"Hupilentäjän lupakirja" Kanadassa (ja Jenkeissä)

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Tuli pitkästä aikaa katsottua Toronton lentokoulusivuja. 70-luvullahan lentelin City Airportilta (silloin Toronto Island) Central Airways-nimisen kahden WW II-pilotin perustaman lentokoulun C-172:silla, mutta se firma on myyty pois ajat sitten.

 

Läheiseltä Buttonvillen kentältä sensijaan löytyy lentokoulu nimeltä Toronto Airways.

 

Kanadassa on mahdollista aloittaa moottorikoneilla lentäminen nuorempana kuin Suomessa suorittamalla kurssin, jolla saa "hupilentäjän lupakirjan" eli Recreational Pilot Permit´in.

 

Lupakirjan saa käteen 16-vuotiaana. Sillä saa lentää päiväolosuhteissa VFR-lentoja enintään 4-paikkaisella 1-moottorisella maakoneella, siis käytännössä C-172:lla tai Piper Cherokeella tai vastaavalla, mutta mukana saa olla vain 1 matkustaja.

 

Minimivaatimukset eivät juuri päätä huimaa...15 h lentoa opettajan kanssa sisältäen vähintään 2 tuntia matkalentoja, ja 10 h lentoa yksin. Medical class 4, mikä ei voine olla mitenkään tiukka tarkastus. Teorialuokkakoulutusta "suositellaan", mutta ei ole pakollinen, vaan kirjat voi lukea itse, jos kirjallisessa kuulustelussa saa 60 % vastauksista oikein.

 

Laskin noilta sivuilta (ja Kanadan viranomaisen sivuilta) kurssin minimihinnan mukaanlukien teoriakoulutuspaketti, ja lisäksi tulee kirjallisen kokeen maksu, lääkärintarkastusmaksu ja tarkastuslentomaksu. Yhteensä 4900 Kanadan dollaria eli noin 3460 euroa.

 

Ei paha hinta, jos haluaa 16-vuotiaana päästä pöristelemään C-150-koneilla...toki sitten C-172:een varmaan tarvitsee lisää pienen tyyppikoulutuksen.

 

Suomessahan tällaisiin koneisiin tarvitaan PPL, jonka hinta voi kaupallisessa koulussa olla 9500 euroa (esimerkkihinta, kyllä löytyy halvempiakin kouluja tai kerhoja, mutta 3500 eurolla ei Suomessa tuollaisiin koneisiin ole asiaa).

 

Firmalla on reipas intro: http://www.torontoairways.com/

 

ja Recreational Pilot Permit löytyy täältä: http://www.torontoairways.com/becomeapilot/recreationalpilotpermit.htm

 

(yksi painovirhe siellä, pitäisi olla 15 h dual ja 10 h solo).

 

Ja C-150:nen vuokrahinta on noin 73 euroa/h. Eipä sekään paha.

 

Mitä nyt nopeasti katselin, niin Jenkeissä on vastaava systeemi ja sen lisäksi Sport Pilot-lupakirja tms.

 

Siitä vaan muuttamaan Kanadaan ?

[Torsten Kihlman 1]

Tuollainen olisi Suomeenkin kiva idea....ei kyllä varmasti tule toteutumaan mutta..

[Guest hennri]

Tiedätkö paljon maksaa kun on tuo "hupilentäjän lupakirja" niin siitä kouluttautuminen, että saa tuon PPL:än?

[Sami Vainionpää 0]

Tuollainen olisi Suomeenkin kiva idea..

 

Suomessa sitä kutsutaan UPL:ksi

[Torsten Kihlman 1]

Suomessa sitä kutsutaan UPL:ksi

 

Nå höhö..

[Torsten Kihlman 1]

Tiedätkö paljon maksaa kun on tuo "hupilentäjän lupakirja" niin siitä kouluttautuminen, että saa tuon PPL:än?

 

Jos henkilö on Hupilentäjän lupakirjan hankkinut ei hän varmasti ole tähtäämässä ammattilaiseksi, joten miksi sitä edes tarvisi PPL:än?

 

Eihän tuossa muita suurempia rajoituksia ole kuin matkustajien määrä.

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Tiedätkö paljon maksaa kun on tuo "hupilentäjän lupakirja" niin siitä kouluttautuminen, että saa tuon PPL:än?

 

Noilla sivuilla on hinnasto portaittain. Viranomaiskulut ovat laskujeni mukaan 500 Kanadan dollaria päälle kurssihinnan.

 

http://www.torontoairways.com/becomeapilot/privatepilotlicense.htm sanoo PPL:än hinnaksi noin 7000 Kanadan dollaria.

 

Sitähän siellä ei suoraan sanota, paljonko hyppäys hupilentäjästä PPL-pilotiksi maksaa....

 

Mielenkiintoinen huomio on, että 14-vuotiaana saa jo lentää yksin, mutta lupakirjan kouraan vasta 17-vuotiaana, kuten Suomessa.

[Jouni Laukkanen 55]

Katsotaans nyt mitä EASAn kaavailema RPPL eli Recreational PPL tuo tullessaan... ehkä ei kannata Kanadaan asti lähteä.

[Nils Rostedt 13]

Kanadasta en tiedä, mutta USA:ssa on ollut tuo Recreational PPL joku 15 vuotta ja ainakin nettitietojen mukaan menestys on ollut olematonta. (http://www.allianceflight.com/ft/recreational.pilot.license.html).

Syynä lähinnä, jos oikein muistan, lupakirjaan sisältyvä rajoitus jonka mukaan saa lentää vain koulutuskentän lähellä (enintään 50 mailin päähän). Lähes kaikki ovat sen takia suorittaneet oikean PPL:n.

Recreational PPL:n epäsuosio USA:ssa oli eräs pääsyy LSA/SP (Light Sport Aircraft/Sport Pilot) luokan kehittämiselle. Toinen syy oli se että USA:ssa ei ollut tarjolla meidänkaltaista ultrakevytluokkaa. Sikäläinen ultralighthan on rajoitettuu 254 lb tyhjäpainoon (noin 120 kg??) (http://www.eaa.org/ultralights/far_part103.html )

 

Kanadassa tilanne oli hieman erilainen koska siellä on ollut tarjolla AULA (Advanced UL), joka melko tarkkaan vastaa meidän UL-luokkaa, muistaakseni 480 kg painorajalla.

 

Kuten Jouni jo mainitsi, on toiveita että Euroopassakin lähivuosina tulisi käyttöön Recreational PPL jolla kenties nelipaikkaisenkin lentäminen onnistuisi hieman nykyistä PPL:ää pienemmällä koulutuksella. EASA on juuri käynnistänyt tällaista "RPPL" hanketta. Aika näyttää...

[Jaakko Kuusisto 3]

Kuten Jouni jo mainitsi, on toiveita että Euroopassakin lähivuosina tulisi käyttöön Recreational PPL jolla kenties nelipaikkaisenkin lentäminen onnistuisi hieman nykyistä PPL:ää pienemmällä koulutuksella. EASA on juuri käynnistänyt tällaista "RPPL" hanketta. Aika näyttää...

 

Yllä Nils´in kirjoituksesta ote/leikkaus.

 

Ihmettelenpä, mikä on perusteena kevyempään koulutukseen.???

 

Samassa ilmatilassa liikutaan ja lähes samoilla nopeuksilla, joillain jopa nopeammin.

 

Malmilla oli torni kiinni sairaustapausten johdosta. Muutama ultra lenteli läpilaskuja ( läpilaskut ovat kiellettyjä, tornin ollessa kiinni)  ja jokunen Ultra  nousi startin jälkeen 1500 ft:n korkeuteen.

Tutka torui ja kevytlentäjä pyyteli anteeksi, korkeuttaan.

Kun tömähtää ihan oikeesti, ei anteeksipyynnöistä ole apua.

 

Haavi auki katson näitä kommentteja, koulutuksen keventämisestä.

[Nils Rostedt 13]

EASA-aloitteen taustalla on useita syitä, joista yksi tärkeä on että JAR-PPL pidetään yleisesti turhan raskaana harrastelentäjälle. Niinpä useampi maa ml. Britannia ja Saksa ovat jo ottaneet käyttöön kansalliset PPL-lupakirjat, joilla C172-päällikönoikeus irtoaa noin 35 koululentotunnin jälkeen. Homma kuulemma toimiikin. Kuten taisi toimia meilläkin vanhan kansallisen A2:n aikaan ?

 

Olenpa myös kuullut että Malmilla lentää kaikesta huolimatta myös sellaisia ultralentäjiä, joka eivät ole saaneet sen enempää nuhteita lennonjohtajilta kuin keskiverto PPL-lentäjät 

 

 

[Petri Hiltunen 20]

Hyvät herrat ja myös daamit...

 

En ota tässä nyt kantaa minkään lupakirjaluokan paremmuuteen tai "huonommuuteen" mutta viitaten Jaskan tekstiin haluan muistuttaa erään arvostamani kokeneen ilmailijan lausumaa:

 

"Nyt 35 vuotta ja rapiat 4000 lentotuntia ensilentoani myöhemmin en pysty ymmärtämään mitä minun aikanaan piti opetella liikaa kun A-2 lentituntivaatimus oli 35 täyttä (60min) lentotuntia"

 

Siinäpä se kiteytettynä...sama ilmatila..samat nopeudet...pitäisi siis myös olla sama koulutustaso ja säännöt jotta homma toimisi OK?

 

Vapaus tuo siis myös vastuuta.

 

Pete

[Ilkka Mäkelä 1 216]

Niinpä useampi maa ml. Britannia ja Saksa ovat jo ottaneet käyttöön kansalliset PPL-lupakirjat, joilla C172-päällikönoikeus irtoaa noin 35 koululentotunnin jälkeen. Homma kuulemma toimiikin. Kuten taisi toimia meilläkin vanhan kansallisen A2:n aikaan ?

 

Lentopäiväkirjastani numero 1 poimittua:

 

31.3.70 kokonaislentoaika 35 h 00 min. 31.3.70 tarkastuslento 55 min, kokonaislentoaika 35 h 55 min.

 

03.4.70 tyyppikoulutuslento PA-28-140:een 35 min, lupakirja jo kourassa.

 

06.4.70 tyyppikoulutuslento C-172:een 40 min.

 

Toki siinä vaiheessa oli tehty selväksi ja tajuttiin, ettei tällä peruskoulutuksella kovin pitkälle pötkitä, vaan kokemusta piti kartuttaa, ennenkuin esim. matkalennolle uskaltautui yksin.

 

Vielä 90-luvun puolivälissä oli muistaakseni CPC- eli Cessna Pilot Center- "intensiivikurssin" minimivaatimus tuo 35 h. Tosin sitten oli oppilaita, joiden taitoja piti kartuttaa lisää, ennenkuin päästettiin tarkkariin. Eräälläkin oppilaalla tuli yli 50 tuntia täyteen ennen tarkkaria.

 

Oppiminen on yksilöllistä, mutta kokemusta ei voi kenenkään päähän päntätä, se tulee ajan myötä, ja toivottavasti positiivisena.

 

Ikävä kyllä myös negatiivisia kokemuksia on nähty mm. piloteilta, jotka luulivat itsestään liikoja opittuaan asiat nopeasti.

 

Mitä noihin hupilentäjän lupakirjoihin tulee, niin sanotaanhan noilla sivuilla selvästi, että esim. ne Kanadan 25 h ovat viranomaisen minimit, ja lisätunteja tarvitaan tapauksesta riippuen, tarvittavan taitotason savuttamiseksi.