Anekdootteja lennonjohdosta

[Guest vaiskiii]

Kiitos Ilkka! Mukavia juttuja sinullakin on ollut. Olen seuraillut silloin tällöin keskustelua Vanhoista Majakoista ja taisi olla

osasto, jossa juteltiin ADF:n käytössä. Vanhoista majakoista aion kirjoittaa Suomen Radiohistoriallisen Seuran lehteen,

jossa on ollut 40 jutun sarjani, enimmäkseen radionavigoinnista, minulta voi kysellä PDF-kopioita ainakin aiheittain.

En pysty juuri istumaan ja makuulla on vaikehko poltella kamaa, joka on muualla.

 

Esan lisäksi "löytyi" hiljattain toinenkin vanha radioamatööri/tutkamies eli Nevasteen Hessu, jolle - oliko se 1976 - piti IFR-ukkojen

tenttiä sellainen englannin kielikokeeksi nimitetty (notami: OPS-M5-?). Monikin ilmavoimien kaveri tuli sieltä kokeesta manaillen pois.

 

Aerolla oli nk purjelentokerho ja saimme talvella 1948 Grunau 9:n kasaan ja sitä vedeltiin pitkin pitempää kiitotietä kuorma-autolla.

Nuoremman Virtasen isä (olikohan Olavi nimeltään) suoritti hiuksianostattavan koelennon aika kylmiltään moisella vehkeellä.

Ei ole muistikuvaa siitä, olisiko ollut lennonjohdollisia vaikeuksia siihen aikaan kiskoa laitetta Malmilla talvisaikaan.

 

Yritän kumminkin olla itse hiljaa ja nauttia vars juttumiesten tosihyvistä tarinoista -- Esa on aina ollut Esa!    totesi  Väinö

[Esa Karanko 1 232]

Hei Väiski,

 

Tervetuloa Forumille ja hauska tavata pitkästä aikaa. Nyt alat heittämään läppää myös täällä!

 

73

 

Esa

 

[Jaakko Kuusisto 3]

Upeata Väiski, että pinnistät seuraamme. Sulla on ollut kipu poikineen, viimeaikoina.

 

Pysy joukossamme, me pidämme Sinusta, ihmisenä , lentäjänä ja ystävänä.

 

Sulla on aina upea asenne elämään.

 

Kerro lisää muisteloita, niillä me lento-elämme nykyisin.

 

[Tuomas Kuosmanen 51]

Jep, se on hienoa että vanhoja konkareita on löytänyt tänne viime aikoina yhä enemmän. Tämä on kyllä ihan vakioviestiketjuja mitä tulee luettua

 

//T

 

[Jaakko Kuusisto 3]

 

 

Olin Malmin tornissa sattumalta, kun eka Aeroflot saapui - saattoi olla

vuoden 1949 paikkeilla, tornissa oli ainakin Emaus ja Leka Louhija.

Kun kone rullasi tornin eteen, siellä lähellä ollut ehkä joku kenttääijä

tuijotti koneen kyljessä olevaa tekstiä ja alkoi tavaamaan hitaasti:

"aa-kolme-pee-oo-***tu-porttikonki-oo-tee" - monilla oli hauskaa.

 

Olin Malmilla, kun Väiski saavuit taas joltain euroopan lennoiltasi.

Iloisena, väsyneenä ja onnellisena.

Inventoit matkakassiasi ja totesit, että mukana on näemmä enään vain vasemman jalan sukka. Toinen oli hukkunut matkalla. Pyyheliina ja jotain sälää löytyi lisäksi. Siinä olisi ollut nykyajan turvatarkastajalla turva, eiku turpa vinossa. Oliskohan laittanut ne vielä metallinpaljastimen läpi.

 

Siinä oli Väiski tyyliä, ei turhaa nipotusta. Oleellinen mukaan ja menox ja myös  tulox.

 

ja kun sua oikein hatutti, menit ja ostit Pakarisen Villeltä uuden soittopelin, 

 

Kaltaistesi kanssa syntyivät upeimmat muistot ilmailusta ja parhaat kaverisuhteet.

[Esa Karanko 1 232]

LENNÄTYS

 

Ystävystyin saksalaisen lennonopettajan kanssa, kun hän valvoi oppilaidensa yksinlentoja Ras Al Khaimahin tornissa. Saksankielen taidollani oli osuutta asiassa. Kerroin opettajalle toiveestani päästä joskus kokeilemaan Pilatus PC-7 Turbo Traineria.

 

Eräänä päivänä lentoasemalle tuli postissa hyvin virallinen kirje Yhdistyneiden Arabiemiirikuntien ilmavoimilta. Kirjeessä kerrottiin milloin minua lennätetään kaksi tuntia.

 

International Aeradio huomioi tarkoin kaikki arabiosapuolelta tulevat suosionosoitukset. Niiden katsottiin kohdistuvan koko yhtiöön ja niistä raportoitiin tarkasti yhtiön sisällä. Niin tästäkin. Minulta kysyttiin mitä olen tehnyt. Myönsin puhuneeni vähän saksaa. 

 

Hihittelevä saksalainen lentoluutnantti saapui Pilatus PC-7 Turbo Trainerilla Ras Al Khaimahiin ilmoitetulla hetkellä. Hän oli pohtinut miten pääsisi tekemään hupilennon Emiraattien yllä. Sitten hän muisti minut. Korkea-arvoiset arabiupseerit olivat heti hyväksyneet minun lennättämiseni. Puin laskuvarjon ylleni ja kiipesin etuohjaamoon. Seikkailimme kaksi tuntia Omanin niemimaan rannikoiden ja vuoriston yllä sekä vähän räimimme. Meillä oli hauskaa kuin pikkupojilla pahan teossa. Muutama kameli kyllä luuli paratiisin lähdön häämöttävän. 

 

 

[Guest vaiskiii]

Kemiläisen Matti harjoitteli 70-luvulla IFR-matkalentoja ja värväsi minut v 1977 mukaan suunnitellulle ex Jugoslavian

lennolle, kolmantena oli sen aikainen morsiamensa. Prahasta selvisimme suhteellisen mukavasti ja istuimme iltaa erään,

Prahan ACC:ssa aikansa olleen tytön kanssa. Kun Matti teki Budapestiin ILS-lähestymistä täydellisessä CAVOK-kelissä,

en pahemmin seurannut tilannetta, vaan katselin maisemia, enhän edes omannut mitään opettajan kelpuutuksia.

Jo melkein kynnyksellä Matti huomasi, että korkeutta oli 1000 ft ja kysyi mitäs nyt tehdään. Sanoin, että pyydä tornilta

'overshoot' mutta mieluummin kierros vasemman kautta, koska siellä on Budapestin nätti ja historiallinen kaupunki.

Torni ei oikeastaan hermostunut, sanoi vaan: - teillä on radioissa jotain vikaa ettekä lähde Budapestista ennenkuin ne

on katsastettu. Kun viikon Balaton-reissun jälkeen teimme lähtöä Zagrebiin, katsastus tapahtui siten, että luin radioon

numeroita, ensin: - 'radio test, radio # 1' ja sitten uudestaan 'radio test, radio #2', samalla radiolla, en ole varma josko

toinen edes toimi. Heillä itsellään useimpien lähetysten äänenlaatu oli aivan surkea, ei korkeita eikä oikein mataliakaan.

Zagrebissa olin kadonnut hotellista vuorokaudeksi - istuin about 24 h vankilassa - muttei Matti suuremmin ihmetellyt.

Hotellin portsari kohteli jonakin kansallissankarina, hän oli ainoa tiedonlähde, jonka mukaan olin oleskellut yöaikana

varapresidentin yksityishuvilan liepeillä ja kiivennyt huvilan aidan päälle, josta konepistoolimiehet keräsivät talteen.

Keski-iässä useimmat kai ovat jollakin tapaa rauhattomia...               toteaa     Väinö   (kone oli tietysti OH-PJV)

 

 

 

[Pekka Puhakka 0]

Hienoa tarinaa!  Pitääkös muuten paikkansa ja onko kenelläkään tietoa/tarinaa siitä että OH-PJV olisi joskus käynyt Huippuvuorilla?

[Guest vaiskiii]

Do-it-yourself IFR-koulutusta 1970-luvulla

 

Jatkoselitystä Matin kanssa tehtyyn LHBP-lähestymiseen, kun taitaa tämän parhaankin "kouluttajan" omaatuntoa yhä kolkuttaa.

Olimme mm ihan edellisenä vuonna kesäkuussa 1976 jo olleet parhaassa mahdollisessa koulussa, Itä-Saksan Schönefeldtissä (ETBS).

Sieltä lähdettäessä oli monta eri syistä peruuntunutta yritystä, kerran jopa ukkosesta johtuen. Kun lopulta monien vaiheiden jälkeen

pääsimme matkaan ennen puoltayötä, totesin tunnin lennon jälkeen, että alternaattori oli sipannut - eikä ollut ensimmäistä kertaa.

Kaksi pahaa vaihtoehtoa: a) jatkaa Mälmöön yöaikana ainakin alkumatka IFR-plaanilla ja ilman laturia, b) palata Schönefeldtiin, jossa

jo oli todettu ettemme ole järin toivottavia vierailijoita. Minä kai tein päätöksen, vaikka Matti oli PIC: takaisin vaan suden suuhun.

Kysyttyä ilmoitimme polttoainemääräksi 135 kg mutta paikalle oli hankittu ainakin kolme paloautoa plus miliisi ynnä muita autoja.

Jotka ovat paikalla käyneet tietävät, että koneen lähellekään ei päässyt ennenkuin lähtöplaani on OK. Yöksi piti mennä checkpoint-C:n

kautta Länsi-Berliniin, josta taas eri kontrollien kautta kentälle. Soitin Hankkijaan Eero Hokkaselle, joka kehoitti ostamaan länsipuolelta

Mercuryn (?) laturin. Muutaman vrk:n kuluttua onnistuin puhumaan meidät koneen luokse ja lähellä ollut SAS:n mekaanikko osoitti edes

myötätuntoa. Aivan sattumalta tulin kiskoneeksi laturiin meneviä johtoja ja lopulliseksi diagnoosiksi taisi osoittautui herätevirtanapaan

menevä johto, jossa oli sellainen sisäkkäin liukuva kaapelikenkä. Se lienee ollut hapettunut eikä laturi ilman herätevirtaa anna sähköä.

Eli ei olisi laturin osto edes auttanut. En tiedä olisiko Itä-Saksan ACC antanut mennä jollekin muulle helpommalle kentälle.

 

 

 

[Guest vaiskiii]

Hienoa tarinaa!  Pitääkös muuten paikkansa ja onko kenelläkään tietoa/tarinaa siitä että OH-PJV olisi joskus käynyt Huippuvuorilla?

 

Kyllä pitää, Vappuna 1995 kolme kaveria, siitä oli Ilmailussa juttu, josta minullakin on kopio.  Tiedän siksikin, kun kone oli käytössämme

silloin DGPS-majakkamittaus projektia varten ja mittaukset keskeytettiin poikien reissun takia, joka kai oli aikaisemmin sovittu.

[Heikki Sten 1]

Laajoista valikoimistani löytyi tämä kuva. Napattu viime syksynä EFLP.

 

 

[ attachment removed ]

 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Jep, olen tuolla PJV:llä käynyt pohjoisessa, en kuitenkaan Huippuvuorilla asti. Alkuperäinen maalaus taisi olla punainen/valkoinen.

 

Mukavia matkakoneita nuo Arrowit, toiminta-aikaa vakiotankeilla max 6-7 h...

 

Off-topicin puolelle menee, mutta muistelisin, että johonkin noista muutamasta vm. 1969 siviili-Arroweista oli asennettu sisätiloihin ylimääräinen lisäpolttoainetankki, joka oli myöhemmin poistettu käytöstä.

 

En vain muista, mihin niistä. PJU??

[Mika Raurala 1]

PJU??

 

Jeps, PJU:n tavaratilassa on lisätankki - muistaakseni 25 gallonan vetoinen

 

//Mika

[Raine Haikarainen 4]

Kyllä pitää, Vappuna 1995 kolme kaveria, siitä oli Ilmailussa juttu, josta minullakin on kopio. 

 

Matkan puuhamies taisi olla Ola Kumpulainen, joka sittemmin lensi monia vuosia MAF:n pilottina Papua Uusi-Guinealla. Nykysin Olan löytää Malmilta mekatsun ja lentäjän hommista. 

[Esa Karanko 1 232]

VIKING LINEN AVAJAISET

 

Viking Line aloitti laivaliikenteen Helsinkiin. Erilaisia sidosryhmiä oli kutsuttu satamassa olevalle laivalle avajaisiin. Malmin säämies Rami oli hommannut kutsut pippaloihin. Hän ja vanhempi lennonjohtaja Eki lähtivät tilaisuuteen. Minä passasin. Mietin, että aamuvuoro tulis liian raskaaksi.

 

Rami ja Eki nauttivat Vikingin antimista täysillä. Jossain vaiheessa laivalla oli myös kuulutettu, että vieraiden pitäisi poistua, koska laiva lähtee. Seuraavaksi taisteluparimme huomasi maiseman liikkuvan. Varovaisten tiedustelujen jälkeen heille selvisi, että laiva on menossa Naantaliin.

 

Olin ainoa, joka tuli aamuvuoroon. Heti alkajaisiksi jouduin ensimmäistä kertaa hyödyntämään lennonjohtokurssilla saamaani säähavaintokoulutusta käytännössä. Sitten alkoi tavanomainen malmilainen lauantaipäivän ilmasirkus. Kotimatkalla ollut taistelupari soitti aina välillä joltain huoltoasemalta ja raportoi joka kerta yhä ilosempana matkan edistymisestä.

[Guest vaiskiii]

PJV:n Huippuvuorten reissuartikkeli oli Siivet-lehdessä, ei Ilmailussa. Reissu tapahtui Vappuna 1995 tai 1996,

olimme kumpanakin keväänä DGPS-majakkamittauksia tekemässä OH-PJV:lla Kemi-Joensuu-Tanska alueella.

 

Akateeminen Lentokerho ry (ALK) osti PJV:n ja kaksi pikku Piperiä vuonna 1970 ja siitä alkoi IFR-koulutusrumba, jonka

jäljet tuntuu vieläkin. Åke Kjellman oli toiminnanjohtajana ja opettajana. Oli kyllä paras tapa opettaa matkalentoja,

kerättiin porukka oppilaita ja lähdettiin pitkin Eurooppaa. Mieleen on jäänyt pari tapausta ihan noilta alkuajoilta.

 

Oli menossa ILS-lähestyminen Rotterdamiin. Maa-asemat, etenkin tutka kyseli koko ajan jotain. Åke huusi lentävälle

oppilaalle "mihin pärkkeleeseen sinä oikein lennät". Lopulta selvisi, että Åke itse oli veivannut NAV 1:seen Schipholin

ILS-taajuuden. Etenkin hiukan kokeneemman oppilaan kannalta huonoa, kun opettaja valitsi taajuudet, joita piti valvoa.

 

Joulukuussa 1971 olimme Montpelierissa Rivieralla kytänneet 3-4 päivää säitä, sopivat Euroopan kentät kaikki tymässä.

Lopulta Åke sanoi, että nyt lähdetään. Lasku tehtiin Frankfurtiin, jossa ei muuta liikennettä ollut - oli sama tunne mitä

ollessani Aerossa 1940-50 lukujen vaihteessa - suomalainen tulee vaikka muut eivät - Category III ILS Arrowilla...

Åke kertoi jälestäpäin odottaneensa jostakin noottia siitä, että Wiesbaden (ainoa tarjolla oleva) oli varakenttänä.

Jo menomatkalla silloista Malmöa kohti koettu "freezing rain icing" jäi elämäni pahimmaksi, kaikki ym ikkunat ummessa.

Ainoa toimiva pelastusoperaatio on tulla, vaikka ilman selvitystä (niin silloinkin) niin alas, että ollaan plussan puolella.

Kaikki muuttui varmaan melkein kaikille silloin 1975? tai 1976, kun tuli se Juholan Aikun sorvaama IFR-minimipaperi.

 

Uskoisin, että PJV on käynyt useimmilla länsi-Euroopan kentillä. Yksin jo edesmennyt H Salonius kävi puolella niistä.

Salonius ja Karlsson (ex OH-PJR:n omistaja) ovat tietääkseni ainoat, jotka ovat Arrowilla (PJR tai PCX) lentäneet

non-stoppina Lontoosta Hesaan. Aikaa meni 7h45min. Sopi kysyä paljonko oli gasoa jäljellä saavuttaessa Hesaan.

Vaikken ymmärrä moottoreita (lunttasin B1 moottorikokeessa) kuvittelisin yhä, että aivan posketon laihentaminen

ei sekään ole tuollaiselle moottorille hyväksi. Harva on lukenut laihentamisen sääntöjä ao moottorimanuaalista.

 

Minulla on PJV:stä kymmeniä kuvia. Yhdessä koneen alla on sodan aikaisen Radioaltimetrin (444 MHz) antennit,

ja vasemman siiven kärjessä oli miltei pysyvästi sinne laminoitu RCA:n Fs-mittarin jykevä kehäantenni (loop).

Mukavaa, että PJV on edelleen noin siistin näköinen. Lensin sillä kaikkiaan 650h. Mikähän nykyisin on tuntihinta?

 

 

 

 

 

 

 

 

[Guest Panuone]

VIKING LINEN AVAJAISET

 

 

Tuliko miehille jotain sanktiota tästä reissusta, jos kerran töihin olisi pitänyt tulla.

 

Panu

[Esa Karanko 1 232]

Hei Panu,

 

Mitään seuraamuksia ei tullut. Tapaus ei silloin levinnyt esimiesten tietoon.

 

:-)  Esa

[Guest vaiskiii]

Turusen Matti mittauslentäjien horisontista

 

Lentelimme eniten 1974 maan sähköisen johtokyvyn mittauksia - Jorma Laiho jossain osastossa niistä jo

taisi mainita. Kun kesällä 1974 olimme maissa Lappeenrannassa, Turunen tuli tornista kertomaan, että:

-- Kun lennetään näillä seuduin mininikorkeuksien alapuolella, asiasta on tiedotettava paikallisissa lehdissä.

Tietäen äijän en käynyt kiistämään, totesin vaan, että - kun Yleisradio maksaa lentsikan vuokran, minimien

alitusluvan viranomaisille sekä meille ja Katri-Helenalle pientä päivärahaa, se saattaisi ihan hyvin myös

tiedottaa radiossa ja Tv:ssä pienestä punavalkeasta koneesta, joka täysin päämäärättömän

näköisesti lentelee edestakaisin, paitsi Kaakkois-Suomessa, niin muuallakin Suomen alueella.

 

[Guest vaiskiii]

"Momba" eli Bengt Monnberg Esan jossakin jutussa toi taas vaihteeksi mieleen  - naiset.

SLL:n 50-vuotisjuhlajulkaisun sivulla 188 on kuva, jossa DC-6:n miehistö poseeraa Port Arthurissa 1965,

eiks se ole sama kun Thunder Bay nykyisin..? Momban oikealla puolella seisoksii entinen naapurini likka

Puistolasta, Satu Helismaa. Hänen isänsä trubaduuri Reino Helismaa kuoli juuri vuonna 1965.

Kysyisinkin missä kaksi ihmistä saattaisi nykyisin olla: 1. Satu Helismaa, 2) Henkka Jansen (..Jaakko knows?).

Ymmärrän ettei kukaan muu istu koneen ääressä kuumalla, itse en valitettavasti pääse tästä mihinkään.

[Juha Paulavuo 21]

"Momba" eli Bengt Monnberg Esan jossakin jutussa toi taas vaihteeksi mieleen  - naiset.

SLL:n 50-vuotisjuhlajulkaisun sivulla 188 on kuva, jossa DC-6:n miehistö poseeraa Port Arthurissa 1965, eiks se ole sama kun Thunder Bay nykyisin..?

 

Sama paikkahan tuo on. Vaihtoi virallisesti nimeään 1.1.1970 tai jos ollaan tarkkoja niin tuolloin perustettin ihan uusi kaupunki, johon liittyi Port Arthurin lisäksi muutama lähikunta.

[Jaakko Kuusisto 3]

"Momba" eli Bengt Monnberg Esan jossakin jutussa toi taas vaihteeksi mieleen  - naiset.

SLL:n 50-vuotisjuhlajulkaisun sivulla 188 on kuva, jossa DC-6:n miehistö poseeraa Port Arthurissa 1965,

eiks se ole sama kun Thunder Bay nykyisin..? Momban oikealla puolella seisoksii entinen naapurini likka

Puistolasta, Satu Helismaa. Hänen isänsä trubaduuri Reino Helismaa kuoli juuri vuonna 1965.

Kysyisinkin missä kaksi ihmistä saattaisi nykyisin olla: 1. Satu Helismaa, 2) Henkka Jansen (..Jaakko knows?).

Ymmärrän ettei kukaan muu istu koneen ääressä kuumalla, itse en valitettavasti pääse tästä mihinkään.

 

Jansenin Henkka lopetti lentämisensä, kun tuli oppilaansa kanssa pyöräkellukekoneella pyörät ulkona veteen, kun Henkka itse ihaili vieressä olevaa rahtilaivaa.

Se rahtilaiva kuulemma pyörähti kerran ympäri, tai Henkka.

Henkka toimii nykyisin , kuin silloin ennenkin, myymäläyrittäjänä = myy myymälästään tavaroita.

En sano mitä tavaroita, etteivät nuoret innostu.

 

Momba kävi usein Malmilla moikaamassa, nyt ei ole näkynyt.

 

Toivon että Henkka ei lukisi seuraavaa;

uusi oppilas tuli Malmille ja kyseli opettajansa perään. Istuutui pyöreään ja uteli mistä Henkan tunnistaa.

Halkihuulisena sanoin: " kun sisään astuu mies, joka muistuttaa telkkarista esiintyvää "syvänmerensukeltajaa

tai ns. korjaamolle ja molle-miestä, hän on se kaipaamasi Henkka".

 

Kun Henkka astui aulaan, purskahti oppilas nauruun ja katosi. Ei kehdannut mennä nauravana Henkan juttusille.

 

Henkka on ja oli helvatun kiva kaveri. Henkan 50v- synttäreillä oli väkeä Käpylässä kuin pipaa.

Koulutin silloin Supon etsiviä, jotka totesivat, että nyt on paikalla enemmän kuulusteltavia, kuin kammarilla ikinä.

Ihmettelinkin muutaman ryhmän nopeata paikanvaihtoa, kun kuppi kädessä tallustimme sekaan.

 

Kaikki nää turinat tietyllä ystävyydellä.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Juu, Jansen ja oppilas menivät komeasti nurin Jari Mutikaisen vesikoneella Sipoonlahdella.

 

Palomäen Lasse-vainaa totesi minulle, että totta hitossa (Lasse käytti rumempaa sanaa!) pyörät vedetään heti sisään ponttooneihin, kun tiedetään, että seuraava lasku tehdään veteen. Se vain jäi ukoilta tekemättä epähuomiossa.

 

Eikä myöskään oppilasta näkynyt Malmilla sen jälkeen. Jutussahan olisi voinut käydä tosi huonosti. Onneksi selvisivät naarmuilla ja pelastettiin pikaisesti veneeseen istumasta ponttoonien päältä, ennenkuin kone upposi.

 

Ja itse olin paikalla Malmin 3. kerroksen byroossa, kun Jansen tuli päivää tai kahta myöhemmin ovesta sisään ja sanoi, että nyt hänelle riittää 

 

Onneksi kone oli hyvin vakuutettu. Sitä kävi moni ihmettelemässä Sipoonlahden alueella silloin, kun se oli hinattu saaren rantaan mutta oli vielä pohjassa selällään ponttoonit ylöspäin. Kävin siellä minäkin katsomassa. Outo näky, pinnan alla oleva vesikone nurinpäin.

 

Nostettiinhan se sieltä ylös ja romuja huutokaupattiin myöhemmin. Osa romuista jäi myymättä ja muistaakseni peräsin nojaili pitkään hallin seinää vasten, josta sen olisi voinut poimia matkamuistoksi. En minä ainakaan muistoja ottanut, tosin.

 

Mitähän Mutikaiselle nykyisin kuuluu? No, tämä menee jo pois lennonjohtoaiheesta.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

 

Yritin muuten etsiä Väiskin kysymää PJV-Arrowin vuokratuntihintaa, mutta en löytänyt mitään Patrian/Pilot Factoryn sivuilta, joka sitä nykyisin operoi. Onko kenelläkään parempaa tietoa?

Jossain aikaisemmassa vaiheessa muistelisin löytäneeni sen vuokrahinnan sieltä, mutta nyt en löytänyt mitään tietoa.

[Jaakko Rissanen 52]

Mitähän Mutikaiselle nykyisin kuuluu? No, tämä menee jo pois lennonjohtoaiheesta.

Puhutaanko nyt yleisilmailija-Mutikaisesta: lentää purtsikoilla, moottoroiduilla ja hyppii niistä ulos (tosin ei itse puikoissa ollessaan)? Luultavasti, koska tuskin kahta Jari Mutikaista on alalle eksynyt  . Eli tämän Mutikaisen löytää hienoina viikonloppupäivinä Nummelasta hinauksia jonottamasta.

[Esa Karanko 1 232]

YHTEENTÖRMÄYSVAARASTA VAROITTAVA JÄRJESTELMÄ

 

Yhteentörmäysvaarasta ilmassa varoittava järjestelmä (Airborne Collision Avoidance System, ACAS) suojaa IFR-lentoja, kun esimerkiksi lennonjohtojäjestelmä on pettänyt. Ensimmäinen tällainen operatiivinen turvaverkko on TCAS II (Traffic Alert and Collision Avoidance System).

 

Istuin 7.10.1992 Pariisin eteläosien yllä FAA:n Boeing 727:n, N40, kipparin paikalla. En tietenkään mitenkään osallistunut koneen lentämiseen. Kippari istui vieressäni perämiehen puolella. Katselin silmät ammollaan kipparin paneelissa olevan TCAS II -näytön toimintaohjeita (Resolution Advisory, RA), kun intruderia esittänyt FAA:n Beech King Air tuli 200 jalkaa korkeammalla kamalaa vauhtia suoraan vastaan. Huh!

 

Tämä hieno järjestelmä, joka antaa lentäjälle mahdollisuuden tarkkailla tapahtumia ympärillään olevasa ilmatilassa, on nykyisin lentoliikenteen käytössä. Järjestelmä toimii, kun intruderilla on TCAS II tai vähintään korkeuskoodaava toisiotutkavastaaja (transponderi).

 

http://www.airliners.net/photo/Federal-Aviation-Administration/Boeing-727-25C/0484695/L/