alaskassa puskalentäjänä  ..

 

-Jukka

[Mikko Sokero 1]

No johan oli joustavaa...

 

Hämärästi muistan vielä noista etsinnöistä jotain, mutta kauanko ne kestivätkään tuolloin..

 

Olihan tuo kaikenkaikkiaan aikamoinen temppu, tuolloisen NL: n ilmapuolustuksen läpi lentää. Mitähän Matias nykyään puuhailee? Kenties Alaskassa puskalentäjänä  ..

 

-Jukka

Muistaakseni Mathias teki väkivaltarikoksen palattuaan Saksinmaalle ja lusi aikansa. On kuluttanut lehdiltä saamansa rahat ja elelee kuten elelee... Ei varmaankaan ole saanut lupakirjaa tempauksensa jälkeen. On kaiketi vielä velkaa koneesta, jonka Neuvostoliitto sosialisoi. Sittemmin kone myytiin yksityiselle, mutta velkaa saksalaislehden mukaan jäi...