Anekdootteja lennonjohdosta

[Jaakko Kuusisto 3]

Ettei vain olis ollut meteorologimme Pyntsi fillaroimassa töihin 

[Tapio Valkama 0]

 

Kaikennäköistä kulkijaa sitä löytyykin kiitoteiden sivuista... Mielenkiintoisin  itsenäkemäni kulkija oli noin kolmikymppinen naishenkilö. Käveli ihan rennosti kiitotien reunaa pitkin. Jutun poinntina mainittakoon, että nainen oli kenkiä vaille täisin naku. Poliisimiehet korjasivat hänet talteen ja kertoivat myöhemmin naisen ollen aikalailla pilvessä vaikka olikin cavok-kelit.

[Heikki Pullinen 135]

Joillain sivuilla joku kyseli Businessjeteistä ja niiden kuljettajista.

Aimo Ahjolinna lensi Kone Oy:n OH-GLB:a = LJ-24 D sn.262. Hän siirtyi Nordairille OH-FFA:n.

Tilalleen hän koulutti Mauri Maunulan ( ent. Finnair / Spearair ) Jutussa mainittiin Myös Antero Maunula. Siis hänen poikansa.

He olivat yhtaikaa Kone Oy:ssä mutta eivät lentäneet samassa koneessa. Mauri jätti keväällä -83 lentämisen kun firma vaihtoi

Learin OH-KNE:n = MU-3. Kone toimii vieläkin pohjanmaalla.

Mauri Maunula lensi perämiehenä DC 3:ssa joka toi Marskin viimeiselle matkalleen.Hän ei muista että kukaan heistä olisi vienyt

Marskin sauvaa Geneveen. Sauva on henkilökohtainen ja sen on täytynyt olla hanellä mukanaan jo sinne mennessään.

 

Kerran vielä Ruotsista : Samainen lennonjohtaja joka kertoi väärästä jaksosta vastasi puhelimeen.

Lennonjohto.

Ääni langan toisessa päässä: Täällä on prinssi Bertil, hyvää päivää.

Lennonjohtaja: Täällä Kaarle kahdestoista, hyvää päivää.

Prinssi: jaaaa..ha. Kuulemiin.

Meni tunti: Lennonjohdon päällikkö tuli ja ilmoitti porukalle että prinssi Bertil on tulossa kylään.

Lennonjohtahan ei voinut uskoa että prinssi itse soittaisi ja kysyisi vieraistaan. Voi vain kuvitella ilmeitä kun heidät esiteltiin.

[Esa Karanko 1 239]

EI LUOTTOA

 

Spearairin Douglas DC-8-32:t, Härmän Mimmi ja Härmän Jätkä, olivat perjantai-iltana lähdössä Helsinki-Vantaalta kuljettamaan seiväsmatkalaisia etelän lämpöön. Lentokoneiden lähtö myöhästyi ja olin kovasti huolissani lentosuunnitelmien vanhenemisesta. Yritin tavoittaa puhelimitse yhtiön edustajia saadakseni selville millainen myöhästymissähke lähetettäisiin. Sitten koneet yllättäen siirrettiin tyhjinä pois terminaalin edestä. Niitä ei suostuttu tankkaamaan luotolla.

 

Kävin katsomassa lähtöaulassa, kun kiihtyneet Spearairin matkustajat pommittivat lentoaseman tiedottajia kysymyksillään. Lentoyhtiön väkeä ei näkynyt missään. Eräskin isokokoinen havumetsien mies tiedusteli jäyhästi minne hän nyt pääsee. Viehättävä tiedottaja Tuula Taskinen vastasi rohkeasti "te ette ikävä kyllä pääse mihinkään". Olin kerrankin tyytyväinen, että työpaikkani oli tornissa lukittujen ovien takana.

 

 

[Guest Turvamies]

Elokuva: Kotka on laskeutunut ja kuvauspaikka vanhan Rovaniemen veturihallin piha?

 

Tuolloin oli kylläkin päällikkönä Rautavaaran Osku. Elokuvaa filmattiin keväällä -75, ja filmiryhmät tuotiin rovikselle kahdella Monarcin B 720 konella. En kyllä tiedä muutakaan sotaelokuvaa, mitä täällä olisi filmattu höyryhepojen kanssa.

 

Ps. Raideliikenne terminologiassa ei tunneta veturihallia, vaan termit on lainattu hevosmiehiltä, eli veturitalli. Tallissa on taas jokaisen oven takana pilttuu

[Jaakko Kuusisto 3]

Mulla on yhden auton talli, eli autotalli.

Kun vien autoni monen auton talliin, niin vien sen autohalliin. 

 

Onhan Kullberillakin talli ja Tallberilla kul..........  ....autokatos.

[Mikko Suokas 1]

Onhan Kullberillakin talli ja Tallberilla kul..........  ....autokatos.

 

Voi sillä olla autokatoskin, mutta jos Kullbergilla oli talli, niin Tallbergilla oli rautakauppa. Näin ainakin minulle on isot pojat kertoneet.

[Heikki Pullinen 135]

Vainikaisen veljeksistä.

 

Heillä oli myös Cessna C-170 = OH-CSO.

 

Samana päivänä kun Morane ajettin ketoon olin itse Arlandasta yrittämässä Suomeen OH-CSV:lla

Kävimme tunnin välein toteamassa että visuaalikelejä ei tule koko päivänä. Lähdimme

illalla kotiin by Finnair. Kävin ohjaamossa jossa uteliaat pilotit kyselivät mikä oli meidät

Arlandaan saanut. Vasta heiltä kuulin että Vainikaisen koneilla on huono tuuri. Kukaan

briefingissä ei maininnut tapahtumasta mitään vaikka heidän täytyi tietää.

 

Olin ohjaamopaikalla Convairissa matkalla Hesasta Jyväskylän kautta Kuopioon. Jyväskylässä ehti DC-3:n ennen

meitä lähtöpaikalle ja sai selvityksen Ouluun FL 50 ja reitillä lisää. Me saimme selvityksen Kuopioon FL 70 ja säilytä VMC

läpi pinnan 50.

Perämies luki selvityksen takaisin. Selvä Kuopioon VMC:ssä.

Näin että kipparin kulmakarvat nykivät kerran ...pari.

Tähän perämies. Mehän ollaan Kuopiossa ennen kuin kolmonen ehtii pinnalle 50.

[Osmo Jalovaara 188]

Tämähän oli melkein kuin aikoinaan eräällä suomalaisella puunjalostusteollisuuspaikkakunnalla. Siellä oli nimittäin kaksi käyttöinsinööriä, joiden molepien nimi oli kuin olikin sama Erik Alfthan. Sitä Alfthania, joka oli sulfaattiselluloosaosaston käyttöinsinööri, kutsuttiin nimellä "Fattan", ja sitä joka oli sulfiittiselluloosaosaston käyttöinsinööri, kutsuttiin nimellä Erik Alfthan.

[Heikki Pullinen 135]

 

Oikea aika.

 

ACC oli vielä Hesassa ja IFR selvitys annettiin : Selvä Korsolle pinnalla 330 oikea aika minuutin tarkkuudella.

Tämän SAS kuittasi ja jatkoi että Tukholman ja Hesan ajassa on minuutin ero.

Anton oli aina sanavalmis ja vastasi : Perhaps, but we are using Geenwich Mean Time.

[Osmo Jalovaara 188]

Joskus 70-luvulla SAS:n kone oli matkalla DDR:n ilmatilassa. Pikkutarkka itä-saksalainen tutkamies huomautti SAS:in koneelle:"Scandinavian XXX, you are one kilometer off centerline", johon koneen kapteeni vastasi lyhyesti:" We've got an airway clearance, not a centerline clearance!"

[Guest niko korpela]

Joskus 70-luvulla SAS:n kone oli matkalla DDR:n ilmatilassa. Pikkutarkka itä-saksalainen tutkamies huomautti SAS:in koneelle:"Scandinavian XXX, you are one kilometer off centerline", johon koneen kapteeni vastasi lyhyesti:" We've got an airway clearance, not a centerline clearance!"

 

Varmaankin ollut mielenkiintoista lentäminen nuissa Ex Varsovan liiton maissa, silloin ennen ja miten lie ollut lennonjohtajien yms. kielitaito tuohon aikaan...?

[Heikki Pullinen 135]

Varmaankin ollut mielenkiintoista lentäminen nuissa Ex Varsovan liiton maissa, silloin ennen ja miten lie ollut lennonjohtajien yms. kielitaito tuohon aikaan...?

 

Kyllä siellä pärjäsi. Paremmin kuin Italiassa tänään.

[Jaakko Kuusisto 3]

Kyllä noita selvityksiä saa Suomessakin. Aikaa tuosta ehkä yli 20 vuotta.

 

Menimme Yö-VFR:ssä pohjoiseen Malmilta. Ilmoittauduin Hesan tutkalle ja

sain ikimuistoisen selvityksen:" selvä Vor VES:lle 3000:ssa jalassa. Vastaan tulee Sipoon laivuri Bolonkuist tuhat jalkaa ylempänä. Sillä on näköjään pohjatappi auki, koska siellä näyttää satavan vettä noin rajusti, kerro kun olet uinut Lahteen"

 

 

Ai juku, meinas unohtua.

Kyllä tuo Esan määräämä Stand A1 oli pikkukonemiehelle kohokohta. Että porukka tirkisteli salista pihalle. 

[Osmo Jalovaara 188]

1960-luvulla lentelin Aeron Ilmailuopistossa hankitun IFR-kelpuutuksen myötä usein työmatkojani ALK:n Mooneylla OH-MOA:lla. Tuontifirma, jossa olin työssä, etsi jatkuvasti uusia tuontiartikkeleita ja päämiehiä. Kun Suomeen käynnille oli tulossa uusi englantilainen saksalainen päämieskandidaatti, joka halusi tutustua firmaamme ja asakkaisiimme, järjestin usein kiertomatkan Mooneyllä tapahtuvaksi. Kun sitten asianomainen henkilö tai henkilöt saapuivat Lontoosta, Hampurista tai Frankfurtista Seutulaan, tulin vähän aikaisemmin Mooneyllä Malmilta ja pyysin saada parkkeerata koneeni parakin eteen Lontoosta tai Saksasta tulevan koneen viereiselle paikalle. Tämä järjestyi jokseenkin aina. Kun vieraat sitten olivat tulleet passintarkastuksen läpi ja saaneet matkatavaransa, marssimme uudestaan platan poikki tulokoneen portaiden vieressä seisovalle Mooneylle. Tässä vaiheessa tulijoiden katseissa alkoi jo olla kunnioitusta ja puheenparret kohteliaita. Kun oli pari kolme päivää pyöritty Suomea ristiin rastiin firmasta toiseen, niin viimeisenä iltana vieraat olivat järjestään vakuuttuneita siitä, ettei Suomesta voi löytyä heille tehokkaampaa edustajaa.

Kiitokset vieläkin Seutulan lennonjohdon pojille hyvästä palvelusta! Ei taitaisi onnistua enää nykyään - ei edes suurella rahalla.

[Esa Karanko 1 239]

STRICTLY PROHIBITED

 

Katselin Helsinki-Vantaan tutkalla, kun Helsingistä pohjoiseen lähtenyt ja Helsinkiin pohjoisesta tuleva lentokone lensivät toisiaan kohti. Soitin aluelennonjohtoon Tampereelle ja kysyin osuvatkohan lentokoneet näillä ohjaissuunnilla toisiinsa. Kurssikaverini alueessa oli heti kärryillä ja imoitti, että kyllä osuvat viisi mailia Vesivehmaan pohjoispuolella. Sitten pohdimme kohteliaasti kumpi kääntää oma konettaan. Hermoni eivät kestäneet keskustelua pidempään ja käänsin uloslentävää vähän sivuun. Jälkeenpäin mietin miltäköhän kahden kohteliaan tutkalennonjohtajan välinen puhelinkeskustelu olisi näyttänyt paperille purettuna.

 

Paljon myöhemmin, kun palasin ulkomaanreissuiltani Suomeen, toin mukanani tutkakurssien johtajille brittityönantajani ohjeen: Eyeball to eyeball climb strictly prohibited.

 

 

[Heikki Pullinen 135]

 

PAN AM

 

Kyseinen yhtiö lensi 60 luvulla Hesaan, B-707:llä, tunnuksella Clipper 40.

 

Kerran pojat kertoivat matkustajilleen että tupakat pois ja piiput piiloon jne , mutta lähetymisen jaksolla.

 

Olin tornissa ja kun he tulivat ääneen, annoin laskuluvan.

 

Hyvät naiset ja herrat, selvä laskuun rata 04 tuuli xx jne.

 

Naurunremakasta päätellen ohjaamossa oli enemmän kuin 3 henkeä.

 

[Esa Karanko 1 239]

RENKAANVAIHTO ESPANJALAISITTAIN

 

Spantaxin Convair CV-880 Coronado oli pysäköimässä Helsinki-Vantaalla tornin viereen paikalle A1, kun säikähdimme hyvin kovaa pamausta. Se kuului terminaalin toisella puolella olevassa lennonneuvonnassa saakka. Rengas oli räjähtänyt. Koska vapaatuntini oli alkamassa, niin lähdin katsomaan tilannetta. Vasemman päätelineen neljästä renkaasta ulommainen eturengas oli riekaleina ja vanteestakin oli irronnut iso kaareva pala, jota espanjalainen kapteeni kantoi murheellisen näköisenä kädessään. Arvelin, että lentokone seisoo ainakin vuorokauden. Erehdyin, sillä lennolla oli mukana mekaanikko. Hän ryhtyi renkaanvaihtoon hohtavan valkoisissa haalareissaan ja vinssasi taljalla yhdestä rahtiluukusta varapyörän maahan. Sitten hän kallisti pienellä tunkilla päätelinettä niin, että etupyörät nousivat hiukan ylös ja vaihtoi rikkinäisen pyörän ehjään. Tämä ammattilainen vaihtoi pyörän reilussa puolessa tunnissa eikä lentokoneen lähtö myöhästynyt yhtään. 

[Jaakko Rissanen 53]

APP: "Mites sä oot tänään noin asiallinen?"

FINXXX: "Ai, sä huomasit."

APP: "Ootsä kipee?"

FINXXX: "Eei, mä vaan kiusaan sua."

APP: "On se sairasta, ku kiusaat tolla tavalla."

FINXXX: "Hehehee..."

-- kuluu pieni hetki --

APP: "Joo, Finnairin XXX, hakeudupa itse siihen ilssiin, kun tuolla tavalla käyttäydyt."

FINXXX: "Selvä, etsiskellään ilssiä yks-vitoselle."

--hetki--

FINXXX: "Löydettiin."

APP: "Niin, mut sulla onkin apua siinä vieressä."

FINXXX: "Mistä tiesit?"

APP: "Joo, vaihdapa sitten tornille kaheksantoista-kuus. Moi."

FINXXX: "Moro."

 

 

[Esa Karanko 1 239]

Paavo Saari on varmaan suomalaisen lentokonekuvauksen ISÄ. Hän joko otti tai hankki kaikista Hesassa käyneistä koneista

kuvan jo 50 luvulla

 

Tutkalennonjohtaja Paavo Saarella oli aina kaapisaan kamera sekä filmiä ja hän valokuvasi jokaisen Helsingissä käyneen uuden lentokonetyypin. Toivottavasti negatiivit ovat tallessa. Käsistään kätevänä hän myös rakensi erääseen Piper Cubiin tuhoutuneen siiven tilalle uuden puusta. Maassa lentokone oli siitä lähtien pikkuriikkisen kallellaan hiukan painavamman puusiiven puolelle.

 

:-)   Esa

[Heikki Pullinen 135]

 

BEA , nykyisen BA:n edeltäjä lensi Hesaan BAC 111 koneella mutta vaihtoi tyypin Tridenttiin.

He lensivät tänne tutustumislennon ennenkuin ottivat matkustajia mukaan.

 

Tullessa he eivät säilyttäneet lentopintaa vaan kertoivat että " we are travelling at 330 ".

He vierailivat silloisessa meteossa, briefingissä sekä alueen kautta lähestymisessä ja tornissa.

Pitkään he pysähtyivät katsomaan Paavo Saaren kuvakokoelmaa.

Aikanaan lähtivät rullaamaan , käytössä oli rata 22. Odotuspaikalla he hyvin kohteliaasti kysyivät " voisimmeko tulla vielä platalle vain piitahtamaan". Rullatessaan kysyivät Finnairin jaksoa. Pakkohan oli salakuunnella mitä asiaa heillä oli.

Taas hyvin kohteliain sanakäätein he pyysivät tankkiautoa paikalle.

 

Koneessa oli kahdeksan kipparia, ei yhtään perämiestä.

[Esa Karanko 1 239]

YHTEISHENKEÄ

 

Suoritin Kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön ilmailuosaston lennonjohtokurssin Tikkakoskella. Meidät siviilit oli majoitettu Ilmavoimien esikunnan alakertaan kahteen tupaan. Seitsemän miestä kumpaankin. Se vahvisti yhteishenkeä. Eräänä yönä yksi meistä puhui unissaan jotain käsittämätöntä. Lopuksi hän sanoi selkeästi tee ylösveto. Mietin vieläkin millaisesta tilanteesta hän näki unta.

 

Monenlaista jäynääkin tehtiin. Olimme yhtenä iltana juhlineet hiukan ja minä menin punkkaani aikaisin. Havahduin kun sänkyäni työnnettiin kovasti hihittäen vastapäiseen tyhjään tupaan. Ovi pantiin tietysti lukkoon. Jonkun ajan kuluttua kyllästyin ja huusin käyttäväni rautasänkyäni muurinmurtajana. Joku kurkki käytävän yläikkunasta ja sanoi ilmoittavansa koska ovi pitää avata. Otin vauhtia. Sänky liukui kivilattialla hyvin. Olin varma, että ovi avataan ennen kuin törmäisin siihen. Avain takertui lukkoon. Törmäsin oveen, joka lensi käytävälle. Keskiyöllä hiljaisessa kasarmissa kuului kauhea mäjähdys. Yläkerrassa esikuntakomppanian varusmiehet heräsivät ja soittivat päivystävälle upseerille, joka soitti meille ja kysyi mitä siellä tapahtuu. Puhelimeen vastannut kurssikaveri kertoi kaiken olevan hiljaista ja rauhallista. Jostakin löytyi kontaktiliimaa. Liimasimme sillä lopun yötä ovenkarmeja kasaan.

 

Viikon kuluttua tupaan majoittui reserviläisiä, jotka vetivät oven kovasti paukahtaen perässään kiinni. Toivoimme liimausten kestävän. Hetken päästä ovi lensi kaaressa käytävälle. Ovella seisoi jalka ojossa hämmästynyt reserviläinen, joka kertoi kavereilleen "minä vain vähän potkaisin". Seurasimme huvittuneina, kun reserviläiset liimasivat ovenkarmeja kasaan.

 

Muutaman päivän päästä huomasimme esikunnan vääpelin tutkivan kontallaan ovenkarmeja ja mutisevan itsekseen. Tämähän on liimattu.

 

   

[Jouni Laukkanen 55]

Jälkeenpäin mietin miltäköhän kahden kohteliaan tutkalennonjohtajan välinen puhelinkeskustelu olisi näyttänyt paperille purettuna.

 

 

Saattaa olla, että vielä nykyisinkin joku lennonjohtaja jossakin sanoo ääneen muutaman ajatuksen tästä aiheesta.

[Heikki Pullinen 135]

 

Anton oli tutkalla luurit päässä niinkuin tavallisesti. Liikennettä oli ollut. Niinpä hän jutteli naapurin kanssa niitä näitä.

Tutkassa oli jalkatangentti. Hän painoi sitä vahingossa. Kaikki meni taivaalle, kunnes joku huomautti siitä.

 

Anton nosti jalan tangeltilta...: Painoi uudelleen : Disregard.

 

 

[Esa Karanko 1 239]

SALAUSTA

 

Jouduin 90 -luvun alussa junailemaan Rovaniemen lennonjohdon tutkajärjestelmän hyväksymistä käyttöön. Järjestelmässä oli jokin kummallinen vika. Ensiö- ja toisiotutkatietoa ei saatu millään sovitettua täsmällisesti yhteen. Yhdestä lentokoneesta näkyi kaksi maalia. Ensiötieto tuli Ilmavoimien antennista ja toisiotieto Ilmailulaitoksen antennista. Koska antennit olivat eri paikoissa, oli järjestelmään syötettyjen antennien paikkatietojen oltava täsmälleen oikein. Olimme varmoja Ilmailulaitoksen antennin sijainnista. Aloimme epäillä Ilmavoimien antennin paikkatietoja. Pian selvisi, että Ilmavoimat halusi sotilaallisista syistä salata antenninsa tarkan sijainnin ja oli siksi antanut meille siviileille hiukan virheelliset koordinaatit.