Anekdootteja lennonjohdosta

[Jouni Laukkanen 55]

PURJELENTOA HELSINKI-VANTAALLA

 

Hyvinkään seudulla lentävä purjekone kutsui kauniina keväisenä sunnuntaiaamuna Helsingin lähestymistä ja pyysi lupaa tulla nurmikolle laskuun Helsinki-Vantaalle, koska pyörä ei tule ulos. Pikaisen neuvottelun ja aikataulujen vertailun jälkeen annoimme luvan, sillä oli hyvin hiljaista. Lasku onnistui hienosti. Tuntui mukavalta nähdä purjekone Vantaalla.

 

Tästä episodista on muuten olemassa kuvaus Hyvinkään Ilmailukerho historiikissä "Hyvin lentää". Mahdollisesti vielä saatavissa.

[Håkan Sandberg 5]

PURJELENTOA HELSINKI-VANTAALLA

 

Hyvinkään seudulla lentävä purjekone kutsui kauniina keväisenä sunnuntaiaamuna Helsingin lähestymistä ja pyysi lupaa tulla nurmikolle laskuun Helsinki-Vantaalle, koska pyörä ei tule ulos. Pikaisen neuvottelun ja aikataulujen vertailun jälkeen annoimme luvan, sillä oli hyvin hiljaista. Lasku onnistui hienosti. Tuntui mukavalta nähdä purjekone Vantaalla.

 

 

;D ;D Hauska kuulla vihdoinkin toisen osapuolen kertomus asiasta.

HS

[Jouni Laukkanen 55]

;D ;D Hauska kuulla vihdoinkin toisen osapuolen kertomus asiasta.

HS

 

Mitä hei... kirjassa ei mainittu nimiä. Tunnusta pois!

[Hannu Niemi 1]

PURJELENTOA HELSINKI-VANTAALLA

 

Taitaapa olla tapahtunut niinkin, että Vesikseltä lensi yksi urho HC-matkaa muistakseni Vasamalla ja aikuisten oikeasti luuli laskevansa Uttiin, vaikka tosiasiassa tuli Helsinki-Vantaalle. Totuus selkeni FOLLOW ME-auton sapuessa paikalle....

 

Ja vaikka olen itsekin eksynyt HC-matkalla, en ollut minä...

 

hannu

[Ari Aho 62]

Taitaapa olla tapahtunut niinkin, että Vesikseltä lensi yksi urho HC-matkaa muistakseni Vasamalla ja aikuisten oikeasti luuli laskevansa Uttiin, vaikka tosiasiassa tuli Helsinki-Vantaalle. Totuus selkeni FOLLOW ME-auton sapuessa paikalle....

 

Ja vaikka olen itsekin eksynyt HC-matkalla, en ollut minä...

 

hannu

 

Heh, ensimmäinen duunini lentoturvallisuustarkastajana 20 vuotta sitten oli kirjoittaa tälle kaverille virallinen huomautus. Silloinen toimistopäällikkö, jota ilmailu-lehden pakinoitsija "Roope-setä" kutsui "Löysä-Mömmöläksi" , evästi: "Älä nyt niin pahasti kirjoita, että poika lopettaa lentämisen" Lentäjä taisi olla tekohetkellä 16-vuotias. Hän päätti raporttinsa: " vasta tätä kirjoittaessani alan uskoa missä olen - HELSINKI-VANTAAN lentoasemalla. Oikeesti melko vaarallinen eksymä, oli lennellyt tunnin verran EFHK:n terminaalialueella tutkassa näkymättömällä puukoneella, teki jopa "ylösvedon perusosalle sattuneen noston" avulla, kun eteen lähtöpaikalle rullasi DC-9! Radiokin koneessa muistaakseni oli, muttei kaverilla radiopuhelimen hoitajan todistusta, niin antoi olla kiinni. Vuosia myöhemmin sattui käsiini ko. kerhon vuosikertomus, jossa ko. kaveri komeili kiilarilistan kärjessä, joten en kai ollut kirjaillut liian pahasti

 

[Hannu Niemi 1]

Vuosia myöhemmin sattui käsiini ko. kerhon vuosikertomus, jossa ko. kaveri komeili kiilarilistan kärjessä, joten en kai ollut kirjaillut liian pahasti

 

Nyttemmin on tainnut kirja mennä vanhaksi... Mutta lensi kovasti juu ja taisi AIKA MONTA kertaa kuulla siitä EFHK:n keikasta

 

hannu

[Jouni Laukkanen 55]

Nyttemmin on tainnut kirja mennä vanhaksi... Mutta lensi kovasti juu ja taisi AIKA MONTA kertaa kuulla siitä EFHK:n keikasta

 

hannu

 

Suomessa onkin ilmailupiireissä perinteisesti ja hienolla tavalla tuettu kaveria aina kun on saanut merkittävän suorituksen aikaan.

[Jukka Nisula 2 275]

Muistelen kuulleeni tällaisen tarinan, joka tapahtui Vaasassa joskus -70-luvulla. Taisi olla eräs tuttu lennonjohtaja, joka tämän kertoi tai sitten se oli joku muu pitkän linjan ilmailija kahvion pöydässä. Joka tapauksessa juttu meni osapuilleen näin, jos nyt oikein muistan: Eräs naispuolinen lento-oppilas, hieman varttuneemmassa keski-iässä oleva rouva, oli suorittamassa lentolupakirjakurssia, ja taisi olla ensimmäisellä yksinlennollaan. Rouva starttasi ja nousi ilmaan, ja kaikki meni hyvin. Mutta ei mennyt kauaakaan, kun radiosta kuului lievästi hätääntynyt ääni: ”Torni, oscar hotel xxx, olen eksynyt.” Lennonjohtaja oli kuulevinaan surinaa, ja meni tornin tasanteelle ja katsoi ylöspäin. Meni sitten takaisin torniin, ja ilmoitti koneelle: ”Oscar hotel xxx, olet näkyvissä ja juuri tornin päällä…” Legendaa tai sitten ei...

 

Jukka

[Jaakko Rissanen 53]

Iltalukemista: http://www.pprune.org/forums/showthread.php?t=59309. Osa vaikuttaa aidoilta, mutta joukkoon on päässyt myös yleisesti kiertäviä vitsejä... Sivujakin on muuten 38, joten aloittakaa ajoissa 

[Hannu Niemi 1]

Suomessa onkin ilmailupiireissä perinteisesti ja hienolla tavalla tuettu kaveria aina kun on saanut merkittävän suorituksen aikaan.

 

No kyllähän näistä pikkutöpeistä kuulee - itse.olin paikalla kun hinaaja kertoi kuulijoille yhdestä eksymisesta. Vaikka juttu oli hiukan elänyt, sattuneesta syystä tunnistin tapauksen Ja hommasta oli hiukkaa vaille 30v aikaa (1975) Ehkä tuo EFHK-tapaus oli osaltaan muokannut tarinaa, koska Saimaa oli vaihtunut mereksi

 

Tietyllä tavalla aavemaista olla ikäänkuin sivustakuulijana legcndassa, jossa on itse (anti)sankarina. Tunnustin kyllä...

 

Mutta kyllähän tuo "muistuttelu" on osa sitä turvallisuuskulttuuria. Usein se piikittely onkin hyväntahtoista, vaikka vähän kirveleekin. Vähän sama kun vaihdoin Astirista 55:een, niin joku koiranleuka sanoi että onhan se 55 ainakin helpompi panna pellolla putkeen...

 

hoo

[Guest Sakari Pyörre]

”Torni, oscar hotel xxx, olen eksynyt.” Lennonjohtaja oli kuulevinaan surinaa, ja meni tornin tasanteelle ja katsoi ylöspäin. Meni sitten takaisin torniin, ja ilmoitti koneelle: ”Oscar hotel xxx, olet näkyvissä ja juuri tornin päällä…” Legendaa tai sitten ei...

 

Joo näitä... 

 

Se oli minun vuoro olla kipparina, kun mentiin 172:lla CTU Jyväskylän isoon lentonäytökseen takavuosina. Muuten kiva keli, mutta räntää alkoi tulla 50km liian aikaisin, kesäkuussa. Poka oli näkevinään ilmoittautumispaikan (kaikki jonkun verran lentäneitä), mutta eihän me oltu siellä päinkään. Mulla kävi verenpaineet korkealla, en uskonut enää VORriakaan, ja lopulta nielin ylpeyteni ja kysyin QDM:n. Joo sinne. Mutta hyrrä oli unohtunut nollata, niin että matka jatkui jonnekin kentän ohi... seuraava QDM oli 150 astetta eri suuntaan, vähän kummastutti, mutta okei. Ei näy kenttää, ei. Sitten torni sanoo "Tanko-Univormi, katos alas vasemmalle!" Ja kas kummaa, siinä se oli, kiitotie, kirkkaasti valaistuna, ei missään horisontissa vaan melkein alla. Miten se siihen tuli?

[Esa Karanko 1 237]

MOOTTORISAHAAJA AAVIKOLLA

 

Työpaikkani oli 80 luvun alussa Sharjahin torni. Oli sametinpehmeä tropiikin yö. Silloin tällöin joku rahtikone tuli ja lähti. Aavikolta pimeydestä kuului moottorisahaajan ääni. Välillä sahaaja kuulosti vaihtavan paikkaa. Yritin kuvitella valkoiseen dishdashiin ja hijabiin pukeutunutta arabia moottorisahan kassa pimeään erämaahan. Mitä hän teki siellä? Harvensiko hän kaktuksia?

 

Muutaman päivän kuluttua Khaleej Timesissa oli valokuvan kera juttu paikalliseen eliittiin kuuluvasta arabiupseerista. Kuvassa hän poseerasi rakennussarjasta kasaamansa ultrakevyen vieressä.

 

Paljastui, että kapteeni ei tiennyt ilmailusta mitään. Hän oli päätellyt, että sopivin paikka lentoharjoituksille oli lentokenttä. Sotilaana hänellä oli vapaa pääsy Sharjahin kenttäalueelle. Kertomatta kenellekkään hän oli alkanut toteuttaa unelmaansa.

 

Tälle emiirin sukua olevalle ilmeiselle luonnonlahjakkuudelle järjestettiin pikakurssi ilmailusta.

 

 

[Hannu Aaltio 1]

Lentohuollossa lenteli 70-luvun alussa eräs italialainen Olivetin maahantuojan edustaja, jonka nimi viittasi sifonkiin... Hän oli se kuuluisa sankari, jonka sanomaksi kerrotaan tuo korkealta ja kovaa huudettu "casolino finito - propello stoppo - grande catastrofo!" Taisi olla jotain lisääkin... No, joka tapauksessa eksymisistä johtuneisiin pakkolaskuihin kyllästynyt Mäkelän Seppo järjesti pulmaoppilaalleen helpon suunnistustehtävän, jossa ei edellisten tapaan juuri pitäisi olla eksymisen ja pakkolaskun mahdollistavia tekijöitä - matkalento junarataa pitkin Tampereelle Härmälään ja takaisin Malmille kauniissa säässä. Lennonjohtoon asianmukaiset tiedot plaanin myötä ja signor lähti yksin taipaleelle. Tampereen tornissa odotetaan sankaria saapuvaksi, aletaan viimein huhuilla ja miettiä hätätilan julistamista miehen historian tuntien. Samaan aikaan Utin tornissa ihmetellään ilman radioyhteyttä kentälle tupsahtanutta pikku-Cessnaa - eksynyt lammas oli löytynyt! Lentotehtävää antaessaan Sepolta oli jäänyt huomaamatta, että pääradalta haarautuu Riihimäellä oma raiteensa kohti Lahtea ja Kouvolaa...

[Esa Karanko 1 237]

Hei Hannu Aaltio,

 

Tuo gasolino finito propello stoppo pitää paikkansa. Laskussa mopocessnalla pellolle Nummelan lähellä hän meni nokan kautta ympäri. Miehelle ei käynyt kuinkaaan.

 

Muistan kun kaveri kerran soitti torniin ja ilmoitti lentoansa. Hän ei millään ymmärtänyt mitä tarkoitin endurancella. Lopulta kysyin quanto horas gasolino? Sain heti vastauksen. Sitten kaveri kertoi ihmettelevälle Seppo Mäkelälle: controller parla italiano.

 

:-)   Esa

 

 

[Juha Ritaranta 947]

Tämä tapahtui tapaninpäivänä vuonna 1979. Tampereen Härmälän lennonjohto aukesi jouluseisokin jälkeen kello 05.45 paikallista aikaa, ja samalla kellonlyömällä lähdin Baronilla OH-BBT viemään muutamaa ammattimiestä Uumajaan tekemään paperikoneeseen remppaa sikäläisen pidemmän jouluseisokin ajaksi. Ensin koukattiin Helsingin kautta, otettiin sieltä matkustaja tai pari lisää ja oltiin ilmassa taas klo 06.37 paikallista (vanhat lentopäiväkirjat on kivoja!). Parolan kohdalla otin yhteyttä Tampereen alueeseen, ja tuttu ääni vastasi. Tulosmaan Olli oli myös joutunut pyhätöihin. Suoritettiin ihan fraseologian mukaiset paikkailmoitukset ynnä muut. Oltaiskohan oltu Parkanon paikkeila menossa, kun muuten hiljaisesta kovaäänisestä kuului: "Pärjääksä Juha siellä vähän aikaa yksin, mun tarttis käydä vessassa?" Kerroin pärjääväni, ja muutaman minuutin kuluttua Olli ilmoitti taas olevansa paikalla. Kyllä helpotti. Molempia, luulisin.

 

Ei taida enää alue pärjätä yhdellä miehellä edes joulunpyhiä, vai mitä?

[Jari Kähkönen 0]

Kai nää kuuluu tänne...Tultiin kaverin kanssa EFOU:lla 30:lle joskus 10v sitten ja siitä Papan kautta Tangolle, vasemmalta oli tulossa dc9/mädäri ja mentiin suoraan sen eteen. Torni kuittasi "seuraavalla kerralla väistät sitten tuota isompaa..."

 

Ei lennonjohtojuttu, mutta sinänsä hauska: Oltiin Jämillä yläkiitoradalla siellä kauimmaisessa päässä lennokkien kanssa. NOTAM oli tehty koska meillä oli kilpailut ja isot X:t oli lyöty radan molempiin päihin. Nähtiin kaukaa kun joku Cessna alkoi lähestymään. Ei mitään laskukierroksia, suoraan vaan laskuun. Ehdittiin juuri ja juuri kerätä kamat alta pois. Paineltiin perään ja kysyttiin eikö arvon pilotti ole lukenut NOTAMeja ja eikö X:t näkyneet? "Oli siinä kiitoradan alussa jotain romua" ja painui saunaan...

 

Mentiin joskus samoihin aikoihin Pudasjärvelle lentonäytökseen Oulusta Cessnalla ja kun lähestyminen alkoi, kuului taajuudelta ääntä kuin lekalla olisi taottu nopeassa tahdissa alasinta (oli mennyt kiertokanki). "Mulle taisi tulla moottoriin jotain vikaa" kuului rauhallisella äänellä ilmoitus. Oliskohan ollut Jänö (näytöksen vetäjä?) joka sanoi heti perään "älä hel*etissä laske sitä kiitoradalle!!!". (Veti sitten radan viereen nurmikolle...).

 

-Kähmy

[Guest continental]

Omat muistikuvani liittyen tohon 80-luvulla tapahtuneeseen purjekoneen kutsumattomaan vierailuun EFHKlla; Olin silloin Busineksen (liikelentoterminaali) paikottajana ja juuri kurvailemassa terminaalien suunnasta Business 2:lla (Follow Me, Toyota HiAce) kun purjekone K8 sorvasi laskua 33 kynnykselle.

Kun kone oli laskenut eikä missään näkynyt ketään apujoukkoja, kysyin vanhana pursipilottina itsekkin, tornista radiolla "että pitäisikö tota pursipilottia mennä auttamaan toi kone tosta kiitotieltä pois?" Luulin tietenkin että tornissa olisi oltu asiasta tietoisia: Vastauksesta kuitenkin selvisi asian olleen toisin. "MIKÄ purjekone?" . Kone ei tosiaankaan ollut yhteydessä lennonjohtoon varsinkin kun oli luullut olevansa Utissa ja sen radioissakaan ei ollut muistaakseni edes hätäjaksoa (kiinteät kiteet pursitaajuuksille).

Kaveri oli katsellut korkeammalta Helsinki-Vantaan päältä minne muu liikenne oli laskenut ja ajatellut tulla 33lle kun siellä oli hiljaisempaa. Fiksu heppu, terveisiä vaan jos vielä muistat.

  No kone työnnettiin pois kiitotieltä ja hakuporukka nouti sen illanmittaan pois. Kaverin kanssa käytiin vielä tornissa jututtamassa vuorossa olleita lennonjohtajia jotka suhtautuivat ymmärtäväisesti nuoreen ilmailijaan. Auttoi varmaan asian tuoman jännityksen lieventämisestä, niinkuin toi Arinkin (Aho) lievä nuhtelu sitten viranomaisen taholta myöhemmin.

  Täytyy vielä kommentoida jos jollekin tuli ajatus että miksi tornista ei huomattu laskeutuvaa purjekonetta, niin silloin vanhan tornin aikoihin rintamasuunta tornissa oli kiitoteiden risteykseen päin ja jos et mitään 33lle odota niin sen huomaaminen on ihan tuurissa.

Älkää kuitenkaan tulko yllättäen kylään tks A-P 

 

[Ari Aho 62]

Joo, lennonjohdon raportti tapauksesta oli tosiaan lakoninen: "Business 2 kertoi autojaksolla purjekoneen laskeneen 33:lle"

 

EDIT: Ja, tervetuloa palstalle A-P!

[Håkan Sandberg 5]

Mitä hei... kirjassa ei mainittu nimiä. Tunnusta pois!

 

Niinpä, olisin vihdoin tehnyt jotain mainittavaa, mutta harrastukseni alkoi paljon tapausta myöhemmin .

Ko pilotti ilmeisesti luotti suuren kentän palveluihin, koska jätti kapiinin sulkemisen paikalla olleen palomiehen harteille. Häntä ainakin osoitettiin sormella tapauksen jälkeen, eihän meidän piloteissa mitään vikaa voi olla

HS

[Anssi Lisko 0]

Ei oo ihan itselle käynyt, mutta tämmösiä on tullu kuultua...

 

Aika jolloin EFHK:lla vielä lähdettiin ja laskettiin samalle baanalle. Finnairin MD-80 oli lähestymässä 22:n odotuspaikkaa ruuhka-aikaan.

 

"Finnair 345, approaching holding 22."

 

22:lle oli tulossa siis laskevia, ja lennonjohtaja kysyi pilotilta:

 

"Finnair 345, are you ready for immediate?"

"Affirm, 345."

"Finnair 345, wind 270 degrees, 12 knots, runway 22, cleared for immediate takeoff."

"Cleared for immediate, 345."

 

MD-80 rullasi baanalle, ja jäi kynnykselle seisomaan kuin tatti.

 

"Finnair 345, selvitys oli välittömään lentoonlähtöön!"

"Joo, me mennään ihan just."

 

Sekunnit kuluivat ja takaa tuleva laskeva lähestyi, jolloin lennonjohtaja päätti pistää poikiin vauhtia:

 

"Jos teillä ois taustapeilit, oisitte menny jo..."

 

Neuvostoliiton aikaan Finnairin Caravelle Moskovassa. Olivat lähdössä Helsinkiin ja saaneet jo lentoonlähtöluvankin kun toinen pannu päätti sanoa sopimuksen irti. Caravellen miehistö ilmoitti tornille ongelmista ja pyysi rullata takaisin platalle. Tähän paikallinen tornilennonjohtaja vastasi vjenäläisittäin murtaen: "Yjes yjes, yjou are cleared for tjakeoff!"

 

Ei tainnut olla paikallisten LJ:ien englannintaidot ihan parhaassa terässä.

 

Viimeinen tapahtui eteläisessa naapurissamme vielä kun sinne lennettiin tumppiyseillä. Ysi tuli Tallinnan lähestymislennonjohdolle HEL-TLL välillä, ja alkoi saada siistejä tutkavektoreita laskuun, kuten normaalistikin. Lentäjät sitten piruuttaan kysyivät tutkalennonjohtajalta, montako mailia heillä oli vielä laskuun. Tähän tutkalennonjohtaja vastasi:

 

"Sorry, cannot tell. Don't see you on the radar yet."

 

[EDIT] Tuli mieleen vielä eräs legendaarinen reissu Falcon 20:llä Kauhavalta Vaasaan (kyytiläisenä). Ääneen tullessa Vaasan tornille, torni ilmoitti lähistöllä olevasta ultrasta ensin meille, ja sitten kun antoi liikenneilmoitusta meistä ultralle, oli huomattavissa lievää jäätymistä:

 

"Ultra XXX, Kauhavan suunnalta on tulossa kohti kenttää yks....... öööh...... Falcon 20."

 

Kabiinissa kuului huvittuneita hymähdyksiä kun tuo kajahti ilmoille.

[Esa Karanko 1 237]

ENSIMMÄINEN TYÖVUORO

 

Olin juuri saanut lennonjohtajan lupakirjan ja istuin ensimmäisessä työvuorossani vastaavana lennonjohtajana Kauhavan tornissa. Odotin Sir Airin vuorokonetta Helsingistä. Oli kesäinen sunnuntaiaamu heinäkuussa. Pääskyset lensivät. Heinäsirkat sirittivät. Mietin, että kyllä on hienoa olla lennonjohtaja.

 

Yhtäkkiä radiosta kuului: Kauhavan torni täällä OH-AUK, moottori pysähtyi, tehdään pakkolaskua Lapualla.

 

Olin pudota tuolilta. Sitten mietin missä ihmeessä on joku Lapua. Sieppasin mikrofonin ja unohdin kaikki saamani opetukset. Käskin pilottia yrittämään moottorin käynnistämistä. Ihme tapahtui. Moottori käynnistyi. Auster Tugmaster pääsi Kauhavalle laskuun.

 

Pilotti tuli kahden matkustajansa kanssa käymään tornissa. Hän kiitti kädestä pitäen saamastaan hyvästä ohjeesta. Minä esitin vaatimatonta. Kerroin, että meidät lennonjohtajat on koulutettu tällaisiin tilanteisiin.

[Henri Karlsson 0]

ENSIMMÄINEN TYÖVUORO

 

Sitten mietin missä ihmeessä on joku Lapua.

Kerroin, että meidät lennonjohtajat on koulutettu tällaisiin tilanteisiin.

Buahhaha!!  ;D Olisit vielä sanonut että laske mielummin jonnekin tutummalle paikalle 

Luulisi lentäjän itsekin tajuavan yrittää sitä käynnistystä  ???

[Sami Virkkula 0]

Luulisi lentäjän itsekin tajuavan yrittää sitä käynnistystä  ???

 

Ehkä toisessakin päässä kauhun hetkellä unohdettiin kaikki mitä oli opetettu. 

[Esa Karanko 1 237]

Ehkä toisessakin päässä kauhun hetkellä unohdettiin kaikki mitä oli opetettu. 

Oivalluksesi pitää varmaan paikkansa. Tärkeintä on tietysti, että kukaan ei vahingoittunut. Lopputulos ratkaisee, eikä se että väärin pelastettu.

 

:-)  Esa 

 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

On näitä onnekkaita pelastumisia lennonjohdon avulla muitakin tapahtunut.

 

Itse olin paikalla eräässä lentokoulun toimistossa, kun nuori juuri lupakirjan saanut pilotti oli C-150-mopolla paikallislennolla ja ilmoitti radioon "Tehot laskevat, teen pakkolaskun".

 

Onneksi toimistossa oli Kingin käsiradio, joka oli koko ajan kuuntelulla.

 

Koulun omistaja, joka tunsi koneensa, hyökkäsi puhelimeen, otti pikavalinnan lennonjohtoon ja sanoi, että käske sitä vetämään imuilman esilämmitys täysille.

 

Lennonjohtaja teki työtä käskettyä, ja kone, pilotti plus 2 (!) matkustajaa pelastuivat.

 

Pilotti pelästyi senverran, ettei häntä enää näkynyt sen jälkeen konetta vuokraamassa. Ehkä parempi niin.