Anekdootteja lennonjohdosta

[Guest mekdahl]

Jaksolta kuultua...

 

Olin kesällä 2001 Rautavaaran purjelentokeskuksessa kauniin kesäpäivänä maaradion vahtina kun jaksolta alkoi kuulua hengästynyttä selvitystä. Hetken kuunneltuani tajusin, että ilmavoimien HN ohjaaja tiedotti ylittävänsä meidän G alueen FL 360 ja varoitti kaikkia jaksolla olevia huomioimaan nopean koneensa alueellamme. Harmittaa etten uskaltanut painaa tangettia ja sanoa, että ollaanhan me varuillaan, mutta pidä sinäkin huoli ettet ajele niiden purtsikoiden päälle, meillä onkin nimittäin harvase päivä koneita siellä 12 kilsassa.

 

Toinen tapaus on leko hinaajamme Matti Keränen, joka muutaman kerran on hinauksen irrottua kaartanyt jyrkästi kohti maata ja ilmoittanut jaksolle "india golf laskuun Rautavaara yks kasille ja leftille". Ensimmäisellä kerralla minun piti ihan kaartaa koneeni nokka kohti kenttää ja todistaa se että joku on niin hullu, että vetää suoraan hinauksesta finaaliin ja laskee rullaustielle, joka ei ole yhtään hinauskonetta leveämpi, ja mitä lie paskaa ja kiviä siellä onkaan.

[Esa Karanko 1 232]

Miksi se sitten kuitenkin laski siihen alkupäähän?

En koskaan kysynyt, koska pilotti myönsi heti erehdyksensä. Luultavasti kynnyksen lähestyminen oli niin voimakas houkutin laskeutua, että se ohitti kaiken muun tiedon. Liikennekoneille on myös sattunut samanlaisia erhdyksä.

 

Esa

[Guest raimovir]

Seuraava katkelma löytyy Brian Shulin  kirjasta Sled Driver:

I'll always remember a certain radio exchange that occurred one day as Walt and I we screaming across southern California 13 miles high. We were monitoring various radio transmissions from other aircraft as we entered Los Angeles Center's airspace. Though  they didn't really control us, they did monitor our movement across their scope.

I heard a Cessna ask for a readout of its groundspeed.

"90 knots," Center replied.

Moment later a Twin Beech required the same.

"120 knots," Center answered.

We weren't the only one proud of our speed that day as almost instantly an F-18 smugly transmitted,

"Ah, Center, Dusty 52 requests groundspeed readout."

There was a slight pause.

"525 Knots on the ground, Dusty."

Another silent pause.

As I was thinking to myself how ripe a situation this was, I heard the familiar click of a radio transmission coming from my back-seater.

"Center, Aspen 20, you got a ground speed readout for us?."

There was a longer than normal pause.

"Aspen, I show one thousand seven hundred and forty-two knots."

 

No further inquiries were heard on that frequency.

 

[Juha Kankkonen 0]

blue1xxx: your weather?

efva_twr: blue1xxx we have atis..

blue1xxx: of course..

[Marco Tallskog 0]

Seuraava katkelma löytyy Brian Shulin  kirjasta Sled Driver:

"Center, Aspen 20, you got a ground speed readout for us?."

There was a longer than normal pause.

"Aspen, I show one thousand seven hundred and forty-two knots."

 

Pitipä oikein tarkistaa, että milläs sitä noin lujaa mennään... Kaveri olikin näköjään SR-71 pilotti

[Jari Kähkönen 0]

Pitipä oikein tarkistaa, että milläs sitä noin lujaa mennään... Kaveri olikin näköjään SR-71 pilotti

 

Joo, toinen mun lempijuttu SR-71:stä on:

 

In another famous SR-71 story, Los Angeles Center reported receiving a request for clearance to FL 600 (60,000ft).

The incredulous controller, with some disdain in his voice, asked, "How do you plan to get up to 60,000 feet?

The pilot (obviously a sled driver), responded, " We don't plan to go up to it, we plan to come down to it..."

He was cleared..

 

-Kähmy

[Jaakko Kuusisto 3]

Naton lennonjohtaja varoitti hävittäjälentäjiä kottaraisista.

 

Kone kysyi: Minkälaisia kottaraisia täällä pinnalla 400 lentääkään?"

 

Lennonjohtaja vastasi kylmän viileesti: " paineistettuja kottaraisia".

 

 

[Jouni Laukkanen 55]

MAXIMUM FLIGHT LEVEL

 

Tapahtui tänään. Kaksi Air Francen laajarunkokonetta AFR6700 (B744) ja AFR276 (A343) lentävät transpolar-reittiä kohti itää. AFR6700 on jo pinnalla 370, jolla koneet syötetään KOKAT-pisteltä Venäjän ilmatilaan. Seuraava alempi sisäänsyöttöpinta on 330. Edessä puuskuttaa AFR276 pinnalla 350. Jos AFR276 pystyy ja haluaa nousta pinnalle 370, on koneiden välillä oltava vähintään 17 NM pitkittäisporrastusta. Sektorin 2 tutka määrää edessä lentävälle AFR276:lle nopeudeksi M.79 ja takana tulevalle AFR6700:lle M.85. Edellisen 4 mailin etumatka alkaa kutistua ja pian koneet kulkevat rintarinnan. Lisäksi AFR6700 oikaistaan pisteelle KOKAT, josta saadaan ehkä muutaman mailin lisäetu.

 

Koneiden tullessa Tampereen yhdistettyihin sektoreihin 345 alkaa arpominen:

Tutka: AFR276, are you able to climb to flight level 370?

AFR276: Call you back...  Negative, AFR276.

Tutka: OK, what is maximum?

AFR276: Standby... Maximum is flight level 370!

Ensimmäistä kertaa näin aina sanavalmiin tutkajohtajan menevän mykäksi. Vasta 9 sekunnin kuluttua hän pystyy vastaamaan: Roger.

 

Vielä käydään Petrozavodskin aluelennonjohdon kanssa keskustelua, pystyisikö hän hyväksymään lentopinnan 350, joskus sekin onnistuu. Mutta ei - paras tarjous tulee olemaan lentopinta 11100 metriä eli about lentopinta 364. Mutta sammakko ei pysty siihenkään. Loppujen lopuksi kone ylittää KOKATin pinnalla 330. Koneiden väli on jo kasvanut 20 mailiin ja pitkittäisporrastustakin olisi vaikka kuinka.

 

Kaikkemme yritettiin, mutta ei onnistuttu.

[Jouni Laukkanen 55]

CVFR-KELPUUTUS OMIN PÄIN

 

Joskus yli 15 vuotta sitten istuin erään Keski-Pohjanmaan lentokentän tornissa työvuorossa. Oli maaliskuun iltapäivä ja sää oli tyypillistä: ajoittaisia lumisateita Pohjanmaan alueella siellä täällä. Odottelin Malmilta saapuvaksi kentän nopeinta pienkonetta, Arrow II:sta, rekisteriltään OH-PDG. Ilmailun viestiverkon printteristä saadun DEP eli lähtöajan ja lentosuunnitelman lentoajan summa alkoi lähestyä, eikä koneesta kuulu mitään. Soittelin Kauhavalle, jossa tutkalla havaittiin maali Ilmajoen kentän paikkeilla väistelemässä lumikuuroja. Pyysin Kauhavaa kysymään koneelta muutosta lentoaikaan, ettei tarvitsi arvailla hälytyspalvelun käynnistämisen kanssa. Kone saatiin jaksolta kiinni ja reilu puoli tuntia kuului kuluvan matkaan.

 

Siinä odotellessa alkoi sitten tulla hämärää ja sitten pimeää ja lumisadekin oli ehtinyt paikalle. Lopulta kadonnut lammas tuli ääneen ja ilmoitti tulevansa Vaasan suunnan PÄNNÄ-ilmoittautumispaikasta sisään. Aikaa kului taas ja päätin laittaa kiitotielle 01 suurtehovalot. Pännäisistä ei Arrowilla kestä kuin vajaat 7 minuuttia loppuosalle. Lopulta kun kone ilmaantui loppuosalle oli aikaa kulunut 17 minuuttia ja lopulta kone oli laskussa.

 

Lentäjillä oli tapana tulla torniin juttelemaan ja niin tämäkin kaveri tuli. Hieman arkana sitten rupesi kyselemään, että:

- Maahtoko tuo laasku mennä hyvin? venyttäen hieman oman äidinkielensä painotuksin suomea, kun tiesi, että itse olin lentänyt Arrowilla jonkin verran häntä enemmän.

- Joo, ihan hyvältä se näytti, siisti lasku, totesin, mutta jatkoin että taas oli hyvä juttu, että sinulla oli nuo reservit. Aina ei voi tietää millaisia mutkia tulee VFR-lennolla matkaan ja noihin säänmuutoksiin on varauduttava.

- Joo, en ma oikestan sita tarkota, vaan tota kun nuo valot haikasivat laskussa.

- Noh, vastasin laitoin nuo suurtehovalot päälle, että löytäisit kentälle, kun tuntui tuolta Pännästä kestävän tuo tulo melko kauan. Mahdoitko tunnistaa paikan oikein?

- Ehka ma olin hieman liian kaukana viela. Mutta ton kiitotien pinta oli meelko vaikea nahda kun valo haikasi.

- No olisithan sä voinut pyytää himmentämään valoja, niin niiden teho tippuu heti 100%:sta 10%:iin ja vielä 10%:sta 1%:iin ja näytin samalla miten valojen kirkkautta voisaan säätää. Mutta niinkuin sanoin, hyvä lasku se oli omasta mielestäni.

- No joo, ma tasta sitten lahden koti. Ja vielä lähtiessään lisäsi: Vahan mua jannitti toi, kun se oli ensimmainen lasku yöllä. Tässä vaiheessa kaveri ei huomaa, että suuni loksahtaa auki ja kulmakarvat singahtavat hiusrajaan hämmästyksestä, kun istun työpöytään päin kohti kiitotietä.

- Sa-sanoitko, että tää oli sun eka lasku yöllä? kun käännyn taaksepäin kohti tornin rappujen suuntaa.

- Joo-o, vastaa kaveri hieman kummastuneena.

- Kuule, vastaan, sinä kun et saisi lentää yö-olosuhteissa ilman johdetun (CVFR) kelpuutusta. Eikö tätä sulle siellä Vaasan lentokoulussa koskaan kerrottu?

- Ei ole kerrottu ja nyt vuorostaan kaverin silmät leviävät.

- Tehdäänpä sitten näin, että tämä on viimeinen kerta kun sinä lennät yöllä ennen jatkokoulutusta. Minun pitäisi tehdä tästä raportti, mutta jätän sen nyt tekemättä. Mutta lupaa nyt, ettet toiste tee tällaista temppua.

- Joo-o, kylla ma lupaan, vastaa kaveri helpottuneena.

Tämän jälkeen tämä samainen kaveri tuli aina kyselemään kun oli jotain epäselvää ilmailun määräysviidakossa. Itse olin tyytyväinen ratkaisuuni. Ajattelin, että näin meni oppi paremmin perille. Niin ainakin luulin.

[Mikko Suokas 1]

Niin ainakin luulin.

 

Niin ainakin luulit? Eli tarina jatkunee vielä jotenkin...?

[Jouni Laukkanen 55]

KOMMUNIKOINTIA II

 

Seuraavana kesänä sitten jatkettiin tämän erään keskipohjanmaalaisen lentokentän mittaa. Työ tehtiin kahdessa osassa. Ensiksi jatkettiin rullaustien eteläpuolinen osuus 1,25 km mittaiseksi ja toisella puoliskolla uudelleenpäällystettiin pohjoispuoli. Työ oli jo edennyt siihen vaiheeseen, että eteläpuoli oli hoidettu kuntoon ja ILS/LLZ-antenni oli saatu asennettua paikoilleen.

 

Tämä edellisen kertomuksen kaveri tulee sitten yhtenä aamuna kyselemään, että miten menetellä, hän on oli mopocessnalla lähdössä Ilmajoelle. Siinä tornissa seistessä osoitin oikealle ja sanoin, että tuo on käytössä oleva kiitotie ja vasemmalle, että tuo on suljettu kiitotien osuus, siinä on liikennekeilat estämässä kiitotielle pääsyä pohjoisen suuntaan ja itse kiitotielle on sitten asetettu rasteja - jos tarkkaan katsot, näet ne. Kaveri nyökkäsi ja kysyi miten menetellä, kun torni oli menossa klo 10 kiinni ja kello oli jo varttia vailla. Teet liikenneilmoitukset liikehtimisestäsi, vastasin.

 

Kaveri häipyi hallien suuntaan ja vajaan 10 minuutin kuluttua sieltä rullasikin OH-CES platalle ja otti yhteyttä. Vastasin avauskutsuun, mutta en saanut jatkoa. Kuului hetken ähinää ja sitten kaveri teki tempun , joka sai hiukset nousemaan päässäni. Kruunun liikenne, OH-CES rullaa kiitotielle 19. Yritin huitoa tornista, sytyttää ja sammuttaa kiitotievalasimia ja rullaustievaloja, mutta turhaan. Koneen radion voimakkuussäädin oli mitä ilmeisimmin melkein kiinni eivätkä valot näkyneet auringonpaisteessa.

 

Ja aivan kuin painajaisunessa katselin, kun kone kääntyi rullaustieltä vasempaan eli pohjoiseen ja siis suljetulle kiitotien osuudelle. Tyylikkäästi kaveri sai väistettyä keilat ja rullaili sen jälkeen isojen pahvirastien ylitse kohti pohjoista. Tässä vaiheessa yritin vielä valoilla kiinnittää kaverin huomion, mutta turhaan. Koekäyttö oli nopeasti ohitse ja kuski työnsi kaasun auki. Suu auki katselin kun pahvirastit lähtivät lentoon Cessnan ylittäessä ne ja kone nousi ilmaan selkeästi ennen liikennekeiloja.

 

Siinä ei ollut paljoa tehtävissä. Soitin Kauhavalle, että täältä on tällainen sankari tulossa ja että varautukaa kaikkeen ihmeelliseen. Tällä kertaa kaivoin sen raparin esiin ja totesin tapahtuneen. Keskustelimme kaverin kanssa sitten jälkikäteen. Kaveria ilmiselvästi harmitti, kun taas hänen lentämisestään tuntui aina löytyvän jotain pientä huomautettavaa.

[Guest Panuone]

jotain pientä huomautettavaa.

 

;D

[Esa Karanko 1 232]

ASFALTTITYÖ

 

Porissa asfaltoitiin kiitotietä. Kiitotie oli puolitettu pituussuunnassa. Toisessa reunassa tehtiin töitä ja toinen reuna oli käytössä. Kiitotien keskilinjalle oli pystytetty välaikaiset reunavalot osoittamaan käytössä olevan kiitotien puolikkaan toista reunaa. Tuoreen asfaltin vuoksi valkoisia vinoristejä ei voitu käyttää suljetulla puolella. Tilanne oli notamoitu ja lisäksi lennonjohto kertoi siitä piloteille.

 

Saksalainen Learjet erehtyi kuitenkin luulemaan kiitotien koko leveyden olevan käytössä. Se laskeutui kiitotien keskilinjalle. Käytössä olevam kiitotien puolikkaan tilapäiset reunavalot raapivat lentokoneen alapuolta ja lamppuja särkyi. Muita vaurioita ei tullut. Lentäjät varmaan miettivät, että Suomessa sataa paljon lunta, koska keskilinjavalotkin ovat noin korkeat.

 

Kiitotien puolittamista pituussuunnassa alettiin vältää. 

 

 

[Esa Karanko 1 232]

Ei saksalaispilotti sitten huomannut tilannetta ajoissa

 

Pilotti huomasi, vasta kun oli myöhistä. Vain muutama lamppu osui koneeseen. Hän väisteli. Tutkijalautakunta suositteli luopumaan kiitotien puolittamisesta pitkittäisuuntaan. Kummallista on, että päällystystöiden yhteydessä tällaisia tapauksia sattuu, vaikka oltaisiin kuinka varovaisia. Lasketaan lyhyeksi tai ptkäksi. Kerran Helsinki-Vantaalla Caravelle laski pehmeään asfalttiin. Komeat pyöranjäjet ja kone meni pesuun.

 

Esa

[Esa Karanko 1 232]

ESITTELY

 

Suomen lentoasemilla ei ollut 70 -luvulla henkilöllisyystodistuksia eikä kulkulupia. Ovet torneihin olivat aina auki ja monenlaista väkeä kävi kylässä. Ilmailijat tulivat tutuiksi. Se tuntui mukavalta.

 

Malmin torniin tuli vierailulle viisissäkymmenissä oleva herra. Hän kyseli yksityiskohtaisesti Malmin yli Helsinki-Vantaalle lentävien matkustajakoneiden korkeuksista verrattuna Malmin VFR-liikenteeseen. Valvoin lennonjohtoharjoittelijaa ja selitin siinä ohessa vierailijalle menetelmiä ja painotin turvallisuutta. Koska epäilin herraa Finnairin kapteeniksi niin lisäsin vielä rinta rottingilla, että Malmin lennonjohto ei tee virheitä. Lopulta mystillinen viereilija kiitti tiedoista ja poistui.

 

Parin päivän kuluttua lentoaseman päällikkö Raimo Seppänen soitti tulevansa käymään tornissa ministeriön ilmailuosaston päällikön Kaarlo Temmeksen kanssa. Seppäsellä oli mukanaan tornissa käynyt mystillinen vierailija. Temmes oli pyytänyt Seppästä esittelemään hänet tornissa, koska nuoriso ei tunne häntä.

 

Tapaus vaikutti uraani myönteisesti.

 

 

[Ville Kokkonen 0]

Vaan kyllä se päivä lähtee hienosti käyntiin kun näitä juttuja lueskelee  

[Jaakko Kuusisto 3]

Ystäväni Konsta lensi kerran Fougan Poriin.

Lähestymisvaiheessa tuo "herra hajamielinen" unohti radiokutsunsa.

 

Hän tarjosi kaikkia kutsuja mitä oli käyttänyt ja oli taltioitunut hänen ns. "lyhytaikais´  muistiinsa".

 

Lopuksi Konsta kivahti Porin tornille: "Täällä Konsta perrkele, mä en muista mikä nyt olen. Olen tulossa Fougalla sinne laskuun"

 

Kurssikaveri, Alanderin Jaska ymmärsi yskän ja ohjasi Konsta-herran laskuun.

[Ville Kokkonen 0]

Ystäväni Konsta lensi kerran Fougan Poriin.

Lähestymisvaiheessa tuo "herra hajamielinen" unohti radiokutsunsa.

 

Hän tarjosi kaikkia kutsuja mitä oli käyttänyt ja oli taltioitunut hänen ns. "lyhytaikais´  muistiinsa".

 

Lopuksi Konsta kivahti Porin tornille: "Täällä Konsta perrkele, mä en muista mikä nyt olen. Olen tulossa Fougalla sinne laskuun"

 

Kurssikaveri, Alanderin Jaska ymmärsi yskän ja ohjasi Konsta-herran laskuun.

 

Toimisikohan sama lento-oppilaalla  

[Jaakko Kuusisto 3]

Toimisikohan sama lento-oppilaalla  

 

Toimii kyllä, koska ilmailuradioliikenteen yhtenä periaattena on, että lennonjohtaja ja lentäjä ymmärtävät toisiaan.

 

Siis, sano se kuis osaat. 

[Tuomas Kuosmanen 51]

Tuosta tulee mieleen openi kertomus kaverista jolta oli jäänyt ilmailuaakkosten opettelu vähän kesken, niinpä hän kekseliäänä tapauksena käytti kutsua "oscar hotel alfa brafo charlie" koska kolme ensimmäistä oli jäänyt mieleen. Tämä toimikin siihen asti kunnes Malmin rullauslennonjohtajalla sattui olemaan kiikarit kädessä ja hän seuraili rullaavaa liikennettä.. ja etsi OH-ABC:tä

 

//T

 

 

[Esa Karanko 1 232]

PAKKOLASKUHARJOITUKSIA

 

Koululennolla ollut Cessna C-150 teki Malmin harjoitusalueella pakkolaskuharjoituksia. Lentokone palasi Malmille ja pysäköi platalle nokka tornia kohti. Havaitsin jotain outoa ja sieppasin kiikarit. Näin, kun Cessnan opettajan puoleinen ovi aukesi vähän raolleen. Sitten pitkän lennonopettajan, myöhemmin Finnairin kipparin, käsi kurkottui keräämään telineessä olevia ruohoja. 

[Ville Kokkonen 0]

Toimii kyllä, koska ilmailuradioliikenteen yhtenä periaattena on, että lennonjohtaja ja lentäjä ymmärtävät toisiaan.

 

Siis, sano se kuis osaat. 

 

Jeps, tuota on jo tullut kokeiltua, vain hieman laimeammin

[Guest philes]

Tämä toimikin siihen asti kunnes Malmin rullauslennonjohtajalla sattui olemaan kiikarit kädessä ja hän seuraili rullaavaa liikennettä.. ja etsi OH-ABC:tä

 

Pitkältä saa etsiä.. Pirkkalan ABC -huoltamon parkkipaikalla seisoo kone tunnukseltaan OH-ABC.

[Juha Paulavuo 21]

Pitkältä saa etsiä.. Pirkkalan ABC -huoltamon parkkipaikalla seisoo kone tunnukseltaan OH-ABC.

Kone on/oli muuten oikealta tunnukseltaan OH-PPS  , kurkkaa vaikka siiven alle

[Jukka Nisula 2 265]

Pitkältä saa etsiä.. Pirkkalan ABC -huoltamon parkkipaikalla seisoo kone tunnukseltaan OH-ABC.

 

Ja vielä pitemmältä aikaväliltä löytyy myös ensimmäinen OH-ABC, eli Väinö Bremerin Saab Safir 91 C, josta on taannoin myös ollut juttua täällä:

 

http://www.flightforum.fi/discussion/index.php/topic,39072.msg397821.html#msg397821

 

Jukka