Anekdootteja lennonjohdosta

[Esa Karanko 1 232]

Aurinkolasit

 

Helsingin torniin etsittiin 1990 -luvun alussa tutkan päivänäyttölaitetta. Pulmana oli kirkkauden ja kontrastin riittävyys. Tornissa näyttöä pitää pystyä tarkastelemaan auringonvalossa.

 

Norcontrol järjesti uuden sukupolven päivänäyttölaitteen esittelyn Oslossa. Matkustin paikalle. Minut otettiin hienossa hotellissa vastaan hyvin tärkeänä henkilönä. Sitten mentiin neuvotteluhuoneeseen. Ihmettelin paksua sähkökaapelia, joka kulki oviaukon kautta. Huoneessa oli valonheittäjiä kuin elokuvastudiossa. Päivänäyttölaite kylpi niiden loisteessa. Oli todella kirkasta. Istuin näyttölaitteen äärelle ja laitoin kultasankaiset merkkiaurinkolasini silmilleni. Niin olisin tehnyt tornissakin. Tehtaan edustajat kyllä vähän hätkähtivät. Minäkin yllätyin, sillä maalit erottuivat selvästi. Helsinki-Vantaan torniin asennettiin samanlainen näyttölaite.

 

Tehdas käytti tilaisuudessa otettuja valokuvia myöhemmin markkinoinnissaan. Esiinnyin niissä tummissa pilottilaseissani näyttölaitteen ääressä.

[Jari Ahdenkari 15]

Kuten aina 

[Esa Karanko 1 232]

Pelataanko lattialla

 

Menetelmälähestymislennonjohto oli vuonna 1970 lennonjohtajakurssin vaativin osuus. Sitä harjoiteltiin simulaattorissa, jossa oli menetelmäpöytä ja lentokoneita edustavat lennonjohtoliuskat, stripsit. Niihin tehtiin merkintöjä ja niitä siirrettiin pöydässä sitä mukaan kuin liikennetilanne edistyi. Se ei ole ihan helppoa ja liikennetilanne täytyy hahmottaa päässä.

 

Kurssikaverini Pekka Laari röhnötti rähmällään lennonjohtopöydän päällä. Hän teki merkintöjä stripseihin ja siirteli niitä toisten katseilta piilossa. Kouluttajien oli vaikea pysyä tilanteen tasalla. Välillä stripsit putosivat lähikontaktin vuoksi lattialle, mutta jotenkin Pekka onnistui pitämään liikenteen hallinnassa. Hän kysyikin meiltä muilta, peltataanko taas lattialla. Velihopeasta tuli vuoroesimies Tampereen alueeseen.

[Orvo Välilä 3]

Aurinkolasit

 

Tehdas käytti tilaisuudessa otettuja valokuvia myöhemmin markkinoinnissaan. Esiinnyin niissä tummissa pilottilaseissani näyttölaitteen ääressä.

 

Nämä kuvathan pitäisi ehdottomasti jostain saada Forumkansan nähtäväksi 

[Esa Karanko 1 232]

Kiihottunut päällikkö

 

Johdin legendaarisissa tarkkuuslennon maailmanmestaruuskisoissa vuonna 1987 Nummelan AFIS-tornia. Se oli makea kokemus vaikka Päivölä paloi ja yksi italialaispilotti eksyi joka ikisellä lennolla.

 

Italiaano oli taas kadoksissa. Soitin Tampereen alueeseen ja pyysin apua. Jostain syystä paikalla oli vain yksi lennonjohtaja. Hän kertoi ettei ehdi auttaa ja sulki puhelimen. Onneksi muut tarkkuuslentäjät havaitsivat eksyneen ja luotsasivat hänet takaisin Nummelaan. Täytin raporttikaavakkeen.

 

Kilpailu oli ohi ja olin taas virkapaikallani Ilmailuhallituksessa. Kuulin, kun Tampereen aluelennonjohdon sähäkkä päällikkö, Andy McCoyn setä muuten, ryntäsi seinän takana olevan kolleegani huoneeseen ja vaati selitystä raportista. Hän ei tiennyt asiasta mitään, mutta meteli oli huomattavan kova. Minä hihittelin huoneessani.

 

Virkatoverini kertoi myöhemmin, että vaikeinta oli väistellä kiihottuneen päällikön salkkua, joka viuhui hurisevassa flutterissa hänen nenänsä editse.     

[Jari Ahdenkari 15]

Kiitos Esa, kun aloitit nämä jälleen, näitä on kaivattu!

 

:thmbup:

[Esa Karanko 1 232]

Tarmokas naistoimittaja

 

Minulle soitti tarmokkaalta kuulostava naistoimittaja sanomalehti Kalevasta. Finnairin lentokone oli tehnyt Oulussa ylösvedon. Toimittaja kysyi missä vaiheessa tutkimukset olivat. Vastasin, etten ollut kuullut tapauksesta ja kerroin, että todennäköisesti kyseessä oli normaali, vaikkakin hiukan poikkeuksellinen, toiminta. Selitin myös, että ylösvedossa sinänsä ei ole mitään ihmeellistä. Se voidaan joutua tekemään lähestymisen aikana milloin tahansa. Ehkäpä näkyvyys oli huono tai syy oli lennonjohdollinen tai kapteenista ei vain tuntunut hyvältä. Puhelu päättyi ja minä onnittelin itseäni hyvin hoidetusta asiasta.

 

Ylösveto johtui toisesta lentokoneesta, joka ei ehtinyt ajoissa pois kiitotieltä. Tapausta ei tarvinnut tutkia sen enempää. Normaalia toimintaa.

 

Parin päivän päästä näin Kalevan artikkelin. Toimittaja oli saanut kiinni Finnairin insinöörin, joka oli tapausta tuntematta lähestynyt sitä puhtaasti teknillisestä näkökulmasta ja kertonut, että ylösveto on äärimmäisen harvinaista. Toimittaja kirjoitti nimeltä mainiten minun väittäneen muuta ja oikein revitteli kustannuksellani. Minä vaikutin täydeltä tollolta. Olin repäistä vaatteeni, mutta virkamiehenä en voinut muuta kuin pitää mölyt mahassani. En vieläkään tykkää tarmokkaista naistoimittajista.

[Esa Karanko 1 232]

Kolmekuusikymmentä

 

Helsingin laskukierroksessa lensi Piper PA-28 Cherokee OH-PJZ ja maassa odotuspaikalla oli toinen samanlainen Piper, OH-PDP, valmistautumassa lentoonlähtöön. Laskukierroksessa lentänyttä Piperia piti hidastaa muun liikenteen vuoksi. Tornilennonjohtaja "Karakallio" sekoitti vahingossa Piperien kutsumerkit ja käski maassa ollutta OH-PDP:tä tekemään kolmekuusikymmentä. Se kysyi pitääkö minun todella tehdä 360. Kyllä pitää nyt heti, käski torni. OH-PDP rullasi ympyrän.

[Lari Nylund 161]

KolmekuusikymmentäOH-PDP rullasi ympyrän.

 

Illan hymyt tarjosi jälleen Anekdootti lennonjohdosta, kiitos Esa 

[Guest Hale]

Tällaisen väitetyn tositarinan olen kuullut Malmilla:

 

Tapahtumapaikkana kotimainen kenttä. Tornissa naishenkilö. Ulkomainen kone pyytää käyttöönsä kiitotietä xx. Sielläpä on lumilingot täydessä työssä joten pikainen vastaus jaksolle ulkomaan kielellä "Negative, there is blow job on the runway.."

 

"WHAT!"

 

snow blower = lumilinko

 

 

;D Eihän sitä sovi herkkää työhetkeä keskeyttää!!! 

 

-leo   

[Guest Hale]

Tuo selvitys " selvä läpi" aiheuttaa aina pienen hymynkareen suupieleeni. varsinkin   suloisten nais-lennonjohtajien sanomana.

 

Tulee ihan muut asiat mieleen. 

 

Hyviä vanhoja juttuja! HYI Jaska! 

[Guest Hale]

LENNONJOHTAJA PUUTARHAN HOITAJANA

 

Asuin Ras Al Khaimahissa International Aeradion minulle osoittamassa bungalowissa. Se oli pientaloauleella ja useimmat naapurit olivat arabeja. Bungalowin ympärillä oli puolitoista metriä korkea sementtiaita. Pihalla kukoisti puutarha monenlaisine tropiikin kasveineen, sillä aurinkoa riitti ja vettä tuli putkea myöten. Vaalin puutarhaa huolellisesti. Portti oli aina pidettävä suljettuna, jotta vapaasti liikkuvat vuohet ja lampaat sekä kamelit eivät pääsisi syömään kasveja.

 

Myöhään eräänä iltana huomasin, että kameli kurkottaa kaula pitkänä aidan yli ja syö eukalyptuspuun lehtiä. Hiivin kamelin luo ja läpsäytin sitä kämmenellä turpaan. En tiennyt, että kamelin turpa on herkkä paikka. Kameli hyppäsi suoraan ylöspäin ja kiljaisi kovasti. Sitten se lähti laukkaamaan ja huusi kuin muessin minareetin huipulla. Muut kamelit liittyivät laukkaan myötätunnosta. Kamelilauma juoksi yössä hirmuisesti tömistäen edestakaisin. Koirat alkoivat haukkua ja lampaat määkiä. Kukot kiekuivat. Arabialaisen yön syvä rauha oli tipo tiessään. Talojen ikkunoihin syttyi valoja. Kohta valkoisiin disdasheihin pukeutuneet arabit ympäröivät kamelin. Näin selvästi, kun kameli yritti kyynelsilmin selittää isännilleen miten vääräuskoinen kalpeanaama oli väijynyt yön pimeydessä ja kesken aterioinnin yllättäen motannut kuonoon. En halunnut kamelin tunnistavan minua. Siksi päätiin tyytyä matalaan profiiliin ja vetäydyin sisätiloihin.

 

 

Tää oli ihan helmi! Täällä töissä itsekseni vedet silmissä hirnun  ;D

[Esa Karanko 1 232]

Ihme

 

Ilmailulaitoksen koulutuskeskuksen lennonjohtosimulaattori oli varustettu herkillä palovaroittimilla. Kaikki olivat tottuneet vääriin hälytyksiin. Kellot rämähtivät jälleen kerran soimaan. Kolututtajat ja kurssilaiset siirtyivät tottuneesti pihalle odottelemaan. Jotkut panivat tupakaksi ja toiset hakivat tauon ajaksi kahvia.

 

Tampereen alueen nopeaotteinen päällikkö oli tulossa pääkonttorin puolelta käymään koululla. Pihalla hän kuuli palohälytyskellojen soivan. Hän ei ollenkaan miettinyt miksi opettajat ja oppilaat seisoskelivat kaikessa rauhassa koulun edessä. Johtaja luuli hienon simulaattorin olevan muuttumassa tuhkaksi. Sitten hän kuuli Ilmailutietä pitkin tulevien paloautojen sireenien ulvonnan. Hän juoksi muutaman askeleen paloautoja vastaan, nousi varpailleen, kurottui täydessä pituudessaan paloautoja kohti ja huitoi käsillään: Täne, tänne.

 

Tapahtui ihme. Paloautoille viittoileva päällikkö näytti nousevan vähän matkaa ilmaan.

[Guest Topas]

Ihme

 

Ilmailulaitoksen koulutuskeskuksen lennonjohtosimulaattori oli varustettu herkillä palovaroittimilla. Kaikki olivat tottuneet vääriin hälytyksiin. Kellot rämähtivät jälleen kerran soimaan. Kolututtajat ja kurssilaiset siirtyivät tottuneesti pihalle odottelemaan. Jotkut panivat tupakaksi ja toiset hakivat tauon ajaksi kahvia.

 

Tampereen alueen nopeaotteinen päällikkö oli tulossa pääkonttorin puolelta käymään koululla. Pihalla hän kuuli palohälytyskellojen soivan. Hän ei ollenkaan miettinyt miksi opettajat ja oppilaat seisoskelivat kaikessa rauhassa koulun edessä. Johtaja luuli hienon simulaattorin olevan muuttumassa tuhkaksi. Sitten hän kuuli Ilmailutietä pitkin tulevien paloautojen sireenien ulvonnan. Hän juoksi muutaman askeleen paloautoja vastaan, nousi varpailleen, kurottui täydessä pituudessaan paloautoja kohti ja huitoi käsillään: Täne, tänne.

 

Tapahtui ihme. Paloautoille viittoileva päällikkö näytti nousevan vähän matkaa ilmaan.

Nyt meni kyllä ohi, siis täh? ???

[Jari Ahdenkari 15]

Nyt meni kyllä ohi, siis täh? ???

 

Tainnut kaveri huitoa siihen malliin että kädet on käyneet kuin potkuri / roottori

[Guest Topas]

Tainnut kaveri huitoa siihen malliin että kädet on käyneet kuin potkuri / roottori

Aijaa, no nyt hoksasin Tämmöstä se jäämiehen elämä on...

[Juhana Suhonen 0]

Tältä sivulta löytyy hyviä anekdootteja

http://www.japphire.com/Pages/hlegends.htm.

[Esa Karanko 1 232]

Miesten maailma

 

Helsingin tornin juurella oli vain muutama pysäköintipaikka lennonjohtajille. Olin menossa töihin, kun huomasin, että edelläni ajavassa autossa oli kaksi naislennonjohtajaa. Pelkäsin, että he saavat viimeisen autopaikan. Nyt oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Ohitin neidot hyvin vaarallisesti. Lempeät kolleegat jarruttivat, etten törmäisi vastaantulijoihin. Sain viimeisen paikan. Nousin bemaristani, läjäytin oven kiinni ja sanoin taakseni pysähtyneille kaunottarille tämä on miesten maailma. He tuijottivat minua vihamielisesti. Mikä röyhkeä sika.

 

Parin päivän päästä autostani kuului kova ujellus. Kun kaasua painoi, niin meteli paheni aivan hirveäksi. Naiskolleegat olivat hankkineet jostain pilailupuodista pillin ja tunkeneet sen syvälle bemarini pakoputkeen.

[Tumi Hämäläinen 716]

Miesten maailma

 

Helsingin tornin juurella oli vain muutama pysäköintipaikka lennonjohtajille. Olin menossa töihin, kun huomasin, että edelläni ajavassa autossa oli kaksi naislennonjohtajaa. Pelkäsin, että he saavat viimeisen autopaikan. Nyt oli kysymys elämästä ja kuolemasta. Ohitin neidot hyvin vaarallisesti. Lempeät kolleegat jarruttivat, etten törmäisi vastaantulijoihin. Sain viimeisen paikan. Nousin bemaristani, läjäytin oven kiinni ja sanoin taakseni pysähtyneille kaunottarille tämä on miesten maailma. He tuijottivat minua vihamielisesti. Mikä röyhkeä sika.

 

Parin päivän päästä autostani kuului kova ujellus. Kun kaasua painoi, niin meteli paheni aivan hirveäksi. Naiskolleegat olivat hankkineet jostain pilailupuodista pillin ja tunkeneet sen syvälle bemarini pakoputkeen.

 

Onneksesi tunkivat sen vain bemarin pakoputkeen. 

[Tero Lahtinen 3]

Onneksesi tunkivat sen vain bemarin pakoputkeen. 

 

Kai ne pelkäs, että se piru vielä nauttis siitä  

[Jaakko Rissanen 52]

Henkilökohtaiset kokemukset lennonjohtomaailmasta ovat vielä varsin vähäiset, mutta tietoa ja taitoa päähäni takovien henkilöiden joukosta löytyy kaiken nähnyttä ja kokenutta kaveria. Suurin osa tarinoista on aivan loistavia - yritän lisäillä niitä tänne parhaani mukaan. Tarinat ovat pääosin (tämä ensimmäinen mukaanluettuna) tapahtuneet wanhaan hyvään aikaan.

 

Eräässä Lähi-idässä sijaitsevassa aluelennonjohdossa yövuoro oli juuri alkanut ja oppilas johti tuoreen opettajan valvonnassa vilkastuvaa liikennettä. Sääkin muuttui ennustusten vastaisesti huonommaksi ja huonommaksi, lisäksi kuvioita sotkivat heikko yhteys erääseen naapuriyksikköön ja yhden koneen diverttaus. Oppilas hikoili parhaansa mukaan primääritutkan ääressä opettajan seuratessa tyynesti vierestä. Yhä useammat koneet pyysivät uusia lentopintoja ja -suuntia säärintamaa välttääkseen uusien koneiden ilmaantuessa jaksolle. Lopulta oppilaan oli pakko tunnustaa olevansa äärirajoilla: "Nyt alkaa mennä ylitse, en pysty enää hoitamaan tätä turvallisesti." Seurasi pitkä hiljaisuus, jonka päätti opettajan kuiva lausahdus: "Kuule, minä putosin jo kärryiltä parikymmentä minuuttia sitten."

[Esa Karanko 1 232]

putosin jo kärryiltä parikymmentä minuuttia sitten."

 

Hah-haa. Olen valvonut montaa nokkelaa lennonjohtovirtuoosia. Se on vilkaassa ilmaliikenteessä vaativaa puhaa. Sitä on vaikea kuvailla. Se täytyy kokea. Verenpaine nousee ja vatsahaava uhkaa. Oppilas oppii parhaiten, kun hän saa tehdä liikenneratkaisut itse. Opettajan pitäisi tietysti ottaa tilanne hallintaansa vähän ennen kuin itse putoaa kärryiltä. En myönnä kadottaneeni kuvaa liikennetilanteesta koskaan, mutta lähellä se on kyllä ollut.

 

   Esa 

[Jaakko Rissanen 52]

Eräässä Lähi-idän lennonjohdossa oli tapana ruuhka-ajan ulkopuolella yhdistää alue- ja lähestymislennonjohtajan toimeenkuvat. Sama kaveri hoiti siis kumpaakin positiota liikkuen muutaman metrin matkan toiselta tutkaruudulta toiselle. Radiojaksot olivat sentään yhdistetty.

 

Yksi kone oli tutkavektoreissa kohti kenttää toisen lähestyvän ollessa vielä matkalentopinnalla vastakkaiseen suuntaan liikkuvan ylilentävän yläpuolella. Lennonjohtaja oli keskittynyt vektoroimaan matalalla olevaa lähestyvää finaaliin, kun toinen lähestyvä kyseli hieman epäselvästi korealaisittain murtaen pääsyä alemmaksi: "Leidaaal, KALxxx likvest lovv." Lennonjohtajalla löi hetken tyhjää, kunnes hän tajusi korealaisen haluavan jättää matkalentopinnan. "KALxxx, roger. Descend flight level 50." "Logeeel, descending 50, KALxxx" Valitettavasti parituhatta jalkaa alempana oleva MEAyyy jäi tässä välissä kokonaan huomiotta. Lennonjohtaja jatkoi ykkösenä lähestyvän vektoroimista, kunnes luovutti sen tornille ja palasi jälleen aluelennonjohtajan positiolle.

 

Siinä vaiheessa sydän oli pysähtyä. MEAyyy:n ja KALxxx:n symbolit olivat täsmälleen toistensa kohdalla MEA:n korkeuden näyttäessä FL330 ja KAL:n FL326 (descending). Jaksolla oli kuitenkin täysin hiljaista. Symbolit ohittivat toisensa lennonjohtajan vilkuillessa ympärilleen. Kukaan ei ollut huomannut tapahtunutta hiljaisessa lennonjohdossa. Koneiden oli kuitenkin ollut pakko havaita toisensa, näkyvyys alueella oli vallan mainio. Lennonjohtajan mielessä siinteli jo työpaikan menettäminen. Hän sai kuitenkin koottua itsensä ja siirsi MEA:n seuraavalle jaksolle: "MELyyy, contact zzz on 123.4." "23.4, MELyyy, thanks and have a good night." "You too." Korealainen vektoroitiin turvallisesti loppulähestymiseen ja luovutettiin tornille: "KALxxx, contact tower 118.1." "Logeeel, 118.1, KALxxx. Thank you, bye." "Bye."

 

Ilmeisesti koneissakaan ei oltu havaittu tapahtunutta. Lennonjohtaja jatkoi uraansa vielä pitkään läheltä-piti -tilanteen painaessa kuitenkin takaraivossa seuraten mukana moniin uniinkin.

[Esa Karanko 1 232]

Lempinimiä

 

Lentoasemilla elää paikallinen nopeasti kehittyvä slangi. Lentoyhtiöillä ja lentokoneilla on lempinimet. Mieleeni tulevat Juustomestarit (Swissair), Hannu ja Kerttu (Lufthansa), Kiillotusyhtiö (Polish Airlines), Letkupyrstö (Karairin DC-6) ja Romuhotelli (OH-LRH). Finnairin uusi Douglas DC-10 oli Kuiskaava jätti. Sen ohivirtausturbiinien ääni oli mitätön verrattuna 707:n ja DC-8:n turbojetteihin. Kun DC-10 käynnisti, minusta oli kiva kertoa lähestymislennonjohdon kaiken kokeneille tutkavirtuooseille, nyt kuuluu kuiskauksia. Kolleegat antoivat heti selvityksen oikealle koneelle.

[Mikko Maliniemi 5]

Objektiivi

 

Tässä taannoin lähdimme kaverin kanssa Lapinlahdelta trikella ilmaan, käydäksemme Kuopion yllä pörräämässä. Aikamme pyörittyämme olimme valmiit lähtemään paluumatkalle, ja matkalla kävimme etukäteissuunnitelman mukaisesti ajamassa yhden matalalähestymisen Rissalaan. Olin soittanut etukäteen, että kyseisestä operaatiosta ei mene laskeutumis- tai muita vastaavia maksuja, mikäli renkaat eivät kosketa pintaa. No, aikanaan saimme selvityksen matalalähestymiseen kiitotielle 33: "Alfa kuusi, selvä matalalähestymiseen kiitoteille 33, jonka jälkeen bla bla bla....". Ja näin tapahtuikin. "Ilmarullasimme" sitten sitä baanaa sen 1,5km aina tornin kohdalle, "riittävän korkealla" ja reipas 100 mailia tunnissa. Siitä sitten tornin tasan jälkeen tiukalla nousukaarrolla vasempaan ja kohti Lapinlahtea. Hyvä että ei kone karannut käsistä, kun juuri silloin radiosta kajahtaa eetteriin: "Alfa kuusi, se kova joka painaa selkääsi, ei ole kameran objektiivi. Se on Mikko..."