Kun elokuvissa on ilmailukohtauksia, tarvitaan ammattimies

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Joskus vuosi sitten kerroin jutun englantilaisesta kopteripilotista nimeltään Marc Wolff, joka tuli Suomeen lentämään kopterikuvauslennot Opel Vectran kansainväliseen mainokseen Puumalan Pistohiekan silloilla v. 1993...

 

On se selvää, että alan ammattilaisella on nykyään myös nettisivut.

 

Ukko on meikäläistä 3 ½ kk vanhempi, mutta lentää edelleen kuvauksia, stuntteja ja toimii aerial coordinaattorina.

 

CV:ssä löytyy...5 Superman-leffaa, 6 James Bond-filmiä, Memphis Belle, Mission Impossible, Indiana Jones, Saving Private Ryan, Full Metal Jacket, Black Hawk Down, Cliffhanger (dir. Renny Harlin), 3 Harry Potter-filmiä jne.

 

http://www.aerialfilmservices.com/units_pilots.html'>http://www.aerialfilmservices.com/units_pilots.html

 

http://www.aerialfilmservices.com/pdf-docs/marc_wolff_cv.pdf'>http://www.aerialfilmservices.com/pdf-docs/marc_wolff_cv.pdf

 

Ja kohtuupaljon katseltavaa toki pääsivun kautta: http://www.aerialfilmservices.com/

[Ilkka Toivanen 2]

Ei tuommoista mainosvideota ole missään nähtävillä? On tainnut jäädä näkemättä.

 

(en kyllä Vectran takia...)

[Guest OldCrow]

Taitaa olla harvassa saman tittelin omaavat pilotit: Marc Wolff - Film Pilot . Art Scholl taisi olla aikoinaan kova nimi 

 

http://www.imdb.com/name/nm0774587/

 

Date of death (details)

16 September 1985

(plane crash) 

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Selitetään Vectra-mainoksen tekoa vielä, kun taitaa vanha juttu olla vaikea etsiä:

 

Kyseessä oli ns. ison budjetin kansainvälisen automainoksen teko. Niistä tehdään 15 sek, 30 sek tai 60 sek versioita, joita näytetään vähän joka maassa, muttei kovin pitkää aikaa, koska mainoksiin kyllästyy ja niitä on keksittävä koko ajan uusia, uudessa locationissa kuvattuja, tai animoituja, jne loputtomiin.

 

Tehtävänantajana oli Opelin tehdas. Mainoksenteon tarjouskilpailun oli voittanut italialainen mainostoimisto. Sattumalta oli muuan malmilainen alan yritys vuosi aikaisemmin laittanut kansainväliseen mediakataloogiin nimen ja yhteystiedot osastoon "Aerial photography". (Silloin ei nettiä ollut siinä käytössä kuin nykyisin).

 

Italialainen mainostoimisto oli valinnut pari-kolme kuvauspaikkavaihtoehtoa, joista valita. Yksi oli Marokko, yksi Sahara ja yksi Pohjoismaat (niistä Suomi tai Norja), joissa Opelin mainosta ei ollut vielä kuvattu.

 

Italialainen mainostoimisto soitti Malmille. Sattumalta vastasin itse puhelimeen. Alkuperäinen idea oli scoutata suomalaiset ja Norjan pohjoiset kiitotiet, sillat ja mahdolliset mustat asfalttitien pätkät mahdollisimman eksoottisissa ympäristöissä (italialaisten näkökulmasta).

 

Siispä lennettiin C-172:lla, minä ja Sanna-niminen ammattikuvaaja, ja kierrettiin kuvaamassa siltoja ja kiitoteitä Turussa, Paraisilla, Heinolassa, Punkaharjulla, Puumalassa ja Lappia myöten suoria valtatienpätkiä kuvaten, jne. Käytiin myös Kirkenesissä, mutta otettiin tahallaan mahdollisimman rumia kuvia Norjasta, jotta saataisiin kuvauspaikka Suomeen  Minä siis vain huvikseni lentelin, lentämisen ilosta, ja Sanna laskutti kuvat.

 

Kuvista tehtiin isot vedokset ja lähetettiin Milanoon. Mainittakoon, että Kumlinge suljettiin pois, koska baana on liian punainen.

 

Puumalan maisemat vetosivat milanolaisiin. Sieltä tuli seuraavaksi Suomeen 3 hengen tuottaja/ohjaaja/scouttaajaryhmä tarkistamaan kuvauspaikat ja päättämään lopullisesta valinnasta. Käytiin Finnairilla Roviksella ja sieltä autolla pohjoiseen.

Lapin maantiemaisemat olivat kuitenkin heille liian yksitoikkoiset, mutta Pistohiekasta etelään lähtevä musta asfalttisilta ja tien kiemurtelu pienen saaren kautta järvimaiseman läpi eteläänpäin sai lopullisen hyväksynnän ja töitä myös tusinalle suomalaiselle elokuva-alan ihmiselle avustajien rooleissa.

 

Paikalle lopulta saapunut ryhmä oli varsin kansainvälinen. Kalliin rahan tuotannossa kun kannattaa valita paras ja kallein mies joka tehtävään, koska se tulee lopulta halvemmaksi.

 

Maanpäällisen kuvauksen ohjaaja ja koko homman tuottaja plus sihteeristö siis Italiasta. Lautalla autorekassa puoli tusinaa samanväristä uudenkarheaa Vectraa. Lautalla Saksasta ns. kamerapuomikuorma-auto, jonka lavalla oli pelkkä nostokurjenomainen kamera/kuvaajaistuinpuomi, jota käänneltiin kuvauksen aikana mihin asemaan ja asentoon tahansa.

Koska liikkuvaa Vectraa piti kuvata myös kamerakuorma-autosta ajon aikana viereiseltä kaistalta yhtaikaa, piti pyytää poliisilta lupa katkaista Puumalan tien liikenne määräajoiksi. Kuorma-autoa ajoi 18-vuotias (!) saksalainen nuorimies, joka oli alansa paras.

Car stunt driver tuli Ranskasta. Kopterikuvaaja ja ohjaaja Kanadasta. Päänäyttelijä Jenkeistä. Ja Englannista siis film pilot Marc Wolff, jolla oli ATPL airplanes/helicopters/gyroplanes ja tusinan verran kelpuutuksia eri koptereihin.

 

Kopterin toimitti paikalle muistaakseni Helikopteripalvelu siirtolentopilotteineen Pistohiekan kentän viereiselle aukiolle.

Jet Rangeriin asennettiin Englannista tuotu ulkopuolinen kameralaitteisto, mitä varten Wolffilla oli mukanaan oma mekaanikko.

Wolffin lupakirja piti vielä validoida Suomessa, jotta ulkomaan kansalainen saisi lentää Suomessa rekisteröidyllä vispilällä kaupallista lentoa.

 

Paikalla oli lisäksi pari VPK:n paloautoa, jotka kastelivat asfaltin sysimustaksi ennen kuvausta. Koska juoneen kuului, että näyttelijä istui nojatuolissa keskellä siltaa kun yhtäkkiä "ohjaajaton" Vectra saapui paikalle vetäen hihnat kiinni juuri ennen näyttelijän nojatuolia, car stunt driverilta vaadittiin tuntumaa ohjata autoa märällä asfaltilla pää kojelaudan alapuolella oikeaan kohtaan, jotta näyttäisi siltä, että Vectrassa ei ollut ajajaa vaan se saapui itsestään paikalle.

 

Lopullisessa mainoksessa Vectra esitteli itseään ja ominaisuuksiaan, ja näyttelijä sanoi "More!" ja taas "I Want More!" kunnes oli lopulta tyytyväinen, hyppäsi rattiin ja ajoi tiehensä siltaa pitkin etelään. Näin sen kansainvälisen version jollain HTV-kaapelikanavalla 1994 ja näkyi sen suomenkielinen versiokin pari kertaa TV:ssä.

 

Mitä Wolffiin tulee, hän saapui paikalle, totesi että Jet Ranger kelpaa, asennutti kameran, otti kuvaaja/ohjaajan ja kameralaitteet kyytiin, lensi kerran sillan alta ja pari kertaa sillan päältä ja kerran pitkin tietä auton yläpuolella, astui ulos, kuittasi homman tehdyksi ja pummasi minulta kyydin EFHK:lle Lontoon koneeseen mekaanikkoineen.

 

Enpä ole kovin montaa todellista huippuammattilaista työssään nähnyt. Wolff oli sellainen. Natalia Sergejeva oli toinen.

 

Tällainen yhden päivä pistokeikka Pistohiekalle oli näköjään Wolffille niin pikku juttu, ettei sitä ole edes mainittu nettisivuilla tehtyjen mainosten luettelossa... Opel Astrako sieltä sentään löytyy.